Monen pakolaisen tavoin Modi saapui Turkista Kreikkaan meren yli. Laivan kapteeni hylkäsi huonokuntoisen kalastajaveneen matkan aikana, eivätkä kaikki sen matkustajat selvinneet hengissä, kun laiva haaksirikkoutui Kreikan rannikolle. Kuva: Sanoma-arkisto/ Sami Kero
Monen pakolaisen tavoin Modi saapui Turkista Kreikkaan meren yli. Laivan kapteeni hylkäsi huonokuntoisen kalastajaveneen matkan aikana, eivätkä kaikki sen matkustajat selvinneet hengissä, kun laiva haaksirikkoutui Kreikan rannikolle. Kuva: Sanoma-arkisto/ Sami Kero

Modi joutui jättämään kotinsa ja työnsä lääkärinä Syyriassa. Uusi kirja kertoo hänen kauhean ja koskettavan tarinansa. 

Toimittaja Lotta Nuotion, 38, juuri ilmestynyt kirja Yksi miljoonista – Modin pako Syyriasta on niin kammottavaa luettavaa, että useassa kohdassa se tekisi mieli jättää kesken.

Mutta juuri sen takia mahdollisimman monen pitäisi se lukea.

Syyrialaisen Modin kertomuksen luettuaan ymmärtää paljon syvemmin, miksi miljoonat ihmiset Lähi-Idässä ovat jättäneet kotinsa ja toivovat löytävänsä uuden elämän Euroopasta. Kirjassa kuvataan, miten nuori kirurgiopiskelija yrittää tehdä työtään kaoottisissa olosuhteissa sairaalassa, joutuu vangituksi ja kidutetuksi ja pakenee lopulta Syyriasta Turkin ja Kreikan kautta Ruotsiin.

”Silloin tällöin Modi alkoi kertoa kidutuksesta ja vankeusajastaan.”

Modin elämä on yhtä sinnittelyä, odotusta ja epätietoisuutta, kun koskaan matkan aikana ei tiedä, missä seuraavan yönsä viettää ja voiko luottaa salakuljettajaan, jonka haltuun on juuri luovuttanut viimeiset säästönsä.

– Modin pakotarina on yksi vaikeimmista ikinä kirjoittamistani teksteistä, vaikka yritin tuoda siihen mukaan myös huumoria ja ihmisten toisiaan kohtaan osoittamaa hyvää tahtoa. Itkin tosi paljon, kun kirjoitin sitä, Lotta kertoo tuoreesta kirjastaan.

Vaikeinta oli kirjata ylös luku, jossa kolmikymppinen kirurgiopiskelija Modi viedään kidutettavaksi maanalaiseen vankilaan. Kirjassa kuvataan käsittämätöntä silmitöntä väkivaltaa, jota Syyrian hirmuhallinto todistettavasti käyttää viholliseksi lukemiaan ihmisiä kohtaan.  

– En ole psykologi enkä uskaltanut kysyä kidutuksesta ja sillä tavalla viedä häntä uudestaan traumaattisiin kokemuksiin, joista kirjaa tehdessä oli kulunut aikaa vain vuosi. Mutta aina silloin tällöin Modi itse alkoi kertoa kidutuksesta ja vankeusajastaan, Lotta kertoo.

Pakolainen lukujen takana

Kahdeksan vuotta Turkissa asunut Lotta tapasi kirjansa päähenkilön toissa vuonna Istanbulissa etsiessään haastateltavia television uutisjuttua varten.

– Pakolaisia oli yhtäkkiä vaikea löytää, sillä kunta oli juuri kerännyt heidät pois keskustasta katunäkymää pilaamasta. Lopulta yöllä saimme vinkin ränsistyneestä talosta, jossa majaili noin 150 pakolaista. Modi oli yksi heistä.

”Pakolaisia oli vaikea löytää, sillä kunta oli kerännyt heidät pois pilaamasta näkymää.”

Syyrialainen, keskiluokkainen kirurgiopiskelija Modi kertoi Lotalle tarinansa, ja Lotta tajusi, että se pitäisi kertoa mahdollisimman monelle. Kolmikymppisen nuoren miehen elämään on helppo samastua. Ennen Syyrian tilanteen kärjistymistä hän kuunteli samanlaista musiikkia kuin me, katseli dvd:ltä elokuvia ja sopi Facebookissa kavereidensa kanssa tapaamisia rannoille tai baareihin.  

Lotasta tuntui, ettei Turkin ulkopuolella käsitetty lainkaan, mitä oli tapahtumassa.

– Turkissa oli kaksi miljoonaa pakolaista, joista osa odotti pääsyä Eurooppaan, mutta siitä ei puhuttu missään. Euroopassa ei tunnuttu lainkaan tajuttavan, millainen pakolaiskriisi sitä odotti tai millaisia epäkohtia pakolaisten elämään liittyi, Lotta kertoo.

