Jos puoliso ei piittaa taiteesta, escortista saa seuraa.

MITÄ IHMETTÄ? Nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa escort-palvelua! Mutta huh, tarjolla onkin taidekeskustelua. Palvelun käyttäjä saa Kiasma-teatterin esitykseen mukaansa taiteen ammattilaisen. Esityksen jälkeen escort tarjoaa kahvit ja puolen tunnin juttutuokion teoksesta. Teatterilipun saa escortin kera alennettuun hintaan.

KOKEMUS: Toivon seuralaista tanssija Sanna Kekäläisen Queer elegioita -esitykseen. Kohtaaminen jännittää. Entä jos en osaa sanoa mitään tai vaikutan pöljältä?

Kiasman lipunmyyntitiskiltä minut nappaa rennosti verkkareihin ­pukeutunut Elina Latva (kuvassa), joka kiinnittää rintaansa Escort-palvelu-rintanapin. ”Olen nyt hommissa vain sinua varten”, hän selittää.

Elina on tehnyt muun muassa performanssitaidetta ja kehittänyt escort-palvelun, koska halusi johdattaa vieraita ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja puhumaan taiteesta. Hän vakuuttaa, ettei kahvi­kupin ääressä ole koskaan istuttu tuppisuina.

Kekäläinen tanssii – alasti – ja lempii kuusipuuta. Mietin, tuleekohan nyt ensimmäinen kerta, kun katsoja ei saa sanaa suustaan.

JÄLKIPYYKKI: ”Nyt kahville”, ohjaa Elina reippaasti. Pian käy selville, ettei kyseessä ole mikään nokkeluustesti tai kuulustelu. Teoksesta tulee pohdittua asioita, joita ei yksin olisi ehkä ajatellutkaan. ­Lopulta käy, kuten Elina arvelikin: keskustelua on vaikea keskeyttää, kun kahvila suljetaan.

Lopputulos: Pelkkää plussaa! Itsensä tyrkkiminen epämukavalle alueelle oli taas hyödyllistä. Ja jos puoliso ei piittaa teatterista, escort hoitaa seuranpidon mukinoitta.

Eat, Pray, Love on kaikkien self-help-kirjojen äiti. Sen vanavedessä on julkaistu paitsi huttua myös hyviäkin oppaita.

Kaikkien self-help-kirjojen emo Eat, Pray, Love täytti kymmenen vuotta, minkä kunniaksi markkinoille pukkasi eräänlainen jatko-osa (Eat Pray Love Made Me Do It). Siinä tavisnaiset kertovat, kuinka klassikko yllytti heidätkin elämänmuutokseen: juristi jätti työnsä ja ryhtyi näyttelijäksi, perheenäiti rohkaistui lähtemään väljähtyneestä parisuhteesta.

Eat, Pray, Love myi yli kymmenen miljoonaa kappaletta ja teki sen kirjoittajasta Elizabeth Gilbertistä rikkaan.

Kaikki sai alkunsa, kun Gilbert löysi itsensä itkemästä kylppärin lattialta, sai voimaa erota avioliitostaan ja eli sekavasti, kunnes päätti lähteä etsimään itseään Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Gilbert teki matkansa kustantajalta saamansa ennakkokorvauksen turvin. Balilta löytyi tietenkin myös suuri rakkaus.

Kriitikoiden mielestä Gilbert edustaa amerikkalaista self-help-hapatusta ja hyväosaisen naisen oman navan ympärillä pyörimistä, mutta Gilbert on myös valittu maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle.

Self-helpille tuhahdellaan ehkä siksikin, että sitä pidetään naisten hömppänä. Mutta mitä halveksittavaa on siinä, että monet ovat kokeneet saaneensa kirjoista lohtua kriisissään? Yleissanoman voi tiivistää: Et voi hallita kaikkea elämässäsi, hyväksy siis se, mitä sinulle tapahtuu. Voit päättää, onko menneisyytesi koulu vai vankila. Se muuten tarttui korvaan Jari Sarasvuon radiomonologista. Silkkaa self-helpiä nekin radio-ohjelmat.

