Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen

Aiemmin kirjailija saattoi joutua jumalanpilkasta oikeuteen, mutta vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja naisia sai pilkata huoletta, Miina Supinen kirjoittaa.

Yksi lempikirjoistani on Vladimir Nabokovin Lolita. Kaunokirjallisilla mittareilla romaani on priimaa, mutta aihe on hyytävä: se kertoo aikuisen miehen ja 12-vuotiaan tytön seksisuhteesta.

Lolita oli aikoinaan kohuteos, mutta ehkä enemmänkin seksin kuin pedofilian vuoksi. Gummerus julkaisi kirjasta painoksen, jonka kannessa oli alaston nainen ja teksti ”eroottisen kirjallisuuden klassikkoja”. Eipä menisi enää läpi.

”Eroottisen kirjallisuuden klassikkoja”. Eipä menisi enää läpi.

Jokaisella ajalla on omat tabunsa ja kielletyt aiheensa. Vielä 60-luvulla kirjailija saattoi joutua jumalanpilkasta oikeuteen, mutta vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja naisia sai pilkata huoletta. Tulevaisuudessa kauhistellaan jotakin, joka on tänä päivänä täysin salonkikelpoinen puheenaihe.

Nykypäivän tarinanikkarit saavat välillä kuulla syytöksiä kulttuurisesta omimisesta. Ensin keskiluokkainen, länsimaalainen hetero kirjoittaa romaanin vaikka maahanmuuttajasta tai transsukupuolisesta nuorukaisesta. Hän kuvaa mielestään koskettavasti hahmonsa elämää ja vaikeuksia. Lukijatkin ehkä tykkäävät. Kirjaa pidetään kenties silmiä avaavana ja tärkeänä puheenvuorona.

Aktivistit kuitenkin älähtävät. He vastustavat kulttuurista omimista. Heidän mielestään tarina on varastettu ja vääristelevä. Kirjailija ei saisi keksiä päästään etnisten ja alistettujen ryhmien edustajia, joiden elämää ei oikeasti tunne. Tämä ei ole sinun tarinasi, he sanovat.

Tilanne on uusi taiteilijoille, jotka ovat tottuneet saamaan kritiikkiä pikemmin konservatiiveilta. Nyt moitteet tulevat vähemmistöaktiiveilta, joiden puolella tekijät ovat ehkä mieltäneet olevansa.

Myös hyväntahtoisiksi tarkoitetut kuvaukset voivat olla rasistisia ja loukkaavia. Romantisoivat tarinat alkuperäiskansoista jaloina villeinä voivat olla alentuvia ja tökeröitä. Tv-sarjojen kivat maahanmuuttajat ja sympaattiset homot ovat joskus latteita stereotyyppejä.

Tänä syksynä keskustellaan Jari Tervon Matriarkka-romaanista, joka kertoo inkeriläisestä suvusta. Bloggari Veikka Lahtisen mielestä Tervon olisi pitänyt kuunnella tarkemmin inkeriläisten omia tarinoita. Tervo kun kehtasi olla edelleen sitä mieltä, että kirjoittaminen on soololaji.

Naiset lähinnä aiheuttavat harmia ja iloa olemalla seksikkäitä.

Luulen, että jokainen hyväosainenkin nainen ymmärtää ainakin pikkuisen vähemmistöaktivistien turhautumista. Maailmankirjallisuus ja populaarikulttuuri ovat täynnä mielenkiintoisia mieshahmoja. Naisia on vähän, ja he ovat lähinnä aiheuttamassa miehille harmia ja iloa olemalla seksikkäitä.

Kulttuurisen omimisen täydellinen välttäminen on tietysti mahdotonta. Vapaa mielikuvitus on tarinankertojan tärkein työkalu. Ilman sitä fiktio kuolee.

Meissä kaikissa on myös paljon samaa. Tarinat rohkeudesta, petoksesta, rakkaudesta ja kuolemasta vetoavat kaikkialla maailmassa.

Lue Me Naisten kaikki kolumnit täältä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Nainen

Hyväntahtoinenkin tarina voi loukata

Jesu... ...ja suurella varmuudella olet yksi niistä "hyväntahtoisista" -puhujista... mutta entäpä jos kyse olisi äidistäsi, siskostasi, tyttöystävästäsi, vaimostasi, tyttärestäsi.... hakisit suomalaisen miehen menttaliteetillä haulikon. Puhe on hyökkäys ellei muuten niin objektivoiden joka kertoo siitä minkä arvoisena kaunista naista pidetään ja kuinka merkityksellisenä hänen tekemisiään. Mieti jos jokainen tekosi ja sanasi arvotetaan vartalon ja kasvojen mitta puulla niin että jokainen...
Lue kommentti

Seuraavaksi voitkin miettiä, minkä vuoksi itse meikkaat.

