Aina löytyy niitä tyyppejä, jotka eivät Osaa Käydä Oikein Elokuvissa. Heitä pitää läksyttää.

Japanissa elokuvateatterit ovat high-techiä. Istuimet saa räväytettyä melkein makuuasentoon, ja niiden vierellä on pieni pöytä. Siihen voi laskea vaikka viinilasin, jonka on ostanut hetkeä aiemmin teatterin loungesta.

Latviassa taputetaan, kun pirullinen pääpahis kuolee. Käydään välillä ulkona röökillä, ehkä vastataan puheluun. Mikään ei ole niin justiinsa. Lattia tulvii popparia.

Briteissä leffateattereissa voi litkiä olutta. Mainoksien ja elokuvan välillä on odotteluaikaa. Pissattaa.

Suomessa elokuvateatterikokemus on sääntöjä rakastavan kansansa näköinen. Jokaisella on oma reviirinsä, jolle toinen ei ole tervetullut. Kun valot sammuvat, meillä ollaan hiljaa ja odotetaan. Elokuvaa kunnioitetaan.

Villeimmät taputtavat ensi-illoissa tai elokuvafestivaaleilla leffaelämyksensä jälkeen. Tiukimmat katsovat taputtajia kuin niitä turisteja, jotka antavat kapteenille aplodit onnistuneen laskeutumisen jälkeen. Ei noin, noloa.

Leffassa käyminen on meille helppoa, koska suurin osa toimii samalla tavalla – hillitysti ja nuhteessa, vähän Herran pelossa – mutta aina löytyy soraääniä. Niitä tyyppejä, jotka eivät Osaa Käydä Oikein Elokuvissa. Niitä, joita pitää valistaa, jotta kaikkien loppujen katseluelämys olisi täydellinen.

Vanhana elokuvateatterityöntekijänä ja intohimoisena elokuvissakävijänä minusta on kasvanut sääntöfriikki, joka toivoo salaa, että muut pelaisivat samaa peliä. Näin se menee:

1. Tule elokuviin ajoissa, istu teatterissa kiltisti yli mainosten. Tällä tavalla et järkytä koko muuta katsomoa poukkoillessasi jo istuvien ihmisten syleissä.

2. Käy ennen teatteriin tulemista vessassa. Vähän niin kuin lapsetkin!

3. Jos syöt tai juot jotain, avaa pussisi ja pullosi etukäteen. Älä mässytä! Mieluiten älä syö mitään. Pariin tuntiin. Et kuole, ihan varmasti.

4. Ole ihan hiljaa. Tämä on vaikeinta! Kankaalla tapahtuu kaikkea jännittävää, mutta siltikään ei ole ihan pakko mölytä tai supattaa. Ei edes sille vieressä istuvalle ystävälle. Elokuvan jälkeen saa puhua, annan luvan. Tätä puhumista voi mennä harrastamaan vaikka kapakkaan! Siellä voi sitten toteuttaa myös vielä edessä olevaa kohtaa 10.

5. Älä hajustaudu. Ajattele, että koko muu katsomo on täynnä astmaatikkomummoja, jotka saavat kohtauksen, jos sinä haiset.

6. Ihanaa, että vieressäsi istuu joku rakas, ihana, himottava, mutta yritä pidättäytyä elokuvan ajan suuteloista ja käpälöinnistä.

7. Älä potki edessäsi istuvan selkänojaa. Kyllä se sen tuntee.

8. Pidä kengät jalassa hajuhaittojen takia.

9. Kun elokuva loppuu, älä pinkaise pystyyn ja jää käytävälle pönöttämään niin pitkäksi aikaa, että muutkin varmasti tajuavat, että nyt on sinun mielestäsi aika poistua. Ole ihan rauhassa.

10. Ai niin, ÄLÄKÄ KÄNNÄÄ. Älä sammu. Älä kuorsaa. Älä huuda, mesoa, pidä kännisiä monologeja kesken leffan. Älä ramppaa humalaisena vessassa, pissaa leffakäytävään. Älä tule ulosheitetyksi ja saa porttikieltoa teatteriin. Ajattelen tässä nyt vain sinun parastasi.

