Ali Jahangiri yrittää neuvotella seurueelleen taksikyytiä Ateenassa. Kuva: Hamy Ramezan
Ali Jahangiri yrittää neuvotella seurueelleen taksikyytiä Ateenassa. Kuva: Hamy Ramezan

Koomikko Ali Jahangiri saapui pakolaisena Suomeen 25 vuotta sitten. Tuoreessa, hienossa dokumentissa Tuntematon pakolainen hän tekee matkan uudestaan Eurooppaan saapuvien pakolaisten kanssa.

Ohjaaja Hamy Ramezanin ja sinun dokumenttielokuva Tuntematon pakolainen sai maailmanensi-iltansa torstaina Tampereen elokuvajuhlissa. Miten leffan idea syntyi?

Viime elokuussa juttelimme työkavereideni kanssa pakolaistilanteesta ja heitin läpällä, että eikö olisi naurettavaa, jos lähtisin Suomesta ja yrittäisin tulla tänne uudestaan takaisin pakolaisena. Uutiskuvissa näkyy yleensä vaan massaa, mutta me halusimme päästä lähemmäksi ihmisiä.

Tuottajamme innostui ideasta, haimme leffalle rahoitusta ja jo marraskuussa olimme kuvaamassa sitä.

Kuljet leffassa Turkista veneillä saapuvien pakolaisten kanssa Kreikan Lesboksen saarelta halki Euroopan. Et ole selostaja etkä perinteinen toimittajakaan. Olisiko kanssakulkija sinulle oikea titteli?

Ainoa asia, jonka osaan, on toimia sosiaalisena kameleonttina. Koska tutustun nopeasti ihmisiin, tehtävänäni oli löytää hyviä juttuja kerrottavaksi.

Yksi elokuvan tärkeimmistä kohtauksista on loppukohtaus, jossa pieni pakolaispoika tuijottaa minuuttitolkulla täysin rävähtämättä kameraan. Se selkeytti meille tekijöille leffan tyylin: annetaan kameran puhua.

Millaisia kohtauksia kamera sitten tallensi?

Yhtenä kuvauspäivänä meistä ohjaajan kanssa tuntui, ettemme olleet saaneet oikein mitään hyvää materiaalia talteen. Katselimme vesihanan alla sukkia peseviä tyttöjä, ja Hamy alkoi kuvata, koska hänen mielestään siinä oli jotain mielenkiintoista. Meidän molempien äidinkieli on farsi, ja koska tytöt puhuivat arabiaa, emme ymmärtäneet siitä juuri mitään.

Vasta kun olimme palanneet Suomeen Hamylle selvisi, mitä hän oli tallentanut nauhalle: iloisen oloiset tytöt puhuivat äideistään, jotka olivat kuolleet pommituksissa!

Poika Mytilinin satamassa odottaa laivaa Ateenaan. Kuva: Hamy Ramezan
Poika Mytilinin satamassa odottaa laivaa Ateenaan. Kuva: Hamy Ramezan

Tähän asti työtäsi on ollut muiden naurattaminen. Mutta leffaa tehdessä taisi huumori loppua koomikoltakin?

Ei loppunut. Kaikki, mitä teen, perustuu komiikkaan. Mielestäni Tuntematon pakolainen on tragikoominen elokuva. Olen siinä läsnä koomikkona, joka yrittää lievittää turhautumistaan ja saa ehkä ympärillään olevat ihmiset nauramaan; vitsailen pakolaisten kanssa muun muassa heidän lenkkareistaan ja kansalaisuuksistaan.

Täällä Suomessa me näemme pakolaisten tilanteen surullisena, mutta niille ihmisille Euroopan puolelle pääseminen on yksi elämän iloisimpia hetkiä. He ovat selvinneet meren ylityksestä ja ovat hengissä! Opin reissulla sen, että ymmärrän nyt, mistä ihmiset iloitsevat, vaikka se olisi itselle absurdia. Ne ilon hetket olivat aitoja.

Olet itse saapunut kymmenenvuotiaana pakolaisena Iranista Suomeen. Toiko leffanteko mieleesi muistoja siitä?

Koen että meillä on jotain yhteistä, mutta olen silti vähän ulkopuolinen heidän tilanteessaan. Tiedän, mitä tyypit käyvät läpi, mutta se ei enää ole se, mikä minä olen. Tarinani on täysin eri kuin monen nyt yksin matkustavan pakolaisen, koska minä tulin Suomeen vanhempieni kanssa ja suorempaa reittiä.

