Oman uskonsa julkinen tuputtaminen ei ole sitä kaikkein katu-uskottavinta touhua nykypäivänä. Silti sitkeät sananjulistajat jaksavat yrittää. Keitä siellä syyssateessa oikein seisoo?

Entinen Jehovan todistaja: Erosin kun oma ja lapseni henki olivat uhattuna (Yle 15.5.2014)

Lestadiolaisuuden jättäneet naiset avautuivat kauhukokemuksistaan SVT:lle: ”Loppua kohden kipu oli invalidisoivaa” (IS 11.11.2014)

Entinen Jehovan todistaja seuraajistaan: He odottivat ulko-ovellakin, kiersivät taloa ja menivät ikkunoiden ohi (Yle 29.3.2015)

Eri uskonlahkojen entiset jäsenet ovat viime vuosina kertoneet julkisesti elämästään, jossa yhteisö kieltää verensiirrot, hylkää eronneet jäsenensä, painostaa ja uuvuttaa naiset jatkuvalla raskauspakolla.

Uutiset eivät houkuttele liittymään uskonnolliseen yhteisöön, päinvastoin: eroajia on yhä enemmän.

Mutta vaikka yhteiskunta maallistuu, Helsingin paraatipaikalla päivystää päivästä toiseen uskollinen uskovaisten joukko. Rautatientori ja Kampin ympäristö on Suomen suosituimpia julistamispaikkoja, koska sen läpi kulkee päivittäin arviolta reippaat 200 000 ihmistä. Siellä on nähty niin hare krishnoja kuin korealaisia nuoriakin, jotka kertovat, että Jumala on oikeasti nainen.

Nämä paasaajat on helppo ohittaa, mutta mitäpä jos pysähtyisi hetkeksi kuuntelemaan?

Hiljaiset julistajat

Tänäkin syksyisenä keskiviikkona ihmiset puskevat Rautatientorilla päin tuulta omiin menoihinsa. Aukion laidalla seisoo kolmen hengen rykelmä jehovantodistajia. Heillä on kaksi kaljakärryn näköistä, vedettävää telinettä, joissa on jaossa kirjasia jehovien Raamatun-tulkinnasta muun muassa saksaksi, ruotsiksi, viroksi, urduksi ja swahiliksi.

Suurin osa, no, käytännössä jokainen, kulkija viilettää jehovien ohi. Päinvastoin kuin uskonjulistajat kaduilla yleensä, jehovien taktiikkaan ei kuulu kalastelu, vaan he odottavat, että heitä lähestytään.

Jos kansa on ryhtynyt kohuotsikoiden vuoksi suhtautumaan uskonliikkeisiin epäilevästi, niin myös uskonliikkeiden suhde mediaan on varautunut. Ei ole ihme, että nämä kolme Suomen ehkä julkisimmalla paikalla seisovaa jehovaa eivät halua valokuviin.

Virallisen haastattelun saa Markus Laurilalta. Hän vastaa jehovien julkiseksi todistamiseksi kutsutusta toiminnasta Helsingissä.

"Meistä liikkuu monenlaisia ajatuksia, mutta ne eivät vaikuta meidän työhömme."

Hän arvelee, että katuvuorossa olleet uskonsisarukset ovat pelkästään ujostelleet eivätkä siksi halunneet nimiään ja kuviaan lehteen.

– Meistä liikkuu monenlaisia ajatuksia, mutta ne eivät vaikuta meidän työhömme. Hyvin julkisestihan me siellä ollaan.

Laurila kertoo, että jehovien todistuskärryt ovat olleet Helsingin keskustassa kesästä 2013. Maailmanlaajuinen kampanja polkaistiin käyntiin jehovien päämajasta Yhdysvalloista. Ensimmäisen vajaan vuoden aikana Helsingin keskustan kahdesta kärrystä – toinen on Asematunnelissa – jaettiin 3 361 lehteä ja 1 730 kirjasta, lukee Laurila tilastoja.

Laurilan mukaan toimintaa pyörittävät vapaaehtoiset, jotka yhteisö organisoi kolmen tunnin vuoroihin. Kärryille on pyydetty lupa kaupungilta ja kiinteistön omistajilta.

Kärrytoiminta on kuulemma saanut niin hyvää palautetta, että sitä jatketaan. Ihmisten tavoittaminen kadulta on helpompaa kuin kodeistaan.

Rautatientorilla vanhempi, punaiseen tuulitakkiin pukeutunut jehovantodistajanainen hymyilee ystävällisesti.

– Jos joku asia askarruttaa, meiltä voisi tulla suoraan kysymään, hän sanoo.

