Elokuvaohjaaja Saara Cantell kuvasi Tulen morsianta Ahvenanmaalla. Kuva: Akseli Valmunen / Sanoma-arkisto

Miksi teet elokuvia naisista? ohjaaja Saara Cantellilta kysytään.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Saara Cantell vietti nuoruutensa kuvaten lyhytelokuvia äitinsä kaitafilmikameralla ja tiesi jo 13-vuotiaana haluavansa elokuvantekijäksi. Nyt plakkarissa on muun muassa seitsemän pitkää elokuvaa, taiteen tohtorin titteli ja lukuisia palkintoja niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Tie ei ole ollut täysin mutkaton. Cantellia kiinnostavat tarinat eivät kaikkien mielestä ole aina olleet kertomisen arvoisia.

– Välillä on tullut palautetta, että aihe on liian epäkiinnostava ja marginaalinen. Meillä Suomessa on melko vahvat normit siitä, mitkä ja kenen tarinat ovat tärkeitä. Sellaista ajattelua olisi hyvä kaikkien kyseenalaistaa, Cantell toteaa.

Cantellilta kysellään esimerkiksi usein, miksi hän tekee elokuvia naisista. Se on hänestä omituista.

– Kyllähän elokuva kertoo ihmisyydestä ihan yhtä lailla, vaikka päähenkilönä olisi nainen.

Valheen ja todellisuuden rajalla

Naiset ovat keskipisteessä myös ohjaajan uutuuselokuvassa Tulen morsian, joka kertoo Ahvenanmaan noitavainoista 1600-luvulla. Cantellille oli tärkeää, ettei katsoja jäisi vain tapahtumien ulkopuoliseksi seuraajaksi.

– Halusin kuvata esimerkiksi seksin ja väkivallan tavalla, jolla elokuvan henkilöt ne kokevat. Se oli suuri haaste.

Vaikka Cantellin elokuvien tarinat ja kohdeyleisöt vaihtelevat, hän huomaa palaavansa aina samojen teemojen pariin. Niin myös Tulen morsiamessa.

– Käsittelen paljon valheen ja todellisuuden rajaa sekä oman identiteetin löytämistä. Minua kiinnostaa myös se, missä määrin ihminen on vapaa tekemään itse valintansa. Nämä kysymykset kietoutuvat jollain tavalla yhteen kaikissa elokuvissani.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Hakaniemen nainen

Kenen tarina kelpaa elokuvaksi? Ohjaaja Saara Cantell rikkoo normeja

Sauli Niinistön juridinen sukulainen oma kummityttö ja myös nykyinen seksikumppanikin Jenni Haukio puhuu vihdoin asiaa. Hän on huolestunut siippansa pienestä ja siitä että Sauli Niinistön henkinen kapasiteetti ei kestä enää presidentin tehtävän vaatimaa henkistä painetta. Sauli pappa kun on vanhentunut vuodessa ainakin kymmenen vuoden edestä Katsokaa tästä liitteet ja yksityiskohdat Haukion lausunnoista. AIheesta lisää https://www.facebook.com/piitziz Lukijapalautteita Jenni Haukion runoista" "...
Lue kommentti

Matti Onnismaa on tehnyt 2010-luvulla 18 leffaroolia, mutta yksikään niistä ei ole ollut päärooli.

Näyttelijä Matti Onnismaa, 57, on Ylen mukaan Suomen työllistetyin elokuvanäyttelijä tällä vuosikymmenellä. Onnismaalla on ollut 2010-luvulla peräti 18 roolia. Erikoista on se, että kaikki roolit ovat olleet sivurooleja. Onnismaa tunnetaan erityisesti Aki Kaurismäen ja Veikko Aaltosen leffoista.

