Tällaista autoa Riiko tavoittelee. Kuva: Reuters
Riiko Sakkinen. Kuva: Reijo Hietanen/HS

Miksi kommunisti haluaa 230 000 euron luksusauton? Taiteilija Riiko Sakkinen kertoo.

Eilen mesenaatti.me-sivustolla aukesi joukkorahoitushanke, jolla taiteilija Riiko Sakkinen kerää rahaa saadakseen Lamborghini Huracán -urheiluauton. Luksusauto maksaa Espanjassa 230 000 euroa.

Lahjoittajat saavat vastineeksi taiteilijan käyttämät ja signeeraamat alushousut. Niitä tosin riittää vain 230:lle, ja lahjoituksen pitää olla vähintään 1100 euron arvoinen. 

Espanjassa asuva Riiko on mestariprovosoija, joka kutsuu itseään kommunistiksi.

Miksi kommunisti haluaa luksusauton, Riiko Sakkinen?

Kun kirjailijan kertojaminä tunnustaa olevansa natsi, ei kukaan ajattele, että kirjailijakin on. Jos kuvataiteilija tekee saman, ihmiset haluavat sulkea hänen näyttelynsä natsismin takia. Se, että käsittelen teoksissani rahaa, saa ihmiset ajattelemaan, että olen ahne ja naamioin ahneuteni urheiluautoon taideteokseksi. Minut ja teoksieni kertojaminä sekoitetaan.

Miksi juuri urheiluauto?

Mitä meidän maailmastamme kertoo se, että haluan tehdä teoksen, jossa käytän todella kallista autoa? Miksi en tee readymade-teosta halvasta, pienestä asiasta? Olen valinnut hyvin erityisen esineen, josta moni unelmoi, mutta joka on hyvin harvojen saatavilla.

Autot ovat merkittäviä fetissejä ja symboleita ja niitä on käsitelty paljon taiteessa. Niiden avulla on kuvattu vauhtia, sotaa, voimaa, mutta myös kritisoitu kulutuskulttuuria. Mitä teoksestani kertoo se, että sen tekee taiteilija, jonka oletetaan elävän köyhästi? Jokaisella teoksellani kommentoin maailmaa, jossa elämme, mutta myös taidetta. Viime aikoina on keskusteltu paljon taiteilijoiden toimeentulosta ja siitä, pitäisikö Suomessakin heidän saada jonkinlainen minimikorvaus.

Ylen haastattelussa kerroit eläväsi hyvin köyhästi. Saako kommunisti edes toivoa vaurautta?

Olen sanonut, että haluaisin tulla toimeen taiteilijana, mutta moni ajattelee, että kommunistitaiteilija ei saa toivoa taloudellista menestystä. Heidän mielestään taiteilijan pitää olla köyhä ja vaatimaton. Ruoka ja vaatteet maksavat kuitenkin kommunisteille ihan saman verran kuin muillekin.

Vastineeksi tarpeeksi suuresta lahjoituksesta annat päivän ajan käyttämäsi alushousut, joita jaat yhtensä 230 kappaletta. Oletko jo aloittanut niiden käyttämisen?

Jos nyt oletettaisiin, että saisin summan kerättyä, tulisi minulle vähän kiire käyttää housuja. Se ei kuitenkaan edes käynyt mielessä, että saisin summan kasaan. Veikkaan, että yksi tuttu museonjohtaja tukee joukkorahoitusta, mutta joudun ehkä palauttamaan senkin summan. Ja mitä minä, kahden lapsen isä, edes tekisin urheiluautolla? En saisi sillä edes vietyä lapsiani kouluun.

Miksi juuri kalsarit?

Käytetyt kalsarit ovat samanlainen fetissi kuin auto. Lisäksi ne ovat taiteen sisäinen viittaus italialaiseen Pierro Manzoniin, joka purkitti Taiteilijan paska -teoksessa säilykepurkkeihin omaa ulostettaan. Uskon, että teos kommentoi sen ajan kulutuskulttuuria, aikaa jolloin säilykkeet olivat uutta.

Haastattelun jälkeen Riiko viestittää: Ekat kalsarit menivät! Ja tottahan se on, projekti on saanut juuri ensimmäisen mesenaattinsa, joku havittelee taiteilijan likaisia pöksyjä.

Lue myös:

Suomalaistaiteilijan rohkeat omakuvat huomattiin maailmalla – "En osannut odottaa mitään tällaista"

Riikka Pulkkisen uutuuskirja vetoaa erityisesti heihin, joita kiinnostaa näyttelijän työ.

Aurelia on hehkutettu näyttelijälupaus. Kun hänet roolitetaan Berliiniin sijoittuvaan näytelmään, vanhemmat järkyttyvät selittämättömän paljon. Isä vannottaa tulemaan puheilleen – mutta saa ilmaisukyvyn vievän sairauskohtauksen ennen kuin ehtii kertoa asiansa.

Tästä lähes dekkarimaisesta asetelmasta alkaa Riikka Pulkkisen uusin romaani, joka kirjailijalleen tyypillisellä tavalla on matka keskelle kipeää, salattua ihmissuhdesolmua. Välillä seurataan Aureliaa, välillä ääneen päästetään minäkertojana äiti, joka on salaisuuden vartija. Sen paljastaminen ennakkoon pilaisi lukunautinnon, mutta sitä olennaisempaa onkin seurata, miten ihminen muuttuu ja kasvaa, kun saa tietää asioita, jotka muuttavat koko siihenastisen elämän.

Aurelian työtä kuvataan niin perusteellisesti, että ilman kiinnostusta se saattaa jopa puuduttaa.

