Terveellinen elämä ei ole mikään helppo laji 2010-luvulla. Oliko se ennenkään?

Hop, ylös tuolista, istuminen tappaa! On ­aika nousta kuulemaan tämän viikon terveysuutiset. Mikä on uusin supervihannes? Mikä ruoka tappaa? Kevytcolaa saa juoda vain kaksi lasia viikossa, jos ei halua infarktia. Vaikka ette kai te enää kevytlimsoja juo, aspartaamihan on vaarallista.
Vuonna 2014 syömisen tavoitteena ei ole pelkästään pysyä hengissä. Nyt halutaan pysyä ikuisesti hengissä ja terveenä. Miten me tähän päädyimme? Lähtekäämme aikamatkalle terveellisen elämän historiaan. Aloitetaan vaikka niistä ajoista, kun kaikki vielä muistivat, miltä nälkä tuntui.

Onkohan se makaronivelliä? 50-luvun kouluruokaa kuitenkin.

Rakas päiväkirja

18.3.1954
Tulin juuri aamulypsyltä ja hain ­samalla perunaa kellarista. Ajattelin lihakeittoa riipaista ruuaksi. Sitä ennen alustan pullataikinan, jotta on päiväkahvin kanssa tuoretta pullaa. Kahvi nimittäin vapautui kortilta, joten kiehautan Santokset ja imen Pulmun läpi – ihan siitä ilosta, että myös sokeria saa niin paljon kuin tekee mieli. Ja ai että tekeekin. Viisitoista kiloa on tullut lisää sodan jälkeen! Hyvä hyvä.

Taidevoimistelu saapui Suomeen Neuvostoliitosta 150-luvulla.

Ihanaa, ruokaa!

Terveellisyys, ruahhahhah! Se ei ollut 50-luvun juttu. Tärkeää oli yltäkylläisyys, koska takana oli ankeita pulavuosia. Jos joku olisi pohtinut ruuan glykeemistä indeksiä, hän olisi saanut pohtia itsekseen. Muilla oli mielessä voi, sokeri, läskisoosi, kahvi ja punainen North, joka saattoi ­hyvinkin auttaa astmapotilaita. Voi viattomuuden aikaa.

– Oli silloin jo ravitsemussuosituksiakin. Vuonna 1954 asetettiin valtion ravitsemustoimikunta, joka aloitti heti tomerasti. Puheenjohtajana oli nobelisti A.I. Virtanen, kertoo suomalaista ravitsemuspolitiikkaa tutkinut Auli Suojanen.

Auli kertoo, että ensimmäiset ­viralliset ravitsemussuositukset ­annettiin Suomessa jo vuonna 1940. Silloin mietittiin, miten saataisiin riisi­tauti ja hämäräsokeus kuriin. 50-luvulla puutos­taudit olivat jo historiaa, mutta toimikunta halusi nyt kouluruoka-asiat kuntoon ja keskusteli siitä, pitäisikö ruokasuolaan lisätä jodia. Saataisiin se struumakin katoamaan.

Ai urheilupuoli? Kansanhiihtoon meitä painostetaan, ja pesäpalloon. Täytyy kai edelleen varautua pakenemaan sivakoilla vihollista ja heittämään kranaatteja. Lapset hiihtävät joka tapauksessa kouluun kesät
talvet. Yrjö raataa metsällä itsensä ­väsyksiin, ja minä saan urheilla ihan tarpeeksi tässä meidän maatilalla.

Urkki näyttää mallia 60-luvun alussa.

Rakas päiväkirja

1.1.1964
Vuosi alkoi kohottavasti presidenttimme Urho Kekkosen ­uudenvuodenpuheella. Hän käytti puolet puheesta liikunta­horinoihin. Urkki on kova liikkumaan ja haluaisi, että me muutkin liikkuisimme. Nyt on myös Terveiden Elämäntapojen Edistämisvuosi. Täytyy varmaan yrittää vähän edistää jotain. Raudasta ja vihanneksista nuo tuntuvat puhuvan. Onneksi makkara on halventunut, ja Kauppayhtiöltä saa uutuutena broileria.

