Romaanin kerronta on suorastaan pyörryttävää ja merkitykset syntyvät ihmisten tunteista.

Lo on ruotsalaistyttö, joka asuu suuren hälisevän sukunsa kanssa valtavaa taloa jossain eteläisessä Ruotsissa. Naapurin Lucas on häntä muutaman vuoden vanhempi, alun perin unkarilainen. Lucas asuu kaksin puhumattoman ja väkivaltaisen isänsä kanssa.

Lon ja Lucaksen kohtaaminen on väistämätöntä. He solmivat omituisen ja lujan liiton jo lapsuudessaan, joskus 1970-luvulla. Suhde on ainakin Lon sukulaisten mielestä erittäin epäsopiva.
Anne Swärdin huikean hienon romaanin tunnelma on hiukan epätodellinen, ikään kuin henkilöt eivät ihan kokonaan eläisi tämän
maailman sääntöjen mukaan. Ajalla ja paikoilla ei ole suurta merkitystä, vaan merkitys syntyy ihmisten tunteista ja niihin liittyvästä toiminnasta.

Romaani poukkoilee läpi Lon repaleista tarinaa kertoen palasen sieltä palasen täältä. Kerronta on aistivoimaista ja lumoavaa, suorastaan pyörryttävää.
 
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
Suom. Katriina Huttunen, Otava 2011
Tähdet: *****

Jane Austenin tarinaan perustuva Love & Friendship on terävällä huumorilla varustettu pukudraama, jossa romantiikka saa väistyä, kun aletaan kunnolla juonitella.

Lady Susan Vernon ei ole brittikirjailija Jane Austenin tyypillinen, hyveellinen sankaritar. Skandaalien ympäröimä leski on häikäilemätön juonittelija, röyhkeä opportunisti, joka silmää räpäyttämättä manipuloi muita oman etunsa nimissä. Whit Stillmanin ohjaamassa elokuvaversiossa lady Susanin rooliin astuu Kate Beckinsale, joka tulkitsee moraalittomuudessaan kiehtovaa hahmoa viiltävällä vetovoimalla.

Tarinan alkuasetelma on Austenin teoksista tuttu – aviomies pitäisi löytää, niin lady Susanille kuin tämän vastahakoiselle tyttärelle Fredericallekin (Morfydd Clark). Ehdokasta löytyy jos jonkinlaista, eikä lady Susan seurapiirien paheksunnasta huolimatta kaihda keinoja kietoessaan miehiä pikkurillinsä ympärille.

Kate Beckinsale tulkitsee moraalittomuudessaan kiehtovaa hahmoa viiltävällä vetovoimalla.

Kirjavan hahmokaartin kanssakäymisistä syntyy herkullista draamaa ja riemastuttavaa komediaa, joista olisi mielellään nauttinut pidempäänkin.

Katso traileri:

Love & Friendship

****

Ensi-ilta 23.9

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu on liikuttava elokuva nuoren tytön raskaasta elämästä. Leffaa kannattelevat ennen kaikkea näyttelijöiden vaikuttavat roolisuoritukset.

Varpun (Linnea Skog) suhde äitiinsä Siruun (Paula Vesala) on nurinkurinen. Äidin käyttäytyessä kuin vastuuton lapsi jää aikuisen rooli 12-vuotiaalle tyttärelle, eikä kavereistakaan oikein ole tueksi.

Eräänä päivänä Varpu saa tarpeekseen ja lähtee varastetulla autolla etsimään isäänsä, josta tietää vain nimen ja asuinpaikkakunnan.

Valokeilan varastaa kuitenkin Varpun isää näyttelevä Lauri Maijala.

Vilhusen hillityssä draamaelokuvassa loistavat ennen kaikkea näyttelijät. Nuoren Skogin ja Vesalan kemiat pelaavat hyvin yhteen ja molemmat vakuuttavat rooleissaan. Valokeilan varastaa kuitenkin Varpun isää näyttelevä Lauri Maijala. Syy sille, miksi isä on puuttunut kuvioista, rakentuu hiljalleen kohti sydäntä särkevää kärjistymää.