Riikka Pulkkisella on aina ollut taito tasapainoilla kauniin ja lähes kliseisen ilmaisun välillä, ja siinä hän on vahvoilla nytkin. Perhesalaisuuksissa sen paremmin kuin nuoren naisen kasvutarinassakaan ei ole mitään erityisen uutta, mutta juonta kuljetetaan niin vetävästi, että lukijan on käännettävä sivuja tiheään tahtiin. Erityisen kiinnostava lukukokemus tämä on lukijalle, jota näyttelijäntyö ja rooliin uppoaminen kiinnostaa – Aurelian työtä kuvataan niin perusteellisesti, että ilman kiinnostusta se saattaa jopa puuduttaa.

Yksi romaanin päähenkilöistä on Berliini, kaupunki joka kahtia jakautuneen historiansa vuoksi sopii täydellisesti salaisuuden pitopaikaksi. Lukukokemuksen bonuksena tulee siis myös matkakuume ja ehkä hieman seikkailunhalukin.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

(Otava)

Jane Austenin tarinaan perustuva Love & Friendship on terävällä huumorilla varustettu pukudraama, jossa romantiikka saa väistyä, kun aletaan kunnolla juonitella.

Lady Susan Vernon ei ole brittikirjailija Jane Austenin tyypillinen, hyveellinen sankaritar. Skandaalien ympäröimä leski on häikäilemätön juonittelija, röyhkeä opportunisti, joka silmää räpäyttämättä manipuloi muita oman etunsa nimissä. Whit Stillmanin ohjaamassa elokuvaversiossa lady Susanin rooliin astuu Kate Beckinsale, joka tulkitsee moraalittomuudessaan kiehtovaa hahmoa viiltävällä vetovoimalla.

Tarinan alkuasetelma on Austenin teoksista tuttu – aviomies pitäisi löytää, niin lady Susanille kuin tämän vastahakoiselle tyttärelle Fredericallekin (Morfydd Clark). Ehdokasta löytyy jos jonkinlaista, eikä lady Susan seurapiirien paheksunnasta huolimatta kaihda keinoja kietoessaan miehiä pikkurillinsä ympärille.

Kate Beckinsale tulkitsee moraalittomuudessaan kiehtovaa hahmoa viiltävällä vetovoimalla.

Kirjavan hahmokaartin kanssakäymisistä syntyy herkullista draamaa ja riemastuttavaa komediaa, joista olisi mielellään nauttinut pidempäänkin.

Katso traileri:

Love & Friendship

****

Ensi-ilta 23.9

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu on liikuttava elokuva nuoren tytön raskaasta elämästä. Leffaa kannattelevat ennen kaikkea näyttelijöiden vaikuttavat roolisuoritukset.

Varpun (Linnea Skog) suhde äitiinsä Siruun (Paula Vesala) on nurinkurinen. Äidin käyttäytyessä kuin vastuuton lapsi jää aikuisen rooli 12-vuotiaalle tyttärelle, eikä kavereistakaan oikein ole tueksi.

Eräänä päivänä Varpu saa tarpeekseen ja lähtee varastetulla autolla etsimään isäänsä, josta tietää vain nimen ja asuinpaikkakunnan.

Valokeilan varastaa kuitenkin Varpun isää näyttelevä Lauri Maijala.

Vilhusen hillityssä draamaelokuvassa loistavat ennen kaikkea näyttelijät. Nuoren Skogin ja Vesalan kemiat pelaavat hyvin yhteen ja molemmat vakuuttavat rooleissaan. Valokeilan varastaa kuitenkin Varpun isää näyttelevä Lauri Maijala. Syy sille, miksi isä on puuttunut kuvioista, rakentuu hiljalleen kohti sydäntä särkevää kärjistymää.

Miinuksena todettakoon, että elokuvan tarinat tuntuvat jäävän hieman puolitiehen. Etenkin yhden hahmon kohtalo jää suureksi kysymysmerkiksi. Myös hätiköidyltä tuntuva loppu olisi kaivannut enemmän lihaa luiden ympärille.

Katso traileri:

Tyttö nimeltä Varpu

***

Ensi-ilta 23.9.

Brad Pittin huhutaan jälleen rakastuneen vastanäyttelijäänsä.

Brad Pittin ja Angelina Jolien eron syiksi on huhuttu niin parin erimielisyyksiä lasten kasvatusta koskevissa asioissa kuin Bradin kannabiksen käyttöäkin. Lisäksi Angelinan miehensä perään palkkaaman yksityisetsivän väitetään paljastaneen, että Bradillä on ollut suhde Allied-elokuvan vastanäyttelijänsä Marion Cotillardin, 40, kanssa. Suhdehuhuista uutisoi Page Six.

Oscar-palkitun ranskalaisnäyttelijän kenties tunnetuin elokuva on Pariisin varpunen – Édith Piaf, jossa hän näytteli laulaja Édith Piafia.

The Daily Mailin saamien tietojen mukaan Marion on tyrmistynyt väitteistä. Hän on parisuhteessa näyttelijä Guillaume Canet'n, 43, kanssa, ja parilla on viisivuotias poika Marcel.

Marion on tyrmistynyt väitteistä.

1940-luvulle sijoittuvassa vakoojadraamassa kieltämättä on erotiikkaa – rakastuvathan pääosan esittäjien roolihahmot toisiinsa. Bradin ja Marionin välillä onkin kuvailtu olevan sähköistä latausta. Näkyykö se jo trailerissa? Päättele itse.

Elokuva tulee ensi-iltaan marraskuussa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.