– Mutta ketäpä näinä aikoina Raamattu kiinnostaa, tuhahtaa seurueen mies.

Hän on sonnustautunut harmaaseen pikkutakkiin ja ruskeaan kravattiin. Kaikki ovat korostuneen konservatiivisesti pukeutuneita. Naisilla on reilusti polven alle ulottuvat hameet.

– En ole kyynikko vaan realisti. Tämä uskonasia on ihmisten aika vaikea sulattaa, mies jatkaa.

– Eikä me olla sillä lailla massoista kiinnostuneitakaan, hän jatkaa vielä mutta korjaa sitten, ettei oikeastaan sitä tarkoittanut.

Varsinainen tarkoitus jää epäselväksi, sillä mies kaivaa esiin pädinsä ja selaa tabletti-Raamatusta esiin kohdan Apostolien teoista, jonka takia jehovat täällä ovat, ja alkaa lukea sitä ääneen. Siinä puhutaan julistamisesta.

Punatakkinen nainen kertoo, että he tarjoavat myös ”ilmaisia Raamattukursseja” ja jotkut tulevat varta vasten hakemaan Vartiotorni-lehden. Niitä menee kuulemma parikymmentä päivässä.

Katu, uusi olohuone

Auli Vähäkangas, käytännöllisen teologian professori Helsingin yliopistosta, sanoo, että katu on uusi olohuone. Siksi myös aiemmin ihmisten koteihin pyrkineet jehovat ovat sinne parkkeeranneet.

– Koteihin ei noin vain enää pääse.

Vähäkangas muistuttaa, että ennen Suomessa oli tapana pyytää kahville ja pullalle kaikki, jotka ovelle ilmestyivät. Nykyään ovikellojen soitteluun suhtaudutaan paljon tympeämmin, sitä pidetään jopa häirintänä. Sitä paitsi kerrostalojen alaovilla on nykyään ovikoodit ja summerit.

– Myös mormoneilla on ollut samanlainen ovelta ovelle -menetelmä, mutta en muista, milloin olisin heihin viimeksi törmännyt.

Vähäkankaan arvion mukaan katujulistajat ovat niitä yhteisönsä kaikkein sitoutuneimpia jäseniä, jotka ovat hyvin syvällä liikkeensä ajatusmaailmassa.

– Monissa yhteisöissä myös toivotaan, että tietty määrä katutyötä on tehtävä.

 


”Jeesus korjaa särkyneet sydämet”, lupaa Sampo Leevi Santasalon liivimerkki.

 

Ennemmin saunaan

Myös Kansanlähetys on toivonut väkeään jalkautumaan.

– Katuevankeliointi on sellainen kulttuurinen juttu, joka sopii mielestäni Suomeen erittäin huonosti, sanoo kuitenkin Touko Hjelt, aktiivinen seurakuntalainen, harrastajateologi ja bloggaaja.

Hänellä on omaa kokemusta aiheesta Kansanlähetyksen Raamattukurssilta muutaman vuoden takaa. Vuoden mittaiseen kurssiin kuului viikon mittainen ”hands on -jakso”, jolloin kurssilaisten odotettiin tekemään lähetystyötä kadulla. Hjelt tunsi katutyön itselleen niin vieraaksi, ettei hänen tarvinnut siihen osallistua.

– Tunnen tyyppejä, joiden on luontevaa lähestyä vieraita ihmisiä, mutta se vaatii tietynlaista luonnetta. Suomalaisia alkaa ärsyttää, jos kadulla tuputetaan jotakin. Siitä syntyy vastareaktio. Itse huomaan sen esimerkiksi sähkönmyyjien kohdalla. Tulee tunne, että suljen korvani enkä varmasti vaihda sähkösopimusta, vaikka kuinka säästäisin rahaa, Hjelt kuvailee.

Hjeltin mielestä kadulla julistaminen on myös eräänlaista mielikuvituksen puutetta.

– En halua kyseenalaistaa ihmisten kutsumusta, mutta nykyaikana voisi pohtia sitä, mikä yleisö on ja millaisella retoriikalla sen tavoittaa. Yhden käännynnäisen hankkimiseen tarvitaan todella jäätävä määrä tunteja kadulla.

Tehokkainta hengellinen työ on Hjeltin kokemusten mukaan tuttujen kesken.

– Saunan lauteilla ystävän kanssa olut kädessä, siellä ne syvällisimmät jutut muutenkin puhutaan.

Mikä on aitoa?