Ja tässä vielä bonus oikein kilteille ja kivoille: kerää roskasi. Siis pullo, pussi, popparipahvi. Vie ne roskapönttöön. Siihen pömpeliin, joka on noin kymmenen askeleen päässä sinusta.

Nautinnollista leffakokemusta – ihan jokaiselle!

Kaikki Tätä mieltä -kolumnit löydät täältä.

Lue myös:

Jos katsot tänä vuonna vain yhden elokuvan, katso tämä

Geena Davis tekee elokuvamaailmasta vähän paremman

Näitä elokuvia et ehkä ole nähnyt, mutta sinun pitäisi

Onko kesämökkiä pakko omistaa itse? Vuokramökin kanssa mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki pysyy vuodesta toiseen paikallaan.

Voiko vuokramökkiin kiintyä yhtä syvästi kuin suvun omistamaan kesämökkiin? Voi, ja pitäisikin. Omistusmökki on kallis ja jatkuvaa huolenpitoa vaativa kohde, vuokramökin kanssa pääsee helpommalla.

Oma lapsuudenperheeni vuokraa joka vuosi kesämökin samasta paikasta, samoilta omistajilta Keski-Suomesta. Tänä vuonna jo 40:tä kertaa. Itsekin olen ollut mukana joka vuosi syntymäni jälkeen.

Minulle kesä ei ole kesä ilman ”meidän mökkiä”. Joka vuosi vietämme siellä viikon, joskus lapsuudessani pidempäänkin. Tuttu vuokramökki on laiskalle lomailijalle kuin unelma: mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki on silti paikallaan.

”On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.”

Kun muut menevät omille mökeilleen työleirille, meidän mökillämme heittäydytään sängylle ja nostetaan jalat kattoon. Suurinta jännitystä päivään tuo munkkirinkilöiden syöminen läheisellä huoltoasemalla. Rentous ja mitääntekemättömyys on kaiken ydin.

Minua ei häiritse ajatus, että kesäpaikkamme omistaa joku muu ja että se on enimmäkseen käytössä ihmisillä, joita en tunne. Silloinhan siitä saadaan täysi hyöty irti. On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.

San Holo

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Minusta tämä on oikein kannatettava ja hyvä idea. Ei aina tarvitse omistaa. Jos häiritsee samojen kivien ja kantojen tuijottaminen, niin voi aina vuokrata eri kohteen, ja palata sitten myöhemmin siihen tuttuun kohteeseen. Meidän perheellä on ollut onni vuokrata vuosittain edullisia liiton mökkejä, tosin tänä kesänä kiky iski niin kipeästi, että päätimme pitää kaupunkiloman ja säästää pahan päivän varalle.
Lue kommentti
Tuleva Huoleton

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Juuri minäkin harkitsen oman mökin myymistä- en jaksa enää maksaa mökistä aiheutuvia kuluja ja olen kyllästynyt mökin putsaamiseen ja korjaamiseen. Pidän sinänsä mökkeilystä , mutta haluan lähtiessä laittaa mökin oven kiinni ja poistua ilman huolia . Vuokratessani mökin ostan siihen myös siivouksen jatkossa.
Lue kommentti

Äitiys voi mullistaa huippu-urheilijan elämän, mutta hänen saavutuksiaan se ei silti riistä.

”Entinen isäpelaaja uskoo, että Roger Federeriä odottaa hankala paluu isyyslomalta tennishuipulle”

”Tenniksessä isäpelaajien paluuseen vaikuttaa ainainen matkustelu. Voi olla, ettei yksikään vuoden turnauksista osu omalle kotipaikkakunnalle. Silloin vaaditaan toimivaa ja laajaa tukiverkostoa.”

Kuulostaako vähän erikoiselta kirjoittelulta?

