Palkkionmetsästäjä John 'Hirttäjä' Ruth (Kurt Russell), hänen saaliinsa Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh) ja brittiläinen teloittaja Oswaldo Mobray (Tim Roth)  ovat osa porukasta, joka odottaa lumimyräkän loppumista saman katon alla.
Palkkionmetsästäjä John 'Hirttäjä' Ruth (Kurt Russell), hänen saaliinsa Daisy Domergue (Jennifer Jason Leigh) ja brittiläinen teloittaja Oswaldo Mobray (Tim Roth) ovat osa porukasta, joka odottaa lumimyräkän loppumista saman katon alla.

The Hateful Eight on jälleen liian väkivaltainen, mutta jää ehkä Tarantinon viimeiseksi ohjaustyöksi.

Elokuvaohjaaja Quentin Tarantino kertoi muutama vuosi sitten aikovansa lopettaa vielä, kun on voitolla. Yksikään ohjaaja ei hänen mukaansa parane vanhetessaan. Siksipä Tarantino aikoo jättää ohjaamisen tulevaisuudessa – ehkä jo kahdeksannen elokuvansa The Hateful Eightin jälkeen.

Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva elokuva on Tarantinon mukaan kuin hänen mestarillinen esikoisohjauksensa Reservoir Dogs länkkärinä, mutta kauas jäädään. Hateful 8 jatkaa Tarantinon uusien elokuvien (Kunniattomat paskiaisetDjango Unchained) sarjaa: hyviähän ne ovat, mutta eivät klassikoita. 

Vihaisessa kahdeksikossa Hirttäjä-lempinimellä tunnettu palkkionmetsästäjä (Kurt Russell) kuljettaa saalistaan, pahasuista Daisya (Jennifer Jason Leigh), tuomiolle Red Rockiin ja törmää kilpaveljeensä (Samuel L. Jackson). Vankkurireitin varrelle osuu myös paikallinen sheriffikokelas (Walton Goggins). Nelikko pysähtyy taukotupaan pitämään suojaa lumimyräkältä ja tapaa siellä toisen porukan: brittiaksentilla puhuvan teloittajan (Tim Roth), paikasta huolehtivan meksikaanin (Demián Bichir), sotaveteraanin (Bruce Dern) ja vaiteliaan muukalaisen (Michael Madsen). Aikaan saadaan soppa, jota selvitellään asein ja nyrkein.

Kauniit kuvat lumisesta rajaseudusta ja säveltäjämestari Ennio Morriconen upea musiikki eivät aivan riitä tekemään mestariteosta. Elokuva käynnistyy hitaasti, ja vasta loppupuolella tarina tempaa mukaansa muutkin kuin Tarantino-fanit. Kun sinne asti jaksaa, hölmöt yhden lauseen huulenheitot tuntuvat sen arvoisilta. Loppu on kultaa, eikä yllätyksiä puutu. Elokuva on ohjaajan kauneimpia, lumoava.

Jopa tarantinoksi Hateful 8 on poikkeuksellisen raaka. Siinä mässäillään väkivallalla, jolle ei tunnu olevan mitään syytä. Kahdeksikon ainoa nainen saa turpiinsa alkupuolen, ja päästään melkein kolmen tunnin aikana mässäilemään raiskauksellakin.

Muutama vuosi sitten Tarantino kertoi haaveilevansa kymmenen elokuvan paketista. The Hateful Eightin jälkeen tilaa olisi vielä kahdelle. Niidenkään jälkeen hän ei lyö ihan tyystin hanskoja tiskiin, vaan omistautuu eläkkeellä kirjoittamiselle. Ensimmäisenä työnään hän aikoo tehdä The Hateful Eightistä näytelmän ja päättää sitten, miltä elämä näytelmäkirjailijana maistuu.    

The Hateful Eight

****

Ensi-ilta 13.1.