Lopettakaa sittenkin se mättäminen

60-luvulla viaton herkuttelu sitten loppui eikä ole sen koommin ­palannut. Masentavaa: juuri, kun oli saatu äidit selviämään synnytyksistä hengissä ja lapset ravitsevan koulu­ruuan pariin, isien sydämet pettivät. Tarvittiin ”Kuta pitempi vyö, sitä lyhyem­pi elämä” -henkistä valistusta.

– Silloinhan herätään, kun työikäisiä alkaa kuolla, Auli Suojanen toteaa.
Kun Suomen sydänkuolemakarttaa katseltiin tarkemmin, huomattiin, että Lounais-Suomessa olivat vahvimmat ­sydämet. Itä- ja Pohjois-Suomessa taas näytti olevan tavallista huonommin ­kolesterolia kestävä geeniperimä. ­Lisäksi siellä miehet söivät päivässä 13 grammaa suolaa ja 50 grammaa kasviksia. Viranomaiset alkoivat taiston.

Toinen 2000-luvultakin tuttu sota oli jo hyvässä vauhdissa: kiistely siitä, ­onko voi vai margariini terveellisempää. 60-luvulla valtio suojeli maitotaloutta, mutta margariiniteollisuus pyrki apajille terveellisyys- ja vitamiini­mainostuksella. Taistelussa ammuttiin kovilla. Suomen Kuvalehti raportoi 1961, että Paasivaaran margariini­tehdas keitteli levitteisiinsä teuras­jätettä ja eläinten raatoja.

Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo ujuttivat vähän valistusta joka väliin.

Rakas päiväkirja

13.9.1976
DDR voitti paljon mitaleita Münchenin olumppialaisissa. Vahvaa porukkaa, aavistuksen miesmäisiä naisia. Kovia ennätyksiä 400 metrillä. Pitäisi varmaan itsekin lähteä pururadalle. Kaikki hölkkäävät nykyään. Helsingistä sanotaan, että meidän pitäisi opetella juomaan sinertävää maitoa, koska se on niin terveellistä.

Nyt ainakin Suomi hölkkää!

Terveysvalistusta kaikille!

Onko sellainen kultainen sääntö tuttu, että liikuntaa ­pitäisi harrastaa kolme kertaa viikossa? Se on 70-luvun lahja. Kuntoilun terveellisyydestä ­puhuttiin silloin paljon, ja aina kun tarvittiin asialle pontta, tuotiin Kekkonen paikalle.

”Jos ei 70-luvusta paljon muuta jäänyt, niin ainakin Suomi nyt hölkkää”, totesi toinen Kekkonen, Antero, synkästi A-Studiossa vuosikymmenen päätteeksi.

Yllättävän moni halusi kuitenkin urheilla 70-­luvulla, ja nimenomaan ryhmässä. Keksittiin järjestää massajuoksuja ja -hiihtoja. UKK-hiihto, presidentin syntymäpäivälahjaksi järjestetty tapahtuma, sai talvella 1976 ladulle 1,4 miljoonaa ihmistä.

Sydänkuolematilastot näyttivät kaikesta hölköttelystä huolimatta niin hirveiltä, että perustettiin Pohjois-Karjala-projekti. Siinä koetettiin ­totuttaa kansa rasvattomaan maitoon ja vähempään suolaan.

Valistuksesta ei muutenkaan ollut pulaa. Kuivakkaa Terveysruutua pukkasi telkkarista milloin tippurin ehkäisystä, milloin keskioluen haitoista.

Mutta toisaalta, ihanat kokki­nuorukaiset Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo tekivät telkkarissa maksa-vihannes­vanukasta ja heristelivät ­hymyillen etusormiaan: ”Älä syö liikaa imeliä!”

Emmehän me. Me syömme porkkanaraastetta, rusinoilla tai appelsiininlohkoilla. Kaikki maustetaan soijakastikkeella, persiljalla ja valkosipulilla. Valion­ appelsiinituoremehu on tullut kauppoihin, sitä pitäisi kuulemma antaa vauvoillekin.

Annen ja Eevan Iltajumpalla oli 70-80-luvun vaihteessa miljoonayleisö.

