Emma Clinen esikoisromaanista käytiin tarjouskisa. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Emma Clinen esikoisromaani sukeltaa Charles Mansonin kulttiin. Paremmin se onnistuu kuitenkin teini-iän kuvauksessa.

Charles Mansonin kultti on innoittanut populaarikulttuurin tekijöitä jo vuosikymmenien ajan. Tänäkin vuonna Yhdysvalloissa ilmestyy vuoden 1969 veriteoista kirjoja, dokumentteja ja elokuvia. 

Kaliforniassa syntynyt esikoiskirjailija Emma Cline tarttuu kulttiin fiktion keinoin. Hänen kirjassaan pääosassa ovat kuitenkin kultin tytöt, eikä sen Charles Manson -henkinen pomo Russell.

Kirja alkaa nykyajasta, jossa ystävänsä rantataloon vetäytynyt Evie Boyd herää keskellä yötä murtautumisen ääniin. Alkukantainen pelko tuo pintaan muistot vuoden 1969 Kaliforniasta. Tuolloin äitinsä ja parhaan ystävänsä kanssa riitaantunut 14-vuotias Evie viehättyy eristyksissä elävästä kultista. Mukaan häntä ei vedä pääjehu Russell vaan yksi kultin tytöistä, Suzanne, joka lumoaa hänet täysin.

Päivät kuluvat tyttöyden projektissa: kananmunanaamioita hiuksille, testimeikkejä eri valaistuksiin, odottamista.

”En osannut selittää itselleni, miksi vatsanpohjaa oli kouraissut häntä katsellessa. Hän näytti yhtä oudolta ja verekseltä kuin kasvi, joka kukkii vain viiden vuoden välein, leimahtaa loisteliaaseen kukintaan, jonka räikeys ja kihelmöivä härnäävyys käy melkein kauneudesta.”

Loistavasti kerrottu kasvutarina

Kultti jää Tytöt-romaanissa kuitenkin sivuosaan, sillä kirjan ansiot ovat nuoren tytön kasvutarinan kuvauksessa. Emma Cline tavoittaa hienosti teini-ikäisen maailman, kun päivät venyvät kuin purukumi ja kun jokaisessa hetkessä on lupaus jostain suuresta. Ennen kulttiin liittymistä Evien elämä on ollut vain valmistautumista siihen, että joku huomaisi. Päivät kuluvat tyttöyden projektissa: kananmunanaamioita hiuksille, testimeikkejä eri valaistuksiin, odottamista. ”Käyttivätkö pojat sen kaiken ajan omiksi itseksi kasvamiseen”, pohtii keski-ikäinen Evie.

Russellin kultin tarina päättyy elokuisen yön murhiin, ja samalla loppuu myös Evien lapsuus. Hänen rakastamastaan Suzannesta kuoriutuu yksi yön päättäväisimmistä tappajista, mutta mitä Evie valitsi – vai valitsiko mitään? Aikuisiällä hän on jäänyt tuuliajolle, moraaliseen limboon ja vastauksia vaille. Kultin tytöt sentään saivat elämälleen draaman kaaren, alun ja lopun, ja heidät toden totta huomattiin.

Cline kuvaa taitavasti myös 1960-lukua jumiutumatta ajanjakson ilmeisempiin kliseisiin. Hän näyttää myös, kuinka väkivaltainen vapaan rakkauden aikakaudeksi julistettu 1960-luku oli naisia kohtaan. Viha jatkuvasta kaltoinkohtelusta oli taustalla myös kultin tyttöjen tekemissä julmissa murhissa, Emma Cline vihjaa. Onko tämä uskottava selitys, se jää pohdittavaksi.

Emma Cline: Tytöt

Suom. Kaijamari Sivill (Otava)

Eroottinen klassikkoelokuva Viimeinen tango Pariisissa (1972) näyttäytyy ohjaajan tunnustuksen jälkeen uudessa, järkyttävässä valossa.

Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan raiskauskohtaus oli vastoin naisnäyttelijän tahtoa tehty, todellinen tilanne. Asiasta kertoivat viikonloppuna useat kansainväliset mediat sen jälkeen, kun ohjaaja Bernardo Bertoluccin kolmen vuoden takainen videohaastattelu nousi julkisuuteen.

Elokuvaohjaaja tunnusti ranskalaisen elokuvajärjestön La Cinémathèque françaisen yleisötilaisuudessa 2013, että hän ja Marlon Brando juonivat Viimeinen tango Pariisissa elokuvan brutaalin kohtauksen kertomatta siitä etukäteen tuolloin vasta 19-vuotiaalle Maria Schneiderille. Elokuvan kohtauksessa Brandon näyttelemä Paul raiskaa Schneiderin esittämän Jeannen voita liukasteena käyttäen.

– Olimme aamiaisella Marlon kanssa lattialla asunnossa, jossa kuvasimme, Bertolucci sanoi haastattelussa Varietyn mukaan.

– Meillä oli patonkia ja voita, ja katsoimme toisiamme ja tiesimme ilman sanoja, mitä halusimme, Bertolucci kertoi haastattelussa.

Hän myöntää olleensa ”kauhea Marialle, koska hän ei kertonut hänelle etukäteen siitä, mitä oli tekeillä”.

Ohjaaja tunnusti myös, että hän kokee syyllisyyttä tapahtuneesta – mutta hän ei kadu päätöstään kuvata kyseinen kohtaus.

– Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä. Sen jälkeen hän vihasi minua koko elämänsä ajan.

"Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä."

Bertolucci ja Schneider, joka kuoli vuonna 2011, eivät tavanneet toisiaan enää koskaan kyseisen elokuvan jälkeen.

Ennen kuolemaansa Schneider puhui julkisuudessa kohtauksesta. Daily Mailin mukaan hän sanoi tunteneensa häpeää. Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan jälkeen hän ei enää näytellyt yhdessäkään alastonkohtauksessa. Kuvausten aikana hän oli 19-vuotias, Brando 48-vuotias.

– Rehellisesti sanottuna koin tulleeksi vähän raiskatuksi. Tekijänä olivat niin Marlon kuin Bertolucci.

Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.
Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.

Bertoluccin paljastus on saanut raivon repeämään Hollywoodissa ja monet näyttelijät avautumaan aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Muun muassa Piiat-elokuvasta tunnettu Jessica Chastain sanoo, että hän voi pahoin kuultuaan, että ohjaaja suunnitteli näyttelijättären päälle käymisen.

”Supersankari”  Chris Evans myönsi puolestaan tviitissään, että hän tunsi raivoa tapahtuneesta.

Eput on kertomus kahden erilaisen veljeksen koskettavasta suhteesta.

Mainio dokumenttielokuva seuraa Eppu Normaalin uraa ensimmäisistä kotipihan pikkumökissä rämpytetyistä kitarasoinnuista aina bändin loppuunmyytyihin konsertteihin asti.

Ohjaaja Saku Pollari on koonnut runsaasti monipuolista kuvamateriaalia, mielenkiintoisia taustatarinoita ja hervottomia kaskuja. Eput ei kuitenkaan ole vain fanielokuva. Se on kertomus soittamisen vimmasta, oman tiensä kulkemisesta ja kahden hyvin erilaisen veljeksen koskettavasta suhteesta.

Eput-elokuva ****

 

Anna-Kaari Hakkaraisen romaani tekisi mieli nyt jo nimittää tulevaksi klassikoksi, niin onnistuneesti se kuvaa nykyaikaa.

Kristallipalatsi-romaanin päähenkilöitä on kolme: menestynyt bloggaaja Dora, hänestä lähes pakkomielteisesti kiinnostuva tutkija sekä täydellisestä elämästä haaveileva Pauliina, jonka yhteys Doraan on aluksi arvoitus. Ja onhan vielä myös Oscar Wilde, tosielämässä elänyt kirjailija, jonka Dorian Grayn muotokuva -klassikkoteoksesta Dora on mukaillut bloginsa nimen ja jota kuvataan oman aikansa täydellisyydentavoittelijana.

Trillerimäisestä loppuratkaisusta annetaan vinkkejä, mutta silti lukija yllättyy.

Tarinoita kuljetetaan limittäin ja niistä kudotaan verkko, johon koukuttunut lukija takertuu. Trillerimäisestä loppuratkaisusta annetaan vinkkejä, mutta silti lukija yllättyy.

Tätä kirjaa voi voimakkaasti suositella vain kahdenlaisille ihmisille: niille, jotka pitävät lifestyle-blogia ja niille, jotka eivät pidä. Romaani saa siis joko pohtimaan omaa tekemistään tai ymmärtämään ilmiötä, joka kertoo jotain hyvin olennaista nykyajasta. Tärkeää on myös, ettei täydellistä todellisuutta rakentavia bloggaajia pilkata tai vähätellä, vaan ymmärretään heidän omista tarkoitusperistään käsin.

Erinomainen lukukokemus.

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi

(Tammi)

Brad Pittin avioeron syyksi huhuttiin Marion Cotillardia ja heidän Liittoutuneet-yhteisleffaansa. Elokuva saa Suomessa ensi-iltansa nyt perjantaina.

Brad Pitt ja Marion Cotillard tähdittävät toiseen maailmansotaan sijoittuvaa romanttista uutuustrilleriä Liittoutuneet. Peitetehtävissä toimiva upseeri Max Vatan (Pitt) tapaa vastarintataistelija Marianne Beausejourin (Cotillard) 1940-luvun huumaavassa Casablancassa. Vihollisen hämäykseksi tehtailtu kulissisuhde sytyttää oikean kipinän, mutta pian sodan kylvämät epäluulot panevat rakastavaisten yhteisen onnen koetukselle.

Elokuvassa on kaikkea – jännitystä, toimintaa, romantiikkaa.

Oscar-voittaja Robert Zemeckisin ohjaamassa elokuvassa on kaikkea – jännitystä, toimintaa, romantiikkaa. Lavastus ja etenkin Joanna Johnstonin suunnittelema puvustus ovat huippuluokkaa. Myös sivuroolien näyttelijävalinnat tekevät vaikutuksen.

Puhti puuttuu lähinnä hurmurina tunnetun Pittin suorituksesta. Vivahteikas Cotillard tekee parhaansa, mutta vastanäyttelijän väkinäinen jäykkyys latistaa tunnelmaa harmillisen paljon. Ei näy katsojan silmiin se kemia, jota parin välille huhuttiin Pittin avioeron aikoihin.

Katso traileri:

Liittoutuneet

***

Ensi-ilta 25.11.