3 x totuuden sanat

1. Suurinta älykkyyttä on rakkaus. Eikä se tarkoita vain romanttista parisuhderakkautta. Yhdysvaltalainen kirjailija Bell Hooks määrittelee rakkauden vastaanpanemattomasti: Rakkaus on yksinkertaisesti sitä, että on toiselle hyvä. Ilkeys, iva ja pilkka eivät kuulu rakkauteen. Rakkaus on suhde, joka sallii ja mahdollistaa henkisen kasvun.

Bell Hooks: Rakkaus muuttaa kaiken (Niin & Näin)

2. Lempeä tv-terapeutti Maaret Kallio ammentaa mindfulnessista. Hyväksy elämän epätäydellisyys ja hengittele rauhassa. Älä vaadi kohtuuttomia.

Toisia ärsyttää, toiset taas rakastavat Kallion tyyliä. Vaikka ärsyttäisi, kannattanee myöntää, että itsetutkiskelu ja aito halu ymmärtää myös toisia todennäköisesti johtavat onnellisempaan elämään. Ainakin mikäli onnellisuudella tarkoitetaan tyytyväisyyttä ja tyyneyttä.

Maaret Kallio: Lujasti lempeä (WSOY)

3. Ex-ihmisvihaaja, kirjailija Tommi Melender lähestyy isoa kysymystä omakohtaisesti ja filosofisesti, heppoisten self-help-oppaiden onnellisuusoppeja suomien. Flaubert mainittu. Lukenut Melender pudottelee maailmankirjallisuuden sitaatteja ja aforismeja siihen tahtiin, että melankolista kirjaa tekee jatkuvasti mieli alleviivata. Onnellinen on ihminen, joka on löytänyt aidot intohimonsa ja toteuttaa niitä.

Tommi Melender: Onnellisuudesta (WSOY)

Suvesta kannattaa nauttia myös ympäri Suomen näyttelyissä.

Kuvataidetta

1. Yhdysvaltalainen Alice Neel (1900–1984) oli feministi miehisessä taidemaalarimaailmassa. Neelin rosoinen pensselinjälki kuvaa New Yorkin ihmisiä ja maisemia suoraan ja rehellisesti. Bongaa teoksista ajan julkkiksia!

Ateneum, Helsinki, 2.10. asti.

2. Mäntän kuvataideviikoilta voi aina odottaa yllätyksiä. Niin nytkin, kun näyttelyn on kuratoinut taiteilija Anssi Kasitonni. Mukana muun muassa Charlien enkeleistä ja Ally McBealista tutun näyttelijän Lucy Liun teoksia.

XXI Mäntän kuvataideviikot, 31.8. asti.

 

 

Valokuvia

1. Tuossa pöheikkö, tuossa rapistunutta betonia, ratapiha, haljennutta asvalttia. Johannes Rantapuskan ja Sauli Sirviön valokuvanäyttely Bad Gateways esittelee epäalueita, joihin kukaan ei tahallaan eksy.

Helsingin taidemuseo HAM, 24.7. asti.

 

Taneli Eskolan kuvissa pääsee sukeltamaan kesämaisemiin.

 

2. Kauneutta ja nostalgiaakin kaipaavat lepuuttavat sieluaan valokuvataiteilija Taneli Eskolan otosten äärellä. Kaunis maa -näyttely kokoaa kuvia 1970-luvulta nykypäivään.

Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki, 14.8. asti.

Esineitä

1. Kesän must on Museum of Broken Relationships eli kokoelma esineitä, jotka kertovat katkenneista ihmissuhteista. Näe muun muassa kuntopyörä ja revittyjä postikortteja.

Helsingin kaupunginmuseo, 11.9. asti.

