Pajtim Statovci. Kuva: Sanoma-arkisto / Heidi Piiroinen

Tiranan sydän on yhtä vaikuttava kuin palkittu esikoinenkin.

Pajtim Statovci voitti esikoisellaan Kissani Jugoslavia Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon kaksi vuotta sitten, ja sen käännösoikeudet on myyty moniin maihin. Kosovossa vuonna 1990 syntynyt ja Suomeen kaksivuotiaana muuttanut Statovci palaa samoihin teemoihin uutuuskirjassaan Tiranan sydän. Esikoisromaanin tapaan se ei leikittele symbolismilla, vaan on perinteisemmin kerrottu tarina, mutta aivan yhtä vaikuttava.

Tiranan sydämessä risteää kaksi tarinalinjaa. Toinen lähtee 1990-luvun alusta Albanian Tiranasta, jossa eletään Jugoslavian hajoamissotien kynnyksellä. Teini-ikäiset ystävykset Agim ja Bujar haluavat lähteä etsimään onneaan Italiaan, sillä köyhyydessä kituvalla kotimaalla, ”Euroopan takapihalla” ei ole heille mitään annettavaa. Agim tuntee olevansa väärässä ruumiissa, ja Bujarin perhe on hajonnut: isä kuollut ja sisko Ana on kadonnut tai lähtenyt.

Suru käy kaupaksi

Toinen tarinalinja seuraa Bujaria, joka päätyy Berliinin ja New Yorkin jälkeen 2000-luvun alun Suomeen. Helsingissä hän kohtaa transsukupuolisen Tanjan, joka Bujarin tavoin tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Mutta toisin kuin Tanja, Bujar haluaa tulla nähdyksi. Ja missäpä muualla surulliset elämäntarinat kävisivät parhaiten kaupaksi kuin tosi-tv-ohjelmissa.

Traaginen ja sydämeenkäypä romaani osoittaa, että Statovci osaa käsitellä isoja teemoja – nationalismia, sukupuolta ja häpeää – viisaasti ja omaperäisesti.

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

(Otava)

Tiina Laitila Kälvemark kirjoitti hienon romaanin ajankohtaisesta teemasta. – Elämme niin kuin juhlat jatkuisivat, vaikka mascarat ovat jo poskilla.

Tällaisen kylmän kevään jälkeen on vaikea kuvitella ajankohtaisempaa luettavaa kuin Tiina Laitila Kälvemarkin tuore romaani Seitsemäs kevät, jossa ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, ettei kesää ehkä enää tule Pohjolaan.

Laitila Kälvemarkilla ei aiemmin ole kirjoissaan ollut poliittista agendaa, mutta mitä enemmän hän tutki aihetta, sitä selvempää oli, ettei hän voinut enää vaieta.

– Mietin, mikä olisi vahva symboli sille, että ihminen odottaa jotain parempaa. Jos kesä ja loma viedään meiltä, jokainen tajuaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Nyt elämme niin kuin juhlat jatkuisivat, vaikka mascarat ovat jo poskilla ja sukkahousut rikki, hän kertoo.

”Olemme niin tottuneita siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, että ajattelemme sen pätevän kaikkeen.”

Vetävästi kirjoitetun episodiromaanin sivuilla tv-meteorologi lisää sääkartalle vähän aurinkoja, koska ei enää tuottaa katsojille pettymystä. Toisaalla tarinassa perheenäiti palkkaa sijaissynnyttäjän Intiasta, koska haluaa vielä yhden lapsen ja tietää, miten hyvältä vauvapäivitykset näyttäisivät hänen somessaan.

– Olemme niin tottuneita siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, että ajattelemme sen pätevän kaikkeen, myös rakkauteen ja ulkonäköön. Mutta emme edelleenkään voi päättää, saammeko lapsia ja millaisia, emme myöskään säätä tai sitä, kuka meitä rakastaa, Laitila Kälvemark sanoo.

Kirjan kantava teema onkin ihmisen ahneus.

– Ihminen voi olla ahne monin eri tavoin, esimerkiksi huomiolle ja rakkaudelle.

Rakkaussiirtolainen Ruotsissa

Seitsemäs kevät -romaanin päämiljöö on tämän päivän Tukholma, joka on myös Laitila Kälvemarkin kotikaupunki. Sinne hän päätyi Amsterdamissa tapaamansa uppsalalaispojan perässä ”rakkaussiirtolaisena” jo 20 vuotta sitten.

Laitila Kälvemarkin nelihenkinen perhe asuu Tukholman Kistassa, monikulttuurisella alueella, jossa melkein kaikki lapset puhuvat muutakin kieltä kuin ruotsia.

– Pienenä tyttäreni oli vaikea tajuta, että joskus perheessä on vain yksi äidinkieli. ’Mutta mitä kieltä ne puhuvat niiden äidin kanssa?' hän ihmetteli.

Monet sukujuuret näkyvät myös Tiinan ja hänen ruotsalaisen miehensä Mathiaksen ulko-oven nimikyltissä. Kun pari aikoinaan meni naimisiin, he päättivät ottaa yhteiseksi nimekseen molempien sukunimestä muodostetun kaksoisnimen.

– Otimme ikään kuin toisemme puolisoiksemme. Ajattelimme, että perheen nimessä saa kuulua, että meillä on kaksi kulttuuria.

