Kolumbialainen Ana, 15, haluaa käydä koulun loppuun ja saada ammatin. ”Aiemmin halusin laivastoupseeriksi, mutta laki kieltää äitejä liittymästä laivastoon.” Kuvat: Pieter ten Hoopen
Kolumbialainen Ana, 15, haluaa käydä koulun loppuun ja saada ammatin. ”Aiemmin halusin laivastoupseeriksi, mutta laki kieltää äitejä liittymästä laivastoon.” Kuvat: Pieter ten Hoopen

Kehitysmaissa viidesosa tytöistä tulee raskaaksi alle 18-vuotiaana. Aïssa, Ana ja Anita kertovat tarinansa.

Joka vuosi kaksi miljoonaa alle 15-vuotiaista tyttöä saa lapsen. Se tarkoittaa noin 5 500 tyttöä päivässä.

Teiniraskaudet ovat maailmanlaajuinen mutta liian vähälle huomiolle jäänyt ilmiö. Tilastoissakin lapsiäidit ovat usein näkymättömiä – tavallisesti vain 15–49-vuotiaat tytöt ja naiset lasketaan synnytysikäisiksi.

Raskauden tai synnytyksen takia kuolee noin 70 000 10–19-vuotiasta tyttöä joka vuosi. Alle 15-vuotiailla äideillä on suurin riski kärsiä komplikaatioista ja kuolla raskauden tai synnytyksen aikana.

Lapsiäitiys tarkoittaa usein myös sitä, ettei tytöillä ole mahdollisuutta käydä koulua. Heillä on usein itseään reilusti vanhempi puoliso eikä juurikaan sananvaltaa lasten saamiseen.

Tiistaina 11. lokakuuta vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää ja Helsingin Sanomatalossa avautuu lapsiäitien tarinoita kertova #childmothers-näyttely. Se on lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin ja YK:n väestörahasto UNFPA:n yhteinen hanke, jota varten valokuvaaja Pieter ten Hoopen ja toimittaja Sofia Klemming Nordenskiöld ovat tavanneet lapsiäitejä kuudessa maassa.

Kolme heistä kertoo tarinansa.

Aïssa tuli raskaaksi, kun hänen opettajansa raiskasi hänet. Oma isä ei halua tavata Aïssaa enää.
Aïssa tuli raskaaksi, kun hänen opettajansa raiskasi hänet. Oma isä ei halua tavata Aïssaa enää.

Aïssa, 15, Burkina Faso: ”En ole kovin onnellinen äiti”

Aïssa asuu tyttärensä, äitinsä ja kahden siskonsa kanssa Burkina Fason maaseudulla. Hän tuli raskaaksi 14-vuotiaana hyväksikäytön seurauksena.

”Koulun päättökokeiden jälkeen soitin opettajalleni kysyäkseni tuloksiani. Niin hän sai puhelinnumeroni ja alkoi soitella.

Opettaja halusi tavata. Kieltäydyin, mutta hän uhkasi, että joutuisin vaikeuksiin, jollen tulisi. Minua pelotti, joten menin tapaamaan häntä kuullakseni koenumeroni. Opettaja raiskasi minut.

Vanhempani ja opettajan vanhemmat sopivat, että miehen perhe huolehtisi minusta synnytykseen asti. Jouduin asumaan heidän luonaan viisi kuukautta, kunnes sain vauvan. Opettajani ei koskaan ilmaantunut katsomaan minua. Perhe ei antanut minulle senttiäkään rahaa eikä vaatteita, mutta miehen äiti vei minut sentään terveysneuvontaan.

”Tulen surulliseksi, kun näen ystävieni menevän kouluun.”

Ennen lapsen saamista isäni maksoi koulumaksuni ja huolehti kaikesta, mitä tarvitsin. Vauvan synnyttyä isäni ei ole antanut minulle enää mitään. Hän ei halua nähdä minua enää.

Asun äitini, tyttäreni ja kahden nuoremman siskoni kanssa. En käy enää koulua, mutta äitini tukee minua. Jos tarvitsen jotain, mihin minulla ei ole varaa, hän yrittää auttaa.

En ole kovin onnellinen äiti. Äitiys on raskasta, koska on aina minun vastuullani, jos vauvalla on vaikka kuumetta.

Ennen vauvan syntymää kävin koulua. Nyt tulen surulliseksi, kun näen ystävieni menevän kouluun. Olisin halunnut äidiksi vasta myöhemmin.”

Ana aikoo elää kaksin tyttärensä Karenin kanssa. ”En halua, että tyttäreni tekee samoja virheitä kuin minä.”
Ana aikoo elää kaksin tyttärensä Karenin kanssa. ”En halua, että tyttäreni tekee samoja virheitä kuin minä.”

Ana, 15, Kolumbia: ”Lapsen isän mielestä lapsi ei ole hänen velvollisuutensa”

Ana asuu tyttärensä, vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa suurkaupungissa Kolumbiassa. Kahdeksannella luokalla hän tuli raskaaksi poikaystävälleen, ja pian tapahtuneen jälkeen poika jätti Anan.

