Mikko Pörhölä ja Maiju Saarinen nähdään Myrskyluodon Maijan pääparina Lahden kaupunginteatterissa. Kuva: Johannes Wilenius
Mikko Pörhölä ja Maiju Saarinen nähdään Myrskyluodon Maijan pääparina Lahden kaupunginteatterissa. Kuva: Johannes Wilenius

Teatterit avaavat ovensa kesätauon jälkeen, oletko valmis yllättymään?

Turun, Espoon ja Oulun kaupunginteatterit: Breaking the Waves

Mitä: kulttielokuvan epäsovinnainen rakkaustarina.

Ohjaaja Lars von Trierin Breaking the Waves -elokuva (1996) kertoo nuoren, viattoman Bessin ja 27 vuotta vanhemman öljynporaajamiehen epäonnisen rakkaustarinan 1970-luvun Skotlannin ahdasmielisessä kyläyhteisössä. Suomen kantaesitys Turun kaupunginteatterissa sai keväällä loistavat arvostelut. Esitys jatkaa ohjelmistossa syksyllä, ja lisäksi Turun versio nähdään vierailuesityksenä Espoon kaupunginteatterissa. Lisäksi Oulun kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa toinen sovitus samasta tarinasta.

Breaking the Waves ei ole ehkä hyvän mielen teatteria, mutta haikea tarina koskettaa.

Q-teatteri: Jälkeenjäävät

Mitä: pienen huipputeatterin nykypläjäys.

Näytelmät Kaspar Hauser ja Jotain toista nostettiin kritiikeissä varsinaisiksi teatteritapauksiksi, ja nyt helsinkiläisteatterin liput viedään käsistä. Jani Volasen ohjaamassa Jälkeenjäävät-esityksessä nähdään teatterin vakiokasvoja, kuten Eero Ritala, Lotta Kaihua ja Tommi Korpela.

Vielä ei voi olla aivan varma, mitä on luvassa, mutta Q-teatterin tuntien tuskin aivan perinteistä juoninäytelmää. Yleensä katsomossa saa nauraa, vaikuttua taitavasta näyttelijäntyöstä ja ajatella nykymaailmaa monenlaisista vinkkeleistä.

Lahden kaupunginteatteri ja Åbo Svenska Teater: Myrskyluodon Maija

Mitä: perinteitä kunnioittavat saaristolaismusikaalit.

Maijan ja Jannen rakkaustarina on klassikko: nuori Maija naitetaan kalastajan vaimoksi Myrskyluotoon keskelle Itämerta, ja alkaa kamppailu rakkauden, niukkuuden, luonnon ja menetysten kanssa. Sekä Lahden kaupunginteatterissa että Turun ruotsalaisessa teatterissa nähdään todellista musikaalin voimaa, eli suuri ensemble, isot orkesterit, taitavia laulajia ja tanssia.

Åbo svenska teaterin versio Stormkärs Maja on tekstitetty suomeksi ja englanniksi.

Seinäjoen kaupunginteatteri ja Forssan teatteri: Kaaos

Mitä: taattua kotimaista komediaa kolmen naisen ruuhkavuosista.

Mika Myllyahon kirjoittama Kaaos kantaesitettiin Ryhmäteatterissa vuonna 2008, ja sen jälkeen sitä on tulkittu lukuisina eri versioina ympäri Suomen. Esitys kertoo kolmesta keski-ikäisestä naisesta, jotka etsivät itseään ruuhkavuosien puristuksessa. Teksti on ajankohtainen, koskettava ja hersyvän hauska. Puhenäytelmä on loistava valinta tyttöporukan teatteri-iltaan.

Seinäjoen kaupunginteatteri on ollut viime vuosina kovassa nosteessa, ja se valittiin tänä vuonna myös vuoden teatteriksi. Forssan teatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri.

Tampereen työväen teatteri ja Oulun kaupunginteatteri: Taivaslaulu

Mitä: kantaesitys koskettavan kohukirjan dramatisoinnista.

