Jos puoliso ei piittaa taiteesta, escortista saa seuraa.

MITÄ IHMETTÄ? Nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa escort-palvelua! Mutta huh, tarjolla onkin taidekeskustelua. Palvelun käyttäjä saa Kiasma-teatterin esitykseen mukaansa taiteen ammattilaisen. Esityksen jälkeen escort tarjoaa kahvit ja puolen tunnin juttutuokion teoksesta. Teatterilipun saa escortin kera alennettuun hintaan.

KOKEMUS: Toivon seuralaista tanssija Sanna Kekäläisen Queer elegioita -esitykseen. Kohtaaminen jännittää. Entä jos en osaa sanoa mitään tai vaikutan pöljältä?

Kiasman lipunmyyntitiskiltä minut nappaa rennosti verkkareihin ­pukeutunut Elina Latva (kuvassa), joka kiinnittää rintaansa Escort-palvelu-rintanapin. ”Olen nyt hommissa vain sinua varten”, hän selittää.

Elina on tehnyt muun muassa performanssitaidetta ja kehittänyt escort-palvelun, koska halusi johdattaa vieraita ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja puhumaan taiteesta. Hän vakuuttaa, ettei kahvi­kupin ääressä ole koskaan istuttu tuppisuina.

Kekäläinen tanssii – alasti – ja lempii kuusipuuta. Mietin, tuleekohan nyt ensimmäinen kerta, kun katsoja ei saa sanaa suustaan.

JÄLKIPYYKKI: ”Nyt kahville”, ohjaa Elina reippaasti. Pian käy selville, ettei kyseessä ole mikään nokkeluustesti tai kuulustelu. Teoksesta tulee pohdittua asioita, joita ei yksin olisi ehkä ajatellutkaan. ­Lopulta käy, kuten Elina arvelikin: keskustelua on vaikea keskeyttää, kun kahvila suljetaan.

Lopputulos: Pelkkää plussaa! Itsensä tyrkkiminen epämukavalle alueelle oli taas hyödyllistä. Ja jos puoliso ei piittaa teatterista, escort hoitaa seuranpidon mukinoitta.

Nykyisin PJ Harveylle biisin sanoma on tärkein, ja sävelet vain kanava sen välittämiseen.

Brittiläinen PJ Harvey on tehnyt neljännesvuosisadan pituisen uran indierockin parissa, mutta hänen viimeisimmillä albumeillaan näkyy artistin kasvanut sosiaalinen omatunto.

Asetelma on käynyt selväksi sekä vuoden 2011 poliittisella Let England Shake -albumilla ja nyt sen uunituoreella sisarteoksella The Hope Six Demolition Projectilla.

Tämä ei ole pois musiikin laadusta. Päinvastoin, uutuuslevyn kappalevalikoima velloo autotallirockista folk-henkisiin laulelmiin ja liki glamrockiin ja on monipuolisinta ja tarttuvinta Harveya aikoihin.

Uutuuslevyn kappalevalikoima velloo autotallirockista folk-henkisiin laulelmiin ja liki glamrockiin.

Uutuusalbumilla lauluntekijän huomio on sodan aiheuttamassa köyhyydessä. Tämä näkyy eri tavoin niin Afganistanissa, Kosovossa kuin Washingtonin ghetoissa, joihin kaikkiin Harvey teki matkoja levyntekoon valmistautuessaan.

Poikkeuksellisen metodin takia kappaleista on puristunut jonkinlaisia poplaulun muotoon valettuja journalistisia kuvareportaaseja, joiden ääni on enemmän toteava kuin paasaava. Silti ei jää epäselväksi, ettei Harvey tunne seisovansa samalla puolella piikkilanka-aitaa ainakaan valtioiden hallitusten ja monikansallisten korporaatioiden kanssa.

Harveya pääsee kuulemaan ensi kesänä, kun hän tekee ensimmäisen Suomen-keikkansa Sideways-festivaalilla.

Katso ja kuuntele levyn kappale The Wheel:

PJ Harvey: The Hope Six Demolition Project

(Island)

Kommentit

Irakilaisen jesiditytön tarina on järkyttävää mutta tarpeellista luettavaa. Sama kohtalo on totta monille tälläkin hetkellä.

Irakilainen jesidityttö Farida Khalaf, 17, on erinomainen matematiikassa ja tekee järjettömän hyvää aprikoosihilloa. Sitten hänen tiiviin perheensä elämä järkkyy tavalla, jonka liian moni tuntee. Tästä kertoo tuore kirja, peitenimellä esiintyvän Faridan ja saksalaistoimittaja Andrea C. Hoffmannin yhteinen työ.

Isis valtasi Faridan kotikylän Kochon elokuussa 2014. Iso osa miehistä tapettiin, Farida ystävineen myytiin Raqqan orjamarkkinoilla. Alkoi neljän kuukauden helvetti, jonka yksityiskohdista kirja vaikenee, mutta tapahtumat tulevat silti riittävän selviksi. Orjuus merkitsi tytöille kylmää, nälkää, törkeää väkivaltaa ja jatkuvia raiskauksia.

