Keskellä asvalttiviidakkoa silmät osuvat kauniisti valaistuun muumitaloon. Uimahuoneen laiturille on satanut lunta. Kuvat: Teemu Kuusimurto
Harvan ikkunaan mahtuu näin komea rivi joulutähtiä.
Helsinkiläisbaarin yläkerrassa loistaa valo. Tänään ikkunalla ei istu kissaa, kuten yleensä.

Kun kulkee kaduilla pimeän aikaan, tekee mieli kurkkia ikkunoista sisään ja arvuutella, keitä ruudun takana majailee. Piipahdimme kylässä kolmen kauniin ikkunan takana.

”Haluan ilahduttaa muita”

Kuka: BUU-klubben-lastenohjelman ohjaaja Lisa Gerkman, 29.
Missä: Helsingin keskustassa katutasossa.
Erityistä: rakentaa joka talvi ikkunaansa muumi-installaation.

Lisan talvi-ikkuna syntyi lapsuuden muumitalon ympärille.

 

”Kun muutin tähän vähän yli neljä vuotta sitten, vuokraisäntä kertoi, että asunto on vanha maitokauppa. Olin, että hei, totta kai haluan asua vanhassa maitokaupassa.

Totuin aika nopeasti siihen, että kadulta näkee sisään. Välillä ihmiset luulevat, että tämä on kauppa, tai turistit kyselevät Temppeliaukion kirkkoa. Ei minua haittaa, että ihmiset jäävät katsomaan.

Kun muutin tänne, löysin vanhan, tarhaikäisenä saamani muumitalon ja ajattelin, että jotain voisi keksiä. Tuli talvi ja pimeää, ja päätin, että teen perinteisen talvi-ikkunan. Halusin ilahduttaa muita.

Lisa uskoo, ettei joulufiilis tule ilman talvi-ikkunaa. ”Naapurit, kaverit ja perhe alkoivat jo kysellä, että kai rakennan tänäkin vuonna sen ihanan ikkunan.”

 

Ikkuna on joka vuosi erilainen. Lumi on joskus vanhat lakanat, joskus jotain muuta valkoista. En voi koskaan mennä katsomaan Stockmannin jouluikkunaa ennen kuin olen rakentanut omani, ettei tule vaikutteita tai paineita.

Saan inspiraatiota muumikirjoista. Tänä vuonna luin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan, ja siinä on yksi superihana kohta: Nipsu sanoo, että nyt juodaan kahvit. Kahvipannu onkin jossain, ja Nuuskamuikkunen ehdottaa, että paistetaan ensin letut. Siitä sain ajatuksen. Nyt keskellä ikkunaa paistetaan lettuja.

”Pidän ikkunalle yleensä avajaiset, joissa paljastan sen lakanan takaa.”

Ensimmäisenä talvena ikkunasta tuli tosi paljon palautetta, ja siksi olen jaksanut tehdä sen joka vuosi uudestaan. Pidän ikkunalle yleensä avajaiset, joissa paljastan sen lakanan takaa. Kerran kaverini oli soittamassa avajaisissa trumpettia.

Kun olen nukkumassa, kuulen kuinka lapset, aikuiset ja turistit huutavat: ”Katsokaa, Haisuli!” Siitä tulee tosi hyvä fiilis. Kerran kuulin, että läheisen päiväkodin lapset kävelevät melkein joka päivä muumi-ikkunan ohi. Välillä siirtelen tyyppejä ja lapset ihmettelevät, missä Haisuli on tänään.

Ikkuna on saanut tuntemattomatkin lahjoittamaan Lisalle muumitavaraa.

 

Yhtenä vuonna olin viemässä roskia ja kuulin, kun äiti ja 4–5-vuotias tytär katsoivat ikkunaa ja miettivät, missä on Tuutikki. Puolen tunnin päästä kuulin pienenpienen koputuksen ovelta. Ovella oli tyttö, joka antoi minulle yksitellen lisää hahmoja ja sanoi: ”Saa lainata.” Sitten hän juoksi katsomaan, kun laitoin Tuutikin ikkunaan. Se oli hienoin hetki.

Ikkunan kautta olen tutustunut vielä paremmin naapureihin. Asun yksin, ja tulee kiva kyläfiilis, kun moikkaan naapureita ja ihmisiä, jotka kävelevät ohi. Kesällä otan tuolin ulos ja juon kahvia kadulla.

