Kaliforniassa syntyneen esikoiskirjailijan Emma Clinen hittiromaani Tytöt on loistavasti kerrottu kasvutarina. Kuva: Tuomas Kolehmainen
Kaliforniassa syntyneen esikoiskirjailijan Emma Clinen hittiromaani Tytöt on loistavasti kerrottu kasvutarina. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Me Naisten toimitus vinkkaa vuoden parhaat kirjat.

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista – Modin pako Syyriasta

Hyytävä tositarina kertoo nuoresta lääketieteenopiskelijasta, jonka elämä muuttuu kirjaimellisesti yhdessä yössä Syyrian sisällissodan puhjettua. Istanbulissa asuvan toimittajan Lotta Nuotion kirjoittama kirja kertoo yhden ihmisen kautta monta oleellista asiaa Euroopan pakolaiskriisistä. Kirjaa on vaikea laskea käsistä ennen loppuratkaisua. Lue arvio!

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Hylätyssä rannassa kunnon vanhanajan kummitustarinan henkeä: on syrjäinen saaripahanen, mystistä uskonnollista lahkoa, mykkiä lapsia, pelottavia luonnonvoimia ja friikahtanutta paikallisväkeä. Pahaenteinen tunnelma pitää luisen kylmissä näpeissään loppumetreille asti. Tämä on niitä kirjoja, jotka on ahmittava yhdeltä istumalta ja henkeä pidätellen. Lue arvio!

Hanna Weselius: Alma

Helsingin Sanomien arvostetun esikoiskirjapalkinnon voittaja on hullun ihana, räyhäkkä, feministinen ja ennen kaikkea hemmetin hauska romaani. Lue arvio!

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Kaunis tarina burmalaiskylään matkustavasta naisesta, joka etsii kadonnutta isäänsä ja oppii samalla sukujuuristaan ja elämästä ylipäätään. Samalla saa ahmia huikean matkakertomuksen, jos itämainen eksotiikka kiinnostaa. Lempeä ja rakkautta henkivä kirja. Lue arvio!

Emma Cline: Tytöt

Tarkkanäköinen ja älykäs kuvaus teinityttöydestä ja naiseksi kasvamisesta. Charles Mansonin murhakultti jää sivuosaan. Lue arvio!

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten

Tositarinaa mukaileva kertomus siitä, kun menettää läheisensä ja alkaa etsiä itseään sekä päätyy käänteentekevälle matkalle Aasiaan. Toiveikkuutta herättelevä kirja opettaa, miksi menneisyydestä irtipäästäminen on tärkeää – ja miksi kannattaa selvittää vanhat solmut auki. Lue Johanna Elomaan haastattelu!

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi

Tuleva klassikko! Romaani lifestylebloggaajasta on viisas, hauska, sivistynyt puheenvuoro ajastamme. Lue arvio!

Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsissa on trillerimäinen loppu. Kuva: Tammi / Maria Moulud
Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsissa on trillerimäinen loppu. Kuva: Tammi / Maria Moulud

Minna Rytisalo: Lempi

Rytioja kirjoittaa hienoa, runollista kieltä. Eri ihmisten näkökulmat avaavat koko ajan tarinaa uusiin suuntiin, ja loppuratkaisu on yllättävän ohella haikea, mutta lohdullinen.

Helen Macdonald: H niin kuin haukka

Ihmeellinen elämäkerran, tietokirjan ja kirjallisuushistorian yhdistelmä, jonka kirjoittaja alkaa kouluttaa haukkaa samalla kun suree kuollutta isäänsä. Lue arvio!

Marie Kondo: Konmari. Iloa säkenöivä järjestys

Siivousguru Marie Kondo ei petä. Juuri sopivan höyrähtänyttä ja innostavaa settiä järjestämisestä tosimarittajille ja ihan vain uteliaillekin. Lue arvio!

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Hauskaa kuvitteellista kuvausta arkkitehti Carl Ludvig Engelin Helsingin synnystä. Finlandia-voittajassa on myös vuoden kauneimmat lauseet. Lue arvio!

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Hehkutetun napolilaiskirjailijan neliosaisen romaanisarjan avaus on järjettömän hieno kuvaus naisten ystävyydestä. Vihainen, intohimoinen ja poliittinen. Lue Elena Ferrante -kuumeesta!

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 6

Päätösosa summaa hengäsyttävästi Taisteluni-sarjan, joka panee koko romaanikerronnan perinteen uusiksi. Lue arvio!

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Arvostetun August-palkinnon saanut kirja kertoo rakkaudesta, muistojen hataruudesta, miesten välisestä ystävyydestä ja Ruotsin muuttuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Auttaa myös ymmärtämään Ruotsia paremmin. Lue arvio!

Joakim Zander: Lähiö

Jos pidät Jens Lapiduksen kirjoista, tämä trilleri on makuusi. Huippujännittävä romaani käsittelee järkyttävän ajankohtaisia aiheita jihadisteista ja lähiömellakoista korruptioon. Lue arvio!