Onnismaan leffaroolit

  1. Tyttö nimeltä Varpu (2016)
  2. Vares – Sheriffi (2015)
  3. Napapiirin sankarit (2015)
  4. Lovemilla (2015)
  5. Lunastus (2015)
  6. Mieletön elokuu (2013)
  7. Vares – Uhkapelimerkki (2012)
  8. Kaappari (2012)
  9. Tähtitaivas talon yllä (2012)
  10. Vares – Pimeyden tango (2012)
  11. 3 Simoa (2012)
  12. Vares – Kaidan tien kulkijat (2012)
  13. Vares – Huhtikuun tytöt (2011)
  14. Vares – Pahan suudelma (2011)
  15. Vares – Sukkanauhakäärme (2011)
  16. Hiljaisuus (2011)
  17. Jos rakastat (2010)
  18. Prinsessa (2010)

Toiseksi työllistetyin elokuvanäyttelijä tällä vuosikymmenellä on Tommi Korpela ja kolmanneksi työllistetyin Elina Knihtilä. Neljäntoista työllistetyimmän joukossa on Elina Knihtilän lisäksi vain kolme naista: Krista Kosonen (sijalla 6), Laura Birn (sijalla 8) ja Iina Kuustonen (sijalla 11).

Listan työllistetyimmistä leffanäyttelijöistä eri vuosikymmeninä näet Ylen jutusta.

Lisätty 22.3. kello 12.27 sana elokuva ensimmäiseen virkkeeseen.

 

Viesti on: jos ei henki lähde, elämä jatkuu.

Muusikosta eräänlaiseksi koko kansan hyvän mielen -lähettilääksi kasvanut Mikko Kuustonen on palannut pitkän tauon jälkeen alkuperäisen ammattinsa pariin. Agricolankatu 11 on jo Kuustosen uran 12. albumi.

Levyn kimmokkeena on toiminut ero yli 30 vuotta kestäneestä avioliitosta. Nyt, kolme vuotta eron jälkeen, aika on kypsä julkaista musiikkia, joka käsittelee uuden elämäntilanteen synnyttämiä tuntoja.

Ehkä syy on ajan kulumisessa, ehkä Kuustosen luonteessa, mutta nuo tunnot ovat Kuustosen julkiseen profiiliin sopien pääosin positiivisia. Se tekee myös kuuntelukokemuksesta vapauttavan.

Ja kun elämä jatkuu, kaikki on taas mahdollista. Ainakin melkein.

Niiden, jotka ovat odottaneet Kuustosen tekevän uutta musiikkia, ei tarvitse levyä kuunnellessaan kärvistellä missään kiirastulessa.

Lue myös: Muistatko vielä 80-luvun Mikko Kuustosen? Kuvat neljältä eri vuosikymmeneltä

Viesti on: jos ei henki lähde, elämä jatkuu, oli kohdattava tragedia luonteeltaan millainen tahansa. Ja kun elämä jatkuu, kaikki on taas mahdollista. Ainakin melkein.

Iskelmällinen poplevy on mausteltu elektronisella tuotannolla ja rock-vaikutteilla. Albumi koostuu Shanghaijaa- ja Käpälämäkeen-kappaleiden kaltaisista rempseistä menoralleista, joita tasapainottavat keskitempoiset ja iskelmäkliseisemmät numerot, kuten Parempi näin ja Hujan hajan.

Tajunta kirkkaaksi

Levyn nimi tulee Helsingin Kallion Karhupuiston laidalla sijaitsevan kerrostalon osoitteesta, johon Kuustonen muutti eronsa jälkeen. Karhupuisto-nimisen kappaleen eräs rivi kertoo sen enempää alleviivaamatta kirjoittajansa asenteesta elämään: ”Karhupuistossa vois istua, vetää pullon suusta absinttia / mut kun ei jaksa tätä kelausta, soitan kitaraa / se on ainoo joka lohduttaa.”

Kuustonen antoi viime syksyn Vain elämää -kauden yhteydessä haastatteluja, joissa hän tunnusti kärsineensä aktiivisina keikkavuosinaan alkoholismista, mutta laittaneensa korkin kiinni jouluna 2004.

Lue myös: 12 vuotta ilman alkoholia ollut Mikko Kuustonen: ”Kaikki eivät ole olleet iloisia raitistumisestani”

Toi elämä tullessaan mitä hyvänsä, Kuustonen haluaa kohdata sen tajunta kirkkaana. Se on yhä varsin poikkeuksellinen asenne suomalaisessa showbisneksessä.

