Testissä Kiasman escort-palvelu

Jos puoliso ei piittaa taiteesta, escortista saa seuraa.

MITÄ IHMETTÄ? Nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa escort-palvelua! Mutta huh, tarjolla onkin taidekeskustelua. Palvelun käyttäjä saa Kiasma-teatterin esitykseen mukaansa taiteen ammattilaisen. Esityksen jälkeen escort tarjoaa kahvit ja puolen tunnin juttutuokion teoksesta. Teatterilipun saa escortin kera alennettuun hintaan.

KOKEMUS: Toivon seuralaista tanssija Sanna Kekäläisen Queer elegioita -esitykseen. Kohtaaminen jännittää. Entä jos en osaa sanoa mitään tai vaikutan pöljältä?

Kiasman lipunmyyntitiskiltä minut nappaa rennosti verkkareihin ­pukeutunut Elina Latva (kuvassa), joka kiinnittää rintaansa Escort-palvelu-rintanapin. ”Olen nyt hommissa vain sinua varten”, hän selittää.

Elina on tehnyt muun muassa performanssitaidetta ja kehittänyt escort-palvelun, koska halusi johdattaa vieraita ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja puhumaan taiteesta. Hän vakuuttaa, ettei kahvi­kupin ääressä ole koskaan istuttu tuppisuina.

Kekäläinen tanssii – alasti – ja lempii kuusipuuta. Mietin, tuleekohan nyt ensimmäinen kerta, kun katsoja ei saa sanaa suustaan.

JÄLKIPYYKKI: ”Nyt kahville”, ohjaa Elina reippaasti. Pian käy selville, ettei kyseessä ole mikään nokkeluustesti tai kuulustelu. Teoksesta tulee pohdittua asioita, joita ei yksin olisi ehkä ajatellutkaan. ­Lopulta käy, kuten Elina arvelikin: keskustelua on vaikea keskeyttää, kun kahvila suljetaan.

Lopputulos: Pelkkää plussaa! Itsensä tyrkkiminen epämukavalle alueelle oli taas hyödyllistä. Ja jos puoliso ei piittaa teatterista, escort hoitaa seuranpidon mukinoitta.

Kommentit (2)

Tällainen on Millennium-trilogian kohuttu jatko-osa – lue arvio!

Turhuutta! Rahastusta! Haudanryöstö! Mutta millainen kirja lopulta on Stieg Larssonin Millennium-trilogian jatko?

David Lagercrantz oli sitten se, joka lähti monet suututtaneeseen hankkeeseen – kirjoittamaan jatkoa vuonna 2004 kuolleen Stieg Larssonin Millennium-trilogialle.

Ja miksipä ei: nykydekkareissa ei varmasti ole yhtä mieleenpainuvaa hahmoa kuin punkkarihakkeri Lisbeth Salander. Tämä traagisesta lapsuudesta ponnistava, sosiaalisesti rajoittunut moderni Peppi Pitkätossu voitti kaikki puolelleen vuonna 2005 julkaistussa aloitusosassa Miehet jotka vihaavat naisia. Niinpä moni on vain innoissaan Lisbethin ja lahjomattoman toimittajan Mikael Blomkvistin seikkailujen jatkumisesta.

Lagercrantz hoitaa hommansa ihan kiitettävästi Se mikä ei tapa -uutuudessa. Kun tekoälyä kehittänyt huippututkija Frans Balder murhataan, teon ainoa silminnäkijä on miehen autistinen poika August. Mikael Blomkvist tajuaa, että pojassa on salattua lahjakkuutta ja värvää Lisbethin suojelemaan tätä. Pian oudon kaksikon kintereillä ovat Ruotsin poliisi, kansainvälinen hakkerijengi – sekä Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu NSA.

Lagercrantz on omaksunut hyvin Larssonin nopean tyylin sekä arvomaailman. Siinä missä Larsson suomi ruotsalaista lintukotoa, on Lagercrantzin kritiikin kohteena kansalaisten maailmanlaajuinen valvonta. Kaikkein vainoharhaisimmat ovat vain fiksuja, kirjailija todistaa moneen kertaan.

