Lucy Liu on Suomessa paremmin tunnettu elokuvistaan. Kuva: MV Photos

Suvesta kannattaa nauttia myös ympäri Suomen näyttelyissä.

Kuvataidetta

1. Yhdysvaltalainen Alice Neel (1900–1984) oli feministi miehisessä taidemaalarimaailmassa. Neelin rosoinen pensselinjälki kuvaa New Yorkin ihmisiä ja maisemia suoraan ja rehellisesti. Bongaa teoksista ajan julkkiksia!

Ateneum, Helsinki, 2.10. asti.

2. Mäntän kuvataideviikoilta voi aina odottaa yllätyksiä. Niin nytkin, kun näyttelyn on kuratoinut taiteilija Anssi Kasitonni. Mukana muun muassa Charlien enkeleistä ja Ally McBealista tutun näyttelijän Lucy Liun teoksia.

XXI Mäntän kuvataideviikot, 31.8. asti.

 

 

Valokuvia

1. Tuossa pöheikkö, tuossa rapistunutta betonia, ratapiha, haljennutta asvalttia. Johannes Rantapuskan ja Sauli Sirviön valokuvanäyttely Bad Gateways esittelee epäalueita, joihin kukaan ei tahallaan eksy.

Helsingin taidemuseo HAM, 24.7. asti.

 

Taneli Eskolan kuvissa pääsee sukeltamaan kesämaisemiin.

 

2. Kauneutta ja nostalgiaakin kaipaavat lepuuttavat sieluaan valokuvataiteilija Taneli Eskolan otosten äärellä. Kaunis maa -näyttely kokoaa kuvia 1970-luvulta nykypäivään.

Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki, 14.8. asti.

Esineitä

1. Kesän must on Museum of Broken Relationships eli kokoelma esineitä, jotka kertovat katkenneista ihmissuhteista. Näe muun muassa kuntopyörä ja revittyjä postikortteja.

Helsingin kaupunginmuseo, 11.9. asti.

2. Nyt ei katsella sarjatuotantosohvia! Nykymuotoilijat ovat luoneet uniikkeja esineitä. Esimerkiksi Matilda Beckman on käyttänyt huonekaluihinsa kirpputoreilta kerättyä pölyä.

Objects of Desire, Designmuseon galleria, Helsinki, 21.8. asti.

 

Mueckin töiden rinnalla tuntee olonsa pikkuruiseksi.

 

Veistoksia

1. Ron Mueckin hämmästyttävät jättimäiset ihmispatsaat pysäyttävät paatuneenkin patsaankatsojan. Entinen nukentekijä taitaa yksityiskohdat.

Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 16.10. asti.

2. Montako suomalaista kuvanveistäjänaista muistat? Räväkkä seurapiirikaunotar Essi Renvall ja leikkisä yhteiskuntakriitikko Anja Juurikkala ovat saaneet omat näyttelynsä.

Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall, Oulun taidemuseo, 4.9. asti. Anja Juurikkala -muistonäyttely, Heinolan kaupunginmuseo, 11.9. asti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Silence on sievä mutta pitkäveteinen draama uskosta ja uskonnosta.

Silence kertoo 1600-luvulla eläneistä jesuiittapapeista, jotka matkaavat Japaniin levittääkseen kristinuskon sanomaa. Lähetystyö saarivaltiossa ei kuitenkaan ole helppoa paikallisen virkavallan vainotessa pappeja. Vastoinkäymisten seurauksena etenkin nuoren isä Rodriguesin (Andrew Garfield) usko joutuu koetukselle. Elokuva perustuu japanilaisen Shûsaku Endôn romaaniin. Sen rooleissa nähdään Garfieldin lisäksi muun muassa Liam Neeson ja Adam Driver.

Tylsä on sana, joka harvoin yhdistetään Martin Scorsesen tuotoksiin. Lähes kolmituntista Silenceä katsoessa kelloa tulee silti vilkuiltua useampaan otteeseen. Valtaosa ajasta kuluu hengellisen pohdiskelun sekä uskonnollisen symboliikan parissa. Suhdetta Jumalaan tarkastellaan hyvin henkilökohtaisella ja välillä naiivillakin tasolla. Aiheesta kiinnostuneille elokuva varmasti tarjoaa pureskeltavaa, mutta muut saavat tyytyä katselemaan kauniita maisemia.

Silence **
ensi-ilta 17.2.

