Chimamanda Ngozi Adichien, Ian McEwanin, Hanya Yanagiharan ja Zadie Smithin faneille on luvassa hieno kirjakevät.
Chimamanda Ngozi Adichien, Ian McEwanin, Hanya Yanagiharan ja Zadie Smithin faneille on luvassa hieno kirjakevät.

Tänä keväänä älykkäiden lukuromaanien ystäviä hellitään loistavilla suomennoksilla, joissa kuvataan muun muassa miesten välistä ystävyyttä New Yorkissa ja ihanneliiton päättymistä Norjassa.

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina, suom. Helinä Kangas (WSOY)

Vuosi sitten ilmestynyt Loistava ystäväni saa odotettua jatkoa, kun maailmalla tapaukseksi nousseen napolilaissarjan toinen osa saadaan suomeksi.

Nyt ystävät Elena ja Lila kasvavat aikuisiksi, mutta miten käy heidän ystävyydelleen, kun toinen pääsee opiskelemaan ja toinen naitetaan perinteiseen italialaiseen yrittäjäsukuun? Naisten välistä ystävyyttä ja siihen liittyvää kateutta, ihailua ja mustasukkaisuutta on harvoin kuvattu näin pakahduttavasti ja uskottavasti.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä, suom. Arto Schroderus (Tammi)

Raskaan sarjan palkintoehdokkuuksia kerännyt, lähes tuhatsivuinen romaani kertoo New Yorkiin muuttaneiden neljän opiskelukaverin ystävyydestä, kasvusta, toiveista ja menneisyydestä, joka ei jätä rauhaan. Sydäntä särkevässä tarinassa pohditaan, voiko ihmisen pelastaa, jos hän ei halua tulla pelastetuksi.

Kritiikeissä Pientä elämää on ylistetty hypnoottiseksi luettavaksi ja epätavalliseksi rakkaustarinaksi, mutta maaliskuussa Suomessa vieraillut Yanagihara väittää olevansa yllättynyt romaaninsa saamasta hehkutuksesta.

Ian McEwan: Pähkinänkuori, suom. Juhani Lindholm (Otava)

Trudy on jättänyt miehensä Johnin ja elää nykyään tämän veljen Clauden kanssa. Yhdessä nuoripari punoo salakavalaa suunnitelmaa Johnin pään menoksi.

Nykykirjallisuuden kärkikastiin kuuluva Ian McEwan on siirtänyt Hamletin tragedian nykyaikaan ja kertoo sen ainutlaatuisesta perspektiivistä: Johnin ja Trudyn syntymätön poika seuraa äitinsä petosta kohdusta käsin.

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta, suom. Hanna Tarkka (Siltala)

Olisiko tästä lohtua Knausgård-faneille Taisteluni-sarjan jättämään tyhjiöön?

Karl Oven kustantajan ja ystävän (tuttu myös Taisteluni-sarjasta!) Geir Gulliksenin kirjoittama romaani on häkellyttävä, analyyttinen ja runollinen kuvaus siitä, miten ihanneliitto hajoaa. Rakkautta, seksiä, avioliittoa ja pettämistä käsittelevä teos on valittu Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi.

Zadie Smith: Swing Time, suom. Irmeli Ruuska (WSOY)

Kaksi maitosuklaan väristä tyttöä haaveilee tanssijan urasta, mutta vain toisella on siihen lahjoja. Monikulttuuriseen Lontooseen ja Länsi-Afrikkaan sijoittuva romaani on taattua Zadie Smithia: säkenöivä, älykäs ja inhimillinen kertomus ystävyydestä ja sen rikkoutumisesta.

Koska edellisestä Smithin suomennetusta romaanista (Risteymiä) on kulunut jo nelisen vuotta, Swing Timesta tulee luultavasti kirjakevään tapaus – niin Smithin kirjoille on tapana käydä.

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, suom. Sari Karhulahti (Otava)

Adichien kirjasta ehti jo Suomessa nousta kohu, kun uutisoitiin, että se jaetaan kaikille maamme 9-luokkalaisille. Kohu taitaa olla paras osoitus kirjan tarpeellisuudesta. Toivottavasti hienoista romaaneistaan Puolikas keltaista aurinkoa ja Kotiinpalaajat tunnetun nigerialais-amerikkalaisen kirjailijan tasa-arvoa pohtiva teos löytää myös muiden kuin koululaisten yöpöydälle.

Juttua muokattu 27.3. Lisätty suomentajien nimet.

Poimimme Sanojen lahja – valitut sitaatit -kirjasta Tove Janssonin tekstinpätkiä, joissa riittää ajateltavaa vaikka loppuelämäksi.

