The Cure -yhtyeen nokkamies Robert Smith paranee vanhetessaan kuin hyvä viini, fani Antti Hietamäki tietää. Kuva: Reuters
The Cure -yhtyeen nokkamies Robert Smith paranee vanhetessaan kuin hyvä viini, fani Antti Hietamäki tietää. Kuva: Reuters

Brittiläinen vaihtoehtorokkia soittava kulttibändi The Cure tulee parinkymmenen vuoden tauon jälkeen Suomeen. Cure-fani Antti Hietamäki, 37, on kiertänyt yhtyeen perässä ympäri maailmaa ja nähnyt tähän mennessä jo yli 40 keikkaa.

Cure kävi viimeksi melkein 20 vuotta sitten Suomessa. Antti Hietamäki, keikkakonkari, ennusta, millainen Helsingin-keikka on!

Luovuin jo ajat sitten toivosta, että näkisin yhtyettä enää kotimaassani livenä. Luulen, että moni muukin on odottanut sitä niin paljon, että fiilis keikalla on varmasti hyvä. Siellä tulee olemaan paljon jengiä, jotka eivät ole koskaan nähneet Curea, mutta diggaavat siitä tosi paljon. Se on perjantaikeikka, joten tunnelma on katossa. Plus keikka on Euroopan-kiertueen ensimmäinen, joten paikalle tulee varmasti myös paljon ihmisiä ulkomailta. Uskon, että keikka on pitkä, ainakin 3 tuntia, ja he varmasti soittavat isoimmat hittinsä, mutta myös paljon sellaisia kappaleita, mitä moni ei osaa odottaa. Siitä tulee tunteellinen tapahtuma.

Curen tunnetuimmat biisit ovat suurin osa 1980–90-luvuilta. Siksipä moni on jo nyt ehtinyt torppaamaan, ettei keikka voi olla yhtä hyvä kuin se olisi ollut parikymmentä vuotta sitten. Mitä sanot kritisoijille?

Jos et ole nähnyt Curea livenä viime vuosina, et voi antaa etukäteen tällaista arviota. Minulla on paljon tuttuja, jotka ovat nähneet yhtyeen livenä myös 80-luvun alussa, ja he ovat sanoneet, ettei Cure ole pitkään aikaan kuulostanut niin hyvältä kuin tällä hetkellä. Se on vähän kuin hyvä viini, joka paranee vuosien mittaan. Bändien ensimmäiset keikat jossain kellarissa ovat harvoin parhaita.

Antti tapasi Robert Smithin Sydneyn lentokentällä vuonna 2011. "Tapasin Robert Smithin ensimmäistä kertaa livenä, vaikka olin tykännyt yhtyeestä jo 20 vuotta. En keksinyt mitään järkevää sanottavaa, vaan änkytin, mutta olen ymmärtänyt, että hän on hyvin kärsivällinen fanien kanssa." Kuva: Antti Hietamäki

Olet käynyt yli 40 Curen keikalla. Mitkä ovat olleet parhaita?

Vuonna 2000 Ranskassa bändi oli todella hyvä. Siihen aikaan ranskalaiset rakastivat Curea, joten tunnelma oli uskomaton. Toki mieleen ovat jääneet myös erikoiskeikat, joilla on soitettu useita vanhoja levyjä kokonaisuudessaan ja sinkkujen harvinaisempia b-puolia, joita ei ikinä odottaisi kuulevansa. Etelä-Amerikassa fanit ovat ihan hulluja, ja esimerkiksi Buenos Airesissa ajattelin jossain vaiheessa, etten ehkä selviä hengissä, kun 50 000 fania hyppii ja pomppii ympärillä. Siellä todella näytetään, jos jostain tykätään.

Kuinka paljon bändin perässä reissaamiseen on kulunut rahaa?

En ole laskenut, mutta paljon. Jo pelkät lentoliput Australiaan tai Etelä-Amerikkaan maksavat. Mutta samalla on tullut matkusteltua ja tehtyä muutakin kuin katsottua pelkkä keikka. Olen nähnyt paikkoja, joihin ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä.

Näit ensimmäisen kerran Curen vuonna 1992, kun bändi esiintyi Helsingin jäähallissa. Millainen se oli?

