Ryan Gattis. Kuva: Sam Tenney

Kaunistelematon romaani kertoo ihmisistä sivuraiteilla.

Jos pidät baltimorelaisrikollisten elämästä kertovasta klassikko-tv-sarja The Wirestä, rakastat tätä romaania. Se on samalla tavalla kaunistelematon, mutta koukuttava kuvaus yhteiskunnan sivuraiteille pudonneista ihmisistä.

Rankka, mutta ei mässäilevä romaani kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan vuoden 1992 Los Angelesin jengimellakoista, jotka alkoivat, kun oikeus vapautti mustaihoisen Rodney Kingin pahoinpitelijöiksi epäillyt poliisit. Mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Gattisin romaanin henkilöt ovat kuitenkin kuvitteellisia. Parikymppinen, sympaattinen Ernesto Vera hakataan kuoliaaksi mellakoiden ensimmäisenä päivänä, ja hänen sisarensa päättää kostaa tapahtuneen. Alkaa kirjaimellisesti mieletön koston kierre.

Vihan kaduissa ääneen pääsevät ihmiset, joita ei yleensä kuulla: jengiläisten lisäksi heidän jälkiään korjaavat sairaanhoitaja ja poliisi sekä kyseenalaisesti toimiva sotilas. Jokainen heistä saa kertoa oman näkökulmansa, joten mellakoilla on kaikkiaan 17 kertojaa.

Vihan katujen henkilöt diilaavat huumeita ja tappavat toisiaan sumeilematta, mutta salaviisas teos saa lukijan ymmärtämään ihmisiä heidän kovista lähtökohdistaan käsin. Tarinan yleissävy on kiihkoton ja surumielinen, mikä vain tehostaa väkivaltaisten kuvausten vaikutusta. Tässä maailmassa ihmiselämällä ei ole suurta arvoa.

Ryan Gattis: Vihan kadut

Suom. Ilkka Salmenpohja (Like)

Kaikki kaikessa -elokuvassa on lapsekas tarina, mutta ihana puvustus ja lavastus. 

Maddy (Amandla Stenberg) on 18-vuotias eikä ole koskaan poistunut kotoaan, koska hän sairastaa vakavaa immuunikatoa. Henkäyskin ulkoilmaa voisi saada hänen elimistönsä raiteiltaan. Vain hänen lääkäriäitinsä, hoitajansa ja hoitajan tytär ylipäätään tietävät hänen olemassaolostaan – muu perhe on kuollut auto-onnettomuudessa vuosia sitten. 

Sitten naapuriin muuttaa poikabändiläiseltä näyttävä Olly (Nick Robinson) perheineen, eikä seurausten arvaamiseen vaadita suuria ennustajankykyjä.

Lapsellinen tarina

Kaikki kaikessa perustuu Nicola Yoonin samannimiseen nuorten aikuisten romaaniin, ja tarina on melkoisen lapsellinen. Romantikko kyynelehtii silti katsomossa useaan otteeseen. 

Päähenkilön sairastama immuunikato antaisi aineksia viedä elokuvaa science fictionin tai jopa yhteiskuntakritiikin suuntaan, mutta Kaikki kaikessa keskittyy kuvaamaan teinien rakkaustarinaa silläkin uhalla, että muut yksityiskohdat ovat vähän sinnepäin. Maddyn kodin pysyminen steriilinä ei esimerkiksi ihan vakuuta, kun harvalukuiset vieraat marssivat sisään vaatteita vaihtamatta. 

Silmäkarkkia riittää

Puutteistaan huolimatta Kaikki kaikessa on todella kaunis elokuva. Sukupuoleltaan ei-binääriseksi intersektionaaliseksi feministiksi julistautunut Amandla Stenberg ei tätä kommenttia ehkä arvostaisi, mutta leffa on katsomisen arvoinen ihan vain siksi, että Stenberg on niin uskomattoman viehättävä.

Myös puvustuksessa ja lavastuksessa on todella onnistuttu. Maddyn vaatteet muuttuvat tarinan edetessä koko ajan värikkäämmiksi ja kauniimmiksi, ja jos elämä pitäisi viettää neljän seinän sisällä, sen haluaisi tehdä yhtä kauniisti sisustetussa kodissa kuin Maddyn. 

Katso traileri:

Kaikki kaikessa

***

Ensi-ilta 24.5.

Tiina Laitila Kälvemark kirjoitti hienon romaanin ajankohtaisesta teemasta. – Elämme niin kuin juhlat jatkuisivat, vaikka mascarat ovat jo poskilla.

Tällaisen kylmän kevään jälkeen on vaikea kuvitella ajankohtaisempaa luettavaa kuin Tiina Laitila Kälvemarkin tuore romaani Seitsemäs kevät, jossa ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, ettei kesää ehkä enää tule Pohjolaan.

Laitila Kälvemarkilla ei aiemmin ole kirjoissaan ollut poliittista agendaa, mutta mitä enemmän hän tutki aihetta, sitä selvempää oli, ettei hän voinut enää vaieta.

– Mietin, mikä olisi vahva symboli sille, että ihminen odottaa jotain parempaa. Jos kesä ja loma viedään meiltä, jokainen tajuaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Nyt elämme niin kuin juhlat jatkuisivat, vaikka mascarat ovat jo poskilla ja sukkahousut rikki, hän kertoo.

”Olemme niin tottuneita siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, että ajattelemme sen pätevän kaikkeen.”