Miinuksena todettakoon, että elokuvan tarinat tuntuvat jäävän hieman puolitiehen. Etenkin yhden hahmon kohtalo jää suureksi kysymysmerkiksi. Myös hätiköidyltä tuntuva loppu olisi kaivannut enemmän lihaa luiden ympärille.

Katso traileri:

Tyttö nimeltä Varpu

***

Ensi-ilta 23.9.

Brad Pittin huhutaan jälleen rakastuneen vastanäyttelijäänsä.

Brad Pittin ja Angelina Jolien eron syiksi on huhuttu niin parin erimielisyyksiä lasten kasvatusta koskevissa asioissa kuin Bradin kannabiksen käyttöäkin. Lisäksi Angelinan miehensä perään palkkaaman yksityisetsivän väitetään paljastaneen, että Bradillä on ollut suhde Allied-elokuvan vastanäyttelijänsä Marion Cotillardin, 40, kanssa. Suhdehuhuista uutisoi Page Six.

Oscar-palkitun ranskalaisnäyttelijän kenties tunnetuin elokuva on Pariisin varpunen – Édith Piaf, jossa hän näytteli laulaja Édith Piafia.

The Daily Mailin saamien tietojen mukaan Marion on tyrmistynyt väitteistä. Hän on parisuhteessa näyttelijä Guillaume Canet'n, 43, kanssa, ja parilla on viisivuotias poika Marcel.

Marion on tyrmistynyt väitteistä.

1940-luvulle sijoittuvassa vakoojadraamassa kieltämättä on erotiikkaa – rakastuvathan pääosan esittäjien roolihahmot toisiinsa. Bradin ja Marionin välillä onkin kuvailtu olevan sähköistä latausta. Näkyykö se jo trailerissa? Päättele itse.

Elokuva tulee ensi-iltaan marraskuussa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Vielä syntymätön neljäs lapsi innoitti Karl Ove Knausgårdia kirjoittamaan uuden romaanin.

Norjalainen Karl Ove Knausgård julisti kuusiosaisen Taisteluni-romaanin viimeisillä sivuilla lopettavansa kirjoittamisen. Niin ei onneksi käynyt: juuri suomennettu Syksy aloittaa uuden, vuodenaikojen mukaan nimetyn neliosaisen sarjan. Vaikka kysymys ei ole mistään yhtä kunnianhimoisesta ja romaanitaidetta muuttavasta hankkeesta, on uutuus oivallista vierihoitoa Taisteluni-romaanien jälkeiseen haamusärkyyn.

”Knausgård on taas parhaimmillaan kuvatessaan pienissä hetkissä tiivistyvää elämää.”

Aloitusosassa Knausgård kirjoittaa, että hän haluaa näyttää vielä syntymättömälle neljännelle lapselleen maailman ”sellaisena kuin se on tässä ympärillämme koko ajan. Vain näyttämällä sen sinulle minäkin näen.” Pienten esseiden aiheet ulottuvat isoista teemoista (anteeksianto, sota, yksinäisyys) pieniin jokapäiväisiin ihmeisiin (omenat, iltahämärä, veri). Uuden tyttären odotuksessa mies äityy myös usein sentimentaaliseksi:

”Vanhemmat antavat lapselle elämän, lapsi antaa vanhemmille toivoa. Sellainen kauppa se on.

Kuulostaako raskaalta taakalta?

Sitä se ei ole. Toivo on pyyteetöntä.”

Syksyn perusteella kyseessä tuntuu olevan kirjallinen välisoitto, mutta Knausgård on taas parhaimmillaan kuvatessaan pienissä hetkissä tiivistyvää elämää. Ja jälleen kerran hän näyttää, kuinka kiinnittää katse vähäpätöiseen, tuhat kertaa nähtyyn asiaan ja löytää siitä merkitystä elämään. Kutsumalla silmiä elämän pieniksi lyhdyiksi tai kuvailemalla, kuinka pyöriäiset nousevat ”vetten mutta myös aikojen syvyyksistä” hän kutsuu ihmettelemään maailmaa, niin kuin lapsi tekisi. Tai kuten runoilija William Blake kirjoitti, näkemään "maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa”.

Karl Ove Knausgård: Syksy

Suom. Jonna Joskitt-Pöyry (Like)

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.