Suositut tubettajat eivät välttämättä ehdi vastata kaikkiin seuraajiensa viesteihin henkilkökohtaisesti – eivät ainakaan ilmaiseksi. Kuva: Shutterstock
Suositut tubettajat eivät välttämättä ehdi vastata kaikkiin seuraajiensa viesteihin henkilkökohtaisesti – eivät ainakaan ilmaiseksi. Kuva: Shutterstock

Suomalaissovellus Supercan muuttaa somevaikuttajien ja heidän seuraajiensa viestinvaihdon rahaksi.

Maksaisitko siitä, että meikkibloggaaja tai kauneustubettaja vastaa kysymykseesi, millainen meikkivoide olisi hyvä rasvoittuvalle ihollesi? Uusi Supercan-sovellus pyrkii tekemään rahaa sillä, mikä on tähän asti tehty verkossa ilmaiseksi.

Sovelluksessa vaikuttajat, kuten artistit, vloggaajat, bloggaajat, eri alojen ammattilaiset ja julkkiset voivat luoda profiileja, joille fanit voivat lähettää kysymyksiä. Nämä influencerit, kuten Supercan heitä nimittää, määrittelevät itse, kuinka paljon heidän teksti- tai videomuotoinen vastauksensa maksaa. 

Vaikuttajien sähköpostilaatikot ja sometilit pursuilevat kysymyksiä, joihin seuraajat toivovat idolinsa vastaavan, nopeasti ja henkilökohtaisesti tietenkin. Yhtäältä vastaaminen on osa blogin- tai vloginpitäjän työtä. Sometähti ei tienaa mitään ilman yleisöään, joten yleisö täytyy pitää tyytyväisenä.

Toisaalta viestitulvaan vastaaminen ei suoraan tuo vaikuttajalle senttiäkään, mutta vie valtavasti aikaa. Se aika taas on pois videoiden tai blogipostausten tekemisestä. 

Suomalainen Piilaaksossa

Supercan on suomalainen startup, jonka toimitusjohtaja on sarjayrittäjä Antti Häkli. Helmikuussa Häkli kertoi Kauppalehdessä, että maksuttomuus on hänen mielestään pilannut internetin, ja Supercan on tullut korjaamaan sitä ongelmaa. 

– Jos on kerännyt suuren seuraajamäärän, ainoa tapa rahastaa, on pakottaa katsomaan mainoksia, joita kukaan ei halua nähdä. Tai mikä vielä pahempaa, sisältöön piilotetaan mainontaa. Asiantuntemuksella pitää voida tienata ja saada korvaus menetetystä työajasta, Häkli sanoi Kauppalehdelle.

Tuolloin Supercanin tekijäjoukko oli hiljattain muuttanut Kalifornian Piilaaksoon tavoittelemaan yritykselle nopeaa kasvua. Supercanin tavoitteet eivät koskaan olleet Suomessa, ja vaikuttajien kärkinimet ovat Yhdysvalloista. 

Mukana on joitakin suomalaisia, esimerkiksi laulaja Anssi Kela, kauneusvloggaaja Henry Harjusola sekä valmentaja ja bikini fitness -kilpailija Jenni Levävaara, joka muistetaan Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelman juontajana.

Maailman ensimmäinen Supercan-haastattelu

Supercan-sovelluksen lataaminen on ilmaista, ja sen käyttö on helpompaa kuin Häklin yhteystietojen löytäminen verkosta, joten tavoittelen toimitusjohtajaa sovelluksen kautta. ”Nice choice!” sovelluksen Super Search -haku sanoo, kun etsin Häkliä. 

”Keskustelusta saa enemmän irti kuin somejutusta, joka jää usein hyvin pinnalliseksi ja lyhyeksi.”

Häkli on määritellyt kirjallisen vastauksensa hinnaksi yhden dollarin ja videovastauksen hinnaksi kolme dollaria. Pihinä valitsen tekstimuodon ja asetan vastaukselleni aikarajan. Jos Häkli vastaa aikarajan puitteissa, luottokortiltani veloitetaan yksi dollari. 

Häkli vastaa ja osoittautuu myyntimieheksi: Hän ehdottaa, että haastattelu tehtäisiin sovelluksen kautta. ”Olisit maailman ensimmäinen mutta et viimeinen!” Voisin kuulemma lähettää useita kysymyksiä ja pyytää videovastausta. Jokainen vastattu kysymys tietysti maksaa – vaikkakin Häkli laskee videohintansa dollariin, jottei haastattelu kävisi kalliiksi.