Ruotsalaisen Joakim Zanderin esikoiskirja Uimari oli kansainvälinen myyntimenestys. Kuva: Viktor J. Fremling
Ruotsalaisen Joakim Zanderin esikoiskirja Uimari oli kansainvälinen myyntimenestys. Kuva: Viktor J. Fremling

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Jalonen kuvaa uusseelantilaisen kirjailijan Janet Framen traagista elämää ja sukeltaa mielisairaalaan aiheetta suljetun naisen mieleen ihmeellisen herkkävireisesti.

Yuval Noah Harar: Sapiens – ihmisen lyhyt historia

Vuoden paras tietokirja pohtii, miksi homo sapiens menestyi ja raivasi muut lajit tieltään. Kirja pohtii myös sitä, onko lajillamme mahdollisuutta onneen.

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

Olitko teini 1980-luvulla pikkukaupungissa? Tämä kirja on juuri sinulle. Romaani kertoo raikkaasti, omaperäisesti ja viihdyttävästi isä-tytärsuhteesta. Lue arvio!

Antti Ritvanen: Miten muistat minut

Kuvaa puolestaan persoonallisesti äiti-poikasuhdetta. Esikoisromaani yhdistää poikkeuksellisen onnistuneesti oivaltavan psykologisen tarkkailua ja loistavan trillerimäisen loppuhuipennuksen, olematta yhtään korni. Lue arvio!

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Kissani Jugoslavia -menestysromaanin kirjoittajan uutuus on surumielinen ja pakahduttava romaani ulkopuolisuudesta ja identiteetistä. Lue arvio!

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.

Tampere-talon Muumimuseon uudessa näyttelyssä on esillä muumiaiheisia teoksia ja animaatioita, joita ei ole näytetty yleisölle koskaan aiemmin.

Muumifanit hoi, kannattaa käväistä Tampereella! Aamulehti nimittäin kertoo, että tänään yleisölle avautuneessa Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on tarjolla harvinaisia herkkuja. Tampere-talon Muumimuseon näyttely esittelee Tove Janssonin muumihahmoja aina 1930-luvun mustista muumeista 1990-luvun muumianimaatioihin.

Luit oikein: ihka ensimmäiset muumit eivät olleet pyöreitä, valkoisia ja suloisia, vaan mustia ja vihaisia. Mustat muumit eivät ole monille tuttuja, koska ne ovat pysyneet hyvin piilossa tähän päivään asti.

Museoamanuenssi ja näyttelyn käsikirjoittaja Virpi Nikkari kertoo, että Tove Jansson piirsi ensimmäisen muumin kaltaisen hahmon ollessaan noin 13-vuotias.

– Ensimmäinen hahmo syntyi, kun Tove Jansson vietti nuorena kesiä Pellingin saaristossa. Hän kävi veljensä kanssa väittelyä piirtelemällä ja kirjoittelemalla ulkokäymälän seinälle. Kun Tove kommentoi veljensä kirjoittamaa Immanuel Kantin lausetta, hän päätti piirtää rumimman olennon, jonka keksi. Silloin hän piirsi vähän muumimaisen hahmon siihen seinälle, Nikkari kertoo.

”Tove kirjoitti nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta muumipeikosta, joka vaani sängyn alla.”

Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM
Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM

Hahmo yhdistyi Muumipeikko-nimeen, jonka oli keksinyt Toven eno.

– Toven eno pelotteli toisinaan häntä sillä, että Muumipeikko käy kimppuun, kun Tove kävi jatkuvasti salaa ruokakaapilla. Silloin Tove näki Muumipeikon uhkaavana hahmona, ja kirjoitti myös nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta Muumipeikosta, joka vaani sängyn alla. Vasta ensimmäisten kirjojen myötä hahmo alkoi muuttua positiivisemmaksi ja lämminhenkisemmäksi.

Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on esillä neljä teosta, joissa esiintyy alkuperäisiä, mustia muumeja.

”Ensimmäiset muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja.”

– Teoksissa muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja, eli aika kaukana nykyisestä muumihahmosta. Mustat muumit on kuvattu melko jännittävissä miljöissä, kuten synkässä yökuvassa, jossa yksinäinen musta muumi kävelee kaupunkiaukiolla, Nikkari kertoo.

Näyttelyssä tarkastellaan muun muassa muumihahmojen taustoja, Tove Janssonin suhdetta muumeihin, hahmojen syntyhistoriaa sekä miten muumit saavuttivat maailmanlaajuista huomiota 1950-luvulla. 

– Näyttelyssä on mukana aika paljon 50-luvun esineistöä, kuten ensimmäinen muumiastiasto, joka on tarkoitettu lapsille. Astiastoon kuuluu myös muki, josta muumimukien teko on myöhemmin lähtenyt liikkeelle. Ensimmäinen muumimuki onkin aika tavoiteltu esine keräilijöiden keskuudessa, ja sen hinta on jopa noin 2 000 euroa, Nikkari kertoo.