Laura Birnin ja Lauri Tilkasen tähdittämä Syysprinssi on haikean kaunis elokuva elämän mullistavasta rakkaudesta.

Tarina alkaa 1980-luvun Helsingistä, jonka kellareissa nuoret, kapinoivat taiteilijat viettävät boheemia elämää ja etsivät paikkaansa maailmassa. Kirjailijanalkujen Inkan (Laura Birn) ja Juhanan (Lauri Tilkanen) kohdatessa syttyy kiihkeä ja villi rakkaus, sellainen, jonka voi kokea vain kerran elämässään. Suhteen edetessä Inka kuitenkin huomaa, ettei Juhanan hulluus ole pelkkää rakkauden hulluutta.

Lauri Tilkanen on kuin luotu surumielisen Juhanan rooliin.

Ohjaaja Alli Haapasalon kuvaama rakkaus tuntuu aidolta, ainutkertaiselta, ihmeelliseltä. Yhtä ravistelevaa on siksi myös sen sydäntä raastava rappio. Pääparin keskinäinen kemia on hypnoottista, ja etenkin Lauri Tilkanen surumielisenä Juhanana on kuin luotu rooliinsa.

Elokuva perustuu Anja Snellmanin (ent. Kauranen) samannimiseen romaaniin. Ohjaaja Haapasalo onnistuu myös koskettavasti ilmentämään Snellmanin riipaisevaa, runollista tyyliä.

Katso traileri:

Syysprinssi

****

Ensi-ilta 14.10.

Suomalaisnäyttelijä tähdittää kansainvälisesti tuotettua elokuvaa, jossa nähdään Skamistakin tuttu näyttelijä.

Näyttelijä Laura Birn nähdään pian taas valkokankaalla, ja tällä kertaa kansainvälisessä, toista maailmansotaa käsittelevässä draamassa.

Screen Daily -elokuvalehti kertoo, että Norjassa kuvataan paraikaa Ross Clarken ohjaamaa, Trond Morten Kristensenin käsikirjoittamaa elokuvaa, jossa on Laura Birnin lisäksi ainakin tanskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia näyttelijöitä. 

Skam-faneja saattaa kiinnostaa, että yksi elokuvan tähdistä on Arthur Hakalahti, jolla on Skamissa pieni rooli Chrisin mummon mökin lähellä tavattavana poikana. 

Nyt tekeillä olevan elokuvan nimi on The Bird Catcher, ja se kertoo juutalaistytöstä, joka sinnittelee natsien miehittämässä Norjassa naamioitumalla ruotsalaiseksi renkipojaksi. Vielä ei tiedetä, mitä osaa Laura Birn elokuvassa näyttelee.

Korealaisohjaajan mestariteoksessa The Handmaiden on ripaus kaikkea: jännitystä, pukudraamaa ja erotiikkaa. Ja mikä parasta, katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä.

Mestarihuijari “kreivi Fujiwara” (Ha Jung-woo) on iskenyt silmänsä varakkaaseen nuoreen perijättäreen Hidekoon (Kim Min-hee). Valekreivin apuna on vauraudesta haaveileva köyhä taskuvarastyttö Sook-Heen (Kim Tae-ri), kun hän yrittää huijata Hidekon rakastamaan itseään. Kun rakkaus sinetöidään avioliitolla, Fujiwara aikoo viedä morsiamensa omaisuuden ja passittaa tämän mielisairaalaan. Huijausoperaatiota vaikeuttaa Hidekon kirjakeräilijäsetä Kouzuki (Jin-woong Jo), joka pitää nuorta perijää kuin vankinaan ja pakottaa lukemaan perverssejä klassikkoteoksia vierailleen.

Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi.

The Handmaiden on korealaisen mestariohjaajan Park Chan-wookin käsialaa. Hän on tunnettu muun muassa kostotrilogiasta Sympathy for Mr. Vengeance, Oldboy ja Lady Vengeance. Leffa pohjautuu brittikirjailija Sarah Watersin Silmänkääntäjä-romaaniin, joka kertoo 1860-luvun viktoriaanisesta Englannista, mutta Park Chan-wook on päivittänyt elokuvassaan tarinan 1930-luvun Koreaan.

The Handmaiden on mestarillinen jännitysnäytelmä, jossa katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä. Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi. Se vetää maton kaikkien luulojen alta.

Elokuvan hienostunut erotiikka saa punan poskille, sillä se on paljon parempaa kuin viime vuosien suosikissa Fifty Shades of Greyssa. Ja vaikka väkivalta on ohjaajan elokuvista tuttua, tässä sitä ei juuri nähdä. The Handmaidenia voisikin kuvailla eroottiseksi pukudraaman ja jännitysnäytelmän kauniiksi liitoksi.

