Laulaja Iisa Pykärin kesään mahtuu kirjoja. Kuva Jonna Öhrnberg.
Laulaja Iisa Pykärin kesään mahtuu kirjoja. Kuva Jonna Öhrnberg.

Millaisen kirjan mökkikassiinsa pakkaa ihminen, joka tekee koko vuoden töitä sanojen kanssa?

”Kesäloma on muusikon keikkatyössä hieman häilyvä käsite, mutta lukeminen on juuri siksi tärkeää: akut latautuvat ihan eri tavalla, kun uppoutuu kirjaan eikä naputtele meilejä tai someta. Lukeminen on pikatie lomamoodiin.

Luen mielelläni ulkona: pihakeinussa, kalliolla, parvekkeella, rantahietikolla, laiturilla, kahvilassa tai terassilla. Kun käynnistelen uutta kirjoitustyötä, lukeminen auttaa tyhjentämään omaa mieltä ja samalla täyttää sitä uusilla ideoilla ja oivalluksilla.”

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Ruotsalaisen romaanin teemat – muistaminen, rakkaus ja identiteetin pohdinta – kiinnostavat, samoin kirjoittajan käyttämä mosaiikkitekniikka. Khemiri itse vaikuttaa viisaalta ja ajattelevalta hahmolta, enkä tiedä, miksen ole tullut lukeneeksi häntä aikaisemmin.

Anaïs Nin: Henry ja June

Ninin päiväkirjoja on ilmestynyt häkellyttävä määrä: hänhän dokumentoi niihin melkein koko elämänsä. Tässä sensuroimattomassa laitoksessa on mukana aikoinaan päiväkirjoista liian tulenarkoina poistetut kuvaukset Henry Millerin ja Ninin suhteesta. 

Päiväkirjat vilisevät kuuluisia taiteilijoita, mutta kiehtovinta on kuitenkin Ninin sielunelämä: hänen tunneherkkyytensä, intohimoisuutensa ja omistautumisensa sekä taiteelleen että rakkaudelle koskettaa minua.

Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen: Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita

Taiteilijoiden työhuoneet, -tavat ja rutiinit kiinnostavat minua aina. Pihakeinu, kahvin juominen tutusta ruusukupista tai pensasaidassa laulavat mustarastaat saattavat olla isossa roolissa kirjan tai laulun maailmaan saattamisessa. Siinä on yhtä aikaa jotain viehättävän inhimillistä ja maagista. Olen varma, että viihdyn mainiosti jonkun kesäpäivän hengaten kotimaisten kirjailijoiden työhuoneissa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.

Tampere-talon Muumimuseon uudessa näyttelyssä on esillä muumiaiheisia teoksia ja animaatioita, joita ei ole näytetty yleisölle koskaan aiemmin.

Muumifanit hoi, kannattaa käväistä Tampereella! Aamulehti nimittäin kertoo, että tänään yleisölle avautuneessa Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on tarjolla harvinaisia herkkuja. Tampere-talon Muumimuseon näyttely esittelee Tove Janssonin muumihahmoja aina 1930-luvun mustista muumeista 1990-luvun muumianimaatioihin.

Luit oikein: ihka ensimmäiset muumit eivät olleet pyöreitä, valkoisia ja suloisia, vaan mustia ja vihaisia. Mustat muumit eivät ole monille tuttuja, koska ne ovat pysyneet hyvin piilossa tähän päivään asti.

Museoamanuenssi ja näyttelyn käsikirjoittaja Virpi Nikkari kertoo, että Tove Jansson piirsi ensimmäisen muumin kaltaisen hahmon ollessaan noin 13-vuotias.

– Ensimmäinen hahmo syntyi, kun Tove Jansson vietti nuorena kesiä Pellingin saaristossa. Hän kävi veljensä kanssa väittelyä piirtelemällä ja kirjoittelemalla ulkokäymälän seinälle. Kun Tove kommentoi veljensä kirjoittamaa Immanuel Kantin lausetta, hän päätti piirtää rumimman olennon, jonka keksi. Silloin hän piirsi vähän muumimaisen hahmon siihen seinälle, Nikkari kertoo.

”Tove kirjoitti nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta muumipeikosta, joka vaani sängyn alla.”

Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM
Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM

Hahmo yhdistyi Muumipeikko-nimeen, jonka oli keksinyt Toven eno.

– Toven eno pelotteli toisinaan häntä sillä, että Muumipeikko käy kimppuun, kun Tove kävi jatkuvasti salaa ruokakaapilla. Silloin Tove näki Muumipeikon uhkaavana hahmona, ja kirjoitti myös nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta Muumipeikosta, joka vaani sängyn alla. Vasta ensimmäisten kirjojen myötä hahmo alkoi muuttua positiivisemmaksi ja lämminhenkisemmäksi.

Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on esillä neljä teosta, joissa esiintyy alkuperäisiä, mustia muumeja.

”Ensimmäiset muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja.”

– Teoksissa muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja, eli aika kaukana nykyisestä muumihahmosta. Mustat muumit on kuvattu melko jännittävissä miljöissä, kuten synkässä yökuvassa, jossa yksinäinen musta muumi kävelee kaupunkiaukiolla, Nikkari kertoo.

Näyttelyssä tarkastellaan muun muassa muumihahmojen taustoja, Tove Janssonin suhdetta muumeihin, hahmojen syntyhistoriaa sekä miten muumit saavuttivat maailmanlaajuista huomiota 1950-luvulla. 

– Näyttelyssä on mukana aika paljon 50-luvun esineistöä, kuten ensimmäinen muumiastiasto, joka on tarkoitettu lapsille. Astiastoon kuuluu myös muki, josta muumimukien teko on myöhemmin lähtenyt liikkeelle. Ensimmäinen muumimuki onkin aika tavoiteltu esine keräilijöiden keskuudessa, ja sen hinta on jopa noin 2 000 euroa, Nikkari kertoo.