Vetävästi kirjoitetun episodiromaanin sivuilla tv-meteorologi lisää sääkartalle vähän aurinkoja, koska ei enää tuottaa katsojille pettymystä. Toisaalla tarinassa perheenäiti palkkaa sijaissynnyttäjän Intiasta, koska haluaa vielä yhden lapsen ja tietää, miten hyvältä vauvapäivitykset näyttäisivät hänen somessaan.

– Olemme niin tottuneita siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, että ajattelemme sen pätevän kaikkeen, myös rakkauteen ja ulkonäköön. Mutta emme edelleenkään voi päättää, saammeko lapsia ja millaisia, emme myöskään säätä tai sitä, kuka meitä rakastaa, Laitila Kälvemark sanoo.

Kirjan kantava teema onkin ihmisen ahneus.

– Ihminen voi olla ahne monin eri tavoin, esimerkiksi huomiolle ja rakkaudelle.

Rakkaussiirtolainen Ruotsissa

Seitsemäs kevät -romaanin päämiljöö on tämän päivän Tukholma, joka on myös Laitila Kälvemarkin kotikaupunki. Sinne hän päätyi Amsterdamissa tapaamansa uppsalalaispojan perässä ”rakkaussiirtolaisena” jo 20 vuotta sitten.

Laitila Kälvemarkin nelihenkinen perhe asuu Tukholman Kistassa, monikulttuurisella alueella, jossa melkein kaikki lapset puhuvat muutakin kieltä kuin ruotsia.

– Pienenä tyttäreni oli vaikea tajuta, että joskus perheessä on vain yksi äidinkieli. ’Mutta mitä kieltä ne puhuvat niiden äidin kanssa?' hän ihmetteli.

Monet sukujuuret näkyvät myös Tiinan ja hänen ruotsalaisen miehensä Mathiaksen ulko-oven nimikyltissä. Kun pari aikoinaan meni naimisiin, he päättivät ottaa yhteiseksi nimekseen molempien sukunimestä muodostetun kaksoisnimen.

– Otimme ikään kuin toisemme puolisoiksemme. Ajattelimme, että perheen nimessä saa kuulua, että meillä on kaksi kulttuuria.

Lue myös Laitila Kälvemarkin edellisen kirjan arvio: Kohtaaminen huutokaupassa synnytti sukupolviromaanin

Suomalaisnäyttelijä tähdittää kansainvälisesti tuotettua elokuvaa, jossa nähdään Skamistakin tuttu näyttelijä.

Näyttelijä Laura Birn nähdään pian taas valkokankaalla, ja tällä kertaa kansainvälisessä, toista maailmansotaa käsittelevässä draamassa.

Screen Daily -elokuvalehti kertoo, että Norjassa kuvataan paraikaa Ross Clarken ohjaamaa, Trond Morten Kristensenin käsikirjoittamaa elokuvaa, jossa on Laura Birnin lisäksi ainakin tanskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia näyttelijöitä. 

Skam-faneja saattaa kiinnostaa, että yksi elokuvan tähdistä on Arthur Hakalahti, jolla on Skamissa pieni rooli Chrisin mummon mökin lähellä tavattavana poikana. 

Nyt tekeillä olevan elokuvan nimi on The Bird Catcher, ja se kertoo juutalaistytöstä, joka sinnittelee natsien miehittämässä Norjassa naamioitumalla ruotsalaiseksi renkipojaksi. Vielä ei tiedetä, mitä osaa Laura Birn elokuvassa näyttelee.

Korealaisohjaajan mestariteoksessa The Handmaiden on ripaus kaikkea: jännitystä, pukudraamaa ja erotiikkaa. Ja mikä parasta, katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä.

Mestarihuijari “kreivi Fujiwara” (Ha Jung-woo) on iskenyt silmänsä varakkaaseen nuoreen perijättäreen Hidekoon (Kim Min-hee). Valekreivin apuna on vauraudesta haaveileva köyhä taskuvarastyttö Sook-Heen (Kim Tae-ri), kun hän yrittää huijata Hidekon rakastamaan itseään. Kun rakkaus sinetöidään avioliitolla, Fujiwara aikoo viedä morsiamensa omaisuuden ja passittaa tämän mielisairaalaan. Huijausoperaatiota vaikeuttaa Hidekon kirjakeräilijäsetä Kouzuki (Jin-woong Jo), joka pitää nuorta perijää kuin vankinaan ja pakottaa lukemaan perverssejä klassikkoteoksia vierailleen.

Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi.

The Handmaiden on korealaisen mestariohjaajan Park Chan-wookin käsialaa. Hän on tunnettu muun muassa kostotrilogiasta Sympathy for Mr. Vengeance, Oldboy ja Lady Vengeance. Leffa pohjautuu brittikirjailija Sarah Watersin Silmänkääntäjä-romaaniin, joka kertoo 1860-luvun viktoriaanisesta Englannista, mutta Park Chan-wook on päivittänyt elokuvassaan tarinan 1930-luvun Koreaan.

The Handmaiden on mestarillinen jännitysnäytelmä, jossa katsoja ei osaa edes arvata, kuka huijaa ja ketä. Keskeltä tarinaa löytyy ansa, joka on viritetty katsojan päänmenoksi. Se vetää maton kaikkien luulojen alta.

Elokuvan hienostunut erotiikka saa punan poskille, sillä se on paljon parempaa kuin viime vuosien suosikissa Fifty Shades of Greyssa. Ja vaikka väkivalta on ohjaajan elokuvista tuttua, tässä sitä ei juuri nähdä. The Handmaidenia voisikin kuvailla eroottiseksi pukudraaman ja jännitysnäytelmän kauniiksi liitoksi.

Katso traileri:
 

The Handmaiden

****

Ensi-ilta 19.5.