No totta kai kuulostaa. Eihän tällaisia virkkeitä voi lukea mistään, koska tennistähti Roger Federeristä ei koskaan kirjoitettaisi näin. Kuinka moni edes tietää, että Federerillä on puolisonsa kanssa kahdet kaksoset? Vaikka itse seuraankin tennistä, jouduin tarkistamaan faktan Wikipediasta.

Harmi kyllä tilanne muuttuu ihan toiseksi, kun puhutaan naisista.

”Entinen äitipelaaja uskoo, että Serena Williamsia odottaa hankala paluu äitiyslomalta tennishuipulle.”

”Tenniksessä äitipelaajien paluuseen vaikuttaa ainainen matkustelu. Voi olla, ettei yksikään vuoden turnauksista osu omalle kotipaikkakunnalle. Silloin vaaditaan toimivaa ja laajaa tukiverkostoa.”

Jälkimmäiset katkelmat ovat ihan oikeasti kohtia eilen julkaistusta Helsingin Sanomien urheilu-uutisesta.

Uutisessa uransa jo lopettanut huippu-urheilija, nelinkertainen Grand Slam -voittaja Kim Clijsters kommentoi sitä, millaista on palata takaisin huippu-urheilun maailmaan sen jälkeen, kun on saanut lapsen. Hän myös kertoo oman arvauksensa siitä, miten Serena Williamsin paluu kilpailuihin sujuu sen jälkeen, kun hänestä tulee äiti.

 

35-vuotias Serena Williams on urallaan voittanut 23 Grand Slam -turnausta. Hän on voittanut jokaisen Grand Slam -turnauksen ainakin kerran niin kaksin- kuin nelinpelissä. Hänellä on plakkarissa myös olympia-mitali. Hän on siis kaikilla mittapuilla ihan jäätävän kova urheilija.

Mutta. Kaikkien saavutusten päälle Williams on tosiaan tänä vuonna pusertamassa pienen ihmisen itsestään maailmaan. Ja se on ilmeisesti asia, joka riistää Williamsilta huippu-urheilijan tittelin.

Sen sijaan Williamsista tulee ”äitipelaaja” ja ”tennisäiti”. Sen sijaan Williams joutuu painiskelemaan sen kanssa, että hänen miehensä tukee häntä lapsen kasvatuksessa.

”Williams on tosiaan tänä vuonna pusertamassa pienen ihmisen itsestään maailmaan. Ja se on ilmeisesti asia, joka riistää Williamsilta huippu-urheilijan tittelin.”

Ei voi tietenkään kiistää, etteivätkö raskaus, synnytys ja pienen lapsen äitiys ole huippu-urheilijanaiselle iso muutos elämään. Ovat ne. Mutta onhan vanhemmuus ihan yhtä suuri mullistus isille. Siitä huolimatta ei puhuta isipelaajista ja tennisisistä.

Eikä äitiys todellakaan rampauta ihmisen elämää. Sen ei myöskään pitäisi tarkoittaa, että naisen on jäätävä kotiin ja kerjättävä kumppanin apua lastenhoidossa. Eikä se varsinkaan pyyhi yli sitä, mitä on saavuttanut aiemmin. Niin kuin ei isyyskään.

 

Clijstersia ja Williamsia ei siis missään nimessä pitäisi kutsua joksikin pirun äitipelaajiksi tai tennisäideiksi. Ihan niin kuin Roger Federeriäkään ei tarvitse alkaa kutsua tennisisäksi.

He ovat kaikki – äitiyteen, isyyteen tai värkkeihin katsomatta – ihan puhtaasti huippu-urheilijoita.

Vierailija

Siis oikeasti, mikä pirun ”äitipelaaja”? Vaikka Serena Williams saa lapsen, hän on edelleen ennen kaikkea huippu-urheilija

Nämä ovat oikeasti hyviä huomioita nostoja tekstistä. Jotain kertoo ehkä sekin, että kun miehenä luen noita samaisia juttuja niin en tee-häpeäkseni- useinkaan tuonkaltaisia huomioita. Se on jotenkin niin ajettu takaraivoon luonnolliseksi tietynlainen ajatusmaailma, että olen sellaiselle jotenkin sokea...
Lue kommentti