Elokuvamusiikin legenda Ennio Morricone sävelsi Tarantinon tuoreeseen elokuvaan äänet. Säveltäjälegenda ja 200-henkinen orkesteri Helsingin Hartwall Arenalla 23.3.2016. Liput 70–120 euroa. Esimakua Morriconen The Hateful Eight -elokuvaan tekemästä  ääniraidasta alla.

Morricone muistetaan erityisesti 60–luvun italolänkkäreiden, kuten Huuliharppukostaja ja Hyvät, pahat ja rumat, kuolemattomista kappaleista.

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.

Tampere-talon Muumimuseon uudessa näyttelyssä on esillä muumiaiheisia teoksia ja animaatioita, joita ei ole näytetty yleisölle koskaan aiemmin.

Muumifanit hoi, kannattaa käväistä Tampereella! Aamulehti nimittäin kertoo, että tänään yleisölle avautuneessa Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on tarjolla harvinaisia herkkuja. Tampere-talon Muumimuseon näyttely esittelee Tove Janssonin muumihahmoja aina 1930-luvun mustista muumeista 1990-luvun muumianimaatioihin.

Luit oikein: ihka ensimmäiset muumit eivät olleet pyöreitä, valkoisia ja suloisia, vaan mustia ja vihaisia. Mustat muumit eivät ole monille tuttuja, koska ne ovat pysyneet hyvin piilossa tähän päivään asti.

Museoamanuenssi ja näyttelyn käsikirjoittaja Virpi Nikkari kertoo, että Tove Jansson piirsi ensimmäisen muumin kaltaisen hahmon ollessaan noin 13-vuotias.

– Ensimmäinen hahmo syntyi, kun Tove Jansson vietti nuorena kesiä Pellingin saaristossa. Hän kävi veljensä kanssa väittelyä piirtelemällä ja kirjoittelemalla ulkokäymälän seinälle. Kun Tove kommentoi veljensä kirjoittamaa Immanuel Kantin lausetta, hän päätti piirtää rumimman olennon, jonka keksi. Silloin hän piirsi vähän muumimaisen hahmon siihen seinälle, Nikkari kertoo.

”Tove kirjoitti nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta muumipeikosta, joka vaani sängyn alla.”

Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM
Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM

Hahmo yhdistyi Muumipeikko-nimeen, jonka oli keksinyt Toven eno.

– Toven eno pelotteli toisinaan häntä sillä, että Muumipeikko käy kimppuun, kun Tove kävi jatkuvasti salaa ruokakaapilla. Silloin Tove näki Muumipeikon uhkaavana hahmona, ja kirjoitti myös nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta Muumipeikosta, joka vaani sängyn alla. Vasta ensimmäisten kirjojen myötä hahmo alkoi muuttua positiivisemmaksi ja lämminhenkisemmäksi.

Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on esillä neljä teosta, joissa esiintyy alkuperäisiä, mustia muumeja.

”Ensimmäiset muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja.”

– Teoksissa muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja, eli aika kaukana nykyisestä muumihahmosta. Mustat muumit on kuvattu melko jännittävissä miljöissä, kuten synkässä yökuvassa, jossa yksinäinen musta muumi kävelee kaupunkiaukiolla, Nikkari kertoo.

Näyttelyssä tarkastellaan muun muassa muumihahmojen taustoja, Tove Janssonin suhdetta muumeihin, hahmojen syntyhistoriaa sekä miten muumit saavuttivat maailmanlaajuista huomiota 1950-luvulla. 

– Näyttelyssä on mukana aika paljon 50-luvun esineistöä, kuten ensimmäinen muumiastiasto, joka on tarkoitettu lapsille. Astiastoon kuuluu myös muki, josta muumimukien teko on myöhemmin lähtenyt liikkeelle. Ensimmäinen muumimuki onkin aika tavoiteltu esine keräilijöiden keskuudessa, ja sen hinta on jopa noin 2 000 euroa, Nikkari kertoo.