Bachelor Suomessa tunkkaisinta ei ollutkaan ohjelman asetelma vaan osallistujien asenteet.

”Satu ei ole niin hieno nainen”, sopertaa itkuinen nainen televisiossa. Eletään Bachelor Suomen ratkaisun hetkiä.

Unelmien poikamies on juuri tehnyt valintansa, eikä pakit saanut Jenni voi käsittää päätöstä. Jennin mielestä miehen olisi pitänyt valita joko hänet tai sitten Jenny – joka oli ”sellainen tyylikäs hieno nainen”.

Bachelor Suomi ei ollut asetelmaltaan niitä raikkaimpia: tosi-tv-sarjassa 17 sinkkunaista kilvoitteli yhden miehen huomiosta. Mies oli keski-ikäinen eronnut kahden lapsen isä, naiset häntä järjestään nuorempia. Mies tarjoiltiin menestyvänä uratykkinä, mutta tyttöystäväehdokkaat olivat myyjiä, sihteerejä ja opiskelijoita. Hämärä muistikuva kertoo, että yhden lastentarhaopettajan kohdalla saatettiin ehkä mainita sanat ura ja kunnianhimo. Ehkä.

Miksi nuori nainen ajattelee yhä vuonna 2016, että naisen tulee olla hieno?

On ymmärrettävää, että sydän särkyneenä suusta voi päästä kaikenlaista katkeraa (Tsemppiä Jenni, löydät varmasti vielä paremman!), mutta Jennin lausahdus jäi silti mietityttämään. Miksi nuori nainen ajattelee yhä vuonna 2016, että naisen tulee olla hieno? Mitä se edes tarkoittaa? Ja ennen kaikkea: mikä teki Sadusta epähienon?

Kun jostakusta sanotaan, että hän on hieno ihminen, tarkoitetaan useimmiten henkisiä ominaisuuksia. Hieno ihminen on esimerkiksi sellainen, joka osaa nousta pikkumaisuuksien yläpuolelle, olla ehkä armollinen niin itselleen kuin muille.

Mutta jotenkin tuntuu, ettei Jenni tarkoittanut sitä. (Sillä mittapuullahan Satu olisi ollut se hienoin nainen: hän ei antautunut mustasukkaisuudelle tai muiden panettelulle.) Ainakin minun mielikuvani hienosta naisesta liittyy pikemminkin ulkoisiin ominaisuuksiin ja hillittyyn käytökseen kuin henkiseen suuruuteen.

Täsmällistä määritelmää hienoudelle tai epähienoudelle ei ohjelmassa koskaan saatu, mutta sarjan päättäneessä tilitysjaksossa Jenni ja muut naiset tylyttivät Satua lapselliseksi. Satu itse epäili sen johtuvan hänen huumorintajustaan. Hän kun tykkäsi laskea leikkiä ja hassutella.

Mikä kohta Sadussa on poikamaista? Se huumorintajuko?

Myös bachelor kuvaili Satua ”hauskaksi poikatytöksi”. Kun katsoo Satua, perinaisellista kaunotarta pitkine vaaleine hiuksineen ja kilometrisäärineen, on vaikea ymmärtää, mikä kohta hänessä on poikamaista. Se huumorintajuko? Sama piirre, joka todennäköisesti teki hänestä myös epähienon?

Taisin juuri loukkaantua kaikkien hauskojen naisten puolesta.

Vai oliko syy sittenkin se, ettei Satu ehkä puunannut itseään samalla tarmolla kuin muut naiset? Poikamiestyttöjen ulkonäkökeskeisyys nimittäin hämmensi. Kun bachelor pölähti naisten villalle kukonlaulun aikaan, he olivat kauhuissaan, koska eivät olleet ehtineet meikata. Tilitysjaksossa naiset kertoivat kokeneensa suurimmaksi uhkakseen botox-kaunotar Ninan, koska tämä oli niin ”tajuttoman hyvännäköinen, ettei muilla ollut enää mitään mahdollisuuksia”.

Treffikutsuja odotellessaan naiset ottivat aurinkoa, jumppasivat – ja valittivat tylsyyttä. Vaikka aika tuli pitkäksi, kirjojen lukeminen ei näyttänyt oleva varteenotettava vaihtoehto. (Voihan tietysti olla, että naiset vain haluttiin esittää ulkonäkökeskeisinä ja kun kamerat sammuivat, alkoi kissatappelu siitä, kuka saisi seuraavana tarttua Michel Houellebecqin uutukaiseen.)

