Olo trikoissa ei tunnu heti luontevalta, kun on liki 40 vuotta mieltänyt itsensä epäliikunnalliseksi kömpelykseksi. Mutta sitten tapahtuu ihme!

Elokuun viimeisenä päivänä sonnustauduin ensi kertaa elämässäni juoksutrikoisiin. Muistan, koska laitoin ikäkriisistäni oikein kuvan Facebookiin.

Olo trikoissa ei tuntunut täysin luontevalta, kun on liki 40 vuotta mieltänyt itsensä epäliikunnalliseksi kömpelykseksi. Olin se, joka puuskutti hännänhuippuna koulun hiihtokisoissa eikä osunut pesiksessä ikinä palloon. Tämä taustahan tietää ongelmia keski-iän kynnyksellä, jolloin pitäisi alkaa investoida vanhuuteen ja ryhtyä kuntoliikkujaksi. Kun mikään laji ei tunnu omalta, on valittava vähiten kammottava.

Olin se, joka puuskutti hännänhuippuna koulun hiihtokisoissa eikä osunut pesiksessä palloon.

Rapiat neljä kuukautta myöhemmin vaikuttaa siltä, että ihme on tapahtunut. Minusta on tullut juoksija! Sellainen melko innokas, joka käy kolmesti viikossa lenkillä. Näin se tapahtui:

1. Hanki kaveri. Yksin luovutin aina, kun alkoi tökkiä. Toisen peesissä ei viitsi kitistä. On kohottavaa huomata olevansa sittenkin sitkeä sissi. Tekosyyt kaikkoavat kuin itsestään: sade, vastatuuli ja pikku pakkanen vain lisäävät nautintoa. 11 miinusastetta ja puuterilumi – täydellistä. Kaverin kanssa kuntosalin juoksumattokaan ei ole tappotylsä.

2. Koukutu. Parasta lenkissä on sen loppuminen. Silloin leijuu euforiassa: kuin olisi saavuttanut ihanneminänsä, joka on energisempi, terveempi, onnellisempi ja kaikin tavoin kunnollisempi kuin se olmi tyyppi, joka työpäivän jälkeen junttautui koko illaksi sohvaan. Tuossa tunteessa kannattaa kieriskellä motivaatiomielessäkin.

3. Kannusta kehumalla. Maalissa heittelemme ylävitosia siitä riemusta, että vääntäydyimme taas matkaan – ja eikös vain kulkenut hitusen kevyemmin kuin viimeksi! Pokkana retostelen reippaudellani myös somessa. Sori, tällaisia ärsyttävän pirtsakoita me lenkkeilijät olemme!

arlak

Näin ikäkriisi teki sohvaperunasta juoksijan

Aloittelija! Älä kuuntele hikijumppaajia, puntinkolistelijoita, maratoonareita; ei Sinulla ole niihin heti alkuun mitään mahdollisuuksia. Anna hyvälle pikkusormesi. Laita ulkotamineet yllesi ja kierrä kortteli, noin 400-500 metriä ensimmäisellä kerralla ja toisella ja komannella. Sitten, jos tuntuu siltä, että tekee mieli kävellä vähän pitempään, kävele ja kaverin kanssa se on vielä helpompaa. Niinhän huippuhiihtäjätkin tekevät ja vähä muillakin aloilla; perässähiihtäjät. Siitä saa "vetoapua"...
Lue kommentti
Sally S

Näin ikäkriisi teki sohvaperunasta juoksijan

Sama lähtötilanne oli minullakin noin 10 vuotta sitten - 43 vuotiaana. Pidin liikuntana reipaanlaista kävelyä (mikä kylläkin näin jälkeenpäin oli lähempänä näyteikkunakävelyä) ja päätin kohottaa kuntoa oikein kunnolla, kun olin tutustunut mukavan oloiseen juoksua harrastavaan mieshenkilöön. Vääntäydyin salaa mustiin juoksutrikoisiin ja ilmatyynyalusta muistuttaviin uunituoreisiin lenkkareihin, lopputuloksena oli että kahden kilometrin kohdalla tunsin että happi loppuu ja olin viittä vaille...
Lue kommentti

Onko kesämökkiä pakko omistaa itse? Vuokramökin kanssa mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki pysyy vuodesta toiseen paikallaan.

Voiko vuokramökkiin kiintyä yhtä syvästi kuin suvun omistamaan kesämökkiin? Voi, ja pitäisikin. Omistusmökki on kallis ja jatkuvaa huolenpitoa vaativa kohde, vuokramökin kanssa pääsee helpommalla.

Oma lapsuudenperheeni vuokraa joka vuosi kesämökin samasta paikasta, samoilta omistajilta Keski-Suomesta. Tänä vuonna jo 40:tä kertaa. Itsekin olen ollut mukana joka vuosi syntymäni jälkeen.

Minulle kesä ei ole kesä ilman ”meidän mökkiä”. Joka vuosi vietämme siellä viikon, joskus lapsuudessani pidempäänkin. Tuttu vuokramökki on laiskalle lomailijalle kuin unelma: mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki on silti paikallaan.

”On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.”

Kun muut menevät omille mökeilleen työleirille, meidän mökillämme heittäydytään sängylle ja nostetaan jalat kattoon. Suurinta jännitystä päivään tuo munkkirinkilöiden syöminen läheisellä huoltoasemalla. Rentous ja mitääntekemättömyys on kaiken ydin.

Minua ei häiritse ajatus, että kesäpaikkamme omistaa joku muu ja että se on enimmäkseen käytössä ihmisillä, joita en tunne. Silloinhan siitä saadaan täysi hyöty irti. On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.