2. Nyt ei katsella sarjatuotantosohvia! Nykymuotoilijat ovat luoneet uniikkeja esineitä. Esimerkiksi Matilda Beckman on käyttänyt huonekaluihinsa kirpputoreilta kerättyä pölyä.

Objects of Desire, Designmuseon galleria, Helsinki, 21.8. asti.

 

Mueckin töiden rinnalla tuntee olonsa pikkuruiseksi.

 

Veistoksia

1. Ron Mueckin hämmästyttävät jättimäiset ihmispatsaat pysäyttävät paatuneenkin patsaankatsojan. Entinen nukentekijä taitaa yksityiskohdat.

Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 16.10. asti.

2. Montako suomalaista kuvanveistäjänaista muistat? Räväkkä seurapiirikaunotar Essi Renvall ja leikkisä yhteiskuntakriitikko Anja Juurikkala ovat saaneet omat näyttelynsä.

Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall, Oulun taidemuseo, 4.9. asti. Anja Juurikkala -muistonäyttely, Heinolan kaupunginmuseo, 11.9. asti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Roxeten kymmenes levy tarjoaa jotain ihan uuttakin veteraanibändiltä.

Good Karma on Roxetten kymmenes levy, ja huhupuheiden mukaan myös viimeinen.

Ruotsalaisyhtye on tehnyt menestyksekkään uran. Kun tällaiset popsuosikit panevat uraansa pakettiin, ne pelaavat viimeisillä levyillään varman päälle. Siksi on virkistävää, että Per Gessle ja Marie Fredriksson venyttävät tuttua sävelkieltään vielä turvallisten urien ulkopuolelle: You Make It Sound So Simple -kappale esimerkiksi paukkuu kuin mikäkin Weekend-festivaalin elektroklubisuosikki.

Tuttua ja turvallista uusiksi

Tuttu ja turvallinen Roxette-soundi ammentaa 1960-luvun kitarapop-klassismista. Sitäkin laatua toki tarjotaan runsain mitoin, tosin aavistuksen erilaisille jengoille viritettynä, jos vertaa uuden levyn biisejä 1990-luvun alkuvuosien sähikäismäisesti kimalteleviin glampop-hitteihin.

Esimerkiksi Good Karman ensimmäinen singlejulkaisu It Just Happens kuulostaa äkkiseltään mahtipontiselta, mutta on siitä huolimatta kuin luotu akustisella kitaralla nuotion ääressä tapailtavaksi.

Roxette ehti siis vielä viime metreillään aikuistumaankin.

Roxette: Good Karma

(Warner)

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Käyttövehkeitä-romaani tarjoaa tarkkanäköistä ja raikasta 1980-luvun kuvailua.

Kun Saana on lapsi, maailma tiivistyy autokauppias-isältä opittuihin yksinkertaisiin totuuksiin: Saabin omistajat ovat Suomen selkäranka, demarit perseestä, vain homot eivät käy armeijaa. Vasta aikuisuuden kynnyksellä kaikesta tulee monimutkaista. Äiti lähtee, isoveli on kadonnut, mutta isä jää. Hän vain uppoaa koko ajan syvemmälle alkoholismiinsa.

Soili Pohjalaisen hieno esikoisromaani on tragikoominen tarina aikuistumisesta 1980-luvun pikkupaikkakunnalla. Pohjalainen tekee tarkkoja ja usein hykerryttävän hauskoja huomioita yhtenäiskulttuurista mutta välttää nostalgisoinnin sudenkuopat. On viirivehkoja, puolipaneeleja ja Heljä-Liukko Sundströmin keramiikkatauluja, mutta ennen kaikkea on eri automallit. Ne kertovat autokauppiaan tyttärelle vielä aikuisenakin ihmisestä kaiken olennaisen.

Pohjalainen piirtää riisutulla ilmaisullaan ehjän kuvan rikki menneestä tytöstä.

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

(Atena)

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.