Lukeminen, ihana hetki omaa aikaa. Kuva: Shutterstock

Elämäntapavalinnat määräävät, mitä sinusta ajatellaan. Olet kai juuri nyt lukenut nämä kirjat?

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu. Ei, se ei ole sama asia, että olet katsonut sitä japanilaista piirrettyä. Jos sanot, että et pidä Janssonin Muumi-kirjoista se on sama asia kuin sanoisit, ettet pidä saimaannorpasta.

Sofi Oksanen: Puhdistus. No hei haloo, onko sulla älypuhelin, onko sulla Puhdistus. Ja vaikka sun mummolla ei ehkä ole älypuhelinta, silläkin on Puhdistus. Ainoastaan saunojen määrä (Roman Schatz sanoi Frankfurtin kirjamessuilla, että Suomessa on kaksi miljoonaa saunaa) Suomessa ylittää Puhdistuksen kappalemäärän suomalaisissa talouksissa.

Jokin suomalaisen miehen kirjoittama klassikkoromaani. Tuntematon, Pohjantähti, Sinuhe, Alastalon salissa, Seitsemän veljestä, Hurskas kurjuus, valitse parhaiten sopiva. "Siis luin sen lukiossa ja se teki minuun valtavan vaikutuksen."

Valitettavasti naisklassikot, kuten Minna Canth tai Maria Jotuni, eivät hönkäile yhteiskunnallisesti lainkaan samanlaista oman historian tuntoa.

Helen Fielding: Bridget Jones – elämäni sinkkuna. Sivistyneen ihmisen on sallittua lukea chick lit -kirjallisuudesta tämä ja vain tämä.

Haruki Murakami: Kafka rannalla. Kuulostaa piinaavalta kombolta: japanilainen kirjailija, jonka teoksen nimessä on Kafka. Mutta Murakami on viihdyttävää puolifantasiaa, minkä takia me pseudolukeneet aina kovasti toivoisimme Murakamin saavan kirjallisuuden Nobelin. Olisipahan joku, josta olemme kuulleet.

Jonathan Franzen: Vapaus. Mieluiten englanninkielisenä nimellä Freedom. "Kuvaa uskomattoman tarkasti nykyamerikkalaista elämää ja sielunmaisemaa." Se olisikin muuten jäänyt niin vähälle huomiolle.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Kuusi-(vai seitsemän?)osainen norjalainen teossarja perustuu Knausgårdin omaan elämään, jonka yksityiskohdat hän esittää muistavansa piinaavan tarkasti. Jostain syystä – onneksi – tämän lukemista ei edellytetä alkukielellä.

Jokin runoteos. Ei ehkä kuitenkaan sedän omakustanne, vaan jokin suomalainen tai ulkomainen tunnettu runoilija. Riittää, että sanot palaavasi siihen aina uudelleen ja uudelleen.

Stieg Larsson: Millennium-trilogia. Viime vuosien jännityskirjallisuuden hyväksytyt teokset. Näitä ei voi korvata Dan Brownilla, ei todellakaan, ehkä juuri ja juuri Jens Lapiduksella, mutta ainoastaan sen takia, että Jens Lapidus on niin kuuma.

Lue myös:

Seitsemän parasta seksikirjaa viikonlopuksi

Putous-näyttelijä Antti Holman esikoisromaani paljastaa, naurattaa ja hirvittää

Takuuvarmaa liikutusta luvassa! Juha Itkosen uutuus Ajo nostaa palan kurkkuun

Jonas Gardellin aids-trilogian päätösosa on vielä karumpi kuin edeltäjänsä

Varoitus Fifty Shades -faneille: juttu sisältää juonipaljastuksia.

Nyt se on julki! Nimittäin Fifty Shades Darkerin virallinen traileri. Ja kyseessähän on siis E.L. Jamesin Fifty Shades of Grey -trilogian kakkososaan perustuva elokuva.

Jatkuuko Anastasian ja Christianin rakkaustarina? No, siltä vaikuttaisi. Tosin nyt Anastasia sanelee säännöt, joten luvassa on vähemmän piiskaa ja enemmän tavallista vaniljaseksiä. Ainakin aluksi.

Traileri kyllä lupailee myös naamioleikkejä ja kuumaa suihkuseksiä vaatteet (!) päällä. Myös juonesta on tihkunut paljastuksia: saamme muun muassa tietää asioita Christianin taustasta, niin hänen perheestään kuin entisistä rakastajistaan, joista yhtä esittää Kim Basinger, 62.

Fifty Shades Darker saa ensi-iltansa ystävänpäivänä 2017, tasan kaksi vuotta sarjan ensimmäisen leffan jälkeen. Trilogian päätösosaa fanien ei välttämättä tarvitse odottaa kuitenkaan kahta vuotta, sillä kolmosraina Fifty Shades Freed kuvattiin yhtä aikaa kakkosen kanssa.

Sitomisleikkeihin mieltyneiden rakastavaisten Anastasian ja Christianin rooleissa nähdään jälleen Dakota Johnson ja Jamie Dornan.

 

Riikka Pulkkisen uutuuskirja vetoaa erityisesti heihin, joita kiinnostaa näyttelijän työ.