Rakas päiväkirja

 21.7.1987
Jaaha, uudet ravitsemussuositukset elikkäs ruoka­ympyrä! Kauheasti suositellaan marjoja ja vihanneksia. Onneksi meillä on uusi arkku­pakastin. Taidanpa ­ostaa sinne 30 kiloa Senga Senganaa torilta. Naapurin Pentille ehdotettiin lääke­tieteellistä uutuutta: sydämen ohitusleikkausta. Kuulostaa hurjalta, mutta hän ­aikoo mennä. Veljensä ja isänsä kuolivat sydän­infarktiin viisikymppisinä molemmat.

Ja hei, ylös, ylös, vielä ja käännös!

Älä syö, jos siinä ei lue Light

Nyt kevennetään! Kevyt oli uusi Terveellinen. Margariinissa alkoi olla niin vähän rasvaa, että se melkein leijui. Kevyt Linja -jogurtit olivat sellaisia jännän limaisia, mutta Kevyt Linja -meetvursti oikeastaan aika hyvää.

Suomalaisille muokattiin ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden ravitsemussuositusten pohjalta omat suositukset. Maitoa kannatti niiden ­mukaan juoda reilusti, ja Valio yritti Milkkiksellä nuorisokulttuurin ytimeen. Toisaalta, uimahallin kahviosta sai vihreää Hart-Sporttia. Se oli hyvin urheilullista.

Urheilu oli muuttunut jossain vaiheessa liikunnaksi. Se ei enää ollut ­apeaa 70-luvun hikiliikuntaa vaan iloista, kirkasväristä toimintaa, jolla saa kauniin kropan. Kroppaa hiottiin uudenkarhealla kuntosalilla entistä kauniimmaksi. Naisetkin olivat päässeet murtautumaan hölkkä–hiihto–voimistelu-akselilta ­Annen ja Eevan Iltajumpan kautta ryhmäliikuntatunneille.

80-luvun aikana synkeässä Pohjois- ja Itä-Suomessa tapahtuu ihmeitä. Sydäntilastot ­paranevat, ja tupakkavalistus alkaa purra.

Eikä siinä vielä kaikki. Uusi suomalainen innovaatio, xylitoli, oli huomattu hyväksi ­karieksen ehkäisemiseksi. Jäystäkääpä lapset purkkaa.

Rakas päiväkirja

5.5.1994
Kehittyykö ihmiskunta älykkäämmäksi vai olemmeko menettämässä järjen valon? ­Tätä mietin, kun ostin vesipullon afrotunnille mennessä. Sellainen kuuluu nyt olla aina mukana, vaikka ­oikeasti kraanavesi maistuu paremmalta kuin tämä Evian, joka on muuten takaperin kirjoitettuna Naive.

Uutta: Painoindeksi = paino / (pituus x pituus)

Auli Suojasen tutkimus suomalaisesta ravintopolitiikasta päättyi 90-luvulle. Silloin puhuttiin paljon syöpien ja ravinnon yhteydestä, ­osteoporoosista ja tietysti rasvan laadusta. Rasva on säilynyt kuumana aiheena, mutta kuka muistaa enää osteoporoosi-parkaa?

– Puheenaiheet vaihtelevat – ei raudanpuutteestakaan enää niin puhuta, se oli 1960-luvun teemoja. 1900-­luvun ajan terveys­suositusten iso kaari on selvä. Siinä näkyy vaurastuminen: miten siirryttiin tartuntatautien ehkäisystä elämäntapasairauksiin.

Koko 90-luku ei suinkaan painunut unholaan. Ehkä on ihan kiva, että nykyään ei enää bileissä tarjota koti­viiniä ja kurkkuviipaleita kermaviilidipin kanssa. Mutta sauvakävely meille jäi, ja painoindeksi. Ryhmäliikuntatunteihin tuli kaikkea hauskaa uutta, kuten etnobicciä ja pacea.

Lama jätti perinnökseen senkin, että ravintotottumukset ja pian myös terveydentila alkoivat seurailla tuloeroja. Köyhemmille oli makkaraperunoita, varakkaammille vaikka mitä. Kauppoihin tuli persiljan ­lisäksi uusia yrttejä, pasta tarkoitti muutakin kuin sarvi­makaronia.