Tove Janssonin hauskimmat ja mieleenpainuvimmat oivallukset yhdessä kirjassa – kyllä kiitos! Yli 500 sivuinen teos Sanojen lahja – valitut sitaatit (WSOY) on niitä täynnä.

Uutuuskirjaan on koottu yksittäisiä lauseita ja pidempiä pätkiä Janssonin kirjoista aina Muumi-sarjakuvista novellikokoelmiin. Aiheet vaihtelevat kepeistä ja rakkaudentäyteisistä ajatelmista kuolemaan ja yksinäisyyteen.

Erityisesti muumit ovat yli 70-vuoden ajan opettaneet meille tärkeitä asioita elämänilosta, ihmissuhteista ja muista tärkeistä asioista. Yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen on usein juuri sitä, mitä elämässä tarvitsee kaikkein eniten. Muumien viisaudet on vuosikymmeninkien jälkeen yhtä päteviä kuin 1940-luvulla sotien aikaan.

Kokosimme 10 Janssonin muumikirjoista saatua ajatusta, joista voi saada paljon irti paikasta, iästä ja vuodesta riippumatta:

Viisaita sanoja

”Hän oli ehtinyt oppia, miten tärkeää oli lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi, ja hän tiesi että retkeä tuntemattomaan oli valmisteltava harkiten.” Muumipappa ja meri

”Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin Muumipapalle, Hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus.” Muumilaakson marraskuu

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.”

”Myy kohautti harteitaan ja ryömi takaisin sammaliin. Hän oli usein nähnyt, miten ne joiden piti tavata seisoivat odottamassa toisiaan väärässä paikassa, tyhmästi ja epätoivoisesti. Sitä ei voi auttaa, ehkä se kuuluu asiaan.” Muumipappa ja meri

”– Paetkaa! huusi Muumimamma. – Poliisi on täällä! Hän ei tiennyt mitä Muumipeikko oli tehnyt, mutta siitä hän oli aivan varma, että hän hyväksyi tuon teon.” Vaarallinen juhannus

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” Muumipapan urotyöt

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua.” Taikurin hattu

Hyvää fiilistä

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” Muumipappa ja meri

”Niiskuneiti pani käpälänsä Muumipeikon käpälään. – Oli miten oli, hän sanoi. – Niin kauan kun sinä et pelkää, minäkin lupaan olla pelkäämättä.” Muumipeikko ja pyrstötähti

”Tämä ilta on laulun ilta.”

”Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” Näkymätön lapsi: Kevätlaulu

”Yhden ainoan kerran hän oli nähnyt Muumimamman kuonon pilkahtavan oviaukossa – pyöreän ystävällisen kuonon. Koko Muumimamma oli pyöreä juuri sillä lailla kuin äitien kuuluu olla.” Muumilaakson marraskuu

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.

Hampstead on siveä senioriromanssi, jossa epätodennäköinen pari löytää toisensa.

Yhdysvalloista Lontoon Hampsteadiin muuttanut Emily (Diane Keaton) on miehensä kuoltua tuuliajolla. Hän tutustuu sattumalta Davidiin (Brendan Gleeson), joka asustelee itse kyhäämässään hökkelissä Heath-puistossa. Epäsuhtainen pari alkaa tuntea vetoa toisiaan kohtaan.

2010-luvulla on pikkuhiljaa alettu ymmärtää, että eläkeläisetkin ovat innokkaita elokuvissa kävijöitä, eivätkä supersankarisarjakuvafilmatisoinnit välttämättä kiinnosta heitä. Viimeistään vuonna 2011 ilmestynyt sympaattinen hyvän mielen komedia The Best Exotic Marigold Hotel osoitti, että harmaat pantteritkin voivat rynnistää teattereihin niin sankoin joukoin, että elokuvasta tulee hitti.

Tähän markkinarakoon takoo Joel Hopkinsin ohjaama uutuus Hampstead. Senioriyleisölle suunnattu romanttinen draama on yllättävän siveellinen. Pääparin fyysinen läheisyys jää vain yhteen suudelmaan. Kuvitteleeko ohjaaja tosiaan, että varttuneemmat katsojat ovat siveydensipuleja?

Kiinnostavinta Hampsteadissä on puvustus. Emilyn hahmon vaatevarasto tuo kovasti mieleen Keatonin ikonisen nimiroolin Woody Allenin vuonna 1977 ilmestyneessä hittikomediassa Annie Hall. Keaton ammensi elokuvan puvustuksen omasta vaatekaapistaan: miestenhousuja, kravatteja, pikkutakkeja. Ikoninen tyyli oli valmis. Hampsteadin puvustaja Liza Bracey nostaa hattua Annie Hallin unisexstailille.

Katso traileri:

Hampstead

***

Ensi-ilta 11.8.