Tyylinäyte suoraan 90-luvulta. Kuva: Sanoma-arkisto
Tyylinäyte suoraan 90-luvulta. Kuva: Sanoma-arkisto

Muistatko ajan, jolloin illan viimeisiä hitaita odotettiin enemmän kuin mitään? Äänestä omaa suosikkiasi!

Tuleeko just se yksi ihana hakemaan? Tai mitä jos itse haen, mutta hän ei lähde! Voi sitä jännitystä, kun alakoulun jumppasalin loisteputket sammuivat pari kertaa vuodessa ja nojapuihin jäi notkumisesta kulumia.

Yläasteella koulundiskossa siirryttiin jo tositoimiin. Käsi saattoi lipua vaivihkaa hartialta takapuolta kohti. Cooleimmat – tai ne harvat onnekkaat, jotka seukkasivat – saattoivat vaihtaa slovareiden tahtiin myös kiihkeitä suudelmia.

Hetkinen!

Mihin ovat kadonneet tällaiset hetket – ja illan viimeiset hitaat! Eihän kukaan enää notku yökerhossa odottamassa illan viimeisiä hitaita – koska niitä ei enää juurikaan soiteta. Harmi! Ne kun saattaisivat johdattaa monta yksinäistä sielua yhteen.

Onneksi on kuitenkin, mitä muistella. 

”Minua ei koskaan koulun diskossa haettu tanssimaan: olin rillirousku ja epäkiinnostava tissitön seinäruusu. Mutta kerran, kun olimme 16, menimme kaverin kanssa viereisen kaupungin nuorisotalolle diskoon. Minua tuli hakemaan koko kaupungin pahin rähinöitsijä. Olin ihan otettu, ja tämä poika oli mun mielestä toooosi ihana, koska näki potentiaalini. Kävelimme hitaan jälkeen kaupungilla ja juteltiin niitä näitä. Ei siitä mitään tullut, mutta mieleen jäi. Tästä syystä suosikkihitaani on ehdottomasti Phil Collinsin Another Day in Paradise – onhan se sentään kappale, jolle menetin slovarineitsyyteni. 

”Toivoin koko ajan, ettei biisi loppuisi koskaan.”

Kaikkien aikojen paras hidas on silti Youssou N'Dourin ja Neneh Cherryn 7 Seconds. Siihen aikaan oli yksi aivan kuolattavan ihana Jussi. Olin jotain 21, hän vähän nuorempi, supersöpö ja kiva, ajoi rekkaa välivuotenaan. Juttelimme hitaan ajan ja toivoin koko ajan, ettei biisi loppuisi koskaan.” Nainen, 40

”En muista, että minuu olisi kukaan koskaan hakenut tanssimaan. Mutta se ei haitannut, koska hain ite. Kyllä ne sitten aina lähtivät.

Yläasteen diskot olivat varmasti elämäni kuuminta hitaidentanssimisaikaa. Biiseistä ovat jääneet mieleen ainakin Scorpionsin Wind of Change sekä Raptorin Sukellus pumpuliin, joka oli aivan pakahduttava! Yläasteella oli myös vahva rokkikausi, jolloin Hurriganesin I Will Stay oli ihan pakollinen tanssittava.” Nainen, 38

”Sain kiertää kehää tanssilattialla turhaan.”

”Cyndi Lauperin Time After Time oli ihana, kun ensimmäisiä hitaita tapailin 80-luvun lopulla ala-asteen sukkadiskossa. Mua ei tosin ikinä kukaan hakenut tanssimaan. Sain kiertää kehää tanssilattialla turhaan. Tai ei ainakaan kukaan ihana. En kyllä tajua miksi. Kun katson nyt ala-asteen luokkakuvaani, niin olinhan mä nyt heittämällä söpöin luokkani muijista.” Nainen, 36

Glenn Medeirosin Nothings Gonna Change My Love for You ja Richard Marxin Right Here Waiting. Näitä hitaita en unohda koskaan. Ihania olivat.

Itsehän en koskaan kyllä päässyt tanssimaan. Seisoskelin vaivaantuneena nuorisotalon diskon seinustalla, kun muut tanssivat. Koko varhaisnuoruuteni luin SinäMinä-lehtiä ja haaveilin ihanasta kundista, joka ei koskaan karauttanut kevarilla elämääni.” Nainen, 39

Muistatko myös nämä klassikot?

Roxette: It Must Have Been Love

Bon Jovi: Always

Take That: Babe

Neon 2: Polku

 
Sinead O'Connor: Nothing Compares 2 U
 
Bangles: Eternal Flame

Äänestä, mikä on kaikkien aikojen paras hidas! Jos lempparisi puuttuu, kerro se kommenteissa!

Kysely

Mikä on kaikkien aikojen paras hidas?