Pauliina Rauhalan lestadiolaisnaisen elämää kuvaava teos Taivaslaulu (2013) herätti ilmestyessään paljon huomiota. Tarina kertoo nuoren lestadiolaisparin avioliitosta ja vanhemmuudesta yhteisön ja toistuvien raskauksien paineiden alla. Oli arvattavissa, että suosikkiteos dramatisoidaan pian näyttämölle. Oulun kaupunginteatterissa pääosassa Viljana nähdään Merja Pietilä, Tampereen työväen teatterissa Eriikka Väliahde.

Jyväskylän kaupunginteatteri: Jekyll &Hyde

Mitä: komea musikaalispektaakkeli hyvän ja pahan taistelusta.

Jos tykkää näyttävistä, jännittävistä musikaaleista, tykkää Jekyll & Hydesta. Tunnetussa tarinassa kirkasotsainen nuori tiedemies Henry Jekyll kehittää kemikaalia, jolla pystyisi erottelemaan ihmisessä piilevän hyvän ja pahan toisistaan. Hän testaa seosta itseensä ja luo vahingossa pahan, eläimellisen sivupersoonan Edward Hyden, joka laittaa kaupungin ja naiset sekaisin.

Jyväskylän kaupunginteatteri taitaa klassiset musikaalit, joissa on näyttävät puvut ja lavastus, iso orkesteri ja paljon meininkiä.

 

 

Tiina Lymin ohjaaman Napapiirin sankarit 3 -elokuvan tyyli muistuttaa turhan paljon Luokkakokous-komedioita.

Dome Karukosken vuonna 2010 ohjaama Napapiirin sankarit oli hitti. Siinä lappilaisessa kirkonkylässä asuva tunari Janne (Jussi Vatanen) metsästi ystäviensä avulla vaimolleen Inarille (Pamela Tola) digiboksia. Teppo Airaksisen ohjaamassa kakkososassa Janne onnistui puolestaan hukkaamaan pariskunnan tyttären. Sarjan kolmannen osan on ohjannut Tiina Lymi. Tällä kertaa elämän tarkoituksen kadottanut Janne etsii itseään tuntureilta. Luvassa on siis jälleen yksi kotimainen kuvaus mieheyden kriisistä.

”Vitsit ovat jopa loukkaavia.”

Jo sarjan toinen osa oli väkinäinen, mutta kolmas tuntuu täysin väkisin väännetyltä. Aiemmat osat olivat kuitenkin sympaattisia, joten kolmosestakin haluaisi tykätä. Lymi on ottanut liikaa pesäeroa aiempiin osiin. Niissäkin oli sovinistista huumoria ja alapäävitsejä, mutta nyt vitsit ovat jopa loukkaavia. Tyyli muistuttaa lähinnä Luokkakokous-komedioita.

Huumoria revitään myös self help -kulttuurista. Siinä riittäisikin ivaamista, mutta ote on turhan lempeä. Jussi yrittää löytää itsensä Paulo Coelhon sivuilta ja viheltelee erämaisemissa El Condor Pasaa. Ei siis mitään varsinaisia oivalluksia.

Napapiirin sankarit 3

**

Ensi-ilta 23.8.

 

Juttua muokattu 23.8. klo 16.24. Kakkososan ohjasi Teppo Airaksinen eikä Dome Karukoski.

Poimimme Sanojen lahja – valitut sitaatit -kirjasta Tove Janssonin tekstinpätkiä, joissa riittää ajateltavaa vaikka loppuelämäksi.

Tove Janssonin hauskimmat ja mieleenpainuvimmat oivallukset yhdessä kirjassa – kyllä kiitos! Yli 500 sivuinen teos Sanojen lahja – valitut sitaatit (WSOY) on niitä täynnä.

Uutuuskirjaan on koottu yksittäisiä lauseita ja pidempiä pätkiä Janssonin kirjoista aina Muumi-sarjakuvista novellikokoelmiin. Aiheet vaihtelevat kepeistä ja rakkaudentäyteisistä ajatelmista kuolemaan ja yksinäisyyteen.

