Sanni. Kuva: Warner Music Finland / Julius Koivistoinen

Sannin tuore levy on hetkessä kiinni, kuten trendikkään popmusiikin kuuluukin olla.

Reilu vuosikymmen sitten Smak-yhtye julkaisi esikoislevyn, jossa tuntui olevan lähinnä varhaisteini-ikäistä intoa – olivathan bändin jäsenet yläasteikäisiä. Sittemmin yhtyeen kitaristista Henri Salosesta on kasvanut yksi uuden suomalaisen popin pääarkkitehdeista. Salonen on työskennellyt taiteilijanimellä Hank Solo muun muassa Maija Vilkkumaan, Roope Salmisen ja Kasmirin kanssa. Ja nyt Salosen tähänastiseksi päätyöksi nousee hänen omaa ikäpolveaan edustavan Sannin kolmas albumi.

Kokonaisuus on helppo ja hetkessä kiinni, se ei huolehdi huomisesta tai tavoittele ajattomuutta.

Salonen on yhdessä Sannin kanssa luonut soundillisen maiseman, joka koostuu tasapuolisesti niin tahallaan tuotannossa tehdyistä häiriötekijöistä (suhinoista, särinöistä, ujelluksista) kuin popin kliseistä (paikoin suorastaan ärsyttävän tarttuvista melodiakuluista ja överisokeroiduista syntikkariffeistä).

Kokonaisuus on helppo ja hetkessä kiinni, se ei huolehdi huomisesta tai tavoittele ajattomuutta. Se elää ja hengittää vain ja ainoastaan tätä hetkeä, kuten nuoren ja muodikkaan popmusiikin kuuluukin.

Musiikkia kiinnostavammaksi paikantuvat Sannin tekstit, jotka tuntuvat ensikuulemalta pintapuolisilta. Tarkempi kuuntelu paljastaa sanoitukset tarkkanäköisiksi päiväkirjamerkinnöiksi kaksikymppisen selfie-sukupolven elämästä: lähes joka käänteessä kuvataan, ollaan kuvattavana tai ”selataan sun kuvia kuin uutisia”. Sen sijaan ympäröivään yhteiskuntaan Sanni ei kiinnitä mitään huomiota, kuten ei moni muukaan samaan sukupolveen kuuluva.

Kun haluamme viidentoista vuoden päästä tietää, millaista oli parikymppisten elämä vuonna 2016, Sanni toiminee yhä oivana ovisilmänä todellisuuteen, joka silloin tuntuu jo epäilemättä vanhanaikaiselta.

Sanni: Sanni

(Warner)

Eroottinen klassikkoelokuva Viimeinen tango Pariisissa (1972) näyttäytyy ohjaajan tunnustuksen jälkeen uudessa, järkyttävässä valossa.

Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan raiskauskohtaus oli vastoin naisnäyttelijän tahtoa tehty, todellinen tilanne. Asiasta kertoivat viikonloppuna useat kansainväliset mediat sen jälkeen, kun ohjaaja Bernardo Bertoluccin kolmen vuoden takainen videohaastattelu nousi julkisuuteen.

Elokuvaohjaaja tunnusti ranskalaisen elokuvajärjestön La Cinémathèque françaisen yleisötilaisuudessa 2013, että hän ja Marlon Brando juonivat Viimeinen tango Pariisissa elokuvan brutaalin kohtauksen kertomatta siitä etukäteen tuolloin vasta 19-vuotiaalle Maria Schneiderille. Elokuvan kohtauksessa Brandon näyttelemä Paul raiskaa Schneiderin esittämän Jeannen voita liukasteena käyttäen.

– Olimme aamiaisella Marlon kanssa lattialla asunnossa, jossa kuvasimme, Bertolucci sanoi haastattelussa Varietyn mukaan.

– Meillä oli patonkia ja voita, ja katsoimme toisiamme ja tiesimme ilman sanoja, mitä halusimme, Bertolucci kertoi haastattelussa.

Hän myöntää olleensa ”kauhea Marialle, koska hän ei kertonut hänelle etukäteen siitä, mitä oli tekeillä”.

Ohjaaja tunnusti myös, että hän kokee syyllisyyttä tapahtuneesta – mutta hän ei kadu päätöstään kuvata kyseinen kohtaus.

– Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä. Sen jälkeen hän vihasi minua koko elämänsä ajan.

"Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä."

Bertolucci ja Schneider, joka kuoli vuonna 2011, eivät tavanneet toisiaan enää koskaan kyseisen elokuvan jälkeen.

Ennen kuolemaansa Schneider puhui julkisuudessa kohtauksesta. Daily Mailin mukaan hän sanoi tunteneensa häpeää. Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan jälkeen hän ei enää näytellyt yhdessäkään alastonkohtauksessa. Kuvausten aikana hän oli 19-vuotias, Brando 48-vuotias.