Jouhevan jännärin suurin puute on kuitenkin ratkaiseva. Vaikka kaikki kietoutuu jälleen Lisbeth Salanderin taustaan rikollispomo Aleksander Zalatšenkon tyttärenä, ei neljäs osa onnistu syventämään naista, vaan tekee hänestä kovin rutinoituneen toimintakoneen.

Silti, kun Mikael ja Lisbeth viimein kohtaavat nokikkain, tuntuu Millennium-fanin rinnassa ailahdus. Kirja myös lupaa, että jatkoa seuraa. Ja hop sulahei sula hopsansaa!

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Suom. Outi Menna (WSOY)

 

Koskettavia kuvia kohtukuolemasta – taustalla suru omasta siskosta

Valokuvaaja Kaisu Jouppi kuvasi ja haastatteli Tyhjä syli -kirjaansa kymmeniä kohtukuoleman kokeneita naisia.

Tumma nainen makaa päiväpeiton päällä sängyllä ja tuijottaa tyhjin silmin eteensä. Toisessa kuvassa punatukkainen nainen kävelee valtavaan veteen, jota ympäröivät metsäiset vaarat. Kolmannessa nainen karjuu suoraa huutoa kohti kuvaajaa.

Valokuvaaja Kaisu Joupin, 30, muotokuvien naiset ovat eri-ikäisiä, mutta he kaikki ovat joskus menettäneet lapsensa kohtukuolemassa. Suru, ikävä ja haikeus puskevat kuvista läpi niin, että katsojan kurkkua kuristaa.

– Halusin kuvillani kertoa kohtukuolemasta, koska siitä ei puhuta. Alusta lähtien tuntui, että aihe on tärkeä, sillä niin moni lapsensa menettänyt halusi tulla kertomaan tarinansa, Kaisu sanoo.

Kaisu luki kohtukuolemasta ensimmäistä kertaa Vauva-lehdestä, kun hän odotti esikoistaan kymmenen vuotta sitten.

– Silloin minua järkytti, että odottava äiti joutuu menetyksen lisäksi synnyttämään lapsen alateitse. Mutta tutustuttuani näihin naisiin olen täysin eri mieltä. Suurin osa heistä tunsi, että kuolleen lapsen synnyttäminen oli myös äidiksi syntymistä ja vauvan sylissä pitäminen tärkeä osa suruprosessia, Kaisu kertoo.

Sannan vauva kuoli kohtuun viikolla 29+1.

Pikkusiskon muisto

Kaisu on 9- ja 4-vuotiaiden poikien äiti, eikä hän ole itse kokenut lapsen menetystä. Aihe tuli kuitenkin lähelle, sillä hänen vauvasiskonsa menehtyi kätkytkuolemassa, kun Kaisu oli kolmevuotias.

– Meillä on albumissa hautajaiskuvia, ja muistan, miten tätini itki, kun hän tuli hoitamaan minua ja ambulanssi ajoi pihaan. Äitini surua en muista yhtään, Kaisu kertoo.

Pienen sisaren kuolemasta johtuvaa surua ei perheessä tuotu esiin, ja vasta aikuisena Kaisu sai puhuttua asiasta äitinsä kanssa.

– 'Suru ei lopu ikinä', äiti vastasi, ja tajusin, että hän on varmasti suojellut minua surultaan, vaikka on ajatellut Annia kaikki nämä vuodet, Kaisu kertoo.

Kaisu kuitenkin muistuttaa, että muutkin läheiset pääsivät heidän suruunsa ainakin hautajaisten hetkellä mukaan, sillä Anni oli ollut elossa ja heille olemassa. Toisin on niiden kohdalla, joiden vauva menehtyy kohtuun.

– Moni heistä olisi halunnut puhua menetyksestään, mutta ihmiset vaikenivat asian tai vähättelivät sitä tyyliin ’lasketko sinä sen lapseksi, eihän se elänyt päiväkään’, Kaisu kertoo.