Sulkeutuvat ovet

Kun Lotta kulki Modin mukana uudestaan ympäri Istanbulia, hän tunsi samalla tavalla kaikki ne ovet, jotka oli läimäisty ei-toivotun pakolaisen nenän edestä kiinni. Koulutuksestaan huolimatta Modin oli mahdotonta löytää työtä pakolaisia pullistelevassa kaupungissa eikä hän päässyt edes sisään YK:n pakolaisjärjestön toimistoon, jotta olisi voinut rekisteröityä pakolaiseksi.

”On helppo puhua virroista ja vyöryistä, vaikka luvun takana on oikea ihminen.”

Uutistoimittajan työssään Lotta oli raportoinut usein pakolaiskriisistä, mutta työn luonteeseen kuuluu, ettei ihmiskohtaloita voinut iltaisin kotona loputtomiin surra.  

– Uutistyössä elinehto on, että työhön suhtautuu tapauksina. Olin toki aina tuntenut myötätuntoa haastateltaviani kohtaan, mutta ennen Modin koko tarinan kirjoittamista en ollut pystynyt samastumaan heihin, Lotta sanoo.

– On helppo puhua virroista ja vyöryistä, vaikka luvun takana on oikea ihminen ja tarina. Ajattelin, että jos kirjallani voin saada yhdenkin lukijan tajuamaan tämän ja lisätä tietoisuutta pakolaisten oloista, olen onnistunut.

Toimittaja Lotta Nuotio kirjoitti kirjan syyrialaisesta pakolaisesta, koska halusi auttaa sillä tavalla, jonka parhaiten osaa: kirjoittamalla.
Toimittaja Lotta Nuotio kirjoitti kirjan syyrialaisesta pakolaisesta, koska halusi auttaa sillä tavalla, jonka parhaiten osaa: kirjoittamalla.

Apua lähelle

Lotan kotikaupungissa Istanbulissa pakolaiskriisi näyttää ihan erilaiselta kuin Suomessa. Kun kelit lämpenevät, ihmiset lähtevät jälleen liikkeelle, eikä tilanteeseen ole näkyvissä ratkaisua.

Pakolaisten tilannetta voitaisiin Lotan mukaan auttaa parhaiten ensimmäisissä saapumismaissa kuten Turkissa ja Libanonissa. Toisin kuin usein kuvitellaan pakolaisleireillä asuu vain 10% pakolaisista, joten pelkästään niiden olosuhteiden parantaminen ei riitä.

– Ajattelen samaan tapaan kuin Modi kirjassa: salakuljettajilta menisi leipä, ihmisiä ei hukkuisi epätoivoisilla merimatkoilla eivätkä EU-valtiot joutuisi maksamaan pitkien odotusaikojen asumiskuluja kalliissa asunnoissa, jos EU tekisi selvitystyön jo alkupäässä, jolloin ihmiset eivät saavu Eurooppaan miten sattuu hallitsemattomassa kaaoksessa. Jokaisen EU-maan pitäisi silloin nostaa vastaanottomääriä ja sitoutua niihin.  Tämä olisi ideaalitilanne ja vaatisi sekä rahaa että poliittista tahtoa. Ja voi olla, että on jo liian myöhäistä, Lotta pohtii.

”Olen antanut pakolaisille ruokaa, mutta en rahaa, sillä lapsia käytetään usein hyväksi kerjäämisessä.”

Mutta jokainen meistä voi auttaa pienin ja konkreettisin teoin vaikkapa ottamalla yhteyttä lähimpään pakolaisten vastaanottokeskukseen.

– Istanbulissa olen vienyt lasteni vanhoja leluja tai vaatteita kadulla asuville perheille. Joskus olen antanut pakolaisille myös ruokaa, mutta en rahaa, sillä lapsia käytetään usein hyväksi kerjäämisessä, Lotta kertoo.

Laput pois silmiltä

Tämä uutuuskirja on melkein liian ahdistavaa luettavaa

Paljon hyviä ajatuksia pakolaisten auttamisesta alkupäässä ja salakuljettamisten lopettamisesta. Mutta, mutta, en ymmärrä, mikä illuusio ihmisillä on siitä, että meidän velvollisuus on parantaa maailma ja ottaa kaikki parempaa elämää haluavat tänne. Se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Ainut keino on muuttaa Irakin, Afganistanin, Syyrian yms. maiden polittiista tilannetta - lue-> sotimista uskonnon nimissä. Ei niitä sotia voiteta pakenemalla, jonkun pitää jäädä sinne taistelemaan ja...
Lue kommentti

Tiina Lymin ohjaaman Napapiirin sankarit 3 -elokuvan tyyli muistuttaa turhan paljon Luokkakokous-komedioita.

