Kun Kotkan tatuointimallikokoelma kerättiin, ajateltiin vielä, että tatuoinnit ovat katoava ilmiö, joka täytyy tallentaa jälkipolville. ”Ei siinä ihan niin käynyt”, Johanna Aartomaa Suomen merimuseosta naurahtaa. Kuva: Sjöhistoriska, Tukholma
Kun Kotkan tatuointimallikokoelma kerättiin, ajateltiin vielä, että tatuoinnit ovat katoava ilmiö, joka täytyy tallentaa jälkipolville. ”Ei siinä ihan niin käynyt”, Johanna Aartomaa Suomen merimuseosta naurahtaa. Kuva: Sjöhistoriska, Tukholma

Merimiestatuointi oli viesti tunteista ja matkamuisto ajalta ennen selfieitä.

Vielä sata vuotta sitten tatuoinnit olivat pienen vähemmistön juttu.

– Tatuointi oli merimiehen merkki ja vahva leima yhteiskuntaluokasta. Tatuointeja oli lähinnä vangeilla, merimiehillä ja sirkustaiteilijoilla. Osa saattoi hävetäkin tatuointiaan myöhemmin, kertoo Suomen merimuseon museolehtori Johanna Aartomaa.

Merimiestatuointien historiaa on nyt esillä Kotkassa Merikeskus Vellamossa. Ruotsin merimuseo on tehnyt kokoelmistaan Usko, toivo, rakkaus -näyttelyn, joka esittelee merimiestatuointeja ja tatuointimalleja 1900-luvun alusta. Tatuointien tarinoista kirjoitti tällä viikolla myös Yle.

Tyypillisimmät merimiestatuoinnit esittivät ankkuria, purjelaivaa tai tähteä. Myös naisten kuvat olivat hyvin tavallisia. Tällaisia merkityksiä merimiestatuointien kuvilla on uskottu olevan:

Purjelaiva

Uppoavaa purjelaivaa kuvaava Sailor’s Grave -tatuointi saattoi merkitä kantajalleen amulettia, jonka avulla pääsi turvallisesti kotiin. Kuvan uskottiin suojaavan siltä, ettei itse uppoa laivan mukana.

Kuvan uskottiin suojaavan siltä, ettei itse uppoa laivan mukana.

Purjelaivojen kuviin liittyi myös vanhan ajan nostalgiaa: ne säilyivät, vaikka laivoihin tuli uutta teknologiaa.

Joidenkin tulkintojen mukaan purjelaivat ja muut meriaiheiset kuvat olivat vain ammattikuvastoa vailla sen suurempaa merkitystä.

Sydän, ruusu ja perhonen

Merimiehen iholla oli hyvin tavallista nähdä kuvia, jotka nykyään mielletään naisellisiksi. Yhden tulkinnan mukaan herkillä kuvilla osoitettiin tunteita, joista ei muuten juuri juteltu: pelkoa, toivoa, ikävää.

– Omalla iholla pystyi viestimään sitä, mitä ei ääneen sanottu, esimerkiksi kaipuuta kotiin. Sydäntä lähellä olevat asiat haluttiin iholle, Aartomaa sanoo.

Tähti

Purjelaivojen aikaan merenkulku oli huomattavasti vaarallisempaa kuin nykyään. Yhden tulkinnan mukaan tähti johdatti meriltä kotiin ja viittasi myös tähtien avulla navigointiin.

– Mutta jokainen ihminen luo itse merkityksen valitsemalleen kuvalle. Sama kuva voi tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita, Aartomaa muistuttaa.

”Omalla iholla pystyi viestimään sitä, mitä ei ääneen sanottu, esimerkiksi kaipuuta kotiin.”

Naisen kuva

Naisten kuvat esittivät yleensä tyttöystäviä, äitejä, pin up -tyttöjä, filmitähtiä tai merenneitoja. Äidin kuva oli saatettu ottaa edesmenneen äidin muistoksi, merenneidot ja filmitähdet viestivät rakkaudenkaipuusta tai intohimosta.

Joidenkin tulkintojen mukaan naisten kuvilla viestitettiin omasta seksuaalisesta suuntautumisesta miehisessä ja suljetussa yhteisössä, jossa jaettiin punkat ja vietettiin pitkiäkin aikoja ilman kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.

Ankkuri

Yhden tulkinnan mukaan ankkuri kuvasi toivoa, toisen mukaan se oli vain merimiehen ammatin symboli. Joskus ankkurin yhteyteen piirrettiin tyttöystävän nimi.

Lohikäärmeet, geishat ja muut eksoottiset aiheet

Kaunis kuva vai iholla kulkeva matkakertomus? Joskus tatuointi oli kuin entisaikojen selfie – matkamuisto eksoottisesta kohteesta.

– Merimiehet olivat niitä harvoja, jotka pääsivät näkemään maailmaa. Nykyään otetaan selfie todisteeksi, että on käynyt jossain, Aartomaa sanoo.

”Tatuointi on saatettu ottaa satamakäynnin yhteydessä miettimättä sen tarkemmin.”

Aina tatuoinnin takana ei ollut suurta tarinaa. Merille lähdettiin hyvin nuorina, ja tatuointeihin katsottiin mallia vanhemmilta merimiehiltä. Kun satamassa vietettiin pitkiä aikoja, tylsyys iski ja alkoholia kului.