Tunnistan itseni erityisesti pakolaislapsista. Usein ajatellaan, että pakolaisten elämä on pelkkää kurjuutta, mutta kun katselin lapsia, muistin, että minullakin oli noin hauskaa! Mutta tunnistin myös jotain tuttua aikuisten ilmeistä, saman ahdistuksen olen aistinut omissa vanhemmissani.   

Ymmärrätkö mistä johtuu suomalaisten pakolaisia kohtaan tuntema pelko?

No jos miettii ihmistä, jonka lähin kosketus muuhun kulttuuriin on ollut kyläkauppias, niin eihän se ole mikään ihme. Hänelle pakolaiset ovat massaa jossain rajoilla eikä kukaan tiedä, keitä he ovat. Yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos YLE:n turvattomuusiltaan ei saada puhumaan muita kuin rajat kiinni –tyyppejä, niin Suomessa liioitellaan rankasti sitä, miten paljon ihmiset muka pelkäävät. Eiköhän ole ihan selvää, että nämä ihmiset käyttävät tilaisuutta hyväkseen saadakseen julkisuutta muille ajatuksilleen.

Saksassa on yli miljoona pakolaista ja Kreikkaan heitä saapuu päivittäin tuhansia. Näissä maissa ollaan jo turtuneita tilanteeseen eikä se herätä suuria tunteita. Lesboksen saarelle saapuu Turkista kaikista eniten pakolaisia, mutta rannalla oli vain kaksi virkaatekevää poliisia. Siellä ajatellaan, että hehän ovat pakolaisia, eivät rikollisia!

Hamy Ramezanin Tuntematon pakolainen kilpailee Tampereen elokuvajuhlilla parhaan kotimaisen elokuvan palkinnosta. Elokuvan maailmanensi-ilta oli Tampereella 10.3.

Tuntematon pakolainen esitetään TV1:llä 21.3. ja 26.3.

Poimimme Sanojen lahja – valitut sitaatit -kirjasta Tove Janssonin tekstinpätkiä, joissa riittää ajateltavaa vaikka loppuelämäksi.

Tove Janssonin hauskimmat ja mieleenpainuvimmat oivallukset yhdessä kirjassa – kyllä kiitos! Yli 500 sivuinen teos Sanojen lahja – valitut sitaatit (WSOY) on niitä täynnä.

Uutuuskirjaan on koottu yksittäisiä lauseita ja pidempiä pätkiä Janssonin kirjoista aina Muumi-sarjakuvista novellikokoelmiin. Aiheet vaihtelevat kepeistä ja rakkaudentäyteisistä ajatelmista kuolemaan ja yksinäisyyteen.

Erityisesti muumit ovat yli 70-vuoden ajan opettaneet meille tärkeitä asioita elämänilosta, ihmissuhteista ja muista tärkeistä asioista. Yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen on usein juuri sitä, mitä elämässä tarvitsee kaikkein eniten. Muumien viisaudet on vuosikymmeninkien jälkeen yhtä päteviä kuin 1940-luvulla sotien aikaan.

Kokosimme 10 Janssonin muumikirjoista saatua ajatusta, joista voi saada paljon irti paikasta, iästä ja vuodesta riippumatta:

Viisaita sanoja

”Hän oli ehtinyt oppia, miten tärkeää oli lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi, ja hän tiesi että retkeä tuntemattomaan oli valmisteltava harkiten.” Muumipappa ja meri

”Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin Muumipapalle, Hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus.” Muumilaakson marraskuu

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.”

”Myy kohautti harteitaan ja ryömi takaisin sammaliin. Hän oli usein nähnyt, miten ne joiden piti tavata seisoivat odottamassa toisiaan väärässä paikassa, tyhmästi ja epätoivoisesti. Sitä ei voi auttaa, ehkä se kuuluu asiaan.” Muumipappa ja meri

”– Paetkaa! huusi Muumimamma. – Poliisi on täällä! Hän ei tiennyt mitä Muumipeikko oli tehnyt, mutta siitä hän oli aivan varma, että hän hyväksyi tuon teon.” Vaarallinen juhannus

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” Muumipapan urotyöt

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua.” Taikurin hattu

Hyvää fiilistä

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” Muumipappa ja meri

”Niiskuneiti pani käpälänsä Muumipeikon käpälään. – Oli miten oli, hän sanoi. – Niin kauan kun sinä et pelkää, minäkin lupaan olla pelkäämättä.” Muumipeikko ja pyrstötähti

”Tämä ilta on laulun ilta.”

”Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” Näkymätön lapsi: Kevätlaulu

”Yhden ainoan kerran hän oli nähnyt Muumimamman kuonon pilkahtavan oviaukossa – pyöreän ystävällisen kuonon. Koko Muumimamma oli pyöreä juuri sillä lailla kuin äitien kuuluu olla.” Muumilaakson marraskuu

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.