Suren vähän sitä, että asunnon näyteikkuna vaihtui ikkunaremontissa tavalliseen. Se oli niin kiva ja helpompi pestäkin. Jos olin laiska, menin vain kadulle ja heitin ämpärillisen vettä ikkunan päälle.”

”Jätän tähdet yöksi bussimatkustajille”

Kuka: kehityspäällikkö Irja Hedberg, 34, mies ja lapset Frank, 13, Isabel, 11, ja Fred, 9.
Missä: paritalossa Itä-Helsingissä.
Erityistä: ikkunoissa on 18 joulutähteä.

Irja on löytänyt tähtiään ihan tavallisista kaupoista, kuten Prismasta ja Ikeasta.

 

”Sain ensimmäisen joulutähteni lahjaksi äidiltä, kun lapset olivat tosi pieniä. Se näytti niin yksinäiseltä isolla ikkunalla, joten ostin muutaman tähden sille seuraksi. Kun muutimme nykyiseen kotiin ja ikkunapinta-alaa oli vielä enemmän, oli aika selvää, että tähtiä pitää hankkia lisää.

Nyt niitä on yhteensä noin 25. Otamme ne esille, kun on h-hetki, ja sommittelemme yhdessä lasten kanssa.

Tähtiä alkaa olla niin monta, että on vaikea valita, mitkä laittaa ikkunaan ja mitkä jättää laatikkoon. Mies sanoo aina, että nyt et tarvitse enää yhtään lisää. Alan olla aika samaa mieltä. Jos muutaman erikoisen vielä.

Irja on jouluihminen. ”Toisaalta olen kaikkien juhlien ihminen. Arki on muuten niin tasaista.”

 

Olen tehnyt tätä ensisijaisesti itselleni, mutta tässä asunnossa huomasin, että tähdet ilahduttivat muitakin. Naapurit tykkäävät, ja kun lapsia tuodaan ja viedään harrastuksiin, joukkuekavereiden vanhemmat saattavat sanoa, että vitsi, miten ihanat.

Välillä huomaan, että ihmiset pysähtyvät kadunkulmaan katsomaan. En hae tällä huomiota, mutta on ihan kiva, kun joku jää katsomaan. Katselen itsekin toisten kauniita joulukoristeita ja valoja. Minulla on tässä lähistöllä lempipiha, jossa on yksi tosi kauniisti koristeltu puu.

”Tähtiä alkaa olla niin monta, että on vaikea valita.”

Kun katsomme illalla elokuvaa, ei tarvita muuta valoa. Tähdet ovat kiva asia ohikulkijoille, mutta myös näköeste meille. Ei tunnu, että asuisi akvaariossa.

Jätän olohuoneen tähdet yöksi päälle. Teen sen enemmän bussimatkustajille kuin itselleni. Aamulla on kyllä kiva herätä, kun tähdet ovat päällä.

Tähtien laitto on jo osa jouluperinnettä. Olemme tehneet kaksi vuotta remonttia, ja kun remontti oli viime vuonna vielä aika pahasti kesken, tähdistä tuli vähän parempi joulufiilis.

Eniten tähdet ilahduttavat heti, kun laitan ne. Ne muuttavat niin paljon asunnon ilmettä. Kun ne ottaa alas, tuntuu aika riisutulta. Menee hetki, että silmä tottuu.”

”Ikkuna kertoo jotain ihmisestä”

Kuka: kuvataiteilija Mine Güngör, 35.
Missä: kerrostalossa Etelä-Helsingissä miehen ja 2,5-vuotiaan lapsen kanssa.
Erityistä: vaihtaa ikkunan tunnelmaa vuodenajan mukaan.

Valas saapui kotiin Berliinistä.

 

”Kun muutimme tähän, tajusin, että ikkunamme on koko ajan näkyvillä, koska alakerrassa on baari. Tällä alueella ihmiset laittavat kaikkea ikkunoihin, ja se inspiroi. Ihan pikkujuttukin voi näyttää tosi kivalta ulos.

Vaihtelen vuodenajan mukaan sitä, mitä ikkunassa on. Talvisin siinä on kynttilät, kesällä orvokkeja laatikossa. Nyt ikkunassa roikkuu paperikoristeita, Berliinistä ostettu valashimmeli ja vanhoista serigrafiafilmeistä tehtyjä nauhoja.