Kaksisataa vuotta myöhemmin katson Bacheloria ja mietin, onko mikään muuttunut.

Jane Austenin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo julkaistiin vuonna 1813. Siinä aikaansa edellä oleva neiti Elizabeth Bennet etsii kumppania 1700-luvun sovinnaisista seurapiireistä. Se ei ole ihan helppoa, sillä Elizabeth on älykäs, hauska, nokkela ja sanavalmis. Ne olivat piirteitä, jotka laskettiin tuon ajan deittimarkkinoilla naiselle pikemminkin taakaksi kuin eduksi.

Reilut kaksisataa vuotta myöhemmin katson Bacheloria ja mietin, onko mikään muuttunut. Itse asiassa tunkkaisinta ei tainnutkaan olla ohjelman asetelma, vaan osallistujien asenteet.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Onko kesämökkiä pakko omistaa itse? Vuokramökin kanssa mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki pysyy vuodesta toiseen paikallaan.

Voiko vuokramökkiin kiintyä yhtä syvästi kuin suvun omistamaan kesämökkiin? Voi, ja pitäisikin. Omistusmökki on kallis ja jatkuvaa huolenpitoa vaativa kohde, vuokramökin kanssa pääsee helpommalla.

Oma lapsuudenperheeni vuokraa joka vuosi kesämökin samasta paikasta, samoilta omistajilta Keski-Suomesta. Tänä vuonna jo 40:tä kertaa. Itsekin olen ollut mukana joka vuosi syntymäni jälkeen.

Minulle kesä ei ole kesä ilman ”meidän mökkiä”. Joka vuosi vietämme siellä viikon, joskus lapsuudessani pidempäänkin. Tuttu vuokramökki on laiskalle lomailijalle kuin unelma: mitään ei tarvitse kunnostaa ja huoltaa, mutta kaikki on silti paikallaan.

”On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.”

Kun muut menevät omille mökeilleen työleirille, meidän mökillämme heittäydytään sängylle ja nostetaan jalat kattoon. Suurinta jännitystä päivään tuo munkkirinkilöiden syöminen läheisellä huoltoasemalla. Rentous ja mitääntekemättömyys on kaiken ydin.

Minua ei häiritse ajatus, että kesäpaikkamme omistaa joku muu ja että se on enimmäkseen käytössä ihmisillä, joita en tunne. Silloinhan siitä saadaan täysi hyöty irti. On aika hurjaakin, että moni mökki seisoo niin pitkään tyhjillään.

San Holo

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Minusta tämä on oikein kannatettava ja hyvä idea. Ei aina tarvitse omistaa. Jos häiritsee samojen kivien ja kantojen tuijottaminen, niin voi aina vuokrata eri kohteen, ja palata sitten myöhemmin siihen tuttuun kohteeseen. Meidän perheellä on ollut onni vuokrata vuosittain edullisia liiton mökkejä, tosin tänä kesänä kiky iski niin kipeästi, että päätimme pitää kaupunkiloman ja säästää pahan päivän varalle.
Lue kommentti
Tuleva Huoleton

Perheeni on vuokrannut joka kesä saman mökin jo 40 vuotta – yhdestä syystä

Juuri minäkin harkitsen oman mökin myymistä- en jaksa enää maksaa mökistä aiheutuvia kuluja ja olen kyllästynyt mökin putsaamiseen ja korjaamiseen. Pidän sinänsä mökkeilystä , mutta haluan lähtiessä laittaa mökin oven kiinni ja poistua ilman huolia . Vuokratessani mökin ostan siihen myös siivouksen jatkossa.
Lue kommentti

Äitiys voi mullistaa huippu-urheilijan elämän, mutta hänen saavutuksiaan se ei silti riistä.

”Entinen isäpelaaja uskoo, että Roger Federeriä odottaa hankala paluu isyyslomalta tennishuipulle”

”Tenniksessä isäpelaajien paluuseen vaikuttaa ainainen matkustelu. Voi olla, ettei yksikään vuoden turnauksista osu omalle kotipaikkakunnalle. Silloin vaaditaan toimivaa ja laajaa tukiverkostoa.”