Aurelia on hehkutettu näyttelijälupaus. Kun hänet roolitetaan Berliiniin sijoittuvaan näytelmään, vanhemmat järkyttyvät selittämättömän paljon. Isä vannottaa tulemaan puheilleen – mutta saa ilmaisukyvyn vievän sairauskohtauksen ennen kuin ehtii kertoa asiansa.

Tästä lähes dekkarimaisesta asetelmasta alkaa Riikka Pulkkisen uusin romaani, joka kirjailijalleen tyypillisellä tavalla on matka keskelle kipeää, salattua ihmissuhdesolmua. Välillä seurataan Aureliaa, välillä ääneen päästetään minäkertojana äiti, joka on salaisuuden vartija. Sen paljastaminen ennakkoon pilaisi lukunautinnon, mutta sitä olennaisempaa onkin seurata, miten ihminen muuttuu ja kasvaa, kun saa tietää asioita, jotka muuttavat koko siihenastisen elämän.

Aurelian työtä kuvataan niin perusteellisesti, että ilman kiinnostusta se saattaa jopa puuduttaa.

Riikka Pulkkisella on aina ollut taito tasapainoilla kauniin ja lähes kliseisen ilmaisun välillä, ja siinä hän on vahvoilla nytkin. Perhesalaisuuksissa sen paremmin kuin nuoren naisen kasvutarinassakaan ei ole mitään erityisen uutta, mutta juonta kuljetetaan niin vetävästi, että lukijan on käännettävä sivuja tiheään tahtiin. Erityisen kiinnostava lukukokemus tämä on lukijalle, jota näyttelijäntyö ja rooliin uppoaminen kiinnostaa – Aurelian työtä kuvataan niin perusteellisesti, että ilman kiinnostusta se saattaa jopa puuduttaa.

Yksi romaanin päähenkilöistä on Berliini, kaupunki joka kahtia jakautuneen historiansa vuoksi sopii täydellisesti salaisuuden pitopaikaksi. Lukukokemuksen bonuksena tulee siis myös matkakuume ja ehkä hieman seikkailunhalukin.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

(Otava)

Jane Austenin tarinaan perustuva Love & Friendship on terävällä huumorilla varustettu pukudraama, jossa romantiikka saa väistyä, kun aletaan kunnolla juonitella.

Lady Susan Vernon ei ole brittikirjailija Jane Austenin tyypillinen, hyveellinen sankaritar. Skandaalien ympäröimä leski on häikäilemätön juonittelija, röyhkeä opportunisti, joka silmää räpäyttämättä manipuloi muita oman etunsa nimissä. Whit Stillmanin ohjaamassa elokuvaversiossa lady Susanin rooliin astuu Kate Beckinsale, joka tulkitsee moraalittomuudessaan kiehtovaa hahmoa viiltävällä vetovoimalla.

Tarinan alkuasetelma on Austenin teoksista tuttu – aviomies pitäisi löytää, niin lady Susanille kuin tämän vastahakoiselle tyttärelle Fredericallekin (Morfydd Clark). Ehdokasta löytyy jos jonkinlaista, eikä lady Susan seurapiirien paheksunnasta huolimatta kaihda keinoja kietoessaan miehiä pikkurillinsä ympärille.

Kate Beckinsale tulkitsee moraalittomuudessaan kiehtovaa hahmoa viiltävällä vetovoimalla.

Kirjavan hahmokaartin kanssakäymisistä syntyy herkullista draamaa ja riemastuttavaa komediaa, joista olisi mielellään nauttinut pidempäänkin.

Katso traileri:

Love & Friendship

****

Ensi-ilta 23.9

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu on liikuttava elokuva nuoren tytön raskaasta elämästä. Leffaa kannattelevat ennen kaikkea näyttelijöiden vaikuttavat roolisuoritukset.

Varpun (Linnea Skog) suhde äitiinsä Siruun (Paula Vesala) on nurinkurinen. Äidin käyttäytyessä kuin vastuuton lapsi jää aikuisen rooli 12-vuotiaalle tyttärelle, eikä kavereistakaan oikein ole tueksi.

Eräänä päivänä Varpu saa tarpeekseen ja lähtee varastetulla autolla etsimään isäänsä, josta tietää vain nimen ja asuinpaikkakunnan.

Valokeilan varastaa kuitenkin Varpun isää näyttelevä Lauri Maijala.

Vilhusen hillityssä draamaelokuvassa loistavat ennen kaikkea näyttelijät. Nuoren Skogin ja Vesalan kemiat pelaavat hyvin yhteen ja molemmat vakuuttavat rooleissaan. Valokeilan varastaa kuitenkin Varpun isää näyttelevä Lauri Maijala. Syy sille, miksi isä on puuttunut kuvioista, rakentuu hiljalleen kohti sydäntä särkevää kärjistymää.

Miinuksena todettakoon, että elokuvan tarinat tuntuvat jäävän hieman puolitiehen. Etenkin yhden hahmon kohtalo jää suureksi kysymysmerkiksi. Myös hätiköidyltä tuntuva loppu olisi kaivannut enemmän lihaa luiden ympärille.

Katso traileri:

Tyttö nimeltä Varpu

***

Ensi-ilta 23.9.