Faridan tahto vaihtuu kuolemanhalusta hurjaan vimmaan selvitä.

Kirja kertoo kiinnostavasti ihmisen mielestä kauheassa tilanteessa. Faridan tahto vaihtuu kuolemanhalusta hurjaan vimmaan selvitä. Pakoa hän suunnitteli alusta saakka ja onnistui siinä viiden ystävänsä kanssa. Nuorin karanneista tytöistä oli vain 12-vuotias Besma.

Kirja näyttää, että pahuudellakin on monet kasvot; osa Isiksen miehistä pitää jesidejä saatananpalvojina ja ali-ihmisinä ja löytää siitä syyn oikeuttaa tekonsa. Osa kipuilee valintojensa kanssa koko ajan. Ääriryhmän valtaamien alueiden reunoilla ihmiset sinnittelevät miten parhaiten taitavat. Oleellista on vain säilyä hengissä ja pitää perhe turvassa.

Tarina etenee simppelillä kerronnalla, mutta se ei häiritse. Faridan kohtalo tapahtuu nytkin monille tytöille ja naisille. Nykyisin Farida elää pakolaisena Saksassa, jonne hän sai perheenyhdistämisohjelman ansiosta myös henkiin jääneet perheenjäsenensä. Mitään vähempää ei hänelle voisi toivoa.  

Farida Khalaf & Andrea C. Hoffmann: Olin Isisin vanki. Nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet

Suom. Anne Mäkelä (Minerva)

Kommentit

Euroviisuedustaja Sandhja ansaitsisi ympärilleen kunnon tuotantotiimin.

Euroviisuedustajallamme Sandhjalla on upea, monenlaiseen musiikkiin venyvä lauluääni. Siksi on sääli, että vielä laulajan toiselle albumillekin tuon äänen ympärille on räätälöity vain kädenlämpöistä tusinapophumppaa, joka jäljittelee kömpelösti amerikkalaisen nyky-r&b:n hittikaavoja.

Freedom Venture tarjoilee kymmenen voimaannuttamislaulua, jotka latistuvat sävellysten muovisuuden takia valitusvirsiksi. Voisiko joku tuoda Sandhjan soul-tasoisen äänen ympärille seuraavalla kerralla vaikkapa Amy Winehousen vanhan tuotantotiimin?

Katso ja kuuntele levyltä biisi My Bass:

Sandhja: Freedom Venture

(Columbia)

Kommentit

”Studioharjoittelijasta suomipopin seuraava iso nimi”, otsikoi Yle 2012. Se Jurekista tuli, tosin taustalle.

Jurek Reunamäki, sinulla oli jo levytyssopimus ja kaksi sinkkujulkaisua, mutta päätit tuhota koko levyn. Sittemmin olet tuottanut esimerkiksi Antti Tuiskun, Jannan ja Johanna Kurkelan levyjä. Miksi oma levy lensi roskiin?

Palo kertoa tarinoita härän raivolla on artistin elinehto. Ei riitä, että laulaa hyvin. En ajatellut itseäni esittämässä kappaleita ja vetämässä sataa keikkaa vuodessa ympäri Suomea. Minulle tuli intuitio, että en halua tätä tarpeeksi. Enkä olisi ollut henkisesti valmis artistiksi.

Miksi viihdyt taustajoukoissa?

Musiikin tekeminen ja maailmojen luominen ovat minulle ykkösjuttu. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta olla esillä. Viihdyn vapaa-ajallakin paljon yksin, vaikken ole erakko. Lapsena minut saattoi jättää ikkunan viereen tuntikausiksi haaveilemaan.

”Nuorempana ajattelin, että musiikin on pakko olla täydellistä, varsinkin, kun tekee itselleen.”

Isoin palkinto minulle on, kun katson Antti Tuiskun keikkaa ja yleisö innostuu.

Minun on helpompi löytää sanottavaa, kun kirjoitan muille. Silloin ammennan toisen persoonasta. En osaa tarkastella itseäni ulkopuolisen silmin.

Oletko kovin itsekriittinen?

Todella itsekriittinen. Nuorempana ajattelin, että musiikin on pakko olla täydellistä, varsinkin, kun tekee itselleen. Silloin päätyy helposti siihen, ettei julkaise mitään.

Olen aika kriittinen muutenkin. Antin kanssa se on helppoa, koska olemme kumpikin niin perfektionisteja.

Antti Tuiskun En kommentoi -levyä on kuvailtu rohkeaksi ja Antin uran parhaaksi. Kuinka iso osa visiosta on sinun?

Visio on minun ja Antin yhteinen. Antin visio on asenteessa: se erilainen, rohkea ja räjäyttävä. Minun pitää keksiä, mitä se on musiikkina. Kukaan ei osaa kaivaa itsestään parhaita puolia esiin – siihen tarvitaan joku toinen. Se tuntuu päässä, sydämessä ja perseessä, kun biisi potkaisee oikealla tavalla.

Kommentit