Toukokuussa 2015 tubettaja Nikkie de Jager julkaisi meikkivideon, jonka otsikko oli Power of makeup, meikin voima.

Videolla hän ehosti vain toisen puolen kasvoistaan osoittaakseen, millaisen muutoksen meikillä saa aikaan. Videon tarkoitus ei ollut esitellä, miten ”virheet” ja huono itsetunto peitetään meikillä, vaan lopettaa meikkaamisen mollaaminen.

 

😂😂😂 #ssssamantha #makeupshaming

Henkilön lor bridwell-boozer (@leagueoflor) jakama julkaisu

Makeup shaming on innoittanut myös laatimaan meemejä, joiden viesti on, että meikkaavilla ei ole sen huonompi itsetunto kuin muillakaan.

Paljon meikkaavalle kerrotaan yhä helposti, että hän näyttäisi nätiltä vähemmälläkin sotamaalilla. Toisaalta meikittömältä kysytään, onko hän kipeä.

Samaan aikaan feministit ja kehopositiivisuusaatteen kannattajat muistuttavat, että itsensä olisi parempi hyväksyä sellaisena kuin on ja viis veisata pakosta mahtua muottiin. Meikkaaminen tulkitaan helposti haluksi olla jotain muuta kuin oma itsensä, ja siitä pitäisi potea syyllisyyttä.

Meikkitubettajat uskaltavat sanoa rakastavansa niinkin pinnallisia asioita kuin laittautumista ja itsensä muuttamista erinäköiseksi.

Heille siinä ei ole kyse huonosta itsetunnosta, vaan itseilmaisusta ja hauskanpidosta. Heille kauneus ei ole katsojan silmässä, vaan jokaisen meikkaavan tai meikkaamattoman oma asia.

Ehkä meidän muidenkin on aika tottua siihen.

 

💋✨😂 #MakeupMemes

Henkilön andy quintero (@andyrose12) jakama julkaisu

Kysyinkö sinulta neuvoja paremmalta näyttävän meikkiin?

Tuntuu uskomattomalta, että vielä vuonna 2017 rekrytointikonsultti kysyy, saako tehtävään hakea naista.

Onko noloa sanoa ääneen, että vihaa koiria tai syö kotona pelkästään eineksiä? Entä sitä, ettei siedä lainkaan kiljuvia ipanoita tai rakastaa kaikkein kuluneimpia tosi-tv-sarjoja? Millaiset asiat ovat Suomessa tabuja, arkoja aiheita, joiden ääneen kailottajaa katsotaan muka kummeksuen? Moni jättää asioita sanomatta, koska pelkää leimautuvansa joko elämästä vieraantuneeksi elitistiksi tai totaalisen juntiksi. Usein nämä ovat kuitenkin muiden ihmisten kannalta kohtalaisen harmittomia ”paljastuksia”. Jokainen tehköön tyylillään.

Erikseen ovat tabut, joita ei enää uskoisi Suomessa kuulevan tai edes ajateltavan vuonna 2017. Kuten se, että rekrytointikonsultti kysyy heti toimeksiannon alussa, onko etnisellä taustalla tai sukupuolella väliä – eli saako tehtävään hakea naista? Ystävä ei ollut ensin ymmärtänyt koko kysymystä. Vielä isompi ihmetys oli, että ammatti-ihminen sanoo sen ääneen yhtä luontevasti kuin pyytää maitoa kahviinsa.

”Erikseen ovat tabut, joita ei enää uskoisi Suomessa kuulevan tai edes ajateltavan vuonna 2017.”

Syy ”möläytykseen” oli ollut kaikessa raivostuttavuudessaan jopa ymmärrettävän käytännöllinen. Kokenut konsultti oli saanut oppia sen kantapään kautta. Ei kannata tehdä turhaa työtä jos yritys on päättänyt jo etukäteen, ettei tehtävään valita naista vaikka mikä olisi. Miksi viedä rekrytoijan eteen kerta toisensa jälkeen päteviä naisia, jos tämä ei näe heissä mitään muuta kuin väärän sukupuolen?