Minen koti on ollut maitokauppa 1920-luvulla. Nyt alakerrassa on baari.

 

Tykkään siitä, että ikkunalla on paljon kaikkea. En aina mieti sitä tietoisesti. Nyt ikkunalaudalla on kurpitsa, joka odottaa sitä, että jokin päivä syömme sen. Yksi meni jo.

Välillä kissoilla Ziggy Stardustilla ja Duran Duranilla on kiistaa siitä, kumpi saa istua ikkunalaudan viinilaatikon päällä. Siitä pystyy tarkkailemaan.

Ulkoa näkee meille kotiin, mutta olen päässyt sen yli. Aiemmin olin kauhuissani, mutta totuin Helsingin Kalliossa asuessani siihen, että kaikki näkevät aina sisään.

”Katselen itsekin paljon muiden ikkunoita.”

Tärkeintä kodissa on turvallinen olo ja oma tasapaino. Tavarat voivat olla vähän vinksinvonksin, kunhan yleisilmeeseen on tyytyväinen.

Ikkuna kertoo jotain ihmisestä. Minusta ehkä sen, että harrastan kirppiksiä ja matkailua ja olen luovalla alalla.

Totta kai mietin myös, miltä ikkunamme näyttävät ulos. Katselen itsekin paljon muiden ikkunoita. Olen esteetikko, ja minua kiehtoo kaikki mielenkiintoinen ja kaunis. Mietin, asuukohan tuolla perhe vai joku yksin. Usein ajattelen, että onpa ihanan kodikasta.

Ikkunan kautta näkyy vain pieni osa, mutta siitäkin tulee hyvä fiilis. Kun rämpii itse loskassa, ajattelee, että ihanaa, olisinpa itsekin jo kotona.”

Uimapukukielto julkisissa saunoissa on hygienian kannalta turha.

Miksi julkisessa saunassa pitää olla alasti? Tätä ikuisuusaiheesta on pohdittu taas tänään, kun forssalainen mies kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että uimapukukieltoa tulisi harkita uudelleen. Hän miettii, että ei kai alapää ole yhtään sen hygieenisempi kuin uimapuku. Kysyimme asiaa  filosofian tohtori Kirsi Saukkoselta. Hän on terveydenhuollon ympäristön hygienian asiantuntija ja ollut mukana saunahygieniatutkimuksissa.

Onko  saunassa hygieenisempaa olla alasti kuin uimapuku päällä?

– Uimapukukielto julkisissa saunoissa ei perustu hygieniaan, vaan aikaan, jolloin esimerkiksi uimahallien vettä vielä kloorattiin paljon. Kielto perustuu siihen, että kun menet uimapuvussa saunaan, niin uimapuvusta tuleva kloori saattaa höyrystyä. Se taas voi aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä – varsinkin astmaatikoille tai muille herkille. Nykyään kloorin käyttäminen ei kuitenkaan tietääkseni ole enää niin yleistä kuin ennen, sillä monissa paikoissa käytetään otsonoitua vettä, Saukkonen sanoo.

”Mikrobit uivat hirveän helposti lauteen pintaan märästä kankaasta.”

Jos hallissa käytetään otsonoitua vettä, uimapukukielto on siis turha?

– Hygienian kannalta näin voidaan sanoa. Sitä paitsi julkisissa saunoissahan istutaan yleensä laudeliinan päällä. Mutta toki siinä on sellainen näkökulma, että jos menet uimapuku päällä saunaan, se voi herättää epäilyksen, oletko peseytynyt lainkaan. Peseytyminen on nimittäin todella tärkeää.

Saukkosen mukaan epähygieenisintä on se, jos menee uimasta suoraan saunaan eikä ole peseytynyt ennen uintia eikä sen jälkeen.

– Tällöin mikrobit voivat päästä esimerkiksi alapäästä lauteisiin. Mikrobit uivat hirveän helposti lauteen pintaan märästä kankaasta.

Muovitettu laudeliina hygieenisin

Saukkosen mukaan saunoissa hygieniaan vaikuttaa myös lauteiden pintamateriaali.