Bon Jovi: Always
Bon Jovi: Always
20.1%
Bangles: Eternal Flame
Bangles: Eternal Flame
13.2%
Glenn Medeiros: Nothings Gonna Change My Love for You
Glenn Medeiros: Nothings Gonna Change My Love for You
12.3%
Richard Marx: Right Here Waiting
Richard Marx: Right Here Waiting
11.5%
Bryan Adams: Everything I Do, I Do It For You
Bryan Adams: Everything I Do, I Do It For You
9.5%
Roxette: It Must Have Been Love
Roxette: It Must Have Been Love
6.8%
Sinead O'Connor: Nothin Compares 2 U
Sinead O'Connor: Nothin Compares 2 U
6.4%
Hurriganes: I Will Stay
Hurriganes: I Will Stay
5.4%
Phil Collins: Another Day In Paradise
Phil Collins: Another Day In Paradise
4.1%
Raptori: Sukellus pumpuliin
Raptori: Sukellus pumpuliin
3.3%
Cyndi Lauper: Time After Time
Cyndi Lauper: Time After Time
2.5%
Neon2: Polku
Neon2: Polku
1.7%
Youssou N'Dour ja Neneh Cherry: 7 Seconds
Youssou N'Dour ja Neneh Cherry: 7 Seconds
1.3%
Take That: Babe
Take That: Babe
1.1%
Ugly Kid Joe: Cats In The Cradle
Ugly Kid Joe: Cats In The Cradle
0.1%
Scorpions: Wind of Change
Scorpions: Wind of Change
0%
Scorpions: Wind of Change
Scorpions: Wind of Change
0%
Ääniä yhteensä: 512

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.

Tampere-talon Muumimuseon uudessa näyttelyssä on esillä muumiaiheisia teoksia ja animaatioita, joita ei ole näytetty yleisölle koskaan aiemmin.

Muumifanit hoi, kannattaa käväistä Tampereella! Aamulehti nimittäin kertoo, että tänään yleisölle avautuneessa Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on tarjolla harvinaisia herkkuja. Tampere-talon Muumimuseon näyttely esittelee Tove Janssonin muumihahmoja aina 1930-luvun mustista muumeista 1990-luvun muumianimaatioihin.

Luit oikein: ihka ensimmäiset muumit eivät olleet pyöreitä, valkoisia ja suloisia, vaan mustia ja vihaisia. Mustat muumit eivät ole monille tuttuja, koska ne ovat pysyneet hyvin piilossa tähän päivään asti.

Museoamanuenssi ja näyttelyn käsikirjoittaja Virpi Nikkari kertoo, että Tove Jansson piirsi ensimmäisen muumin kaltaisen hahmon ollessaan noin 13-vuotias.

– Ensimmäinen hahmo syntyi, kun Tove Jansson vietti nuorena kesiä Pellingin saaristossa. Hän kävi veljensä kanssa väittelyä piirtelemällä ja kirjoittelemalla ulkokäymälän seinälle. Kun Tove kommentoi veljensä kirjoittamaa Immanuel Kantin lausetta, hän päätti piirtää rumimman olennon, jonka keksi. Silloin hän piirsi vähän muumimaisen hahmon siihen seinälle, Nikkari kertoo.

”Tove kirjoitti nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta muumipeikosta, joka vaani sängyn alla.”

Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM
Tove Janssonin nimeämätön teos 1930-luvulta. Kuva: Jari Kuusenaho, Moomin CharactersTM

Hahmo yhdistyi Muumipeikko-nimeen, jonka oli keksinyt Toven eno.

– Toven eno pelotteli toisinaan häntä sillä, että Muumipeikko käy kimppuun, kun Tove kävi jatkuvasti salaa ruokakaapilla. Silloin Tove näki Muumipeikon uhkaavana hahmona, ja kirjoitti myös nuoruuden päiväkirjoissaan pelottavasta Muumipeikosta, joka vaani sängyn alla. Vasta ensimmäisten kirjojen myötä hahmo alkoi muuttua positiivisemmaksi ja lämminhenkisemmäksi.

Tove Jansson ja muumit -näyttelyssä on esillä neljä teosta, joissa esiintyy alkuperäisiä, mustia muumeja.

”Ensimmäiset muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja.”

– Teoksissa muumit ovat pikimustia, niillä on punaiset silmät ja ne ovat aika pelottavia hahmoja, eli aika kaukana nykyisestä muumihahmosta. Mustat muumit on kuvattu melko jännittävissä miljöissä, kuten synkässä yökuvassa, jossa yksinäinen musta muumi kävelee kaupunkiaukiolla, Nikkari kertoo.

Näyttelyssä tarkastellaan muun muassa muumihahmojen taustoja, Tove Janssonin suhdetta muumeihin, hahmojen syntyhistoriaa sekä miten muumit saavuttivat maailmanlaajuista huomiota 1950-luvulla. 

– Näyttelyssä on mukana aika paljon 50-luvun esineistöä, kuten ensimmäinen muumiastiasto, joka on tarkoitettu lapsille. Astiastoon kuuluu myös muki, josta muumimukien teko on myöhemmin lähtenyt liikkeelle. Ensimmäinen muumimuki onkin aika tavoiteltu esine keräilijöiden keskuudessa, ja sen hinta on jopa noin 2 000 euroa, Nikkari kertoo.