Joël Dicker. Kuva: Tammi / Jeremy Spierer

Menestyskirjailija Joël Dicker toivoo, ettei tylsistytä lukijoita.

– Kenelle omistan tämän? Joël Dicker kysyy ja hymyilee Baltimoren sukuhaaran tragediaa ojentavalle fanille.

Dicker signeeraa mielellään kirjojaan, vaikka kiireinen mies onkin. Sveitsiläiskirjailijalle kävi pari vuotta sitten ihan kuin kirjansa minäkertojalle: nuoresta klopista tuli hetkessä tähti dekkarilla Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Sitä ennen olikin vaikeampaa.

– Ensin kukaan ei halunnut julkaista kirjojani. Viides romaanini julkaistiin, mutta se ei kiinnostanut ketään, vaikka koetin kuinka promota. Joten osaan arvostaa kiirettä nyt!

30-vuotias Dicker on kirjailijana siis vanha tekijä. Hän aloitti nelivuotiaana omalla luontolehdellä. Ensimmäinen romaani syntyi opiskeluaikana, kun lakiopintojen oheen tuntui jäävän luppoaikaa. Ennen täysipäiväistä kirjailijuutta hän ehti työskennellä juristinakin.

– Olen sinnikäs. Kun sain pakkeja kustantajilta, ajattelin, että en varmaan ole vielä tarpeeksi hyvä ja yritin uudestaan.

”Onneksi minulla ei ole kovin iso ego: en muserru, jos kaikki eivät tykkää.”

Dicker ei romaanin kirjoittamista aloittaessaan tiedä, mihin lopussa päätyy – hänestä on mukavaa yllättyä itsekin. Uusimman romaanin yllätys on ainakin se, että se ei ole edeltäjänsä tapaan dekkari.

– Kauheinta olisi, jos kirjani olisi tylsä. Toivon, että Baltimore-kirjan jälkeen lukijasta tuntuisi, kuin hän olisi viettänyt viikon Goldmanien talossa. Arviot kiinnostavat, mutta onneksi minulla ei ole kovin iso ego: en muserru, jos kaikki eivät tykkää.

Dicker vaikuttaa mukavalta, hiukan teflonpintaiselta menestyjältä. Aika paljon päähenkilöltään Marcus Goldmanilta, vaikkei hän kuulemma olekaan sama tyyppi. Tuliko Joëlista Marcuksen tapaan edes sikarikas bestsellerin ansiosta?

– Ei kovin, Genevessä verotus takaa sen. Eikä meillä Sveitsissä muutenkaan mene niin hyvin. Luksuskellojen myynti on laskussa.

Kerro jo se tragedia

Katsotaanpa, kuinka poika selviää! Nimittäin Dickerin Joël. Onnistuuko hän tekemään enää toista läheskään yhtä imevää kirjaa kuin Totuus Harry Quebertin tapauksesta?

No onnistuu – Baltimoren sukuhaaran tragediassa ei etsitä murhaajaa vaan ollaan perhedraaman äärellä, mutta Dicker osaa nytkin lukijan koukuttamisen taidon. Tarkkaan ottaen hän osaa tässäkin teoksessa koukuttaa neljänsadan sivun verran. Sen jälkeen kiinnostaa jo vähemmän, mikä se tragedia oikein on, mihin jatkuvasti vihjaillaan. Kannattaa kuitenkin lukea kaikki 555 sivua, koska lopussa tulee palkinnoksi elämänviisaus.

Baltimore-saagassa pureudutaan Harry Quebertista tutun Marcus Goldmanin nuoruusvuosiin karismaattisten ja rikkaiden serkkupoikien varjossa. Dickerin vahvuus ja heikkous on juonivetoisuus: rullaavaa tarinaa on ilo lukea, ja tunnelmakin tavoitetaan hetkittäin oikein kuulaasti. Mutta usein suvantokohdissa häiritsee se, että kerronta on kökähtävää ja varsinkin naishahmot yksiulotteisia.