Nauhoitan itsestäni sovelluksella videon, johon tungen kaikki kysymykseni. Se on helppoa, ja vastaus saapuu pian. Supercan-lippikseen ja huppariin sonnustautunut Häkli kieltäytyy kertomasta sovelluksen käyttäjämääriä, mutta sanoo, että influencereita ja heidän seuraajiaan tulee mukaan tasaista tahtia. Suurin osa heistä on yhdysvaltalaisia.

Häkli kertoo Supercanin vahvuudeksi sen, että seuraajan ja tämän idolin keskustelut ovat henkilökohtaisia, eivät julkisia.

– Pystytään oikeasti antamaan yhdelle fanille huomiota. Keskustelusta saa enemmän irti kuin somejutusta, joka jää usein hyvin pinnalliseksi ja lyhyeksi.

Tarkoitus on, että molemmat voittavat: vaikuttaja saa korvauksen ajastaan ja seuraaja saa henkilökohtaisen, juuri hänelle suunnatun vastauksen.

Miksi maksaa?

Bloggaajien ja muiden sometähtien vahvuus on samastuttavuus. Vaikka moni somesuuruus tienaa elantonsa sosiaalisessa mediassa ja on jonkinlaisen julkkiksen asemassa, vloggaaja tuntuu silti lähestyttävämmältä ja läheisemmältä kuin vaikkapa laulajasupertähti.

Siksi sometähteä on luontevaa lähestyä, ja tähdet myös usein pyytävät seuraajiltaan ideoita ja kysymyksiä. Miksi vastauksista pitäisi nyt maksaa?

– Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää valtavasti aikaa ilmaiseksi vastailuun, Antti Häkli sanoo. 

Hän näkee seuraajille vastaamisen työnä, ja työstä pitää saada korvaus. Toistaiseksi vaikuttajien vastaushinnat ovat varsin maltillisia. Victoria's Secret -malli Rachel Hilbert pyytää videovastauksesta 30 dollaria, mutta useimmat vaikuttajat lähettävät videonsa noin viidellä dollarilla ja tekstin kahdella. Summasta tähtii saa itselleen 75 prosenttia, ja Supercan rokottaa provision 25 prosenttia.

Anssi Kela vastaa tekstitse eurolla, mutta video maksaa peräti 60 euroa. Hänellä tosin on poikkeuksellinen toimintamalli. 60 eurolla Kelalta saa henkilökohtaisen videoesityksen toivomastaan kappaleesta. 

–En tietenkään halua musertua näiden biisitoiveiden alle, joten tälle on määritelty hinta, joka toivottavasti pitää toiveiden määrän aisoissa, Kela kertoo profiilinsa videossa.

Tähdet eivät automaattisesti vastaa kaikkiin viesteihin, vaan valitsevat, mihin ehtivät ja haluavat vastata.

VIP-henkilö vai naapurintyttö

– Kaikki käyttäjät ovat taiteilijoita, ja he luovat jotakin, josta on iloa meille kaikille, ja josta saamme nauttia pääosin ilmaiseksi, Antti Häkli toteaa.

Hän ajattelee, että on reilua tukea taiteilijoita maksamalla heidän ajastaan. Häklin mukaan osa vaikuttajista tekee sovelluksessa myös hyväntekeväisyyttä, kerää vastauksillaan rahaa jollekin kohteelle.

Lopulta se, miten Supercaniin suhtautuu, riippuu ehkä siitä, miten suhtautuu idoliinsa. Tuntuu luontevammalta maksaa kontaktista, jos ajattelee, että Supercanissa päivystävä idoli on huippukiireinen VIP-henkilö, jolla ei kuulukaan olla aikaa tavallisten tallaajien kohtaamiseen.

Jos taas näkee vaikuttajan tavallisena naapurintyttönä tai -poikana, joka on sattumalta onnistunut keräämään seuraajia somessa, sovelluksen voi mieltää rahastukseksi. 

Osittain kyse on myös siitä, mitä vaikuttajalta kysyy. Fitness-ammattilaisen antama henkilökohtainen treenivinkki tai meikkivloggaajalta saatu, juuri itselle sopiva tuotesuositus on vastaajan ammattitaidon hyödyntämistä. Siitä kuuluukin maksaa.

Mutta entä, jos lapsi lähestyy suuresti ihailemaansa Youtube-tähteä kertoakseen, kuinka paljon tätä fanittaa? Onko silloin reilua, että vastaus kurittaa lapsen äidin luottokorttia?

– Tämän olemme estäneet sillä, että alle 17-vuotias ei voi ladata sovellusta, Häkli kertoo.

– Kun ihmisillä on omaa rahaa, jolla he haluavat ostaa neuvoja, näkemystä tai vaikka huomiota arvostamaltaan henkilöltä, ei siinä ole mitään pahaa. Lapsifani taas voi kertoa fanittamisestaan muissa sosiaalisen median alustoissa ilmaiseksi, ja toivottavasti idolilla on aikaa laittaa hänelle kiitoksen sana tai ainakin tykkäys.