– Tatuointi on saatettu ottaa satamakäynnillä miettimättä sen tarkemmin, mitä on tullut tatuoitua. On menty poikaporukalla ja vain valittu kuva seinältä, Aartomaa sanoo.

Entä tiesitkö nämä merkitykset?

Tatuoinneilla on kautta aikain haluttu viestiä kaikenlaista. Muistatko nämä merkitykset?

Puolipiste

Puolipistetatuoinneilla on haluttu tukea mielenterveysongelmien tai itsetuhoisten ajatusten kanssa kamppailevia. Tatuointi symboloi mielenterveysongelmien kanssa taistelua ja niistä selviytymistä. Tatuointi sai alkunsa vuonna 2013 sosiaalisen median Puolipiste-projektista.

Kolme pistettä

Tavallisesti silmäkulmaan tai käteen tatuoidut kolme pistettä viestivät ”hullusta elämästä” eli kantajansa villistä elämäntyylistä. Merimiehen kädessä pisteet ovat voineet tarkoittaa sitä, että merenkävijä on ohittanut Kap Verden, Hyväntoivonniemen ja Kap Hornin. Ruotsin laivastossa kolme pistettä saattoivat merkitä uskollisuutta kuningasta, kuningatarta ja kruununprinssiä kohtaan.

Usko, toivo, rakkaus. Merimiestatuointeja -näyttely Merikeskus Vellamossa Kotkassa 13.5.–11.9.2016.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Vierailija

Tiesitkö tämän tatuoinneista? Tällaisia merkityksiä kuvilla on ollut

Voisin lisätä tähän itse hienoon kirjoitukseen, ja ennen kaikkea sen itse kirjoituksen hienoon ideaan lisänyanssia jos maistuu ; eli itse lisäisin ankkurin merkitykseen lisänä ns. kotisataman, ja sen merkityksen. Aina siis voi kukatahansa itse lähteä seilaamaan, ja aina voi myös tulla takaisin turvallisesti kotisatamaan ; Rohkeasti. -PR
Lue kommentti

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.

Tampere-talon Muumimuseon uudessa näyttelyssä on esillä muumiaiheisia teoksia ja animaatioita, joita ei ole näytetty yleisölle koskaan aiemmin.

Muumifanit hoi, kannattaa käväistä Tampereella! Aamulehti nimittäin kertoo, että tänään yleisölle avautuneessa Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on tarjolla harvinaisia herkkuja. Tampere-talon Muumimuseon näyttely esittelee Tove Janssonin muumihahmoja aina 1930-luvun mustista muumeista 1990-luvun muumianimaatioihin.

Luit oikein: ihka ensimmäiset muumit eivät olleet pyöreitä, valkoisia ja suloisia, vaan mustia ja vihaisia. Mustat muumit eivät ole monille tuttuja, koska ne ovat pysyneet hyvin piilossa tähän päivään asti.

Museoamanuenssi ja näyttelyn käsikirjoittaja Virpi Nikkari kertoo, että Tove Jansson piirsi ensimmäisen muumin kaltaisen hahmon ollessaan noin 13-vuotias.

– Ensimmäinen hahmo syntyi, kun Tove Jansson vietti nuorena kesiä Pellingin saaristossa. Hän kävi veljensä kanssa väittelyä piirtelemällä ja kirjoittelemalla ulkokäymälän seinälle. Kun Tove kommentoi veljensä kirjoittamaa Immanuel Kantin lausetta, hän päätti piirtää rumimman olennon, jonka keksi. Silloin hän piirsi vähän muumimaisen hahmon siihen seinälle, Nikkari kertoo.

”Tove kirjoitti nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta muumipeikosta, joka vaani sängyn alla.”

Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM
Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM

Hahmo yhdistyi Muumipeikko-nimeen, jonka oli keksinyt Toven eno.

– Toven eno pelotteli toisinaan häntä sillä, että Muumipeikko käy kimppuun, kun Tove kävi jatkuvasti salaa ruokakaapilla. Silloin Tove näki Muumipeikon uhkaavana hahmona, ja kirjoitti myös nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta Muumipeikosta, joka vaani sängyn alla. Vasta ensimmäisten kirjojen myötä hahmo alkoi muuttua positiivisemmaksi ja lämminhenkisemmäksi.

Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on esillä neljä teosta, joissa esiintyy alkuperäisiä, mustia muumeja.

”Ensimmäiset muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja.”

– Teoksissa muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja, eli aika kaukana nykyisestä muumihahmosta. Mustat muumit on kuvattu melko jännittävissä miljöissä, kuten synkässä yökuvassa, jossa yksinäinen musta muumi kävelee kaupunkiaukiolla, Nikkari kertoo.

Näyttelyssä tarkastellaan muun muassa muumihahmojen taustoja, Tove Janssonin suhdetta muumeihin, hahmojen syntyhistoriaa sekä miten muumit saavuttivat maailmanlaajuista huomiota 1950-luvulla. 

– Näyttelyssä on mukana aika paljon 50-luvun esineistöä, kuten ensimmäinen muumiastiasto, joka on tarkoitettu lapsille. Astiastoon kuuluu myös muki, josta muumimukien teko on myöhemmin lähtenyt liikkeelle. Ensimmäinen muumimuki onkin aika tavoiteltu esine keräilijöiden keskuudessa, ja sen hinta on jopa noin 2 000 euroa, Nikkari kertoo.