San Holo

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Minusta tämä on oikein kannatettava ja hyvä idea. Ei aina tarvitse omistaa. Jos häiritsee samojen kivien ja kantojen tuijottaminen, niin voi aina vuokrata eri kohteen, ja palata sitten myöhemmin siihen tuttuun kohteeseen. Meidän perheellä on ollut onni vuokrata vuosittain edullisia liiton mökkejä, tosin tänä kesänä kiky iski niin kipeästi, että päätimme pitää kaupunkiloman ja säästää pahan päivän varalle.
Lue kommentti
Tuleva Huoleton

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Juuri minäkin harkitsen oman mökin myymistä- en jaksa enää maksaa mökistä aiheutuvia kuluja ja olen kyllästynyt mökin putsaamiseen ja korjaamiseen. Pidän sinänsä mökkeilystä , mutta haluan lähtiessä laittaa mökin oven kiinni ja poistua ilman huolia . Vuokratessani mökin ostan siihen myös siivouksen jatkossa.
Lue kommentti

Äitiys voi mullistaa huippu-urheilijan elämän, mutta hänen saavutuksiaan se ei silti riistä.

”Entinen isäpelaaja uskoo, että Roger Federeriä odottaa hankala paluu isyyslomalta tennishuipulle”

”Tenniksessä isäpelaajien paluuseen vaikuttaa ainainen matkustelu. Voi olla, ettei yksikään vuoden turnauksista osu omalle kotipaikkakunnalle. Silloin vaaditaan toimivaa ja laajaa tukiverkostoa.”

Kuulostaako vähän erikoiselta kirjoittelulta?

No totta kai kuulostaa. Eihän tällaisia virkkeitä voi lukea mistään, koska tennistähti Roger Federeristä ei koskaan kirjoitettaisi näin. Kuinka moni edes tietää, että Federerillä on puolisonsa kanssa kahdet kaksoset? Vaikka itse seuraankin tennistä, jouduin tarkistamaan faktan Wikipediasta.

Harmi kyllä tilanne muuttuu ihan toiseksi, kun puhutaan naisista.

”Entinen äitipelaaja uskoo, että Serena Williamsia odottaa hankala paluu äitiyslomalta tennishuipulle.”

”Tenniksessä äitipelaajien paluuseen vaikuttaa ainainen matkustelu. Voi olla, ettei yksikään vuoden turnauksista osu omalle kotipaikkakunnalle. Silloin vaaditaan toimivaa ja laajaa tukiverkostoa.”

Jälkimmäiset katkelmat ovat ihan oikeasti kohtia eilen julkaistusta Helsingin Sanomien urheilu-uutisesta.

Uutisessa uransa jo lopettanut huippu-urheilija, nelinkertainen Grand Slam -voittaja Kim Clijsters kommentoi sitä, millaista on palata takaisin huippu-urheilun maailmaan sen jälkeen, kun on saanut lapsen. Hän myös kertoo oman arvauksensa siitä, miten Serena Williamsin paluu kilpailuihin sujuu sen jälkeen, kun hänestä tulee äiti.

 

35-vuotias Serena Williams on urallaan voittanut 23 Grand Slam -turnausta. Hän on voittanut jokaisen Grand Slam -turnauksen ainakin kerran niin kaksin- kuin nelinpelissä. Hänellä on plakkarissa myös olympia-mitali. Hän on siis kaikilla mittapuilla ihan jäätävän kova urheilija.

Mutta. Kaikkien saavutusten päälle Williams on tosiaan tänä vuonna pusertamassa pienen ihmisen itsestään maailmaan. Ja se on ilmeisesti asia, joka riistää Williamsilta huippu-urheilijan tittelin.

Sen sijaan Williamsista tulee ”äitipelaaja” ja ”tennisäiti”. Sen sijaan Williams joutuu painiskelemaan sen kanssa, että hänen miehensä tukee häntä lapsen kasvatuksessa.

”Williams on tosiaan tänä vuonna pusertamassa pienen ihmisen itsestään maailmaan. Ja se on ilmeisesti asia, joka riistää Williamsilta huippu-urheilijan tittelin.”

Ei voi tietenkään kiistää, etteivätkö raskaus, synnytys ja pienen lapsen äitiys ole huippu-urheilijanaiselle iso muutos elämään. Ovat ne. Mutta onhan vanhemmuus ihan yhtä suuri mullistus isille. Siitä huolimatta ei puhuta isipelaajista ja tennisisistä.

Eikä äitiys todellakaan rampauta ihmisen elämää. Sen ei myöskään pitäisi tarkoittaa, että naisen on jäätävä kotiin ja kerjättävä kumppanin apua lastenhoidossa. Eikä se varsinkaan pyyhi yli sitä, mitä on saavuttanut aiemmin. Niin kuin ei isyyskään.

 

Clijstersia ja Williamsia ei siis missään nimessä pitäisi kutsua joksikin pirun äitipelaajiksi tai tennisäideiksi. Ihan niin kuin Roger Federeriäkään ei tarvitse alkaa kutsua tennisisäksi.

He ovat kaikki – äitiyteen, isyyteen tai värkkeihin katsomatta – ihan puhtaasti huippu-urheilijoita.

Vierailija

Siis oikeasti, mikä pirun ”äitipelaaja”? Vaikka Serena Williams saa lapsen, hän on edelleen ennen kaikkea huippu-urheilija

Nämä ovat oikeasti hyviä huomioita nostoja tekstistä. Jotain kertoo ehkä sekin, että kun miehenä luen noita samaisia juttuja niin en tee-häpeäkseni- useinkaan tuonkaltaisia huomioita. Se on jotenkin niin ajettu takaraivoon luonnolliseksi tietynlainen ajatusmaailma, että olen sellaiselle jotenkin sokea...
Lue kommentti