Rakas päiväkirja

16.4.2008
Nyt on todella energinen olo. Olen alkanut karpata! Syön äijä­jogurttia, en syö leipää. Ajattelin alkaa satsata myös superruokiin. Mustikkaa on kyllä pakkasessa, mutta uusia tutkimuksia tulee koko ajan. En pysy perässä: onko kahvi nyt terveellistä vai ei? Kookosöljy ­hyvää vai pahaa? Sitä ihmettelen tässä, että olen vielä hengissä 70-luvun lapsuuden jäljiltä: kasvoin pelkillä höttöhiilareilla!

Valitse oma juttusi

Vuosituhannen alussa meillä oli jo ainakin tietoa terveellisyydestä. ­Oliko liikaakin? Syyllisyydentunteet tulivat ainaiseksi ruokaseurana. Ennen niin terveysvaikutteisessa punaviinilasillisessakin oli kitkerä ­sivumaku – ­lisääkö se sittenkin syöpä­riskiä?

Jotenkin homma lipsahti siihen suuntaan, että ruoka lakkasi olemasta joko terveellistä tai epäterveellistä. Oli mahtavia, terveyttä edistäviä ruokia. Sitten oli mitättömiä ruokia niille, jotka ­eivät joko tienneet tai joilla ei ollut rahaa hifistellä – tai sitten he elivät tahallaan veitsenterällä ja vetivät röyhkeästi nakkeja suoraan paketista.

Aika tukevaan kuntoonhan me suomalaiset olemme jämähtäneet, vaikka lautasmallia heristellään. 70-luvulla luultiin, että valistus tekee autuaaksi, mutta ei se vissiin tehnytkään. Lisäksi teimme paluun 50-luvun tunnelmiin ja nautimme herkuttelusta. Telkkarista tuli ruokaohjelmaa toisensa perään. Niissä ripoteltiin sormisuolaa ja leivottiin voilla. Trendi yhä vain jatkuu.

– Suolan kulutus on kääntynyt taas nousuun. Ehkä sen haitallisuudesta ei ole enää vähään aikaan puhuttu, ja kun nyt on muotia syödä aitoa ja juurevaa herkkuruokaa, se on usein suolaista. Siksi sen saantisuositusta on uusissa ravintosuosituksissa hilattu alaspäin, viiteen grammaan päivässä, kertoo elintarvike- ja ravitsemus­asiantuntija Annikka Marniemi.

Annikka koettaa parhaillaan tiedottaa kansalle aika tutuista asioista: Syökää enemmän kasviksia! Jotain rotia siihen suolankäyttöön!

Rakas päiväkirja

2.4.2014
Aamut menevät nykyään sillä tavalla, että surautan itselleni vihersmoothien lehtikaalista, pinaatista, macajauheesta ja selleristä. Helvetin pahaa, mutta kai sillä elää ikuisesti. Miehelle syötän sinkkiä, koska hän saattaa kärsiä testosteronivajeesta. E-Epaa otamme molemmat, niin mieliala pysyy kohdillaan. Olen miettinyt, jättäisinkö kotimaiset viljat pois. En karppaussyistä, se ei ole enää muodikasta, mutta gluteenia olisi kuulemma hyvä suoliston takia välttää.

Jaa, taas on uusittu viralliset ­ravitsemussuositukset: Ruokakolmio! Ei ole tainnut tieto viljojen epäterveellisyydestä vielä tavoittaa virallista puolta, niitä siellä käsketään edelleen syömään. En aio noudattaa.

Mutta kun valinnanvaraa on liikaa!

– Niin, ei ole mikään pakko noudattaa. ­Nämä ovat vain suosituksia, tiivistys siitä, mitä tiede sanoo terveyden ja ravinnon yhteyksistä, Annikka Marniemi sanoo.

Uudesta ruokakolmiosta on tullut paljon ­palautetta. Toisten mielestä se on hyvä. Osa taas syyttää ruokakolmion tekijöitä salaliitosta, jossa einesteollisuus ajaa etujaan ihmisten tervey­den kustannuksella.

– On siellä meitä muita asiantuntijoita iso enemmistö. Teollisuus on ollut ravitsemus­neuvottelukunnassa perinteisesti mukana ihan syystä. Heitä on tarvittu esimerkiksi lisäämään d-vitamiinia maitoon. Nyt heiltä odotetaan vähä­suolaisempia leipiä, Annikka luettelee.

