Lucy Liu on Suomessa paremmin tunnettu elokuvistaan. Kuva: MV Photos

Suvesta kannattaa nauttia myös ympäri Suomen näyttelyissä.

Kuvataidetta

1. Yhdysvaltalainen Alice Neel (1900–1984) oli feministi miehisessä taidemaalarimaailmassa. Neelin rosoinen pensselinjälki kuvaa New Yorkin ihmisiä ja maisemia suoraan ja rehellisesti. Bongaa teoksista ajan julkkiksia!

Ateneum, Helsinki, 2.10. asti.

2. Mäntän kuvataideviikoilta voi aina odottaa yllätyksiä. Niin nytkin, kun näyttelyn on kuratoinut taiteilija Anssi Kasitonni. Mukana muun muassa Charlien enkeleistä ja Ally McBealista tutun näyttelijän Lucy Liun teoksia.

XXI Mäntän kuvataideviikot, 31.8. asti.

 

 

Valokuvia

1. Tuossa pöheikkö, tuossa rapistunutta betonia, ratapiha, haljennutta asvalttia. Johannes Rantapuskan ja Sauli Sirviön valokuvanäyttely Bad Gateways esittelee epäalueita, joihin kukaan ei tahallaan eksy.

Helsingin taidemuseo HAM, 24.7. asti.

 

Taneli Eskolan kuvissa pääsee sukeltamaan kesämaisemiin.

 

2. Kauneutta ja nostalgiaakin kaipaavat lepuuttavat sieluaan valokuvataiteilija Taneli Eskolan otosten äärellä. Kaunis maa -näyttely kokoaa kuvia 1970-luvulta nykypäivään.

Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki, 14.8. asti.

Esineitä

1. Kesän must on Museum of Broken Relationships eli kokoelma esineitä, jotka kertovat katkenneista ihmissuhteista. Näe muun muassa kuntopyörä ja revittyjä postikortteja.

Helsingin kaupunginmuseo, 11.9. asti.

2. Nyt ei katsella sarjatuotantosohvia! Nykymuotoilijat ovat luoneet uniikkeja esineitä. Esimerkiksi Matilda Beckman on käyttänyt huonekaluihinsa kirpputoreilta kerättyä pölyä.

Objects of Desire, Designmuseon galleria, Helsinki, 21.8. asti.

 

Mueckin töiden rinnalla tuntee olonsa pikkuruiseksi.

 

Veistoksia

1. Ron Mueckin hämmästyttävät jättimäiset ihmispatsaat pysäyttävät paatuneenkin patsaankatsojan. Entinen nukentekijä taitaa yksityiskohdat.

Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 16.10. asti.

2. Montako suomalaista kuvanveistäjänaista muistat? Räväkkä seurapiirikaunotar Essi Renvall ja leikkisä yhteiskuntakriitikko Anja Juurikkala ovat saaneet omat näyttelynsä.

Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall, Oulun taidemuseo, 4.9. asti. Anja Juurikkala -muistonäyttely, Heinolan kaupunginmuseo, 11.9. asti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Joka toinen pari -dokumentti pilkahtelee toivoa, jota pääsee ammentamaan erityisesti Ykältä, joka löysi eron jälkeen itsensä.

Ohjaaja Mia Halmeen uusi dokumentti Joka toinen pari kertoo suomalaisesta avioerosta. Siinä kolme paria – Mikko ja Sanna, Ykä ja Jonna sekä Kaisa ja Ville – kertoo, mitä tapahtui ja miten elämä jatkuu, kun rakkaus loppuu. Jokaisella pariskunnalla on lapsia, joten eron jälkeenkin on oltava tekemisissä.

Vaikka voisi kuvitella, että Joka toinen pari maalaisi synkeän ja surullisen kuvan suhteista, se on lopulta toivoa täynnä. Pariskunnat ovat dokumentissa niin avoimia, että heiltä voivat oppia jotakin kaikki, jotka eivät ole eronneet, mutta kamppailevat samanlaisten ongelmien kanssa.