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Suom. Kira Poutanen (Tammi)

Ruotsalaiskirjailija kirjoitti menetyksestä menestysteoksen Joka hetki olemme yhä elossa.

Vuonna 2012 kirjailija Tom Malmquistin avovaimo Karin Lagerlöf sairastui akuuttiin leukemiaan, kun hän oli viimeisillään raskaana. Parin lapsi syntyi hätäsektiolla, mutta Karin kuoli vain viikko lapsen syntymän jälkeen.

Menetyksestä syntynyt kirja Joka hetki olemme yhä elossa pistää lukijansa heti koville: ensimmäinen luku on nopeatempoinen ja tunteista riisuttu kuvaus siitä, kuinka Tom juoksee teho-osastolla taistelevan avovaimonsa ja keskoskaapissa olevan tyttärensä väliä. Karin ei koskaan herää näkemään tytärtään.

Kirja vuorottelee menneessä ja nykyisyydessä. Se kertoo, kuinka parikymppiset Tom ja Karin tapaavat kirjoituskurssilla ja kuinka suhde varovasti syvenee. Ja kuinka Tom yksin hoitaa kotona tytärtään mutta ei uskalla lähteä tämän kanssa ulos. Kotona hän käy läpi Karinin tavaroita ja lukee kirjoista tämän alleviivauksia.

Kun neljän kuukauden päästä avovaimon kuolemasta menehtyy myös Malmquistin isä, mukaan tulevat lapsuusmuistot kovaksikeitetyn urheilutoimittajan poikana. Lapsuudenperhe sai henkivartijat, kun isä paljasti sopupeliskandaalin ja sai mafian kintereilleen.

Kirja ei ole samanlainen ajaton ja yleisellä tasolla puhutteleva pohdiskelu kuin esimerkiksi surukirjallisuuden klassikko, Joan Didionin Maagisen ajattelun aika. Tom Malmquist on kirjoittanut keskellä akuuttia surua. Kaksi runokirjaa julkaissut kirjailija on karsinut ilmaisustaan kaiken lyyrisyyden: on vain pelkistetty, ankara ja pakahduttavan surullinen kuvaus siitä, mitä ihmiselle tapahtuu suuren menetyksen äärellä.

Viimeisessä luvussa Malmquist puhuttelee Kariniaan suoraan: ”Sinä tiedät että rakastan häntä meidän kummankin puolesta ja silti tuntuu kuin minulla olisi elämäni paras aika takanapäin ja tärkein aika edessäpäin.”

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa, suom. Outi Menna (S&S)

Casey Affleck tekee elämänsä roolin surun murtamana jokamiehenä elokuvassa Manchester by the Sea.

Vuonna 1975 Yhdysvaltojen Massachusettsissa syntyneestä Casey Affleckista puhutaan usein lähinnä supertähti Ben Affleckin pikkuveljenä. Aivan suotta, sillä nuoremman Affleckin rahkeet riittävät loisteliaaseen uraan ilman kuuluisaa sisarustakin. Perheessä periytyneen alkoholismin selättänyt näyttelijä on tehnyt lukuisia huikeita roolisuorituksia ja läpimurto tapahtui 2007, kun tämä sai Oscar-ehdokkuuden sivuroolista Jesse Jamesin salamurhasta kertovassa elokuvassa. Tänä vuonna ehdokkuus napsahti parhaan miespääosan kategoriassa elokuvasta Manchester by the Sea, jossa Affleck tekee elämänsä tähän mennessä vaikuttavimman roolityön surun murtamana jokamiehenä. Suoritus palkittiin jo aiemmin arvostetulla Golden Globe -palkinnolla. Eikä ihme – hienovaraisen ilmeikäs näyttelijä on kuin luotu kantamaan ohjaaja-käsikirjoittaja Kenneth Lonerganin henkeäsalpaavan surullista uutuusdraamaa.