Tuntuu myös uskomattomalta, että työhaastattelussa naiselle tokaistaan, että kyllä nämä sun lapset ovat iso ongelma. Tarina ei kerro, mitä kyseistä paikkaa hakeneille miehille on ilmoitettu, mutta uskallan epäillä, ettei lasten uskottu samassa määrin torpedoivan miesten kykyä hoitaa vaativaa työtä.

Nämä ovat tabuja, joita kukaan ei enää kehtaa sanoa ääneen muualla kuin neljän seinän sisällä. Mutta ilmeisen moni kehtaa niin vielä ajatella. Naisia dissaavat kommentit ovat noloja ja haitallisia. Niistä kärsii myös yritys itse, jos se jättää pätevimmän tyypin palkkaamatta vain, koska tämä on nainen. Maineesta puhumattakaan.

Vierailija

Nainen on Suomen vaietuin tabu: vieläkin löytyy firmoja, jotka eivät palkkaa naista sukupuolen vuoksi

Itse olin lapseton 48v. kun minua yritykselle suositellut rekrykonsultti sai kuulla, että "Ei hän meillä viihtyisi, kun osastolla kaikki muut ovat miehiä". Minun mielipidettäni asiaan ei kysytty eikä yrityksen edustaja vakuuttunut, kun konsultti vakuutti tekniselle alalle kouluttautuneen naisen tottuneen miesvaltaisessa ryhmässä työskentelemiseen.
Lue kommentti
Lumi

Nainen on Suomen vaietuin tabu: vieläkin löytyy firmoja, jotka eivät palkkaa naista sukupuolen vuoksi

Hienoa, että tästä tabusta keskustellaan. Usean akateemisen työttömän naisen ongelma on se, että jo haastattelussa keskitytään siihen, että on nainen ja lapsia. Kysymyksiin, perheen ja toisella paikkakunnalla sijaitsevan työn yhdistämisestä, saa vastata kerta toisensa jälkeen. Jopa soveltuvuustestit sisältävät näitä kysymyksiä. Miksi perheellinen nainen ei kelpaa johtajan paikalle, kun lapsilla on toinenkin turvallinen aikuinen, isä läsnä jokapäiväisessä elämässä. Miksi nainen ei viihtyisi...
Lue kommentti

Kahvin addiktoivaa vaikutusta ei kannata syyttä vähätellä.

Makasin maanantai-iltana kalpeana sohvalla ja pelkäsin kuolevani. Pää oli yhtä kipeä kuin migreenikohtauksieni aikana, oksetti, suututti. Voisi kuvitella, että olisin kokenut vieroitusoireita huumeiden lopettamisesta tai ollut krapulassa shottientäyteisen baari-illan jälkeen.

Mutta kaiken takana oli vain kahvi. Tai siis päivittäisen 4–8 kupillisen puuttuminen.

Päätin tehdä testin, pärjäänkö ilman kahvia, kun tajusin käyttäväni addiktiooni paljon aikaa: Olin suunnitellut kumppanini kanssa muutaman päivän patikointiretkeä. Ensimmäiseksi tietenkin mietin, mistä saan edes välttämättömän määrän kahvia. Onhan trangiassa kahvipannu? Vai ostanko sittenkin pikakahvia (hyi, mutta kelpaa hädässä) tai kofeiinitabletteja?

Addiktio. Välttämätön. Hätä. Tajusin, ettei kahvi ole minulle pelkästään hyvänmakuinen piristäjä ja seurajuoma, vaan oikeasti riippuvuus. Vieroitusoireet olivat todiste siitä. Tiistaina ja keskiviikkona olo oli melkein yhtä huono kuin viikon alussa. Vasta loppuviikosta alkoi helpottaa.

Pahoinvointi ja päänsärky ärsyttivät, olin levoton töissä ja hain monta kertaa päivässä kaakaota kahvin korvikkeeksi. Nolointa oli kuitenkin myöntää itselle, että kahvi kävi mielessä useammin kuin kerran tunnissa. Murjotin kateellisena, kun joku käveli kahvikupillisen kanssa ohi.

Olen aina vähätellyt riippuvuuden vakavuutta: mitäs sitten, että ilman kofeiinia saan päänsärkyä, kun kahvia saa kuitenkin kaikkialta. Se pitää toki paikkansa. Kotona on kaksi erilaista kahvinkeitintä, työpaikalta löytyy kahvikone ja ruokakaupoistakin saa take away -kahvia.