– Mikä se on se aito avioliitto? Olen ollut kolme kertaa naimisissa, että olikohan niistä avioliitoista mikään aito, venkoilee Leo Mirala valkoisen teltan ovensuulla.

Aito avioliitto -liike on pystyttänyt metroaseman sisäänkäynnin luo telttakatoksen, jonka sisällä on pöytä ja pari tuolia. Siellä kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka pyrkimys on kumota eduskunnan jo hyväksymä sukupuolineutraali avioliittolaki. Tämän jutun ilmestyessä nimien keräys on jo päättynyt ja aloite menee eduskunnan käsittelyyn.

Mirala on leppoisa helsinkiläiseläkeläinen, jolla ei ole kiirettä minnekään. Hän tuntee keskustan paasaajat.

– Vaalien aikaan tykkään pyöriä Kampin keskuksen edessä ja kuunnella, kuinka oikein sotketaan uskontoa ja politiikkaa keskenään.

Hän kertoo hekotellen kuulemastaan näkemyksestä, jonka mukaan kaikki maankuoren alla oleva on lähtöisin saatanalta, myös fossiiliset polttoaineet.

"Haluan säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä."

Aito avioliitto -liikkeen teltan on tänään, niin kuin useimpina muinakin päivinä, pystyttänyt vantaalainen Arto Jääskeläinen. Liike ei virallisesti ole uskonnollinen, mutta monet sitä kannattavista ovat.

– Haluan säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä, Jääskeläinen sanoo.

– Itse perustelen tätä maallisilla näkökulmilla. Avioliitto on vakiintunut miehen ja naisen asiaksi.

Asia on hänelle niin tärkeä, että hän seisoo täällä vapaaehtoisena kuutena päivänä viikossa, vaikka myöntääkin, että katutoiminta on melko tehotonta.

– Aika pieni osa ihmisiä tässä saadaan kiinni, Jääskeläinen sanoo.

Ainoa toinen asia, johon Jääskeläinen käyttää yhtä paljon aikaa, on ”tietokoneohjelmat ja Linux”.

Leo Mirala on edennyt teltan sisään ja kyselee lierihattupäiseltä pieneltä naiselta, että eikös Daavidilla ollut Raamatussa tuhat vaimoa, mitäs siihen sanotte.

 


 

Hattupäinen nainen käy omaa keskusteluaan:

– Minä rakastan lapsia. Minulla oli aivan ihana isä. Kyllä poikalapsikin tarvitsee äidistä naisen mallin.

Hetken päästä hän toivottaa Miralan helvettin.

– Taisi ylittää valtuutensa, Mirala toteaa.

Sisällä teltassa Ali Hagi ja Farah Ahmar näyttävät henkilöllisyystodistuksiaan ja allekirjoittavat kansalaisaloitteen.

– Eettisistä syistä, Hagi selittää.

– Samaa sukupuolta olevien on mahdotonta olla parisuhteessa. Miten yhteiskunnassa käy esimerkiksi lisääntymisen? Hagi perustelee. Ahmar nyökyttelee.

Mirala ei aloitetta allekirjoita.

Jeesuskin tulee

Simonpuistikoksi kutsutulla alueella Lasipalatsin ja vanhan linja-autoaseman kulmassa ripsii jo. Aukion laidalla töröttää vaatimaton banderolli, jossa lukee ”Jeesus sanoo: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”. Sen ympärillä häärää virolaiselta raksamieheltä näyttävä siilipää.

Keltainen heijastinliivi hämää, sillä Ed Gamman on Brasiliassa syntynyt britti ja baptisti.

– Uh, jehovat, I don't like them, Ed nyrpistää nenäänsä.

– Mutta aito avioliitto -tyypit, ne ovat jees, hän hymyilee ja nostaa peukkuaan.

"Haluan, että he kuulevat Jeesuksesta ja pelastuvat."

Ed, miksi pojotat täällä vesisateessa keskellä päivää heijastinliivi päällä jakamassa lappusia Jeesuksesta?

– Haluan moikata ihmisiä ja saada heihin yhteyden. Se vaatii työtä ja monta tapaamista. Haluan, että he kuulevat Jeesuksesta ja pelastuvat, Ed selittää suupielet vaahdossa.

Kuten kadulle jalkautuneilta saarnaajilta usein, Ediltä on vaikeaa saada konkreettisia vastauksia siihen, mitä oikeastaan on tapahtunut, että hän on nyt tässä.

– Jumalan henki johdattaa minua sinne, mihin pitää mennä. Tämä on työni nykyään, siksi ehdin olla täällä.