Erityisesti muumit ovat yli 70-vuoden ajan opettaneet meille tärkeitä asioita elämänilosta, ihmissuhteista ja muista tärkeistä asioista. Yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen on usein juuri sitä, mitä elämässä tarvitsee kaikkein eniten. Muumien viisaudet on vuosikymmeninkien jälkeen yhtä päteviä kuin 1940-luvulla sotien aikaan.

Kokosimme 10 Janssonin muumikirjoista saatua ajatusta, joista voi saada paljon irti paikasta, iästä ja vuodesta riippumatta:

Viisaita sanoja

”Hän oli ehtinyt oppia, miten tärkeää oli lykätä hartaasti odotettuja asioita tuonnemmaksi, ja hän tiesi että retkeä tuntemattomaan oli valmisteltava harkiten.” Muumipappa ja meri

”Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon. Tämän minä kerronkin Muumipapalle, Hemuli mietti totisena. Eiköhän se vain ole aivan uusi ajatus.” Muumilaakson marraskuu

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.”

”Myy kohautti harteitaan ja ryömi takaisin sammaliin. Hän oli usein nähnyt, miten ne joiden piti tavata seisoivat odottamassa toisiaan väärässä paikassa, tyhmästi ja epätoivoisesti. Sitä ei voi auttaa, ehkä se kuuluu asiaan.” Muumipappa ja meri

”– Paetkaa! huusi Muumimamma. – Poliisi on täällä! Hän ei tiennyt mitä Muumipeikko oli tehnyt, mutta siitä hän oli aivan varma, että hän hyväksyi tuon teon.” Vaarallinen juhannus

”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” Muumipapan urotyöt

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua.” Taikurin hattu

Hyvää fiilistä

”Kyllä on jännittävää elää, ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ihan ylösalaisin – ilman mitään syytä.” Muumipappa ja meri

”Niiskuneiti pani käpälänsä Muumipeikon käpälään. – Oli miten oli, hän sanoi. – Niin kauan kun sinä et pelkää, minäkin lupaan olla pelkäämättä.” Muumipeikko ja pyrstötähti

”Tämä ilta on laulun ilta.”

”Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” Näkymätön lapsi: Kevätlaulu

”Yhden ainoan kerran hän oli nähnyt Muumimamman kuonon pilkahtavan oviaukossa – pyöreän ystävällisen kuonon. Koko Muumimamma oli pyöreä juuri sillä lailla kuin äitien kuuluu olla.” Muumilaakson marraskuu

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

Legendaarisen Catherine Deneuven karisma kannattelee ensi-iltaelokuvaa, jossa nainen kohtaa isänsä rakastajattaren.

Keski-ikäinen kätilö Claire (Catherine Frot) pakenee elämää arkisiin rutiineihinsa. Clairen elämä mullistuu, kun hänen isänsä rakastajatar Bèatrice (Catherine Deneuve) ottaa häneen yhteyttä kolmen vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen. Naisilla on iso kana kynittävänä. Samaan aikaan Clairen puutarhapalstan naapurin ilmestyy kiinnostava mies Paul (Olivier Gourmet).

Ranskalaisohjaaja Martin Provost muistetaan meillä parhaiten taiteilijaelämäkerroista Violette ja Séraphine, jotka kertoivat kirjailija Violette Leducista ja taidemaalari Séraphine de Senlisistä. Tällä kertaa ohjaaja on vaihteeksi tarttunut sepitteelliseen tarinaan.

Provostin uutuusdraama Rakkaudella, Bèatrice lepää ranskalaisen elokuvan grand old ladyn Catherine Deneuven harteilla. Deneuve on legenda, jonka näyttelijäntyötä seuraisi mielellään, vaikka hän tulkitsi pelkkää puhelinluetteloa. Erityisen vakuuttavasti hän esittää hurjapäistä naista, joka on tottunut pärjäämään omilla ehdoillaan miehisessä maailmassa. Konkari on saanut arvoisensa vastuksen Catherine Frotista, joka tulkitsee uskottavasti pikkuhiljaa kukkaan puhkeavaa seinäruusua.

katso traileri:

Rakkaudella, Béatrice

***

Ensi-ilta 18.8.