Mikko Kuustonen: Agricolankatu 11

(Sony)

Bumtsibumin eilinen jaksoi sai pohtimaan Vesalan Tequila-hittibiisin lyriikoita. Mitä kappaleessa lauletaankaan?

Ajetaanko vaan? Saat kantaa, kun nappaan tequilaa?

Bumtsibum-musiikkiohjelman eilisessä jaksossa arvuuteltiin sana kerrallaan Vesalan Tequila-kappaletta. Kappale selvisi lopulta, kun kaikki sanat oli paljastettu, ja ruuduissa luki: ajetaan kovaa ollaan ihan hiljaa.

Jutun pääkuvana olevalla videolla Vesala esittää Tequila-hittibiisinsä livenä Radio Suomipopin studiossa. Kuuntele, mitä siinä lauletaan!

Ajetaan kovaa? Hah! Niinkö se menikin?! Sosiaalisessa mediassa on käyty vilkasta keskustelua Tequilan sanoituksista, sillä monelle ne ovat selvinneet vasta nyt. Myös Paula Vesala on twiitannut aiheesta innokkaasti.

– Twitter on ihan räjähtäny kun olikin ”ajetaan kovaa” eikä ”ajetaanko vaan”, Vesala kirjoittaa.

Hän myös selittää, että kovaa ajamisessa on vaarallisempi ja nuorisorikollisempi fiilis kuin ihan vaan ajelemisessa.

Myös saat kaataa mun napaan tequilaa -kohta on onnistuttu kuulemaan väärin: saat kantaa, kun nappaan tequilaa. Loogistahan sekin tavallaan olisi. Vesala arvioi, että hänen uusi, sössöttävä laulutapansa on hyvä. Ainakin sitä voi sanoa viihdyttäväksi.

Vesalan viimeisin twiitti tältä päivältä on humoristinen väännös Jenni Vartiaisen uudesta Turvasana-kappaleesta.

– Ja seuraavaksi käsittelyssä @jennivartiainen-artistin hittibiisi ”Mikä on sun turpasauna”.

Kuninkaallinen sininen on positiivisuuden ja toivon väri.

Disney-prinsessat ovat jälleen ajankohtaisia, kun uusi Kaunotar ja hirviö -leffa pyörii elokuvateattereissa.

Muotisuunnittelija Christopher Kane nosti vähän aikaa sitten Elle-lehden haastattelussa esille hieman erikoisen faktan: Disney-prinsessat pukeutuvat aina siniseen.

– Kun ajattelet jokaista Disney-sankaritarta – Tuhkimoa, Prinsessa Ruususta, Jasminea – heidät kaikki on puettu siniseen. Se on juttu, Disney-sininen, Kaunotar ja hirviö -teemaisen malliston suunnitellut Kane totesi.

Tottahan se on – kun prinsessoja käy läpi mielessään, sininen on vahvasti esillä heidän asuissaan.

Allure-sivusto kysyi Pantonen väri-instituutin Leatrice Eisemanilta, miksi näin on.

– Hahmo saa lisää voimaa, kun hänelle puetaan sinistä. Se on hienovarainen tapa sanoa, että myös nuoret naiset ja tytöt voivat voimaantua.

Frozen-animaation prinsessa Elsa. Kuva: Disney
Frozen-animaation prinsessa Elsa. Kuva: Disney

Sinistä on pidetty perinteisesti ”poikien värinä”, joten siinäkin mielessä on raikasta pukea prinsessat siniseen perinteisemmän (vaalean)punaisen sijaan.

Eisemanin teoriassa on muutenkin perää, sillä Disneyn prinsessat eivät ole vain prinsessoja. He ovat myös sankarittaria, jotka voittavat tarinoissa esteitä. Kaunotar Belle oppii näkemään Hirviössä ihmisen kirouksen takana, ja Tuhkimo onnistuu pääsemään tanssiaisiin pahan äitipuolen metkuista huolimatta.

Eisemanin mukaan sininen on taivaan väri, joten se muistuttaa positiivisuudesta ja toivosta. Toki sinisellä on myös tosielämässä pitkät perinteet kuninkaallisten suosimana värinä, joten ei tässä pyörää ole uudestaan keksitty.