Rankat aiheet

Kaisu ei ole karttanut kipeitä aiheita aiemminkaan. Opinnäytetyössään hän kuvasi nuorten naisten masennusta. Muutama vuosi sitten hänen leskien yksinäisyyttä kuvaava näyttelynsä kiersi ympäri Suomea.

– Moni kollegani kuvaa kriisialueilla, mutta minä en voi jättää lapsiani tänne ja lähteä Syyriaan. Haluankin nostaa puheenaiheiksi asioita, jotka koskettavat kipeästi joitakin täällä, Kaisu kertoo aihevalinnoistaan.

Kaisu ei pelkää puhua myöskään oman elämänsä vaikeuksista tai kipeistä aiheista. Monelle hän on tullut tutuksi lifestyleblogista Muutama hetki, jossa hän on kertonut eroistaan sekä arjestaan kahden pojan äitinä ja sinkkuna.

Virpi suree lastaan, jonka menetti muutama viikko ennen laskettua aikaa.
 
Tyhjä syli (No Tofu Publishing) ilmestyy 1.9.
www.facebook.com/tyhjasyli
Kaisun kuvat ovat mukana Next Generation -näyttelyssä Kaapelitehtaan Valssaamossa Helsingissä 8.–13.9.

Kaipaatko härskiä alapäähuumoria? Tässä on ensi-iltaleffa makuusi

Alapäästä saa aikaan ihan kelpo huumoria, osoittaa Ihan yössä -leffa.

Vieläkään emme saa kunnon komediaa, jossa naurattaisi jokin muu kuin aihe alapää. Judd Apatowin elokuvan suhteen kannattaa heti luovuttaa ja uskoa: alapää on melko hauska paikka.

Stand upin parissa härskeillyt komedienne Amy Schumer on käsikirjoittanut tarinan tusinadeittaaja Amysta (Schumer itse), joka yllätys yllätys, rakastuu. Tylsää kaavaa rikkovat Amyn kitkaisa perhe ja Tilda Swintonin esittämä törkylehtipomo.

Ohjaaja Apatow on tuttu sellaisista elokuvista kuin Paksuna (2007) ja 40 v. ja neitsyt (2005). Pohjimmiltaan Ihan yössä on periromanttinen komedia, mutta sen hoksaa vasta leffan kuivakkaammalla, hidastuvalla loppupuolella. Sitä ennen mukava tempo ja vitsit jaksavat huvittaa.

Katso traileri:

Ihan yössä

***

Ensi-ilta: 28.8.

Lue myös:

Maailman hauskimmat naiset ja hauskuuden salaisuus

Kilpakosijat tarjoavat ensi-iltaleffassa draamaa ja romantiikkaa

Tyylikäs draama hivelee romantikon haavenystyröitä.

Bathsheba Everdene (Carey Mulligan) on niin itsenäinen nainen, etteivät häntä hetkauta rehdin lammasfarmarin (Matthias Schoenaerts) tai kuulun hurmurin (Michael Sheen) kosintayritykset. Vasta röyhkeän kersantin (Tom Sturridge) viettely tehoaa ja samalla lamauttaa pyhät periaatteet.

Tanskalainen Thomas Vinterberg kuvaa miesten herkkyyttä voimalla. Kuten elokuvassa Jahti (2012), myös tässä mies ilmaisee koko olemuksellaan suurta tunnetta. Thomas Hardyn romaaniin perustuva tyylikäs draama hivelee romantikon haavenystyröitä.

Elokuva tapahtuu niin suljetuissa ympyröissä, että kolme kosijaa yhdelle naiselle tuntuu ylenmääräiseltä. Tärkeimmäksi, universaaliksi teemaksi nousee kuitenkin se tie, jonka kukin omilla valinnoillaan elämästään rakentaa.

Vinterbergillä on saippuaoopperamaisuuden uhallakin kyky koskettaa klassisen kauniilla tarinalla.

Katso traileri:

Kaukana maailman menosta

****

Ensi-ilta: 28.8.

Lue myös:

Kultahattu-tähti Carey Mulligan otti tatuoinnin elokuvaroolin vuoksi