En suunnittele heittääväni kahvinkeitintä ikkunasta pihalle, enkä koe tarvetta luopua aamukahvista tai cappuccinosta kahvilatreffeillä. Jonkinlainen tolkku kahvin läträämiseen tulee kuitenkin tarpeeseen. Vieroitusoireet olivat järkyttävät, eikä tunnu ihan terveeltä, että koko päivä pyörii kahvin ympärillä.

Kamaluudestaan huolimatta testi kirkasti yhden ajatuksen: haluan lähteä patikointireissulle ja nauttia olostani ilman vieroitusoireita, vaikka pikakahvipurkki unohtuisikin kotiin.

Muun muassa pankkitilini ja ihoni voivat nyt paljon paremmin, kun jätin viinan.

Alkoholismi hiipi perheeseemme salakavalasti pikkuhiljaa. Parhaimmassa menoiässä, vähän päälle kaksikymppisinä, nostimme veljeni kanssa monta lasia kuohuvaa sekä juhlimme niin yhdessä kuin erikseen monta kertaa, ennen kuin tajusin mitään veljeni juomistavoista. Myöhemmin halusin ummistaa silmäni kokonaan hänen hallitsemattomalta juopottelultaan ja lääkkeiden väärinkäytöltään. Välillä taas sekaannuin hänen elämäänsä, murehdin ja huolehdin aivan liikaa. Viime kesänä veljeni kuoli.

”Viime kesänä veljeni kuoli. Sen jälkeen alkoholi ei ole maistunut enää minulle.”

Sen jälkeen alkoholi ei ole enää maistunut minulle. Vielä viime syksynä join muutaman kerran viiniä erikoistilaisuuksissa, mutta kärsin niiden jälkeen vuosisadan krapuloista. Kun maistoin pari lasillista suosikkijuomaani, meinasin yllättäen oksentaa kesken juhlien. Viimeinen lauantaisiideripullo jäi juomatta, kun se maistui niin etovalta.

Minä en päättänyt, että jätän alkoholin. Se tapahtui vahingossa. Ja hyvä niin, sillä kun olen joskus ollut tipattomalla tammikuussa tai kesän yli kestäneellä kuivalla kaudella vaikkapa treenaamisen vuoksi, on ollut paljon vaikeampaa pysyä erossa alkoholista – toisin kuin nyt, vapaaehtoisesti ja melkein yllättäen.

Kuuden kuukauden absolutismi on tuonut elämääni niin paljon hyvää, että en halua koskaan enää tarttua siiderilasiin enkä samppanjaan.

Näistä asioista olen nyt erittäin kiitollinen:

”Pelkästään paremmat yöunet ovat niin iso hyöty, että en halua enää alkoholilla sotkea untani.”

  1. Syvempi uni
    Olen ollut suurimmaksi osaksi hyvä nukkuja, mutta viime vuosina yöunet ovat jääneet milloin mistäkin syystä aivan liian lyhyiksi. Ne ovat olleet myös jonkin verran katkonaisia, varsinkin jos edellisenä iltana on tullut nautittua alkoholia – määrästä riippumatta. Yksikin lasi sekoittaa helposti unirytmini: uni jää kevyeksi, liian lyhyeksi ja on hyvin levotonta. Jätettyäni alkoholin olen nukkunut sikeämmin kuin aikoihin. Digitaalinen unimittarini kertoo, että syvää unta on joka yö riittävästi, vaikka en ole nukkunut ihan täyttä kahdeksaa tuntia. Pelkästään paremmat yöunet ovat jo niin iso hyöty, että en halua enää alkoholilla sotkea untani.

     

  2. Tehokkaampi vireystila
    Koska olen pystynyt nukkumaan nyt puoli vuotta erittäin hyvin verrattuna edeltäviin vuosiini, herään myös virkeänä ja innostuneena. Energisen koiran omistajana minun on pakko herätä aikaisin joka aamu ja viedä lemmikkini lenkille, myös viikonloppuisin. Aiemmin yksikin edellisiltana nautittu alkoholiannos vaikutti siihen, että oloni oli kehno ja kävelylle lähteminen vaikeaa. Nyt on ilo suunnata ensimmäiseksi ulos ilman krapulaväsymystä ja ottaa kaikki irti piristävästä ulkoilusta. Aamuviiden ulkoilukaan ei yleensä väsytä. Ja vielä sen jälkeen voi vapaapäivänä hyvin ottaa tehokkaat päiväunet, jos niitä ylipäätään tarvitsee enää. Toisaalta makoileminen vaikkapa hyvää musiikkia kuunnellen – mutta ilman darraa – on täydellistä palautumista ja omaa luksusaikaa. 