Joistakin tuntuu, että heidän yksilöllisyyttään loukataan yleisillä suosituksilla. Terveellisyys on nyt yksityisasia: yhden elimistölle paleo­dieetti tuntuu takaavan ikuisen nuoruuden, toisen kroppa sietää paremmin kolesterolia.

Annikka vakuuttaa, että neuvottelukunta on kansalaisten puolella. Uusia suosituksia tehdessä sata huippuammattilaista on ottanut tutkimuksista selvää. Ammattilaisia me kyllä tarvitsemmekin auttamaan tässä suossa. Onko gluteenittomuus uusi rasvattomuus? Otanko ravintolisiä? Gojimarjoja? HIIT-treeni vai juoksu?

Vai miten olisi puoli kiloa kasviksia päivässä ja kolme liikuntakertaa viikossa? Ei se ole sen helpompi tavoite kuin viisikymmentä vuotta sittenkään.

Töiden takia näkeminen saattaa jäädä pitkäksi aikaa. – On ihanaa olla toisen kirjailijan kanssa, koska hän ymmärtää, he sanovat.

Palkittu kirjailijapariskunta Riku Korhonen ja Anna-Leena Härkönen tunnetaan lukuisista menestysromaaneistaan, ja nyt luvassa on molemmilta uusi teos. Riku Korhosen tuorein Emme enää usko pahaan julkaistiin juuri, ja Anna-Leena Härkösellä on ensi keväänä ilmestyvästä kirjastaan enää neljä lukua kirjoittamatta.

– Tein romaania käytännössä koko kevään ja kesän, pienen pätkän olimme yhdessä Hailuodossa. Väitän olevani ihan hyvä mies silloin, kun olen näkyvillä, Riku veisteli keskiviikkona helsinkiläisen ravintola Salven avajaisissa.

Hän kertoi olevansa helpottunut ja iloinen ison urakan ollessa nyt valmis.

– Luin jo ensimmäiset kritiikit, ja onneksi ne olivat hyviä. Jostain syystä arviot ovat alkaneet jännittää vasta näinä vuosina, taitaa tarkoittaa jotain keski-iän herkistymistä. En tiedä, mihin tämä vielä johtaa.

– Myös minä jännitän kritiikkejä, mutta vähemmän kuin nuorena, Anna-Leena lisäsi.

Kun pariskunta kirjoittaa, he saattavat olla pitkiäkin aikoja näkemättä toisiaan.

– Tänä kesänä emme nähneet yli kuukauteen, koska minä kirjoitin paljon deadlinen lähestyessä, Riku kertoo.

”On tärkeää, että toinen saa olla rauhassa.”

– Loppuvaiheessa tulee ikävä, mutta erossa oleminen on tarpeellista. On tärkeää, että toinen saa olla rauhassa, Anna-Leena komppaa. 

Riku arvostaa sitä, että saa lukkiutua kirjoittamaan ilman selityksiä.

– On ihanaa olla yhdessä toisen kirjailijan kanssa, koska hän ymmärtää mitä tämä työ on. Se on vapauttavaa.

Riku on jo aloittanut uuden kirjan tekemisen, vaikka tuorein romaani on vasta tullut painosta.

– Loppuvaiheessa oli niin hyvä lataus, että huomasin, etten tarvitse mitään lomaa.

Madonna seurasi poplaulaja Katy Perryn esimerkkiä – mutta tuliko hän toisiiin aatoksiin?

Amerikkalaisia haastetaan nyt lukuisin eri keinoin äänestämään tulevissa vaaleissa. Alkuviikosta poplaulaja Katy Perry julkaisi itsestään pikselöidyn alastonkuvan. Kuva tiisasi seuraavana päivänä julkaistavaa vitsikästä videota, jossa hän haastoi ihmisiä menemään äänestämään vaikka suoraan sängystä – kunhan muistavat vetää vaatteet ylle. Videossa alasti äänestyskoppiin marssiva Katy päätyy lopulta poliisiauton takapenkille.

Instagramissa julkaisemassaan kuvassa hän kertoo käyttävänsä alastomuuttaan ”keinona muuttaa maailma”.

