Lucy Liu on Suomessa paremmin tunnettu elokuvistaan. Kuva: MV Photos

Suvesta kannattaa nauttia myös ympäri Suomen näyttelyissä.

Kuvataidetta

1. Yhdysvaltalainen Alice Neel (1900–1984) oli feministi miehisessä taidemaalarimaailmassa. Neelin rosoinen pensselinjälki kuvaa New Yorkin ihmisiä ja maisemia suoraan ja rehellisesti. Bongaa teoksista ajan julkkiksia!

Ateneum, Helsinki, 2.10. asti.

2. Mäntän kuvataideviikoilta voi aina odottaa yllätyksiä. Niin nytkin, kun näyttelyn on kuratoinut taiteilija Anssi Kasitonni. Mukana muun muassa Charlien enkeleistä ja Ally McBealista tutun näyttelijän Lucy Liun teoksia.

XXI Mäntän kuvataideviikot, 31.8. asti.

 


 

Valokuvia

1. Tuossa pöheikkö, tuossa rapistunutta betonia, ratapiha, haljennutta asvalttia. Johannes Rantapuskan ja Sauli Sirviön valokuvanäyttely Bad Gateways esittelee epäalueita, joihin kukaan ei tahallaan eksy.

Helsingin taidemuseo HAM, 24.7. asti.

 


Taneli Eskolan kuvissa pääsee sukeltamaan kesämaisemiin.

 

2. Kauneutta ja nostalgiaakin kaipaavat lepuuttavat sieluaan valokuvataiteilija Taneli Eskolan otosten äärellä. Kaunis maa -näyttely kokoaa kuvia 1970-luvulta nykypäivään.

Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki, 14.8. asti.

Esineitä

1. Kesän must on Museum of Broken Relationships eli kokoelma esineitä, jotka kertovat katkenneista ihmissuhteista. Näe muun muassa kuntopyörä ja revittyjä postikortteja.

Helsingin kaupunginmuseo, 11.9. asti.

2. Nyt ei katsella sarjatuotantosohvia! Nykymuotoilijat ovat luoneet uniikkeja esineitä. Esimerkiksi Matilda Beckman on käyttänyt huonekaluihinsa kirpputoreilta kerättyä pölyä.

Objects of Desire, Designmuseon galleria, Helsinki, 21.8. asti.

 


Mueckin töiden rinnalla tuntee olonsa pikkuruiseksi.

 

Veistoksia

1. Ron Mueckin hämmästyttävät jättimäiset ihmispatsaat pysäyttävät paatuneenkin patsaankatsojan. Entinen nukentekijä taitaa yksityiskohdat.

Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 16.10. asti.

2. Montako suomalaista kuvanveistäjänaista muistat? Räväkkä seurapiirikaunotar Essi Renvall ja leikkisä yhteiskuntakriitikko Anja Juurikkala ovat saaneet omat näyttelynsä.

Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall, Oulun taidemuseo, 4.9. asti. Anja Juurikkala -muistonäyttely, Heinolan kaupunginmuseo, 11.9. asti.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Onhan se nyt melkoista. Nimittäin, että vuoden toistaiseksi tinkimättömimmän diskoilusession tarjoavat seitsemänkymppiset veteraanit.

Blondien 11. albumilta Pollinatorilta löytyy kaikki, mikä teki yhtyeestä hittikoneen 1970- ja 80-lukujen taitteessa: kiihkeää ja nopeatempoista pophurmosta, joka kimaltelee kuin vastaimuroitu diskopallo sekä suorastaan törkeän tarttuvia melodioita.

71-vuotiaan laulaja Debbie Harryn karismaattinen ääni huokuu hedonismia jokaisella henkäyksellä.

Albumin räjähtävä energia kumpuaa sen nerokkaasta tekotavasta. Yhtye antoi ihailemilleen artisteille, joiden tiesivät olevan Blondie-faneja, tehtäväksi kirjoittaa yhtyeelle nipun biisejä.

Levyn kansitaidekin on kuin 1970-luvun lopulta.