Trainspotting-elokuvan jatko-osasta löytyy tuttuja elementtejä mutta alkuperäisen klassikkoleffan tasolla se ei ihan yllä.

Vuonna 1996 ilmestynyt huumehöyryinen Trainspotting oli kuvaus kyllästyneestä, yhteiskunnan ulkopuolelle jääneestä sukupolvesta. Nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Renton (Ewan McGregor) ja toverit palaavat valkokankaalle. Paljon on muuttunut.

Kotiseudulleen palaavan Rentonin päihderepertoaariin kuuluu enää vain liikunnasta saadut endorfiinit. Tuttu paasaus keskiluokkaisen elämän vaatimuksista on muuttunut modernin elämän ilmiöiden ihmettelyyn. Kun päähenkilömme jälleen kohtaa Spudin (Ewen Bremner), Sick Boyn (Johnny Lee Miller) ja Begbien (pelottavan vakuuttava Robert Carlyle), on vanha tuttu sekoilu kohta kuitenkin taas käynnissä.

Ensimmäisestä osasta tuttu Danny Boyle jatkaa ohjaajana myös kakkososassa. Valtaosa alkuperäisestä näyttelijäkaartistakin on saatu mukaan, joskin naispuolisten hahmojen kohtalot jäävät harmillisen vähälle huomiolle.

Edelleen Irwin Welshin kirjoista inspiraatiota ammentava tarina on tällä kertaa heikompi, mutta juoni on Trainspotting-elokuvissa toissijainen asia. Pääosassa on nykymaailman hulvaton ja samalla traaginen kuvaaminen. Siinä T2 onnistuu, toisinaan. Enimmäkseen se on kuitenkin elokuvan faneille suunnattu viihdyttävä nostalgiapläjäys.

T2 Trainspotting ***
ensi-ilta 17.2

 

Palkintoja kahminut kasvutarina Moonlight on talven paras draamaelokuva

Millainen on hyvä elokuva? Vastauksia on monia, mutta yksi kriteeri lienee, että se tarjoaa katsojalle näköalan maailmaan, joka muuten jäisi mysteeriksi. Juuri tässä piilee uutuusdraama Moonlightin vahvuus. Barry Jenkinsin ohjaama draama kertoo köyhyydessä varttuvasta nuoresta miehestä, joka kaikessa hiljaisuudessa kamppailee ympäröivän maailman sekä oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa. Aihepiiri voisi helposti lipsua eksploitaation puolelle, mutta Jenkins onnistuu hienovaraisella otteella purkamaan myyttejä rodusta, sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja sosioekonomisesta asemasta.

Kauniin mutta säröilevän musiikin siivittämä kasvutarina soljuu eteenpäin kuin surumielinen runo. Se ei kiirehdi eikä alleviivaa, vaan antaa katsojan hiljalleen lipua sinisävyiseen maailmaansa. Moonlight on yllättävä, kivulias ja ennen kaikkea koskettava – kaikkea, mitä hyvän draamaelokuvan tulee olla ja vielä vähän enemmän.

Moonlight *****
ensi-ilta 10.2

The Ring -ohjaaja Gore Verbinskin uusi elokuva sijoittuu sveitsiläiseen kuntoutuskeskukseen, jossa tapahtuu kummia.

Nuori ja kunnianhimoinen liikemies Lockhart (Dane DeHaan) saa tehtäväksi noutaa pomonsa, joka kieltäytyy palaamasta lomaltaan kuntoutuskeskuksessa. Paikan päällä käy ilmi, etteivät vanhassa linnassa tapahtuvat hoidot ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä. Muutenkin ympärillä tuntuu tapahtuvan kaikenlaista kummaa, ja pian Lockhartille valkenee, ettei hoitolasta poistuminen sujukaan niin helposti kuin oli tarkoitus.

Gore Verbinskin psykologinen trilleri lähtee käyntiin lupaavasti. Salaperäinen hoitola, josta kukaan ei ikinä tunnu lähtevän? Siinä vasta kiehtova alkuasetelma. Outouksien ja vihjeiden varaan rakennettu jännitys toimii alkuun, mutta loppua kohden tunnelma alkaa lipsua. Tarina muuttuu laahaavaksi, ja loppuratkaisu on aavistettavissa jo kauan ennen h-hetkeä. Juonellisesti elokuva onkin vain kahden tähden arvoinen. Kolmas on kuitenkin annettava Verbinskin hyytävän upeasta esteettisestä tyylistä.

A Cure for Wellness ***
Ensi-ilta 17.2