– Rehellisesti sanottuna koin tulleeksi vähän raiskatuksi. Tekijänä olivat niin Marlon kuin Bertolucci.

Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.
Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.

Bertoluccin paljastus on saanut raivon repeämään Hollywoodissa ja monet näyttelijät avautumaan aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Muun muassa Piiat-elokuvasta tunnettu Jessica Chastain sanoo, että hän voi pahoin kuultuaan, että ohjaaja suunnitteli näyttelijättären päälle käymisen.

”Supersankari”  Chris Evans myönsi puolestaan tviitissään, että hän tunsi raivoa tapahtuneesta.

Eput on kertomus kahden erilaisen veljeksen koskettavasta suhteesta.

Mainio dokumenttielokuva seuraa Eppu Normaalin uraa ensimmäisistä kotipihan pikkumökissä rämpytetyistä kitarasoinnuista aina bändin loppuunmyytyihin konsertteihin asti.

Ohjaaja Saku Pollari on koonnut runsaasti monipuolista kuvamateriaalia, mielenkiintoisia taustatarinoita ja hervottomia kaskuja. Eput ei kuitenkaan ole vain fanielokuva. Se on kertomus soittamisen vimmasta, oman tiensä kulkemisesta ja kahden hyvin erilaisen veljeksen koskettavasta suhteesta.

Eput-elokuva ****

 

Anna-Kaari Hakkaraisen romaani tekisi mieli nyt jo nimittää tulevaksi klassikoksi, niin onnistuneesti se kuvaa nykyaikaa.

Kristallipalatsi-romaanin päähenkilöitä on kolme: menestynyt bloggaaja Dora, hänestä lähes pakkomielteisesti kiinnostuva tutkija sekä täydellisestä elämästä haaveileva Pauliina, jonka yhteys Doraan on aluksi arvoitus. Ja onhan vielä myös Oscar Wilde, tosielämässä elänyt kirjailija, jonka Dorian Grayn muotokuva -klassikkoteoksesta Dora on mukaillut bloginsa nimen ja jota kuvataan oman aikansa täydellisyydentavoittelijana.

Trillerimäisestä loppuratkaisusta annetaan vinkkejä, mutta silti lukija yllättyy.

Tarinoita kuljetetaan limittäin ja niistä kudotaan verkko, johon koukuttunut lukija takertuu. Trillerimäisestä loppuratkaisusta annetaan vinkkejä, mutta silti lukija yllättyy.

Tätä kirjaa voi voimakkaasti suositella vain kahdenlaisille ihmisille: niille, jotka pitävät lifestyle-blogia ja niille, jotka eivät pidä. Romaani saa siis joko pohtimaan omaa tekemistään tai ymmärtämään ilmiötä, joka kertoo jotain hyvin olennaista nykyajasta. Tärkeää on myös, ettei täydellistä todellisuutta rakentavia bloggaajia pilkata tai vähätellä, vaan ymmärretään heidän omista tarkoitusperistään käsin.

Erinomainen lukukokemus.

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi

(Tammi)

Brad Pittin avioeron syyksi huhuttiin Marion Cotillardia ja heidän Liittoutuneet-yhteisleffaansa. Elokuva saa Suomessa ensi-iltansa nyt perjantaina.

Brad Pitt ja Marion Cotillard tähdittävät toiseen maailmansotaan sijoittuvaa romanttista uutuustrilleriä Liittoutuneet. Peitetehtävissä toimiva upseeri Max Vatan (Pitt) tapaa vastarintataistelija Marianne Beausejourin (Cotillard) 1940-luvun huumaavassa Casablancassa. Vihollisen hämäykseksi tehtailtu kulissisuhde sytyttää oikean kipinän, mutta pian sodan kylvämät epäluulot panevat rakastavaisten yhteisen onnen koetukselle.

Elokuvassa on kaikkea – jännitystä, toimintaa, romantiikkaa.

Oscar-voittaja Robert Zemeckisin ohjaamassa elokuvassa on kaikkea – jännitystä, toimintaa, romantiikkaa. Lavastus ja etenkin Joanna Johnstonin suunnittelema puvustus ovat huippuluokkaa. Myös sivuroolien näyttelijävalinnat tekevät vaikutuksen.

Puhti puuttuu lähinnä hurmurina tunnetun Pittin suorituksesta. Vivahteikas Cotillard tekee parhaansa, mutta vastanäyttelijän väkinäinen jäykkyys latistaa tunnelmaa harmillisen paljon. Ei näy katsojan silmiin se kemia, jota parin välille huhuttiin Pittin avioeron aikoihin.

Katso traileri:

Liittoutuneet

***

Ensi-ilta 25.11.