Onko kesämökkiä pakko omistaa itse? Vuokramökin kanssa mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki pysyy vuodesta toiseen paikallaan.

Voiko vuokramökkiin kiintyä yhtä syvästi kuin suvun omistamaan kesämökkiin? Voi, ja pitäisikin. Omistusmökki on kallis ja jatkuvaa huolenpitoa vaativa kohde, vuokramökin kanssa pääsee helpommalla.

Oma lapsuudenperheeni vuokraa joka vuosi kesämökin samasta paikasta, samoilta omistajilta Keski-Suomesta. Tänä vuonna jo 40:tä kertaa. Itsekin olen ollut mukana joka vuosi syntymäni jälkeen.

Minulle kesä ei ole kesä ilman ”meidän mökkiä”. Joka vuosi vietämme siellä viikon, joskus lapsuudessani pidempäänkin. Tuttu vuokramökki on laiskalle lomailijalle kuin unelma: mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki on silti paikallaan.

”On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.”

Kun muut menevät omille mökeilleen työleirille, meidän mökillämme heittäydytään sängylle ja nostetaan jalat kattoon. Suurinta jännitystä päivään tuo munkkirinkilöiden syöminen läheisellä huoltoasemalla. Rentous ja mitääntekemättömyys on kaiken ydin.

Minua ei häiritse ajatus, että kesäpaikkamme omistaa joku muu ja että se on enimmäkseen käytössä ihmisillä, joita en tunne. Silloinhan siitä saadaan täysi hyöty irti. On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.

San Holo

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Minusta tämä on oikein kannatettava ja hyvä idea. Ei aina tarvitse omistaa. Jos häiritsee samojen kivien ja kantojen tuijottaminen, niin voi aina vuokrata eri kohteen, ja palata sitten myöhemmin siihen tuttuun kohteeseen. Meidän perheellä on ollut onni vuokrata vuosittain edullisia liiton mökkejä, tosin tänä kesänä kiky iski niin kipeästi, että päätimme pitää kaupunkiloman ja säästää pahan päivän varalle.
Lue kommentti
Tuleva Huoleton

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Juuri minäkin harkitsen oman mökin myymistä- en jaksa enää maksaa mökistä aiheutuvia kuluja ja olen kyllästynyt mökin putsaamiseen ja korjaamiseen. Pidän sinänsä mökkeilystä , mutta haluan lähtiessä laittaa mökin oven kiinni ja poistua ilman huolia . Vuokratessani mökin ostan siihen myös siivouksen jatkossa.
Lue kommentti

Lasten saaminen kuuluu ihmisen elämään, mutta sen ei tarvitse kuulua jokaisen ihmisen elämään, kirjoittaa kolumnisti-koomikko Ulla Virtanen.

”Haluatko pitää vauvaa” on naiselle retorinen kysymys. Yhtäkkiä huomaat tahtomattasi istuvasi uunituore vauva sylissä. Tällaisessa tilanteessa olen, välttääkseni vauvalle ja minulle epämiellyttävän tilanteen, sanonut etten sillä lailla ole vauvaihminen. Siihen saa valitettavan usein vastaukseksi: ”No sinä oletkin tuollainen lapsivihaaja”. Ehei! En ole vihaaja. Päinvastoin, olen lasten puolella! Kukapa meistä haluaisi joutua väkisin ventovieraan syliin, varsinkin jos itkettää ja puklaututtaa jo valmiiksi.

En minäkään pistä poikaystävääni istumaan kaikkien syliin vain, koska hän on minusta söpö ja maailman rakkain!

On outoa, että toisten on vaikea hyväksyä, ettei joku halua lasta.

Oikeastaan ärsyttää, että kutsun itseäni ”ei-vauvaihmiseksi”. Olen toki itse aloittanut sen vapauttaakseni itseni kaikkien naisten niskaan asetetusta vauvaoletuksesta. Siis siitä ajatuksesta, että kaikki naiset aina haluavat mennä jokeltamaan vauvalle ja sanomaan, kuinka ”minustakin vauvanne näyttää ihan vanhemmiltaan. Isyys ja äitiys varmistettu! Jatkakaa.” Ja siitä, kuinka kaikki naiset vain odottavat sitä hetkeä, että saavat synnyttää. Sitä ultimaalista naisen tehtävän täyttymistä.

Minulla on humanistinen lähestyminen vauvoihin. ”Hei uusi ihminen, tervetuloa. Elä onnellisena ja ole kiva toisille. Tee paljon hassuja ilmeitä. Juuri noin, high five.” Lapsivihaaja-nimittely on kauheaa. Ei se, ettei halua omia lapsia, tarkoita sitä, että on lapsivihaaja. Hän on en-halua-lapsia-ihminen.