Katso traileri:
 

The Handmaiden

****

Ensi-ilta 19.5.

Elokuva perustuu italialaisen toimittajan Massimo Gramellinin omaelämäkertaan.

10-vuotias Massimo menettää yllättäen elämänsä tärkeimmän ihmisen. Kun syöpää sairastava äiti kuolee, Massimo jää kahden etäisen isänsä kanssa. Hänestä kasvaa vähän rikkinäinen aikuinen, joka luo uraa toimittajana. Vasta aikuisiällä Massimo (Valerio Mastandrea) tajuaa äitinsä todellisen kohtalon. Millaiset jäljet se on jättänyt?

Elokuva Muistoja äidistäni perustuu italialaisen toimittajan Massimo Gramellinin vuonna 2012 julkaistuun omaelämäkertaan Fai bei sogni. Tarina kertoo kipeästä äidinkaipuusta. Se ei missään nimessä ole kaunis tarina äidinrakkaudesta tai pojan ja äidin suhteesta, vaan värisyttävän julma, mutta koskettava tarina ihmismielestä.

Elokuvaa kiinnostavampi on Gramellinin kirjoittama kirja, mutta valitettavasti sitä ei ole suomennettu.

Elokuva on niin tavanomainen, että tarina voisi olla oikeastaan kenen tahansa sellaisen, joka on kokenut lapsuudessaan hirveitä. Senpä vuoksi leffa onkin ajoittain kuolettavan tylsä. Vaikka Muistoja äidistäni -elokuvasta haluaisi pitää sen kipeän aiheen vuoksi, se jättää katsojan lopulta kylmäksi.

Elokuvaa kiinnostavampi on Gramellinin kirjoittama kirja, mutta valitettavasti sitä ei ole suomennettu. Ehkä siitä löytyisi enemmän tunnetta kuin tästä puuduttavasta kaksituntisesta? Ainakin Fai bei sogni valittiin ilmestymisvuonnaan yhdeksi Italian parhaimmista.

Katso traileri:

Muistoja äidistäni

**

Ensi-ilta 12.5.

Elokuvan pitkät taistelukohtaukset saavat lähinnä haukottelemaan.

Tämä tarina on liiankin tuttu, sillä siitä on tehty lukemattomia sovituksia viimeisen sadan vuoden aikana. Tunnetuimpiin niistä kuuluvat vaikkapa Disneyn Miekka kivessä (1963), Monty Pythonin hullu maailma (1975) ja Helen Mirrenin kasarifantasia Excalibur – sankarin miekka (1981). Silti väkivaltaisia mutta veijarimaisia rikoselokuvia tehtaileva brittiohjaaja Guy Ritchie on ryhtynyt tuumasta toimeen.

Guy Ritchien King Arthur: Legend of the Sword on taas yksi näkemys klassikosta, myyttisesta kuningas Arthurista ja hänen taianomaisesta miekastaan Excaliburista. Jos on katsonut edes muutaman ohjaajan aiemmista elokuvista (Snatch – hävyttömät, Puuta, heinää ja muutama vesiperä ja RocknRolla) tietää tasan, mistä on kysymys. Hengästyttäviä nopeutuksia, irvileukaista vitsailua, väkivallalla mässäileviä pitkiä taistelukohtauksia ja kuivaa huumoria.

Ikävä kyllä Ritchien tyyli ei astu mahtipontisen kuningas Arthurin maailmaan yhtä hyvin kuin vaikkapa nyky-Lontooseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun David Beckham pääsee näyttäytymään cameoroolissa, koko elokuvasta tulee yksi iso vitsi. Puuduttavan pitkät taistelukohtaukset aiheuttavat haukottelua ja välittömän halun tarkastaa, kuinka paljon elokuvaa on vielä jäljellä.

On uudessa King Arthurissa onneksi muutama oikeasti hauska kohtakin.

Eikä elokuvalta ainakaan kannata odottaa minkäänlaista järkevää roolitusta sen naishahmojen suhteen, sillä valkokankaalla nähdään lähinnä vähän hölmöksi kuvattuja porttoja, tapettavia kuninkaallisia ja maagi, joka häilyy kohtauksissa taka-alalla ja saa suustaan vain harvan sanan, vaikka on oikeastaan avainhenkilö tapahtumissa.

On uudessa King Arthurissa onneksi muutama oikeasti hauska kohtakin, ja fantasian ystäville se hetki, kun tuleva kuningas (tässä elokuvassa Sons of Anarchy -sarjasta tuttu Charlie Hunnam) vetäisee miekan ensimmäisen kerran kivestä, on aina jollain tavalla värisyttävä.

Katso traileri:

King Arthur: Legend of the Sword

**

Ensi-ilta 10.5.