– Kun teimme saunatutkimusta, siinä selvisi, että puulauteet ovat paljon hygieenisempiä kuin vaikkapa kaakelilauteet. Puussa on itsessään antimikrobisia aineita, jotka ehkäisevät bakteerien kasvua. Kaakelilauteiden alle taas pannaan usein vesikanavia viilentämään lauteita, mutta ne saavat aikaan sen, että lauteet eivät kuivu eivätkä mikrobit näin kuole.

Hygieenisin laudeliina on Saukkosen mukaan muovitettu, sillä se suojaa lauteita parhaiten mikrobeilta.

– Kankainen laudeliina on hyvä niin kauan kun se pysyy kuivana. Mutta jos ja kun se kastuu, liina ei estä mikrobeja leviämästä lauteisiin.

 

Kysely

Pitäisikö uimapukukiellosta mielestäsi luopua julkisissa saunoissa?

Ja lajityypillinen vaihtoehto on...

Jos psykologi Liisa Keltikangas-Järviseltä kysytään, lapsia olisi hyvä hoitaa kolmevuotiaiksi asti kotona. Usein kysytäänkin. Sitten seuraa aina kiihkeä keskustelu lapsen edusta, yhteiskunnan edusta ja siitä, mitä se tarkoittaa, jos naiset alkavat jäädä vuosikausiksi kotiin.
 
Mutta hei! Lastenhoitoa miettivät muutkin kuin psykologit. Vaihteeksi asiaa voi tarkastella vaikkapa biologisen antropologian näkökulmasta. Apinatutkija Sonja Koski tutkii ihmisen evoluutiota lähisukulaisten avulla. Sieltä käy ilmi, että ihminen on parin miljoonan vuoden aikana kehittänyt omanlaisensa tyylin kasvattaa lapsia: porukalla.

– Se on kädellisillä aivan poikkeuksellista: esimerkiksi simpansseilla emo hoitaa poikasen yksin, Koski sanoo.

Nyky-yhteiskunnassa ihmisen yhteiskasvattajuus näkyy vaikka siinä, että isoisiä, kummeja ja kavereita pyydetään välillä lapsenvahdeiksi ja että lapset viedään työpäivän ajaksi päiväkotiin. Apinatutkijan mielestä tutkimuksella voisi olla hyvä opetus äideille:

– Ei tarvitse syyllistyä siitä, että päiväkodin tädistä tulee omalle lapselle tärkeä ihminen. Se on meille lajityypillistä!

Seuraavan kerran, kun päivähoitokeskustelu lähtee omituisille raiteille ja naiset ryhtyvät syyllistymään kotihoidosta tai päivähoidosta, muistakaamme apinoita ja keskittykäämme siihen, mitä Keltikangas-Järvinenkin yrittää oikeasti sanoa: olennaista on, että päiväkodeissa on tarpeeksi pienet lapsiryhmät ja hyvinvoiva henkilökunta.
 
Lue juttu tutkija Sonja Kosken työstä Me Naisten numerosta 12/2017.

 

Mistä kaksikko saa ruokaa, kun unelias ja syöppö majava ei survivalistin metsästysyrityksistä hätkähdä?

IS TV-LEHTI: Kuusamon korpi kutsuu uusiseelantilaista survivalistia Josh Jamesia ja brittikokki Matt Tebbuttia tosi-tv-sarjan Nälkäiset selviytyjät toisessa jaksossa.

Lumipeitteistä järvimaisemaa kaksikko kehuu kauniiksi. Talven karuus kuitenkin yllättää kokeneen eränkävijän ja rajallisista raaka-aineista herkkuruokia ääriolosuhteissa loihtivan kokin nopeasti.

Ohjelman vetävyyden kannalta tämä tietää lunta tupaan – valtaosan jaksosta kaksikko kyhnöttää kylmissään ja nälissään rakentamassaan tukikohdassa. Edes majavanmetsästys ei ota tuulta alleen, sillä unelias ja syöppö majava ei survivalistin metsästysyrityksistä hätkähdä.

Kokki-Mattin etukäteen hehkuttamat luonnonmarjatkaan eivät ole parhaimmillaan talven pakkasilla.

