Jos puoliso ei piittaa taiteesta, escortista saa seuraa.

MITÄ IHMETTÄ? Nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa escort-palvelua! Mutta huh, tarjolla onkin taidekeskustelua. Palvelun käyttäjä saa Kiasma-teatterin esitykseen mukaansa taiteen ammattilaisen. Esityksen jälkeen escort tarjoaa kahvit ja puolen tunnin juttutuokion teoksesta. Teatterilipun saa escortin kera alennettuun hintaan.

KOKEMUS: Toivon seuralaista tanssija Sanna Kekäläisen Queer elegioita -esitykseen. Kohtaaminen jännittää. Entä jos en osaa sanoa mitään tai vaikutan pöljältä?

Kiasman lipunmyyntitiskiltä minut nappaa rennosti verkkareihin ­pukeutunut Elina Latva (kuvassa), joka kiinnittää rintaansa Escort-palvelu-rintanapin. ”Olen nyt hommissa vain sinua varten”, hän selittää.

Elina on tehnyt muun muassa performanssitaidetta ja kehittänyt escort-palvelun, koska halusi johdattaa vieraita ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja puhumaan taiteesta. Hän vakuuttaa, ettei kahvi­kupin ääressä ole koskaan istuttu tuppisuina.

Kekäläinen tanssii – alasti – ja lempii kuusipuuta. Mietin, tuleekohan nyt ensimmäinen kerta, kun katsoja ei saa sanaa suustaan.

JÄLKIPYYKKI: ”Nyt kahville”, ohjaa Elina reippaasti. Pian käy selville, ettei kyseessä ole mikään nokkeluustesti tai kuulustelu. Teoksesta tulee pohdittua asioita, joita ei yksin olisi ehkä ajatellutkaan. ­Lopulta käy, kuten Elina arvelikin: keskustelua on vaikea keskeyttää, kun kahvila suljetaan.

Lopputulos: Pelkkää plussaa! Itsensä tyrkkiminen epämukavalle alueelle oli taas hyödyllistä. Ja jos puoliso ei piittaa teatterista, escort hoitaa seuranpidon mukinoitta.

Komediallinen draama Kuninkaan hologrammi on tarina miehestä ja uudesta alusta Saudi-Arabiassa.

Lähi-itään sijoittuva Kuninkaan hologrammi on sympaattinen tarina keski-ikäisestä miehestä uuden alun kynnyksellä. Uutuuselokuvan kantavana voimana nähdään Hollywoodin rakastetuin jokamies Tom Hanks.

Elämän lannistama Alan Clay (Hanks) suuntaa liikematkalle Saudi-Arabian aavikolle. Tarkoituksena on saada talous ja perhesuhteet takaisin raiteilleen myymällä kuninkaalle holografinen kokousjärjestelmä. Perillä odottaa kuitenkin melkoinen kulttuurisokki, eikä bisneskään oikein ota sujuakseen. Onnen etsiminen saa kuitenkin odottamattoman suunnan, kun Alan sairaalakäynnillä tapaa kauniin lääkärin Zahran (Sarita Choudhury).

Herttaisena kasvutarinana elokuva kuitenkin voittaa katsojan puolelleen.

Elokuva perustuu amerikkalaiskirjailija Dave Eggersin romaaniin. Tom Tykwerin ohjaamana komediallinen draama löytää huumoria kulttuurien kohtaamisesta, vaihtelevalla menestyksellä. Vakavammat aiheet, kuten Saudi-Arabian käyttämä orjatyövoima, jätetään lähes huomiotta.

Herttaisena kasvutarinana elokuva kuitenkin voittaa katsojan puolelleen. Kiitos kuuluu miellyttävän ohjaustyön lisäksi tuttua mutta turvallista roolia näyttelevälle Tom Hanksille.

Katso traileri:

Kuninkaan hologrammi

***

Ensi-ilta 27.5.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Poissa on Ricky-Tick Big Bandin svengi. Tommy Lindgrenin soololevy on rehellinen monologi.

Tommy Lindgren muistetaan viime vuosilta Don Johnson Big Bandista ja Ricky-Tick Big Bandista. Nyt tuttu räppäri on tehnyt ensimmäisen sooloalbuminsa ja jatkaa uraansa suomenkielisenä lauluntekijänä.

Kieli on ainoa asia, joka uudella Sininen kaupunki -levyllä muistuttaa Tommyn aikaisemmista projekteista. Levyllä ei ole jälkeäkään vaikkapa Ricky-Tickin estottomasta svengistä tai Don Johnson Big Bandin akrobatiahiphopista.

Sen sijaan Sinisessä kaupungissa upottaudutaan runollisiin yksinpuheluihin, joissa ruoditaan maailman tilaa ja Suomen henkistä ilmapiiriä. Apuna ovat yksilöpsykologiset kokemukset ja tunteet.

Monologien taustalle muun muassa rumpali Teppo Mäkynen ja kitaristi Jarmo Saari liimaavat taiteellista äänitapettia, joka ammentaa milloin triphopista, milloin jazzista ja jopa kokeellisesta rockista.

Sininen kaupunki kuulostaakin levyltä, jolla Lindgren vihdoin sanoo ääneen kaiken sen, mitä ei muissa yhtyeissään ole pystynyt sanomaan tai halunnut sanoa.

Katso ja kuuntele levyltä biisi Kuiskaa ja huuda:

Tommy Lindgren Metropolis: Sininen kaupunki

(Ranka)

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Harvoin pääsee lukemaan mitään näin mieleenpainuvaa ja vaikuttavaa kuin Antti Ritvasen esikoisteos on.