Aikuisen fanin puolestaan täytynee miettiä, onko viesti fanituksen kohteelta yhtä arvokas, jos siitä on maksanut. 

Supercan on saatavilla ilmaiseksi iPhoneille ja Androideille. 

Ruudussa nähdään nyt kolmas kausi, joka jää viimeiseksi.

Walesilainen rikosdraamasarja Syrjäinen maa (Hinterland/Y Gwyll, 2014–2017) jatkuu kolmannella ja viimeiseksi jäävällä tuotantokaudella. Kausi sisältää neljä itsenäistä puolitoistatuntista jaksoa.

Syrjäiselle maalaisseudulle menneisyyttään paennut Tom Mathias (Richard Harrington) on uusien jaksojen alussa joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Tuhotyötä tutkivat kollegat. Mathias puolestaan selvittää paikallisen pastorin murhaa.

Sarjaa on kuvailtu kauniiksi ja synkäksi. Kauneus sarjaan tulee Walesin länsirannikolla sijaitsevan Aberystwythin ja sen lähiseudun maisemista. Murhamysteerien synkkyyttä korostetaan niin runsaasti, että lopputulos on epäaito. Teennäisyyttä tehostavat liikaa käytetyt hidastukset, päähenkilöiden tapa puhua kuiskaten sekä uhkaava musiikki.

Kauden aikana palataan myös vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin.

Ed Talfanin ja Ed Thomasin luomasta sarjasta on kuvattu kaksi kieliversiota, kymriksi ja englanniksi. Suomessa nähdään englanninkielinen versio.

Syrjäinen maa TV1:llä la 19.8. kello 21.15
 

Nollasopimuksessa työnantaja työllistää työntekijää vain oman tarpeensa mukaan.

Välivuottaan viettävälle nuorelle ei ollut mitään lannistavampaa, kuin joutua kyykytetyksi ensimmäisellä työpaikallaan. Tulin valituksi unelmieni työhön, josta minulle luvattiin reilusti tunteja – ainut ehto oli nollasopimuksen solmiminen.

Muutaman viikon jälkeen työvuorojeni määrät romahtivat. Täyden työviikon sijaan sain muutaman neljän tunnin vuoron kuussa. Kesäksi minulle luvattiin kesätöitä, mutta kun aika koitti, vuoroja ei enää ollutkaan. En ollut hakenut muita töitä ja vietin kesäni lopulta kotona.

”Kelpasin töihin juhannuksena ja jouluna, muulloin en.”

Työllistymisestäni ei pidetty huolta, mutta kaikki hyöty otettiin kuitenkin irti: minua velvoitettiin vastaanottamaan työvuorot jopa tunnin varotusajalla. Kelpasin myös töihin juhannuksena ja jouluna, muulloin en. Muutama silloinen työkaverini järkeili jäävänsä kokonaan pois, sillä valtio maksoi parempaa palkkaa.

Lopulta pompottelin kahden työpaikan ja nollasopimuksen välillä. Vastaanotin kaikki saamani vuorot mukisematta ja jouduin usein ratkomaan samoille päiville annettuja työvuoroja. Se oli stressaavaa.

Brittitutkimuksen mukaan nollatuntisopimukset rasittavat nuorten aikuisten mielenterveyttä. Muistan miettineeni usein, oliko vika minussa. Kysyin sitä rohkeasti esimieheltäni, mutta vastaus oli aina sama: ”Tarvetta ei ollut”. Siinä eivät pulinat auttaneet, kun seuraavalle kuulle taas luvattiin töitä.

”Jos päätät irtisanoutua, sinua uhkaa karenssi. Valitse siitä.”

Nollatuntisopimukset sopivat keikkatyöläisille ja opiskelijoille, mutteivat kenellekään muulle. Huonossa työtilanteessa moni suostuu huonoonkin sopimukseen, kun vaihtoehtoja ei vain ole. Työelämää aloittavia nuoria on erityisen helppo kyykyttää, sillä eiväthän ne hölmöläiset osaa edes vaatia mitään.

Yrityksille nollatuntisopimukset ovat lottovoitto: jos tarve työntekijöille on epävarmaa ja tilanteesta riippuvaa, on helppoa säästää palkkakuluissa solmimalla nollasopimuksia. Työnantajan on myös helppo värittää työtilannetta lupailemalla tunteja – eihän niitä ole lopulta pakko tarjota. Jos päätät irtisanoutua, sinua uhkaa karenssi.

Valitse siitä.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.