Casey Affleck on bostonilainen talonmies Lee, jonka rutiinien ohjaama elämä muuttuu isoveljen (Kyle Chandler) kuoleman myötä. Veli on, Leetä konsultoimatta, nimennyt tämän 15-vuotiaan poikansa Patrickin (Lucas Hedges) huoltajaksi. Vastahakoinen Lee palaa kotiseudulleen järjestelläkseen asioita ja joutuu samalla kohtaamaan sanoinkuvaamattoman tragedian menneisyydessään.

Lonergan kertoo epätavallisen, sydäntä raastavan tarinan itsevarmasti ja ilman paatosta. Mestarillinen käsikirjoitus ja virheettömät näyttelijänsuoritukset riittävät kuljettamaan katsojan epämukaville, jopa vaikeille tunnealueille. On kohtauksia, jotka iskevät kuin nyrkki vatsaan. Taustalla painavasta tragediasta huolimatta surun keskelle mahtuu myös kevyempiä hetkiä. Siitä on kiittäminen etenkin Affleckia, jonka koskettava suoritus nostaa tämän pysyvästi maailman kärkinäyttelijöiden joukkoon.

Manchester by the Sea *****
ensi-ilta 24.2

 

Edesmennyt George Michael oli vahvasti läsnä Chris Martinin esityksessä – videokuvana ja äänenä.

Eilisessä Brit Awards -musiikkigaalassa kunnioitettiin joulukuussa kuolleen George Michaelin muistoa. Yksi hienoimmista hetkistä oli, kun Coldplay-yhtyeen solisti Chris Martin esitti legendaarisen muusikon A Different Corner -kappaleen.

Esityksessä Martinin lauluun oli yhdistetty vanhaa videokuvaa George Michaelista sekä myös pätkä hänen lauluaan – oli kuin Martin ja Michael olisivat laulaneet duettona, vaikka toinen ei enää ole joukossamme.

Coldplay-yhtyeen fanisivusto jakoi videon esityksestä Twitterissä.

Brittigaalassa myös George Michaelin Wham!-yhtyeen bändikaveri Andrew Ridgeley sekä taustalaulajat Pepsi & Shirlie pitivät koskettavat puheet, joissa he muistelivat edesmennyttä ystäväänsä.

– Supernova taivaankannen loistavien tähtien joukosta sammui, ja tuntui kuin taivas olisi pudonnut, Ridgeley kuvaili menetystä.

Uudessa jatko-osassa ei metsästetä pientä lasta eikä digiboksia.

Suosittu Napapiirin sankarit -elokuva saa jo toisen jatko-osan.

Elokuvasta julkaistiin torstaina ensimmäiset kuvat sekä uusi traileri. Sen perusteella katastrofaalinen meno jatkuu myös Napapiirin sankarit 3 -elokuvassa.

Elokuussa ensi-iltansa saavassa elokuvassa Janne (Jussi Vatanen) etsii itseään. Vaellusretkelle lähtee pari muutakin sankaria ja tuttu lausahdus parista pikku muuttujasta kuullaan ainakin kerran.

Samaan aikaan toisaalla Jannen vaimo Inari (Pamela Tola) haluaa edetä urallaan työyhteisönsä suopotkupallokisoissa. Pikku-Mikko (Kari Ketonen) on yhä kuvioissa mukana, tällä kertaa uutena yhteistyökumppanina.

Sivuosissa nähdään muun muassa Putouksessa parhaillaan kilpaileva Timo Lavikainen.
Sivuosissa nähdään muun muassa Putouksessa parhaillaan kilpaileva Timo Lavikainen.

Luvassa on jälleen paljon uusia hahmoja, joita esittävät muun muassa Taneli Mäkelä, Kaisa Hela, Jani Volanen ja Heidi Lindén. Elokuvan ohjaa Tiina Lymi.

Lue lisää! Tiina Lymi: ”Aina voi menestystarinan pilata”

Napapiirin sankarit 3 saa ensi-iltansa 23. elokuuta.