Kuulostaako vähän erikoiselta kirjoittelulta?

No totta kai kuulostaa. Eihän tällaisia virkkeitä voi lukea mistään, koska tennistähti Roger Federeristä ei koskaan kirjoitettaisi näin. Kuinka moni edes tietää, että Federerillä on puolisonsa kanssa kahdet kaksoset? Vaikka itse seuraankin tennistä, jouduin tarkistamaan faktan Wikipediasta.

Harmi kyllä tilanne muuttuu ihan toiseksi, kun puhutaan naisista.

”Entinen äitipelaaja uskoo, että Serena Williamsia odottaa hankala paluu äitiyslomalta tennishuipulle.”

”Tenniksessä äitipelaajien paluuseen vaikuttaa ainainen matkustelu. Voi olla, ettei yksikään vuoden turnauksista osu omalle kotipaikkakunnalle. Silloin vaaditaan toimivaa ja laajaa tukiverkostoa.”

Jälkimmäiset katkelmat ovat ihan oikeasti kohtia eilen julkaistusta Helsingin Sanomien urheilu-uutisesta.

Uutisessa uransa jo lopettanut huippu-urheilija, nelinkertainen Grand Slam -voittaja Kim Clijsters kommentoi sitä, millaista on palata takaisin huippu-urheilun maailmaan sen jälkeen, kun on saanut lapsen. Hän myös kertoo oman arvauksensa siitä, miten Serena Williamsin paluu kilpailuihin sujuu sen jälkeen, kun hänestä tulee äiti.

 

35-vuotias Serena Williams on urallaan voittanut 23 Grand Slam -turnausta. Hän on voittanut jokaisen Grand Slam -turnauksen ainakin kerran niin kaksin- kuin nelinpelissä. Hänellä on plakkarissa myös olympia-mitali. Hän on siis kaikilla mittapuilla ihan jäätävän kova urheilija.

Mutta. Kaikkien saavutusten päälle Williams on tosiaan tänä vuonna pusertamassa pienen ihmisen itsestään maailmaan. Ja se on ilmeisesti asia, joka riistää Williamsilta huippu-urheilijan tittelin.

Sen sijaan Williamsista tulee ”äitipelaaja” ja ”tennisäiti”. Sen sijaan Williams joutuu painiskelemaan sen kanssa, että hänen miehensä tukee häntä lapsen kasvatuksessa.

”Williams on tosiaan tänä vuonna pusertamassa pienen ihmisen itsestään maailmaan. Ja se on ilmeisesti asia, joka riistää Williamsilta huippu-urheilijan tittelin.”

Ei voi tietenkään kiistää, etteivätkö raskaus, synnytys ja pienen lapsen äitiys ole huippu-urheilijanaiselle iso muutos elämään. Ovat ne. Mutta onhan vanhemmuus ihan yhtä suuri mullistus isille. Siitä huolimatta ei puhuta isipelaajista ja tennisisistä.

Eikä äitiys todellakaan rampauta ihmisen elämää. Sen ei myöskään pitäisi tarkoittaa, että naisen on jäätävä kotiin ja kerjättävä kumppanin apua lastenhoidossa. Eikä se varsinkaan pyyhi yli sitä, mitä on saavuttanut aiemmin. Niin kuin ei isyyskään.

 

Clijstersia ja Williamsia ei siis missään nimessä pitäisi kutsua joksikin pirun äitipelaajiksi tai tennisäideiksi. Ihan niin kuin Roger Federeriäkään ei tarvitse alkaa kutsua tennisisäksi.

He ovat kaikki – äitiyteen, isyyteen tai värkkeihin katsomatta – ihan puhtaasti huippu-urheilijoita.

Vierailija

Siis oikeasti, mikä pirun ”äitipelaaja”? Vaikka Serena Williams saa lapsen, hän on edelleen ennen kaikkea huippu-urheilija

Nämä ovat oikeasti hyviä huomioita nostoja tekstistä. Jotain kertoo ehkä sekin, että kun miehenä luen noita samaisia juttuja niin en tee-häpeäkseni- useinkaan tuonkaltaisia huomioita. Se on jotenkin niin ajettu takaraivoon luonnolliseksi tietynlainen ajatusmaailma, että olen sellaiselle jotenkin sokea...
Lue kommentti