Lucy Liu on Suomessa paremmin tunnettu elokuvistaan. Kuva: MV Photos

Suvesta kannattaa nauttia myös ympäri Suomen näyttelyissä.

Kuvataidetta

1. Yhdysvaltalainen Alice Neel (1900–1984) oli feministi miehisessä taidemaalarimaailmassa. Neelin rosoinen pensselinjälki kuvaa New Yorkin ihmisiä ja maisemia suoraan ja rehellisesti. Bongaa teoksista ajan julkkiksia!

Ateneum, Helsinki, 2.10. asti.

2. Mäntän kuvataideviikoilta voi aina odottaa yllätyksiä. Niin nytkin, kun näyttelyn on kuratoinut taiteilija Anssi Kasitonni. Mukana muun muassa Charlien enkeleistä ja Ally McBealista tutun näyttelijän Lucy Liun teoksia.

XXI Mäntän kuvataideviikot, 31.8. asti.

 

 

Valokuvia

1. Tuossa pöheikkö, tuossa rapistunutta betonia, ratapiha, haljennutta asvalttia. Johannes Rantapuskan ja Sauli Sirviön valokuvanäyttely Bad Gateways esittelee epäalueita, joihin kukaan ei tahallaan eksy.

Helsingin taidemuseo HAM, 24.7. asti.

 

Taneli Eskolan kuvissa pääsee sukeltamaan kesämaisemiin.

 

2. Kauneutta ja nostalgiaakin kaipaavat lepuuttavat sieluaan valokuvataiteilija Taneli Eskolan otosten äärellä. Kaunis maa -näyttely kokoaa kuvia 1970-luvulta nykypäivään.

Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki, 14.8. asti.

Esineitä

1. Kesän must on Museum of Broken Relationships eli kokoelma esineitä, jotka kertovat katkenneista ihmissuhteista. Näe muun muassa kuntopyörä ja revittyjä postikortteja.

Helsingin kaupunginmuseo, 11.9. asti.

2. Nyt ei katsella sarjatuotantosohvia! Nykymuotoilijat ovat luoneet uniikkeja esineitä. Esimerkiksi Matilda Beckman on käyttänyt huonekaluihinsa kirpputoreilta kerättyä pölyä.

Objects of Desire, Designmuseon galleria, Helsinki, 21.8. asti.

 

Mueckin töiden rinnalla tuntee olonsa pikkuruiseksi.

 

Veistoksia

1. Ron Mueckin hämmästyttävät jättimäiset ihmispatsaat pysäyttävät paatuneenkin patsaankatsojan. Entinen nukentekijä taitaa yksityiskohdat.

Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 16.10. asti.

2. Montako suomalaista kuvanveistäjänaista muistat? Räväkkä seurapiirikaunotar Essi Renvall ja leikkisä yhteiskuntakriitikko Anja Juurikkala ovat saaneet omat näyttelynsä.

Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall, Oulun taidemuseo, 4.9. asti. Anja Juurikkala -muistonäyttely, Heinolan kaupunginmuseo, 11.9. asti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Mutta onko kirjailija ympännyt liikaa onnettomia ihmiskohtaloita samaan tarinaan?

Helmi Kekkosen Vieraat-romaanin alku on kuin jännitysnäytelmästä. Nuoripari on järjestänyt kutsut. Designkoti on siivottu, viini kylmässä. Hetkeä ennen mies lähtee ostamaan kukkia. Vieraat saapuvat yksi kerrallaan, mutta miestä ei kuulu takaisin. Mitä on tapahtunut?

Illalliskutsut tarjoavat kuitenkin vain näppärän kehyksen. Tarinan keskiössä on Senja, joka suree lapsettomuuttaan, hänen Ulla-äitinsä taas sitä, että tuli aikoinaan äidiksi. Anna on naapurin nuori yksinhuoltaja, jonka elämään Senja tunkeutuu saadakseen olla lähellä edes jotakin lasta. Romaanin muillakin henkilöillä on omat traumansa, jotka tekevät heistä rikkinäisiä aikuisia.

Ja kuinka monella eri tavalla onkaan mahdollista pilata lasten elämä!

Kekkonen kuorii tarinaa auki kuin sipulia ja kuljettaa lukijaa takaumien avulla, vieras kerrallaan, kohti romaaninsa ydintä: kysymyksiä vanhemmuudesta, aikuisten ja lasten suhteista. Mitä tarpeita ihmiset täyttävät hankkiessaan lapsia? Ja kuinka monella eri tavalla onkaan mahdollista pilata lasten elämä!

Rakenne on hieno, ja tunnelma säilyy tiheänä loppuun asti. Koskettavuutta kuitenkin syö tarinan epäuskottavuus. Kirjailija on ympännyt liikaa onnettomuutta ja traagisia ihmiskohtaloita yhteen kertomukseen.

Helmi Kekkonen: Vieraat

(Siltala)

Eroottinen klassikkoelokuva Viimeinen tango Pariisissa (1972) näyttäytyy ohjaajan tunnustuksen jälkeen uudessa, järkyttävässä valossa.

Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan raiskauskohtaus oli vastoin naisnäyttelijän tahtoa tehty, todellinen tilanne. Asiasta kertoivat viikonloppuna useat kansainväliset mediat sen jälkeen, kun ohjaaja Bernardo Bertoluccin kolmen vuoden takainen videohaastattelu nousi julkisuuteen.

Elokuvaohjaaja tunnusti ranskalaisen elokuvajärjestön La Cinémathèque françaisen yleisötilaisuudessa 2013, että hän ja Marlon Brando juonivat Viimeinen tango Pariisissa elokuvan brutaalin kohtauksen kertomatta siitä etukäteen tuolloin vasta 19-vuotiaalle Maria Schneiderille. Elokuvan kohtauksessa Brandon näyttelemä Paul raiskaa Schneiderin esittämän Jeannen voita liukasteena käyttäen.

– Olimme aamiaisella Marlon kanssa lattialla asunnossa, jossa kuvasimme, Bertolucci sanoi haastattelussa Varietyn mukaan.

– Meillä oli patonkia ja voita, ja katsoimme toisiamme ja tiesimme ilman sanoja, mitä halusimme, Bertolucci kertoi haastattelussa.

Hän myöntää olleensa ”kauhea Marialle, koska hän ei kertonut hänelle etukäteen siitä, mitä oli tekeillä”.

Ohjaaja tunnusti myös, että hän kokee syyllisyyttä tapahtuneesta – mutta hän ei kadu päätöstään kuvata kyseinen kohtaus.

– Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä. Sen jälkeen hän vihasi minua koko elämänsä ajan.

"Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä."

Bertolucci ja Schneider, joka kuoli vuonna 2011, eivät tavanneet toisiaan enää koskaan kyseisen elokuvan jälkeen.

Ennen kuolemaansa Schneider puhui julkisuudessa kohtauksesta. Daily Mailin mukaan hän sanoi tunteneensa häpeää. Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan jälkeen hän ei enää näytellyt yhdessäkään alastonkohtauksessa. Kuvausten aikana hän oli 19-vuotias, Brando 48-vuotias.

– Rehellisesti sanottuna koin tulleeksi vähän raiskatuksi. Tekijänä olivat niin Marlon kuin Bertolucci.

Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.
Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.

Bertoluccin paljastus on saanut raivon repeämään Hollywoodissa ja monet näyttelijät avautumaan aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Muun muassa Piiat-elokuvasta tunnettu Jessica Chastain sanoo, että hän voi pahoin kuultuaan, että ohjaaja suunnitteli näyttelijättären päälle käymisen.

”Supersankari”  Chris Evans myönsi puolestaan tviitissään, että hän tunsi raivoa tapahtuneesta.

Eput on kertomus kahden erilaisen veljeksen koskettavasta suhteesta.

Mainio dokumenttielokuva seuraa Eppu Normaalin uraa ensimmäisistä kotipihan pikkumökissä rämpytetyistä kitarasoinnuista aina bändin loppuunmyytyihin konsertteihin asti.

Ohjaaja Saku Pollari on koonnut runsaasti monipuolista kuvamateriaalia, mielenkiintoisia taustatarinoita ja hervottomia kaskuja. Eput ei kuitenkaan ole vain fanielokuva. Se on kertomus soittamisen vimmasta, oman tiensä kulkemisesta ja kahden hyvin erilaisen veljeksen koskettavasta suhteesta.

Eput-elokuva ****

 

Anna-Kaari Hakkaraisen romaani tekisi mieli nyt jo nimittää tulevaksi klassikoksi, niin onnistuneesti se kuvaa nykyaikaa.

Kristallipalatsi-romaanin päähenkilöitä on kolme: menestynyt bloggaaja Dora, hänestä lähes pakkomielteisesti kiinnostuva tutkija sekä täydellisestä elämästä haaveileva Pauliina, jonka yhteys Doraan on aluksi arvoitus. Ja onhan vielä myös Oscar Wilde, tosielämässä elänyt kirjailija, jonka Dorian Grayn muotokuva -klassikkoteoksesta Dora on mukaillut bloginsa nimen ja jota kuvataan oman aikansa täydellisyydentavoittelijana.

Trillerimäisestä loppuratkaisusta annetaan vinkkejä, mutta silti lukija yllättyy.

Tarinoita kuljetetaan limittäin ja niistä kudotaan verkko, johon koukuttunut lukija takertuu. Trillerimäisestä loppuratkaisusta annetaan vinkkejä, mutta silti lukija yllättyy.

Tätä kirjaa voi voimakkaasti suositella vain kahdenlaisille ihmisille: niille, jotka pitävät lifestyle-blogia ja niille, jotka eivät pidä. Romaani saa siis joko pohtimaan omaa tekemistään tai ymmärtämään ilmiötä, joka kertoo jotain hyvin olennaista nykyajasta. Tärkeää on myös, ettei täydellistä todellisuutta rakentavia bloggaajia pilkata tai vähätellä, vaan ymmärretään heidän omista tarkoitusperistään käsin.

Erinomainen lukukokemus.

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi

(Tammi)