Itse asiassa dokumentin avulla kuka tahansa voi oppia onnesta ainakin kolme asiaa:

1. Liian suuret odotukset pilaavat kaiken.

“Lopulta mun mielestä kaikki riidat johtuivat siitä, että odotukset eivät täyttyneet ja siitä tuli pettymyksiä. Kun pettymyksiä on riittävä määrä, huonot luonteenpiirteet tulevat voimakkaammin esiin”, Mikko sanoo dokumentissa. Eli siis tekee mieli rähistä, vaikka toinen tekisi jotain niinkin pientä kuin jättäisi tiskiveden valumaan.

Mikon oivalluksessa kiteytyy jotain varmasti monille eronneille tuttua: lopulta riidellään kaikesta ja aivan turhaan. Ehkä odotuksia pitäisi oppia madaltamaan ja pettymystä käsittelemään kumppanin kanssa.

2. Jos et ole onnellinen, lähde, älä petä.

Kaisaa pettänyt Ville toivoi vuosia, että jotain tapahtuisi ja ero tapahtuisi ihan itsestään.

“Sitten aloin itse etsiä toista ihmistä ja jossain vaiheessa löysinkin. Muistan toivoneeni, että jäisin kiinni. Sen jälkeen olisi helppoa, kun potkittaisiin vain pois. Mutta ei se ihan niin mennyt, vaan huonosti ja väärin.”

Ero ei ole helppo, vaikka sitä haluaisi – mutta elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteeseen, jossa on surullinen. Toisaalta erosta ei kannata tehdä vielä vaikeampaa.

3. Se ei ole kumppanista kiinni.

Anna löysi eron jälkeen uuden kumppanin, Ykä ei.

“Avioeron myötä löysin itseni. Suurin pelkoni on ollut se, että minut jätetään. Kun pääsin siitä, musta tuntui, että ei ole enää mitään hätää. Se pelko, että on pakko löytää kumppani, on poistunut”, hän kertoo dokumentissa ja jatkaa viisaasti:

“Musta tuntuu, että rakkaus voi olla sitä, ettei ole ketään. Kaikki on nyt tässä jo.”

Katso traileri:

Joka toinen pari

***

Ensi-ilta 21.4.

 

 

Robin esittää Vain elämää -ohjelmassa typistetyn version Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleesta.

Vain elämää -ohjelmassa on totuttu kuulemaan uusia sovituksia klassikkokappaleista – ne ovat koko ohjelman ydin. Perjantaina alkava uusin kausi on kuitenkin herättänyt kohun biisien versioinnista jo ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa on nähty.

Yksi ohjelman tähdistä on Yö-yhtyeen Olli Lindholm. Yölle monta hittiä kirjoittanut ja teostensa oikeudet omistava Jussi Hakulinen kertoi huhtikuun alussa Suomen Kuvalehden haastattelussa, ettei halua Joutsenlaulu-kappaletta julkaistavan typistettynä versiona.

Jutussa Hakulinen kertoi myös, että teinipoppari Robinin tulkintaa Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleesta haluttiin lyhentää. Kappale kuullaan ohjelmassa ilman viimeistä säkeistöä, jossa lauletaan, että Jumalaa ei ole olemassa.

Hakuliselle lyhentäminen sopi, vaikka hän ihmettelee ratkaisua tänään julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa. Hän kertoo, että sanoitus on fiktiota.

– Mutta onhan se nyt uskomatonta, kun sanottiin, että Robinin imago kärsii, jos hän laulaa, että ei ole Jumalaa. He maksoivat siitä luvasta 5 000 euroa lisää. Kyllähän myös Olli Lindholm vierasti sitä, mutta suostui laulamaan säkeistön levylle, kun sanoin, että se kuuluu biisiin, Hakulinen paljastaa haastattelussa.

”Myös Olli Lindholm vierasti sitä, mutta suostui laulamaan säkeistön levylle.”

Joutsenlaulun tarinan hän kuitenkin haluaisi säilyvän koskemattomana.

– Sovituksia vastaan minulla ei ole sinänsä mitään, kunhan Joutsenlaulun tekstiä ei pätkitä. Niin huolella minä sen tarinan tein, Hakulinen sanoo HS:lle.

Lue myös: Kohuttu Vain elämää -veto julki: Samu Haberin Joutsenlaulu ei saa kyyneliin

Lähes viiden ja puolen minuutin kappale kestää Samu Haberin esittämänä alle kolme minuuttia. Helsingin Sanomien mukaan versiointiin liittyviä oikeuskysymyksiä selvitellään nyt lakimiesten voimin.