Suomeen Ed tuli reilut kymmenen vuotta sitten, silloisen työnantajansa Neste Chemicalsin IT System Manageriksi. Työelämän verkostoitumiseen tarkoitetussa nettiyhteisö Linkedinissä Edin titteli on nykyään Chief Evangelist Officer, joka viittaa hänen toimenkuvaansa Jeesuksen puhemiehenä.

Niihin aikoihin ajoittuu Edin kertoman mukaan myös se, ”kun jotain syvällisempää tapahtui”. Tapauskovainen kirkossakävijä tunsi tarvitsevansa elämänmuutoksen ja luki kiihkeästi Raamattua. Edin supliikki olemus vihjaa, että mies on viihtynyt ja menestynyt yö­­elämässä, ja sellaiseen menoon hän itsekin viittaa.

– Yhtäkkiä Raamattua lukiessani tajusin, että elän synnissä ja evoluutio on valhetta, sanoo IT-alan yliopistokoulutuksen saanut mies.

Nyt Ed on siis täällä, Helsingin keskustan kaduilla, joka päivä, joskus 11 tuntiakin. Hän jakaa Helsingin Baptistilähetyksen lappusia, joissa on lainauksia Raamatusta.

Ehditkö tehdä mitään muuta?

– En, en oikeastaan, Ed vastaa.

 


Riku Garam on ollut uskossa vasta puoli vuotta. Hän haluaisi tulla useammin kadulle, jonne ehtii noin joka toinen päivä.


Jeesuksen veri jne.

Edin seuraksi ilmestyy viluisen oloinen Riku Garam. Kaulaliinan kääriytynyt, lempeästi hymyilevä Garam on kuin nuoren, uskovaisen miehen prototyyppi. Puoli vuotta sitten uskoon tullut Riku käy töissä, mutta yrittää silti ehtiä kadulle puhumaan pelastuksesta.

– Sydämessä on polte, että joka päivä tulisin. Mutta käytännössä tulen joka toinen päivä.

Garam puhuu Jeesuksen verestä, joka pesee sydämen puhtaaksi.

– Uskoontulon ihmeestä puhutaan liian vähän. Se oli elämäni paras päivä, kun sain antaa elämäni Jeesukselle.

Hän tuntee Edin jo entisestä elämästään. Miehet muun muassa kävivät samoissa bileissä.

Mutta nyt sujuvasti espanjaa puhuva Chief Evangelist Officer bongaa espanjalaisen oloisen parin ja bingo, saa heidät pysähtymään.

Suomessa asuvat Alejandro Gomez ja Laura Sanchez rupattelevat hetken Edin kanssa. Espanjankielisestä puheesta erottuu useasti sana ”katolinen”.

– Emme yleensä pysähdy katusaarnaajien kohdalla, mutta ihmettelimme sitä, että hän puhui espanjaa, Gomez sanoo.

Gomez tunkee Edin ojentaman lehtisen taskuunsa ja jatkaa Sanchezin kanssa matkaa. Ainakaan vielä he eivät ottaneet Edin saarnaamaa evankeliumia sydämeensä.

Ed ei lannistu.

– Maailma on loppumassa, siitä on olemassa kaikki merkit, kuten maanjäristykset ja ihmismassojen vaellukset. Jos se loppuu tänään, niin olen ainakin tehnyt jotain Jeesuksen hyväksi. Saanko muuten rukoilla teidän puolestanne?

Internet ajan "vapaa sanan" he...

Kuuleeko kukaan? Uskonlahkot kampanjoivat sitkeästi

Missä on toimittajan etiikka, tiedonvälityksen puolueettomuus, ammattiylpeys?Jutun sisältö pelkkää ennakkoasenteellista, tarkoitushakuista ,sensaatiohakuista asioiden vääntelyä ja ammmattitaidotonta nimittelyä. Me Naisetkin on näköjään etsinyt uuden journalistisen linjansa Seiskan , Hymyn ja ja iltapäivälehtien joukosta.Tälläisestäkö ammattitaidoasta suomalaiset toimittajat ja aikakauslehdet ovat ylpeitä ja haluavat tulla tunnetuiksi? Sääli
Lue kommentti
Toimittaja takaisin peruskouluun

Kuuleeko kukaan? Uskonlahkot kampanjoivat sitkeästi

Jos otsikkona on "Uskonlahkot kampanjoivat sitkeästi", täytyy olla todella huono yleissivistys toimittajalla, joka sotkee avioliittoaloitteen samaan tekstiin. Vai ymmärryksessäkö se vika on? Kuten moni muu suomalainen, allekirjoitin aloitteen järkisyistä. Nykyinen laki on paljon sukupuolineutraalimpi ja tasa-arvoisempi kuin Tahdon-aloitteen lakiehdotus. Liitto, jossa on puolet naista ja puolet miestä, on neutraali toisin kuin pelkkää naista tai pelkkää miestä sisältävä liitto. Eikö järki kerro...
Lue kommentti

Riitta ryhtyi 80-luvulla seksityöhön melkein sattumalta. Hän luopui työstään oikeusjutun jälkeen.