Se että joku ei hanki lapsia, ei myöskään tarkoita sitä, etteikö tämä osaisi olla lasten kanssa. Minä esimerkiksi olen loistava lasten kanssa. En vain halua kasvattaa heitä.

On outoa, että toisten on vaikea hyväksyä, ettei joku halua lasta. Lausahdukset kuten ”Nuuhkaise vauvaa, niin herää vauvantekohimot” ja ”Et voi ymmärtää rakkautta ennen kuin sinulla on lapsi” tulevat lapsettomille tutuiksi.

Vauvan tuoksusta minulla herää vain himo syödä banaanipersikkasosetta. Miksi muuten puhutaan vain vauvan tuoksusta? Eikö neljävuotiaassa ole enää mitään äidinvaistoja herättävää?

Julmin on väite , että ainoan oikean rakkauden voi kokea ainoastaan lapsen kautta. Se on loukkaavaa sekä kaikkia parisuhteita kohtaan että myös niitä kohtaan, jotka eivät pysty saamaan lapsia.

Lapsien saaminen kuuluu ihmisen elämään, mutta sen ei tarvitse kuulua jokaisen ihmisen elämään. Maailmassa on lapsia yllin kyllin, joten jos kaikki eivät niitä halua tehdä, ei se ole huolenaihe tulevaisuutta ajatellen. Päinvastoin. Sen sijaan, että vastustamme homoseksuaalien vanhemmuutta ja huudamme lapsettomia heteroita itsekkäiksi, voisimme keskittyä olemaan kaikille lapsille hyviä roolimalleja.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Näyttelijä Ulla Virtanen fanittaa lapsia, koska he ovat vielä rohkeita unelmoijia.

Vierailija

Olen loistava lasten kanssa – en vain halua kasvattaa heitä

Miksei ihmiset pysty hyväksymään, jos sanoo ettei vain pidä lapsista? Aina sitä viestiä pitää yrittää pehmentää ettei kukaan loukkaannu. En yksinkertaisesti ole suostunut pitämään sylissä kenenkään lapsia väkisin ja tuputtajat ovat lopettaneet vasta siinä vaiheessa kun lähden pois tilanteesta. Viesti tuntuu menevän hitaasti perille, jos lainkaan. Ymmärrän että oma lapsi on vanhemmalle rakas. Minulle muiden lapset eivät ole rakkaita, söpöjä tai kiinnostavia. En halua leikittää niitä tai...
Lue kommentti
Vierailija

Olen loistava lasten kanssa – en vain halua kasvattaa heitä

Se voi vaikka tarkoittaa etta on luonteva ja hyva lasten kanssa! Mina olen hyva lasten kanssa ja kuulemma lapset tykkaa olla mihin kanssa! Mua ei vaan tippaakaan kiinnosta hankkia lapsia ja tama tunne vaan kasvaa mita vanhemmaksi tulen. Vaitat etta ilman lasten hankkiminen on muoti asia, miten niin?! Emme ela 50-luvulla. Voimme puhua asiasta vapaammin nykyaan, se ei tarkoita etta se olisi muotia!
Lue kommentti

Viisas kirja ei vanhene vuodessa.

Sääliksi käy kirjailijaa.

Häntä, jonka romaani julkaistiin vuosi sitten tai vaikka viime keväällä. Vähän jo häntäkin, jonka teos saatiin kauppoihin kesällä ja markkinoitiin täydellisenä lomakirjana.

Sillä eihän näitä kirjoja enää kukaan osta tai lue.

Nyt on syksy, ja syksyllä kuuluu lukea syksyn uutuuskirjoja, jotta voi ottaa Facebookiin kuvan kirjan kannesta ensimmäisten joukossa ja liittää perään pari sydäntä.

Näin olen itsekin huomaamattani ajatellut. Vuosi sitten vuorotteluvapaallani löysin pitkän tauon jälkeen uudestaan kirjastoon ja monen vanhan tutun lempikirjailijani tuotannon pariin.

Muistin, että viisas kirja ei vanhene vuodessa, parhaimmat kestävät aikaa vuosikymmenenkin. Ja mikseivät kestäisi: onhan niitä kirjoitettu, muokattu ja hiottu joskus vuosia niin kirjailijan kuin kustannustoimittajankin työpöydällä.

Vaikka rakastan sitä pöhinää, joka syksyisin syntyy uutuuskirjojen ja Finlandia-palkinnon ympärille, aion jatkossakin kohkata ja suositella ystävilleni kaikkia niitä kirjoja, jotka ovat saaneet sydämeni pamppailemaan – oli siitä sitten viikko tai kuusi vuotta.