Olin 14-vuotias pikku-Antti ja menin katsomaan sitä siskoni kanssa. Olin kuunnellut yhtyettä noin vuoden. Nyt kun olen nähnyt monta keikkaa, voin todeta, että keikkana se ei ollut kummoinen, mutta silti minulle yksi rakkaimmista. En nähnyt Curea vuonna 1996 Provinssissa, koska olin vaihto-oppilaana Jenkeissä. Se oli kova kolaus.

Mitä kappaletta odotat?

Voi, niitä on monta! Mutta jos mitä tahansa saa toivoa, niin Burn (vuoden 1994 The Crow -elokuvaan tehty kappale) olisi kova. Cure on soittanut sen keikoillaan tasan kerran.

Lipunmyynti käynnistyy maanantain 30. marraskuuta. Keikka järjestetään 7.10.2016 Helsingissä Hartwall-areenalla, ja se on yhtyeen ensimmäinen The Cure Tour 2016 -kiertueen etappi.

The Cure

  • Brittiläinen The Cure perustettiin jo 70-luvun lopulla. Sen musiikkia on kuvailtu muun muassa vaihtoehto- ja goottirockiksi ja post-punkiksi.
  • Curen ensimmäinen sinkku julkaistiin vuonna 1979.
  • Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Love Song (1989), Friday I'm In Love (1991), The Love Cats (1983) ja Lullaby (1989).
  • Keulahahmo Robert Smith tunnetaan tyylistään: mustasta pörröpäästä ja tummista silmämeikeistä.

 

Poimimme Sanojen lahja – valitut sitaatit -kirjasta Tove Janssonin tekstinpätkiä, joissa riittää ajateltavaa vaikka loppuelämäksi.

Tove Janssonin hauskimmat ja mieleenpainuvimmat oivallukset yhdessä kirjassa – kyllä kiitos! Yli 500 sivuinen teos Sanojen lahja – valitut sitaatit (WSOY) on niitä täynnä.

Uutuuskirjaan on koottu yksittäisiä lauseita ja pidempiä pätkiä Janssonin kirjoista aina Muumi-sarjakuvista novellikokoelmiin. Aiheet vaihtelevat kepeistä ja rakkaudentäyteisistä ajatelmista kuolemaan ja yksinäisyyteen.

Erityisesti muumit ovat yli 70-vuoden ajan opettaneet meille tärkeitä asioita elämänilosta, ihmissuhteista ja muista tärkeistä asioista. Yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen on usein juuri sitä, mitä elämässä tarvitsee kaikkein eniten. Muumien viisaudet on vuosikymmeninkien jälkeen yhtä päteviä kuin 1940-luvulla sotien aikaan.

Kokosimme 10 Janssonin muumikirjoista saatua ajatusta, joista voi saada paljon irti paikasta, iästä ja vuodesta riippumatta:

Viisaita sanoja

”Hän oli ehtinyt oppia, miten tärkeää oli lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi, ja hän tiesi että retkeä tuntemattomaan oli valmisteltava harkiten.” Muumipappa ja meri

”Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin Muumipapalle, Hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus.” Muumilaakson marraskuu

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.”

”Myy kohautti harteitaan ja ryömi takaisin sammaliin. Hän oli usein nähnyt, miten ne joiden piti tavata seisoivat odottamassa toisiaan väärässä paikassa, tyhmästi ja epätoivoisesti. Sitä ei voi auttaa, ehkä se kuuluu asiaan.” Muumipappa ja meri

”– Paetkaa! huusi Muumimamma. – Poliisi on täällä! Hän ei tiennyt mitä Muumipeikko oli tehnyt, mutta siitä hän oli aivan varma, että hän hyväksyi tuon teon.” Vaarallinen juhannus

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” Muumipapan urotyöt

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua.” Taikurin hattu

Hyvää fiilistä

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” Muumipappa ja meri

”Niiskuneiti pani käpälänsä Muumipeikon käpälään. – Oli miten oli, hän sanoi. – Niin kauan kun sinä et pelkää, minäkin lupaan olla pelkäämättä.” Muumipeikko ja pyrstötähti

”Tämä ilta on laulun ilta.”

”Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” Näkymätön lapsi: Kevätlaulu

”Yhden ainoan kerran hän oli nähnyt Muumimamman kuonon pilkahtavan oviaukossa – pyöreän ystävällisen kuonon. Koko Muumimamma oli pyöreä juuri sillä lailla kuin äitien kuuluu olla.” Muumilaakson marraskuu

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.