       

  3. Kuulaampi iho
    ”Se näkyy naamasta, kun lakkaa saamasta.”
    Junnu Vainion tuttu rallattelu sopii myös alkoholin litkimiseen. Hyvällä tavalla.
    Monta kertaa sitä on muka tuntenut itsensä niin itsevarmaksi ja hehkuvaksi ensimmäisen skumppalasillisen jälkeen, mutta se on täyttä huijausta. Ihon punakoituminen ja turpoaminen eivät ole mikään kiva juttu kesken juhlien eikä niiden jälkeen; viininaama on todellinen juttu.
    Eipä ole ollut ikävä krapula-aamun hikipisaroita, silmäpusseja tai harmaata ihoa. Ulkomaanlomillakin kuumuus ei ole tuntunut enää yhtään niin tukalalta eikä turvotus ole vaivannut, kun on jättänyt tilaamatta illallisviinin ja allassiiderin.

     

  4. Terveellisempi ruokavalio
    Hampurilaisia, jäätelöä, suklaata. Alkoholilla on kumma vaikutus siihen, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Puhumattakaan seuraavan päivän dagen efterin herättämistä mielihaluista.  
    Absolutismini on selvästi vähentänyt himoani puputtaa erilaisia herkkuja. Verensokeri on pysynyt tasaisempana, eikä sunnuntaisin jääkaapissa näy enää kebabin jämiä tai sokerisia limsoja. Mieluummin sitä nauttii hyvää tekevästä ruuasta, ja välillä niistä herkuistakin, selvin päin. Silloin jäävät mautkin mieleen paremmin eivätkä ne sekoitu vahvojen drinksujen alle.

     

  5. Paksumpi lompakko
    Skumppalasi. Shotti. Gin tonic. Kun joskus muinoin lähdin viikonloppuna keikalle tai baariin ystävieni kanssa, kuului viina kuvioihin täysin luonnollisena osana. Ja miten kalliiksi se tulikaan.
    Jos joka viikko jättää hankittamatta vaikka pullon kuohuvaa, on vuodessa säästänyt itselleen etelänloman verran rahaa. Eikä kympin pullo välttämättä riitä, jos kyseessä on vappu tai joku muu juhla.
    Kahdesta baaridrinksusta saa maksaa jo parikymppiä lisää. Ravintolaillallisella menee helposti 50 euroa tai enemmän talon suosittelemaan viinisettiin. Kun sen jättää tilaamatta, jää paljon säästöön – tai sitten voi nauttia fiinimmän jälkiruuan täysin hyvällä omallatunnolla.

     

  6. Laadukkaampi vapaa-aika
    Vaikka olen lopettanut juomisen, saatan edelleenkin istua baarissa tai illanvietoissa, joissa nautitaan alkoholia. Kaikkien mielestä selvä tyyppi ei kuitenkaan ole niin kiva: minulle on tuputettu alkoholia monta kertaa ja kysytty, onko viina ongelma. Tai olenko raskaana?
    Todelliset ystävät ovat kuitenkin ymmärtäneet asian. Heidän kanssaan ei ole mitään pulmia sen suhteen, että yksi ei nauti alkoholia. Usein olen kyllä ensimmäisten joukossa lähdössä kotiin iltajuhlista, mutta mikä siisteintä: olen aina ajokunnossa, eikä juhlien jälkeen tule pääkipua tai morkkista sosiaalisista kanssakäymisistä. Viikonloppuisin minulla on ehkä himpun verran enemmän aikaa kuin ennen, sillä enää ei ole turhia krapulalöysäilyjä. Melko monesti myös kieltäydyn nykyään erilaisista iltamenoista. Silti tunnen, että en ole menettänyt mitään. Päinvastoin: raittius on tuonut paljon uusia hyviä asioita, joista haluan pitää kiinni.

”Jos joka viikko jättää hankittamatta pullon kuohuvaa, on vuodessa säästänyt etelänloman verran rahaa.”

Kerro kokemuksistasi

Oletko sinä jättänyt viinan juomisen täysin tiedostamatta? Millaisessa tilanteessa lopetit alkoholin käytön? Mitä hyötyjä absolutismi on tuonut elämääsi?
Kerro kokemuksistasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysely

Haluaisitko lopettaa alkoholin käytön?