Unelmatoimeksianto palautti Blondien kertaheitosta musiikillisesti takaisin suuruuden aikoihinsa yli 35 vuoden taakse. Kuuntele vaikka The Smithsin entisenä kitaristina tunnetun Johnny Marrin kynäilemä My Monster. Kappale paukkuu uuden aallon rockin ja diskon kohtaamispisteessä niin, että jytisee.

Uusvanhan estetiikan hengen mukaisesti levyn kansitaidekin on kuin 1970-luvun lopulta.

Jos etsimällä etsii jonkinlaista säröä vuosimallin 2017 Blondien kultapölyn peittämään pintaan, sellainen saattaisi olla Harryn estottoman nuorekkaat tekstit. Silloin täytyy vain nöyrtyä ja muistaa tosiasia; Blondie oli alun perinkin vain väline eskapismille ja pakenemiselle opiskelijasolun ankeasta arjesta.

Blondie: Pollinator

(Sony)

 

Kaikki kaikessa -elokuvassa on lapsekas tarina, mutta ihana puvustus ja lavastus. 

Maddy (Amandla Stenberg) on 18-vuotias eikä ole koskaan poistunut kotoaan, koska hän sairastaa vakavaa immuunikatoa. Henkäyskin ulkoilmaa voisi saada hänen elimistönsä raiteiltaan. Vain hänen lääkäriäitinsä, hoitajansa ja hoitajan tytär ylipäätään tietävät hänen olemassaolostaan – muu perhe on kuollut auto-onnettomuudessa vuosia sitten. 

Sitten naapuriin muuttaa poikabändiläiseltä näyttävä Olly (Nick Robinson) perheineen, eikä seurausten arvaamiseen vaadita suuria ennustajankykyjä.

Lapsellinen tarina

Kaikki kaikessa perustuu Nicola Yoonin samannimiseen nuorten aikuisten romaaniin, ja tarina on melkoisen lapsellinen. Romantikko kyynelehtii silti katsomossa useaan otteeseen. 

Päähenkilön sairastama immuunikato antaisi aineksia viedä elokuvaa science fictionin tai jopa yhteiskuntakritiikin suuntaan, mutta Kaikki kaikessa keskittyy kuvaamaan teinien rakkaustarinaa silläkin uhalla, että muut yksityiskohdat ovat vähän sinnepäin. Maddyn kodin pysyminen steriilinä ei esimerkiksi ihan vakuuta, kun harvalukuiset vieraat marssivat sisään vaatteita vaihtamatta. 

Silmäkarkkia riittää

Puutteistaan huolimatta Kaikki kaikessa on todella kaunis elokuva. Sukupuoleltaan ei-binääriseksi intersektionaaliseksi feministiksi julistautunut Amandla Stenberg ei tätä kommenttia ehkä arvostaisi, mutta leffa on katsomisen arvoinen ihan vain siksi, että Stenberg on niin uskomattoman viehättävä.

Myös puvustuksessa ja lavastuksessa on todella onnistuttu. Maddyn vaatteet muuttuvat tarinan edetessä koko ajan värikkäämmiksi ja kauniimmiksi, ja jos elämä pitäisi viettää neljän seinän sisällä, sen haluaisi tehdä yhtä kauniisti sisustetussa kodissa kuin Maddyn. 

Katso traileri:

Kaikki kaikessa

***

Ensi-ilta 24.5.

Tiina Laitila Kälvemark kirjoitti hienon romaanin ajankohtaisesta teemasta. – Elämme niin kuin juhlat jatkuisivat, vaikka mascarat ovat jo poskilla.

Tällaisen kylmän kevään jälkeen on vaikea kuvitella ajankohtaisempaa luettavaa kuin Tiina Laitila Kälvemarkin tuore romaani Seitsemäs kevät, jossa ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, ettei kesää ehkä enää tule Pohjolaan.

Laitila Kälvemarkilla ei aiemmin ole kirjoissaan ollut poliittista agendaa, mutta mitä enemmän hän tutki aihetta, sitä selvempää oli, ettei hän voinut enää vaieta.