Dome Karukosken vuonna 2010 ohjaama Napapiirin sankarit oli hitti. Siinä lappilaisessa kirkonkylässä asuva tunari Janne (Jussi Vatanen) metsästi ystäviensä avulla vaimolleen Inarille (Pamela Tola) digiboksia. Teppo Airaksisen ohjaamassa kakkososassa Janne onnistui puolestaan hukkaamaan pariskunnan tyttären. Sarjan kolmannen osan on ohjannut Tiina Lymi. Tällä kertaa elämän tarkoituksen kadottanut Janne etsii itseään tuntureilta. Luvassa on siis jälleen yksi kotimainen kuvaus mieheyden kriisistä.

”Vitsit ovat jopa loukkaavia.”

Jo sarjan toinen osa oli väkinäinen, mutta kolmas tuntuu täysin väkisin väännetyltä. Aiemmat osat olivat kuitenkin sympaattisia, joten kolmosestakin haluaisi tykätä. Lymi on ottanut liikaa pesäeroa aiempiin osiin. Niissäkin oli sovinistista huumoria ja alapäävitsejä, mutta nyt vitsit ovat jopa loukkaavia. Tyyli muistuttaa lähinnä Luokkakokous-komedioita.

Huumoria revitään myös self help -kulttuurista. Siinä riittäisikin ivaamista, mutta ote on turhan lempeä. Jussi yrittää löytää itsensä Paulo Coelhon sivuilta ja viheltelee erämaisemissa El Condor Pasaa. Ei siis mitään varsinaisia oivalluksia.

Napapiirin sankarit 3

**

Ensi-ilta 23.8.

 

Juttua muokattu 23.8. klo 16.24. Kakkososan ohjasi Teppo Airaksinen eikä Dome Karukoski.

Poimimme Sanojen lahja – valitut sitaatit -kirjasta Tove Janssonin tekstinpätkiä, joissa riittää ajateltavaa vaikka loppuelämäksi.

Tove Janssonin hauskimmat ja mieleenpainuvimmat oivallukset yhdessä kirjassa – kyllä kiitos! Yli 500 sivuinen teos Sanojen lahja – valitut sitaatit (WSOY) on niitä täynnä.

Uutuuskirjaan on koottu yksittäisiä lauseita ja pidempiä pätkiä Janssonin kirjoista aina Muumi-sarjakuvista novellikokoelmiin. Aiheet vaihtelevat kepeistä ja rakkaudentäyteisistä ajatelmista kuolemaan ja yksinäisyyteen.

Erityisesti muumit ovat yli 70-vuoden ajan opettaneet meille tärkeitä asioita elämänilosta, ihmissuhteista ja muista tärkeistä asioista. Yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen on usein juuri sitä, mitä elämässä tarvitsee kaikkein eniten. Muumien viisaudet on vuosikymmeninkien jälkeen yhtä päteviä kuin 1940-luvulla sotien aikaan.

Kokosimme 10 Janssonin muumikirjoista saatua ajatusta, joista voi saada paljon irti paikasta, iästä ja vuodesta riippumatta:

Viisaita sanoja

”Hän oli ehtinyt oppia, miten tärkeää oli lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi, ja hän tiesi että retkeä tuntemattomaan oli valmisteltava harkiten.” Muumipappa ja meri

”Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin Muumipapalle, Hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus.” Muumilaakson marraskuu

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.”

”Myy kohautti harteitaan ja ryömi takaisin sammaliin. Hän oli usein nähnyt, miten ne joiden piti tavata seisoivat odottamassa toisiaan väärässä paikassa, tyhmästi ja epätoivoisesti. Sitä ei voi auttaa, ehkä se kuuluu asiaan.” Muumipappa ja meri

”– Paetkaa! huusi Muumimamma. – Poliisi on täällä! Hän ei tiennyt mitä Muumipeikko oli tehnyt, mutta siitä hän oli aivan varma, että hän hyväksyi tuon teon.” Vaarallinen juhannus

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” Muumipapan urotyöt

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua.” Taikurin hattu

Hyvää fiilistä

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” Muumipappa ja meri

”Niiskuneiti pani käpälänsä Muumipeikon käpälään. – Oli miten oli, hän sanoi. – Niin kauan kun sinä et pelkää, minäkin lupaan olla pelkäämättä.” Muumipeikko ja pyrstötähti

”Tämä ilta on laulun ilta.”

”Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” Näkymätön lapsi: Kevätlaulu

”Yhden ainoan kerran hän oli nähnyt Muumimamman kuonon pilkahtavan oviaukossa – pyöreän ystävällisen kuonon. Koko Muumimamma oli pyöreä juuri sillä lailla kuin äitien kuuluu olla.” Muumilaakson marraskuu

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.