 

TOMORROW, I USE MY BODY AS CLICK BAIT TO HELP CHANGE THE WORLD 👊🏼

Kuva, jonka KATY PERRY (@katyperry) julkaisi

Madonna ei aikaillut seuratessaan Katy Perryn esimerkkiä: hän poseerasi Instagram-tilillään yläosattomissa ja ilmoitti äänestävänsä Hillary Clintonia.

– Äänestän alasti Katy Perryn kanssa, Madonna kirjoitti kuvatekstiin.

Madonnan, 58, tempauksesta uutisoivat useat kansainväliset mediat. Torstaiyön aikana kuva oli kuitenkin hävinnyt Madonnan Instagram-tililtä. Hollywood Life -julkaisun mukaan Madonna poisti itse kuvan.

Lue myös! ”Kaikki flirttailevat minulle” – kuvittele hetki, että Trump olisi nainen

Twitterissä Madonna jakoi puolestaan kuvan, joka on vuodelta 2015. Siinä hän esiintyy Brit Awards -gaalassa Lontoossa, ja kuvaan on photoshopattu Clinton. Samalla hän haastaa naisia tukemaan toisiaan ja äänestämään vaaleissa.

– Kyllä, äänestän älykkyyttä. Äänestän naisten ja kaikkien vähemmistöjen yhdenveroisia oikeuksia, Madonna kertoo Twitter-tilillään.

Katy Perryn ja Madonnan tempausten jälkeen herää kysymys: onko alasti riisuutuminen ainoa tapa herättää huomiota? Mitä mieltä sinä olet julkkisnaisten tavasta osoittaa tukensa presidenttiehdokkaille?

Keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kari Hotakaisen, Miika Nousiaisen ja Tuomas Kyrön pitää päättää, ovatko he huolissaan. Jenni Pääskysaari kysyy miksi.

IS TV-LEHTI: Huolestuttaako Suomen henkinen ilmapiiri? Leudot talvet, syntyvyyden lasku, nyhtökauran heikko saatavuus? Naapuri kierrättää väärin, eikä markkaakaan enää saa takaisin.

Uudessa kotimaisessa keskustelusarjassa on lupa olla huolissaan. Virallisina huolehtijoina toimivat kirjailijat Tuomas Kyrö, Kari Hotakainen ja Miika Nousiainen.

”Esimerkiksi hummus saattaa olla lopussa.”

Huolehtijoista huolehtii ohjelman juontaja Jenni Pääskysaari. Lisäksi mukana on vieraita, ensimmäisessä jaksossa Aku Hirviniemi – huolestuttavaa!

Keskustelijakolmikko tunnetaan lakonisesta huumoristaan muun muassa romaanien Mielensäpahoittaja, Juoksuhaudantie ja Vadelmavenepakolainen myötä.

Onko ohjelman tarkoitus nauraa suomalaisten turhille huolille?

– Ei suinkaan. Maailmahan pyörii juuri siksi, että ihmiset ovat asioista huolissaan. Huoli aiheuttaa toimintaa, sanoo Miika Nousiainen.

– Totta toki on, että keskiluokkaisilla suomalaisilla on aikaa ja varaa olla huolissaan, Tuomas Kyrö pohtii.

– Esimerkiksi hummus saattaa olla lopussa.

Ohjelmassa keskustelupanelistit kuulevat kansalaisten lähettämiä huolia laidasta laitaan.

– Huolia on saapunut paljon, ja mukana on sekä yleisiä että yksityisiä aiheita, kertoo Jenni Pääskysaari. Keskustelutiimi kommentoi niitä omien kokemuksiensa, vaiston ja mielentilan mukaan.

– Elämänkokemukseni on tosi hyvä ja tosi huono. Aion kohdata kysymykset aidossa ja vilpittömässä vuorovaikutuksessa, lupaa Kari Hotakainen ja toteaa, ettei kehtaisi kertoa omia huoliaan.

”Itsehän olen kaiken aikaa huolissani.”

Muutkaan panelistit eivät halua rasittaa katsojia henkilökohtaisilla huolenaiheillaan.