– Mietin, mikä olisi vahva symboli sille, että ihminen odottaa jotain parempaa. Jos kesä ja loma viedään meiltä, jokainen tajuaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Nyt elämme niin kuin juhlat jatkuisivat, vaikka mascarat ovat jo poskilla ja sukkahousut rikki, hän kertoo.

”Olemme niin tottuneita siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, että ajattelemme sen pätevän kaikkeen.”

Vetävästi kirjoitetun episodiromaanin sivuilla tv-meteorologi lisää sääkartalle vähän aurinkoja, koska ei enää tuottaa katsojille pettymystä. Toisaalla tarinassa perheenäiti palkkaa sijaissynnyttäjän Intiasta, koska haluaa vielä yhden lapsen ja tietää, miten hyvältä vauvapäivitykset näyttäisivät hänen somessaan.

– Olemme niin tottuneita siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, että ajattelemme sen pätevän kaikkeen, myös rakkauteen ja ulkonäköön. Mutta emme edelleenkään voi päättää, saammeko lapsia ja millaisia, emme myöskään säätä tai sitä, kuka meitä rakastaa, Laitila Kälvemark sanoo.

Kirjan kantava teema onkin ihmisen ahneus.

– Ihminen voi olla ahne monin eri tavoin, esimerkiksi huomiolle ja rakkaudelle.

Rakkaussiirtolainen Ruotsissa

Seitsemäs kevät -romaanin päämiljöö on tämän päivän Tukholma, joka on myös Laitila Kälvemarkin kotikaupunki. Sinne hän päätyi Amsterdamissa tapaamansa uppsalalaispojan perässä ”rakkaussiirtolaisena” jo 20 vuotta sitten.

Laitila Kälvemarkin nelihenkinen perhe asuu Tukholman Kistassa, monikulttuurisella alueella, jossa melkein kaikki lapset puhuvat muutakin kieltä kuin ruotsia.

– Pienenä tyttäreni oli vaikea tajuta, että joskus perheessä on vain yksi äidinkieli. ’Mutta mitä kieltä ne puhuvat niiden äidin kanssa?' hän ihmetteli.

Monet sukujuuret näkyvät myös Tiinan ja hänen ruotsalaisen miehensä Mathiaksen ulko-oven nimikyltissä. Kun pari aikoinaan meni naimisiin, he päättivät ottaa yhteiseksi nimekseen molempien sukunimestä muodostetun kaksoisnimen.

– Otimme ikään kuin toisemme puolisoiksemme. Ajattelimme, että perheen nimessä saa kuulua, että meillä on kaksi kulttuuria.

Lue myös Laitila Kälvemarkin edellisen kirjan arvio: Kohtaaminen huutokaupassa synnytti sukupolviromaanin

Suomalaisnäyttelijä tähdittää kansainvälisesti tuotettua elokuvaa, jossa nähdään Skamistakin tuttu näyttelijä.

Näyttelijä Laura Birn nähdään pian taas valkokankaalla, ja tällä kertaa kansainvälisessä, toista maailmansotaa käsittelevässä draamassa.

Screen Daily -elokuvalehti kertoo, että Norjassa kuvataan paraikaa Ross Clarken ohjaamaa, Trond Morten Kristensenin käsikirjoittamaa elokuvaa, jossa on Laura Birnin lisäksi ainakin tanskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia näyttelijöitä. 

Skam-faneja saattaa kiinnostaa, että yksi elokuvan tähdistä on Arthur Hakalahti, jolla on Skamissa pieni rooli Chrisin mummon mökin lähellä tavattavana poikana. 

Nyt tekeillä olevan elokuvan nimi on The Bird Catcher, ja se kertoo juutalaistytöstä, joka sinnittelee natsien miehittämässä Norjassa naamioitumalla ruotsalaiseksi renkipojaksi. Vielä ei tiedetä, mitä osaa Laura Birn elokuvassa näyttelee.