Loistava esikoisromaani Miten muistat minut yhdistelee ihmissuhderomaanin, dekkarin ja bändiromaanin keinoja kertoessaan tarinaa äidin ja pojan mutkikkaasta suhteesta.

Koko elämänsä Jesse on kärsinyt siitä, että hänen menestynyt ja boheemi kirjailijaäitinsä Marjatta Aalto jätti perheen pojan ollessa pieni. Menetys varjostaa miehen koko elämää ja vaikeuttaa etenkin omaa perhe-elämää pienen pojan isänä.

Romaanin viimeisiä sivuja lukeekin henkeään pidätellen, sillä loppuhuipennus on silkkaa trilleriä.

Kun äiti kuolee ikävissä olosuhteissa, kolmikymppisen miehen on pakko viimein käsitellä suhteensa menneeseen. Tarina etenee takautumina, jotka koukuttavuudessaan muistuttavat lähes jännityskertomusta. Romaanin viimeisiä sivuja lukeekin henkeään pidätellen, sillä loppuhuipennus on silkkaa trilleriä.

Huhuu, onko kukaan ehjänä?

Kiemuraisessa tarinassa ei ole yhtään onnellista tai ehjää ihmistä, mielenkiintoisia ja uskottavia kylläkin. Heitä ymmärtää, vaikkei heistä välttämättä pidä. Romaanissa päästään käsittelemään tyylikkäästi myös todella vaikeaa aihetta, pojan liiankin intiimejä rakkauden- ja vihantunteita äitiinsä. Mistään sukurutsakertomuksesta ei kuitenkaan ole kyse.

Romaanin onnellisin päähenkilö onkin ihmisten sijaan musiikki. Niin Jessen kasvattanut isä kuin äidin uusi mieskin ovat menestyneitä muusikoita, joilla molemmilla on omat synkät salaisuutensa. Musiikin kautta rockiin hurahtanut Jesse myös käsittelee tunteitaan.

Antti Ritvanen: Miten muistat minut

(Otava)

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Toimittaja-kirjailija Sofia Torvalds tutustui sukunsa naisiin ja huomasi, miten asenteet ja tavat siirtyvät sukupolvien ketjussa.

Joitakin vuosia sitten toimittaja-kirjailija Sofia Torvalds oli juttukeikalla vanhainkodissa. Hän tapasi siellä sattumalta iäkkään naisen, joka paljastui hänen sukulaisekseen.

Torvaldsin isoäidin isoäiti Fanny oli aikoinaan skandaalimaisesti hylännyt ensimmäisen aviomiehensä ja kaksi pientä lastaan uuden rakkauden tähden. Nainen vanhainkodissa oli jälkeläinen tästä ensimmäisestä epäonnisesta liitosta, Torvalds jälkimmäisestä ”rakkausliitosta”.

– Nainen suhtautui minuun kitkerästi, vaikka emme tunteneet toisiamme. Olin ihmeissäni: kuinka joku saattoi vielä 2000-luvulla olla myrtynyt 1800-luvulla tapahtuneista asioista?

”Jätämme tietämättämme jälkipolville pieniä haavoja ja arpia, jotka voivat märkiä vielä pitkään.”

Kohtaaminen jäi vaivaamaan Torvaldsia. Hän alkoi pohtia, millaisia vaikutuksia valinnoillamme on jälkipolville. Kuinka paljon kannamme mukanamme aiempien sukupolvien kokemuksia, tragedioita, asenteita ja tapoja?

– Jätämme tietämättämme jälkipolville pieniä haavoja ja arpia, jotka voivat märkiä vielä pitkään.

Torvalds alkoi etsiä vastauksia kysymyksiinsä sukunsa naisten elämäntarinoista. Vaikka romaani Luoksein jää (Schildts & Söderströms) kertoo Torvaldsin omasta suvusta, se pohtii myös yleisesti äitiyttä ja sitä, millaista tuhoa erilaiset hylkäämisen kokemukset voivat saada aikaan.

Torvalds kertoo, että heidän suvussaan on ollut paljon muun muassa masennusta, ahdistusta, alkoholismia – ja niitä avioeroja.

– Olen itsekin eronnut, suvussani jo viidennessä polvessa. Mikä kulkee geeneissä ja mikä on opittua? Annammeko liian helposti periksi?

Mitä esiäidit miettivät?

Torvalds on pyöritellyt samaa teemaa jo ensimmäisessä kirjassaan Pakko laihtua. Kun Torvaldsin tytär sairastui syömishäiriöön, hän joutui pohtimaan, oliko itse tehnyt jotakin väärin.

Torvalds ei kuitenkaan etsi syyllisiä vaan yrittää ymmärtää esiäitiensä ratkaisuja; äitiys ei ole ollut koskaan mutkatonta.

”Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, välillä haluan kiihkeästi pois heidän luotaan.”

– Kirjoittaminen oli samalla tutkimusmatka itseen ja omaan äitiyteen. Tuntuu, että nyt ymmärrän itseäni paremmin. Miksi en jaksa aina olla läsnä lapsilleni? Vaikka rakastan heitä yli kaiken, välillä haluan kiihkeästi pois heidän luotaan.

Sukupolvien ketju on mahdollista katkaista, kun huomaa toistavansa esiäitiensä virheitä.

– Minulle on esimerkiksi ollut tärkeää kertoa lapsilleni mahdollisimman usein, kuinka paljon heitä rakastan. Aiemmat sukupolvet ovat luottaneet, että lapset tietävät sen sanomattakin. Mutta kun eivät he välttämättä ole tienneet.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.