Lue myös Laitila Kälvemarkin edellisen kirjan arvio: Kohtaaminen huutokaupassa synnytti sukupolviromaanin

Suomalaisnäyttelijä tähdittää kansainvälisesti tuotettua elokuvaa, jossa nähdään Skamistakin tuttu näyttelijä.

Näyttelijä Laura Birn nähdään pian taas valkokankaalla, ja tällä kertaa kansainvälisessä, toista maailmansotaa käsittelevässä draamassa.

Screen Daily -elokuvalehti kertoo, että Norjassa kuvataan paraikaa Ross Clarken ohjaamaa, Trond Morten Kristensenin käsikirjoittamaa elokuvaa, jossa on Laura Birnin lisäksi ainakin tanskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia näyttelijöitä. 

Skam-faneja saattaa kiinnostaa, että yksi elokuvan tähdistä on Arthur Hakalahti, jolla on Skamissa pieni rooli Chrisin mummon mökin lähellä tavattavana poikana. 

Nyt tekeillä olevan elokuvan nimi on The Bird Catcher, ja se kertoo juutalaistytöstä, joka sinnittelee natsien miehittämässä Norjassa naamioitumalla ruotsalaiseksi renkipojaksi. Vielä ei tiedetä, mitä osaa Laura Birn elokuvassa näyttelee.

Korealaisohjaajan mestariteoksessa The Handmaiden on ripaus kaikkea: jännitystä, pukudraamaa ja erotiikkaa. Ja mikä parasta, katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä.

Mestarihuijari “kreivi Fujiwara” (Ha Jung-woo) on iskenyt silmänsä varakkaaseen nuoreen perijättäreen Hidekoon (Kim Min-hee). Valekreivin apuna on vauraudesta haaveileva köyhä taskuvarastyttö Sook-Heen (Kim Tae-ri), kun hän yrittää huijata Hidekon rakastamaan itseään. Kun rakkaus sinetöidään avioliitolla, Fujiwara aikoo viedä morsiamensa omaisuuden ja passittaa tämän mielisairaalaan. Huijausoperaatiota vaikeuttaa Hidekon kirjakeräilijäsetä Kouzuki (Jin-woong Jo), joka pitää nuorta perijää kuin vankinaan ja pakottaa lukemaan perverssejä klassikkoteoksia vierailleen.

Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi.

The Handmaiden on korealaisen mestariohjaajan Park Chan-wookin käsialaa. Hän on tunnettu muun muassa kostotrilogiasta Sympathy for Mr. Vengeance, Oldboy ja Lady Vengeance. Leffa pohjautuu brittikirjailija Sarah Watersin Silmänkääntäjä-romaaniin, joka kertoo 1860-luvun viktoriaanisesta Englannista, mutta Park Chan-wook on päivittänyt elokuvassaan tarinan 1930-luvun Koreaan.

The Handmaiden on mestarillinen jännitysnäytelmä, jossa katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä. Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi. Se vetää maton kaikkien luulojen alta.

Elokuvan hienostunut erotiikka saa punan poskille, sillä se on paljon parempaa kuin viime vuosien suosikissa Fifty Shades of Greyssa. Ja vaikka väkivalta on ohjaajan elokuvista tuttua, tässä sitä ei juuri nähdä. The Handmaidenia voisikin kuvailla eroottiseksi pukudraaman ja jännitysnäytelmän kauniiksi liitoksi.

Katso traileri:
 

The Handmaiden

****

Ensi-ilta 19.5.

Elokuva perustuu italialaisen toimittajan Massimo Gramellinin omaelämäkertaan.

10-vuotias Massimo menettää yllättäen elämänsä tärkeimmän ihmisen. Kun syöpää sairastava äiti kuolee, Massimo jää kahden etäisen isänsä kanssa. Hänestä kasvaa vähän rikkinäinen aikuinen, joka luo uraa toimittajana. Vasta aikuisiällä Massimo (Valerio Mastandrea) tajuaa äitinsä todellisen kohtalon. Millaiset jäljet se on jättänyt?

Elokuva Muistoja äidistäni perustuu italialaisen toimittajan Massimo Gramellinin vuonna 2012 julkaistuun omaelämäkertaan Fai bei sogni. Tarina kertoo kipeästä äidinkaipuusta. Se ei missään nimessä ole kaunis tarina äidinrakkaudesta tai pojan ja äidin suhteesta, vaan värisyttävän julma, mutta koskettava tarina ihmismielestä.

Elokuvaa kiinnostavampi on Gramellinin kirjoittama kirja, mutta valitettavasti sitä ei ole suomennettu.

Elokuva on niin tavanomainen, että tarina voisi olla oikeastaan kenen tahansa sellaisen, joka on kokenut lapsuudessaan hirveitä. Senpä vuoksi leffa onkin ajoittain kuolettavan tylsä. Vaikka Muistoja äidistäni -elokuvasta haluaisi pitää sen kipeän aiheen vuoksi, se jättää katsojan lopulta kylmäksi.

Elokuvaa kiinnostavampi on Gramellinin kirjoittama kirja, mutta valitettavasti sitä ei ole suomennettu. Ehkä siitä löytyisi enemmän tunnetta kuin tästä puuduttavasta kaksituntisesta? Ainakin Fai bei sogni valittiin ilmestymisvuonnaan yhdeksi Italian parhaimmista.

Katso traileri:

Muistoja äidistäni

**

Ensi-ilta 12.5.