Odotettu Uuden nimen tarina jatkaa Lenun ja Lilan tarinan entistä kiehtovampana. 

Italialaisen Elena Ferranten ylistetyn Napoli-sarjan toinen osa Uuden nimen tarina ilmestyi viimein suomeksi. Se on jatkoa vuosi sitten suomennetulle Loistava ystäväni, joka synnytti täälläkin pienimuotoisen Ferrante-kuumeen.

Kakkosessa päähenkilöt Elena ”Lenu” ja Raffaella ”Lila” ovat kasvaneet. Vaikka näennäisesti naiset viettävät jo aikuisen elämää, sisäisesti he käyvät läpi vielä nuoruuden myrskyjä. Lila on naimisissa, ja suku odottaa jo kiihkeästi perillistä, mutta nuorta vaimoa ahdistaa. Lenu jatkaa opintojaan, mutta vertaa yhä kaikessa itseään suuresti ihailemaansa Lilaan.

Tarinan keskiössä on naisten erikoislaatuinen suhde, joka saa kuitenkin yhä riipaisevampia piirteitä, kun elämä ja omaksi itseksi kasvaminen ajavat heitä erilleen. Kakkososa on ehkä jopa ykköstä parempi; nuorten aikuisten maailma on kiinnostavampaa ja moniulotteisempaa kuin lasten.

Kuinka ristiriitaisia tunteita tyttöjen väliseen ystävyyteen voikaan sisältyä aina ihailusta ankaraan kilpailuun ja läheisyydentunteista puhtaaseen vihaan.

Ferrante on yhä parhaimmillaan juuri tyttöjen välisen tiiviin ystävyyden kuvaamisessa: kuinka ristiriitaisia tunteita siihen voikaan sisältyä aina ihailusta ankaraan kilpailuun ja läheisyydentunteista puhtaaseen vihaan.

60-luvun Napolin ankarat työläiskorttelit rakentavat tarinalle mafiaelokuvista muistuttavat kehykset. Nyt kertojina eivät kuitenkaan ole hämäräbisneksiä puuhaavat miehet, vaan heidän naisensa.

Ferranten karunkiehtovasta maailmasta ei yksinkertaisesti tahtoisi pois ja lisää olisi saatava. Valitettavasti seuraavaa suomenkielistä osaa saadaan odottaa taas ensi vuoteen.

Fanit ilahtuvat kuitenkin tiedosta, että sarjasta puuhataan tv-draamaa, jonka kuvaukset alkavat Italiassa jo tänä kesänä.

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina, suom. Helinä Kangas (WSOY)

 

Räppäri Cheekistä kertovan Veljeni vartija -elokuvan pääroolissa nähdään Antti Holma.

Näyttelijä ja kirjailija Antti Holma, 34, näyttelee tuplaroolin rap-artisti Cheekin elämästä kertovassa Veljeni vartija -elokuvassa. Hän esittää sekä Cheekiä eli Jare Tiihosta että tämän kaksosveljeä Jereä. Leffan pääroolien näyttelijät julkistettiin tänään.

– Uskon olevani urani suurimman haasteen kohdalla, kun saan näytellä molempien veljesten roolit. En silti aio pysähtyä sen edessä, vaan kysyn erään tunnetun rap-artistin sanoin: Kuka muu muka? Antti Holma kommentoi rooliaan tiedotteessa.

Elokuvaa kuvaillaan vahvaksi veljestarinaksi. Nuoria Jarea ja Jereä näyttelevät kahdeksanvuotiaat espoolaiskaksoset Niklas ja Julius Liukkonen ja teini-ikäisiä Tiihosia 17-vuotiaat veljekset Eemeli ja Vilhelmi Masanen Vaasasta.

Myös Cheek innoitsee elokuvasta ja näyttelijävalinnoista.

”Uskon olevani urani suurimman haasteen kohdalla.”

– Antti Holma teki vaikutuksen koekuvauksissa. Hän oli paras tyyppi päärooliin.

Myös taustajoukoissa on tunnettuja nimiä, sillä leffan tuottaa Dome Karukoski ja sen ohjaa ja käsikirjoittaa JP Siili. Elokuva tulee ensi-iltaan helmikuussa.