Millä tavalla seksi ja seksuaalisuus ovat näkyneet Suomen historiassa?

Varsin monella tavalla.

Tämä selviää Ylen uudesta neliosaisesta Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjasta, joka esitetään TV1:llä syyskuussa.

Dokumentissa seksin historiasta Suomessa puhuvat monet eri ihmiset. Ääneen pääsevät niin viranomaiset ja papit kuin he, jotka ovat tehneet seksistä itselleen tulonlähteen.

Yksi haastatelluista on 80-luvulla seksityötä tehnyt Riitta. Sarjan toisessa osassa hän kertoo tarinansa. Riitta kertoo päätyneensä seksityöntekijäksi oikeastaan sattumalta.

– Olin vähän yli 20-vuotias ja kävelin Helsingin keskustassa. Eräs mies ehdotti minulle, että jos lähden hänen kanssaan, hän maksaa minulle seksistä. Ja niin siinä sitten kävi, Riitta kertoo dokumentissa.

Kelpo tienestit rankasta työstä

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita esimerkiksi miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla. Niihin hän kirjoitti: ”Kaunis nainen etsii mukavaa herraseuraa vaikka päiväkahvien merkeissä.”

Parhaina aikoina Riitta nettosi kohtuullisesti. Tienestit saattoivat nousta yli 10 000 markkaan kuukaudessa. 80-luvulla naisten keskipalkka oli noin 121 000 markkaa, joten hänen palkkansa oli varsin mukiinmenevä.

Aluksi Riitta haki itselleen asiakkaita miestenlehtien ja Helsingin Sanomien ilmoituspalstoilla.

– Aika paljon laitoin säästöön ja hankin kaikenlaista. Kävin joskus matkoilla vähän rentoutumassa, koska työ oli aika raskasta, Riitta kertoo.

80-luvun seksityöntekijöiden palkat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna joihinkin nykypäivän prostituoituihin. Vuonna 2015 Yle Kioskin haastattelema Katja kertoi elävänsä parhaimmillaan yhden illan tienesteillä pari viikkoa.

– Tulotaso ylittää monetkin korkeakoulutetut ammatit, Katja kertoi.

Apuna kaupoissa

Dokumentissa kerrotaan, että 80-luvun Suomessa seksityöntekijät liittyivät oleellisesti myös yritysmaailmaan. Prostituoituja kutsuttiin usein firmojen kekkereihin, joissa heidän tehtävänään oli piristää railakkaita juhlia.

Heidän tehtävänään oli myös auttaa yrityskaupoissa. Heidät saatettiin pyytää paikalle, jotta kaupanteko sujuisi liukkaammin. Myös Riitta kertoo osallistuneensa yritysmaailman juhliin:

– Hotelleissa kävin jonkun verran, ja firmojen tilaisuuksissa. Pikkujouluissa ja semmoisissa olin mukana. Silloin saatoin hoitaa illassa 1–2 asiakasta.

Työ loppui tuomioon

80-luvun Suomessa prostituoitujen asema oli kehno. Heidän toimintaansa sääteli hyvin tiukka irtolaislaki, jonka tarkoituksena oli kitkeä prostituutio yhteiskunnasta.

”Minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen.”

Vuonna 1982 huoltopoliisi syytti myös Riittaa ja puolta tusinaa hänen kollegaansa parituksesta ja veronkierrosta. Riitta joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sekä veromätkyihin.

– Kotiin alkoi tippua lappuja, ja minulle tuli maksettavaksi noin 500 000 markkaa viiden vuoden ajalta veroa korotuksineen. En pystynyt sellaisia maksamaan, Riitta kertoo.

Tapahtumien jälkeen Riitta luopui työstään seksityöntekijänä.

– Minä vähän pelästyin tapahtuneesta. En sen [tuomion] jälkeen juurikaan mitään tuollaista enää tehnyt. Hankin ammatin ja menin normaalitöihin, Riitta kertoo. 

Seksi-Suomen Historia nähdään Yle TV1:llä tiistaisin 5.–26.9.2017 klo 20.00. Sarja on myös nähtävissä Yle Areenassa. 

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.