Lue myös: Lapin lasi-igluhotellista tuli somesensaatio maailmalla: ”Suomi taisi juuri päihittää Islannin”

Tosi-tv:ssä tunteet ovat avainasemassa – niin luomassa tarinaa kuin katsojan samaistumispintana. Suomen talvisen luonnon karuus saa kaksikolta pääasiassa kylmää kyytiä. Kuitenkin juuri näiden negatiivisten tunteiden ylivalta syö mahdollisuuden samastua kaksikon harvoihin riemunhetkiin.

Kaksikko ihastelee Suomea monessa asiassa, mutta myös tämä jää selviytymistaiston jalkoihin. Päällimmäisenä jaksosta mieleen jää onttouden tunne, mikä tekee jaksosta hieman vaikeasti lähestyttävän.

Eksotiikkaa ja selviytymiseetosta ei siis lumisista metsistä puutu, vaikkakin kuusamolaisten matkailuyrittäjien on turha odottaa jakson perusteella yleisöryntäystä – sen verran kylmää, märkää ja nälkäistä seikkailijoiden meno on.

Nälkäiset selviytyjät, Kutonen ma klo 21.00

 

Tyytyväisimmät kaupunkilaiset eivät asu suurimmissa cityissä vaan lakeuksilla. 

Kun Suomen 20 suurimman kaupungin asukkailta kysyttiin, onko kotikunta hyvä paikka asua, monessa kaupungissa oltiin melko tyytyväisiä – mutta Seinäjoella todella vastattiin kyllä. Epsi Ratingin raportin mukaan Seinäjoella on suurista kaupungeista kaikkein tyytyväisimmät asukkaat.

Suurten kaupunkien kärkikolmikkoon mahtuivat voitokkaan Seinäjoen lisäksi Tampere ja Espoo. Tampere pyyhki lattiaa Turulla, joka sijoittui suurien kaupunkien seitsemänneksi. Tampere–Turku-maaottelun kuvio on toistunut jo vuodesta 2012, jolloin vuosittainen vertailu aloitettiin.

Pääkaupunki Helsinki sijoittui kuudenneksi ja päästi nyt edelleen muun muassa Joensuun ja Kuopion. 

Duudsonien kotipaikkakunta

Mitä stereotypioihin tulee, seinäjokelaisia pidetään luonteeltaan suorina ja ylpeinä. Voi siis olettaa, että Seinäjoella asiat tosiaan ovat melko mallillaan: kai suorapuheiset kaupunkilaiset olisivat sanoneet, jos jokin omassa kotikaupungissa olisi isommin pielessä. Toisaalta, jos seinäjokelaisten ylpeys ilmenee korostuneena kotiseuturakkautena, tulos on voinut saada siitä lisää nostetta.

Tunnetuimpiin seinäjokelaisiin lukeutuvat Duudsonit, jotka ovat viime vuosina vieneet kotipaikkaansa maailmankartalle oikein urakalla. Duudsonien Jukka Hildén on muun muassa vieraillut Valkoisessa talossa. Hildén ja Jarno Laasala tosin muuttivat runsas vuosi sitten Los Angelesiin, joten jäämme odottamaan vertailua, kumpi on parempi asuinpaikkakunta: Seinäjoki vai Los Angeles. 

Pirkkala on silti parempi

Kuntavertailussa vastaajat antoivat kotikunnalleen arvosanan kolmessa kategoriassa: kuinka tyytyväinen asukas on kaikkiin asuinkunnan tarjoamiin palveluihin, kuinka hyvin palvelut täyttävät asukkaan odotukset ja kuinka lähellä asuinkunta on täydellistä kuntaa. Jokainen kategoria sai arvon nollasta sataan, ja sata tarkoittaa täydellistä kuntaa. 

Seinäjokelaiset antoivat kunnalleen mukavat 76,5 pistettä sadasta, ja loputkin suurten kaupunkien kärkiseitsikosta pyörivät 70 pisteen paremmalla puolella. 

Pienemmillä paikkakunnilla ollaan kuitenkin vielä tyytyväisempiä omaan asuinpaikkaan. Kun mukaan otetaan tutkimuksen kaikki 75 kuntaa, Seinäjoki on vasta yhdeksännellä sijalla. Edelle ovat kirineet muun muassa Lapua, Siilinjärvi ja Naantali. Kaikkien kuntien ykkösinä paistattelevat Pirkkala ja Kauniainen 84,5 pisteen tuloksellaan.