– Itsehän olen kaiken aikaa huolissani. Siitä kokemuksellisesta lähtökohdasta on se hyöty, että tunnistan tehokkaasti huolestuneen olotilan, Nousiainen sanoo.

Pääskysaari taas kertoo, ettei hänen tapoihinsa juuri kuulu huolestua.

Kymmenosaisessa sarjassa lähestytään siis psyykkisiä syvyyksiä: jotkut ihmiset ovat huolestuneempia kuin toiset. Keskustelijoilla on perspektiiviä maan eri osista.

– Luemme yleisönosastokirjoituksia laajalti. Ne ovat parhaita paikallislehdissä tyyliin ”Sinä, joka varastit katiskani”, tuumii Nousiainen, ja lempilehtiä luetellaan: Koti-Lappi, Saarijärven Sampo...

– Hesarissa on paljon suurempia ja usein liian kliinisiä aiheita.

Miksi suomalaiset oikeastaan ovat niin paljon huolissaan?

– Kylmä pitkä talvi. 1 300 kilometriä itärajaa. Vaikea isäsuhde. Liian pienet kengät. Peruskoulu. Liian läheinen äitisuhde, Kyrö listaa.

– Turpaanvetämisen uhka on viisauden alku, filosofoi Nousiainen härmäläistä mielenmaisemaa.

– Tämä sarja ei toimisi Ruotsissa.

Testataan pari perushuolta. Säteileekö kännykkä vaarallisesti? Tappavatko punkit koko kansan? Pitääkö olla huolissaan?

– Kyllä, sähköstä tulee olla huolissaan. Sähkö on kuin Jumala, sitä ei voi nähdä. Ehkä se on pelkkä myytti. Punkki on myös mielikuvitusolento. Kuten sähkö ja Jumala, sanoo Kyrö.

– Eikä ole. Ennen talvella oli ongelma, ettei voi mennä ulos. Nyt ei voi mennä kesällä. Minua riepoo, ettei heinikossa voi olla rennosti. Tietenkin punkeista kannattaa olla huolissaan, päättää Nousiainen.

Mitä panelistit antaisivat yleislääkkeeksi suomalaisten huoliin?

– Tieto vähentää tuskaa, vastaa Nousiainen. Muut ehdottavat buranaa ja samariinia.

– Ja ainahan meillä on alkoholi, muistuttaa Hotakainen.

– Kaikki, mikä toimii kaksivuotiaalla, toimii myös 42-vuotiaalla: ruoka, uni ja lämpö, Nousiainen sanoo.

– Etäisyys on hyvä lääke, Kyrö lisää.

– Huoli kosteusongelmaisesta kylpyhuoneesta tuntuu paljon mukavammalta Mallorcalla kosteusongelmaisessa kylpyhuoneessa!

Pitääkö olla huolissaan? MTV3 to klo 21.00 

Iltalehden mukaan muusikkopari Paula Vesala ja Lauri Ylönen ovat kertoneet eroavansa 12 yhteisen vuoden jälkeen.

Paula Vesala ja Lauri Ylönen ilmoittivat avioerostaan Iltalehdelle toimittamassaan viestissä.

Heidän mukaansa eropäätös on surullinen, mutta vääjäämätön.

– Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä, vaan pitkä parisuhde tuli päätökseensä.

”Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä.”

– Asia olisi joka tapauksessa tullut julki, joten halusimme välttää kaikenlaisia spekulaatioita ja ilmoittaa asiasta itse, pari kertoi viestissään.

Muusikkopariskunta aloitti seurustelunsa 2000-luvun alkuvaiheessa. He avioituvat vuonna 2014, ja heillä on yksi lapsi.

Muusikko–näyttelijä Paula Vesala, 34, muistetaan parhaiten PMMP-yhtyeestä. Hän julkaisi kesäkuussa ensimmäisen soololevynsä. Hän näyttelee pääosaa tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä Tyttö nimeltä Varpu -leffassa.

Lauri Ylönen, 37, on puolestaan muusikko, joka tunnetaan The Rasmus -yhtyeestä. Hänet nähdään myös televisiossa omassa televisiosarjassa vuonna 2017.

Lue lisää! Lauri Ylönen saa oman tv-sarjan: suunnittelee luksuskodit perheelleen ja julkkisystävilleen