”Kun huomasin olevani raskaana, olin kauhuissani. Pelkäsin, mitä vanhempani sanoisivat. Kerroin asiasta ensin lapsen isälle, mutta hän ei sanonut mitään – alkoi vain nauraa.

Lopulta kerroin siskolleni, joka kertoi äidilleni, joka kertoi isälleni. Minusta tuntui pahalta, koska tunsin aiheuttaneeni pettymyksen perheelleni.

Tapasin lapseni isän koulussa. Kävin kahdeksatta luokkaa, hän yhdeksättä. Kun tulin raskaaksi, yhteydenpitomme katkesi täysin. Hän on käynyt katsomassa tytärtämme vain kerran. Hänen mielestään lapsi ei ole hänen velvollisuutensa. En tiedä, mitä sanoa. Se tuntuu niin epäreilulta.

Olin rakastunut poikaan ja uskoin, että hänkin rakasti minua. Hän sanoi haluavansa perheen kanssani. Miksi hän jätti meidät?

”Lapsen isä on käynyt katsomassa tytärtämme vain kerran.”

Kun olin kahdeksannella kuulla raskaana, verenpaineeni nousi. Menin terveysasemalle, ja minut lähetettiin suoraan synnytyssaliin. Lääkäri tutki lantioni ja päätti käynnistää synnytyksen. Sain pillerin, mutta aluksi en tuntenut mitään.

Tuska alkoi vasta kahden päivän kuluttua. Puristin äitiäni käsistä, ja hän käski minun hengittää syvään sisään ja ulos. Se auttoi hallitsemaan kipua. Tunsin onnea, kun sain Karenin syliini.

Oli omituista tulla kotiin vauvan kanssa, koska en tiennyt ollenkaan, miten vauvoja kuuluu käsitellä. Äitini selitti, miten asiat tehdään. 

Nyt käyn taas koulua. Päivisin tätini hoitaa Karenia, kun vanhempani käyvät töissä. On vaikeaa olla äiti ja opiskella samaan aikaan. Minun täytyy tehdä läksyt, pestä Karenin vaatteet ja kylvettää hänet. Se on usein hankalaa. Haluan kuitenkin saada ammatin, jotta pystyn tukemaan tytärtäni.

Kaiken kokemani jälkeen päätin, että aion elää kahdestaan tyttäreni kanssa. Mutta mitä jos rakastun uudelleen? Olisi ihanaa mennä naimisiin ja muuttaa omaan kotiin, mutta en halua joutua enää hylätyksi.

Tyttäreni tekee minut onnelliseksi. Kun hän hymyilee minulle, hetkessä on kauneutta.

En halua, että Karen tekee samoja virheitä kuin minä. Tahdon, että hän opiskelee ja saavuttaa jotakin elämässään. Aion kertoa hänelle, miten minulle kävi. Toivottavasti se toimii varoittavana esimerkkinä.”

Anitan vauva kuoli synnytyksessä, ja hän itse sai vakavia vammoja.
Anitan vauva kuoli synnytyksessä, ja hän itse sai vakavia vammoja.

Anita, 15, Bangladesh: ”Mieheni lähtee, jos en saa pian toista lasta”

Anita asuu miehensä ja appivanhempiensa kanssa Bangladeshin maaseudulla. Hän joutui naimisiin 13-vuotiaana ja tuli raskaaksi 14-vuotiaana. Vauva kuoli synnytyksessä ja Anita sai vakavia vammoja, jotka aiheuttivat fistelin. Sen takia Anita ei voi pidättää virtsaa.

”Vauvani kuoli synnytyksessä, ja kärsin edelleen hirvittävistä kivuista. En voi edes kävellä kunnolla. 

Makasin synnytyksen jälkeen 12 päivää sairaalassa. En pystynyt enää pidättämään virtsaa. Kun makaan paikoillani, en vuoda, mutta heti kun nousen ylös ja otan yhdenkin askeleen, alan pissata. Vaatteeni ja kaikki paikat kastuvat. Pelkään, etten toivu tästä.

Rukoilen, että Jumala huolehtisi minusta. Minulla oli poika, mutta Jumala otti hänet pois. Nyt pyydän, että saisin mahdollisuuden tulla uudelleen äidiksi.

Ennen naimisiin menoa asuin äidin, isän, seitsemän siskon ja pikkuveljen kanssa. Perheemme on hyvin köyhä, joten sain käydä koulua vain kaksi vuotta. Yhtenä päivänä tätini tuli kylään ja kysyi isältäni, olisiko tämä valmis naittamaan minut. En ollut lainkaan iloinen. En edes tuntenut tulevaa miestäni.

Kun häistä oli kulunut viisi kuukautta, tulin raskaaksi. Olin iloinen, ja mieheni vasta onnellinen olikin. En tiennyt, kuinka vaarallista on odottaa vauvaa niin nuorena.

”Mieheni syyttelee minua vammoistani.”

Synnytykseni oli hyvin vaikea. Kylän lapsenpäästäjä tuli luoksemme, mutta hän ei saanut vauvaa ulos. Minut vietiin ensin terveysklinikalle, sitten sairaalaan. Synnytys kesti yli kaksi vuorokautta, ja kipu oli sietämätön. Kätilö kiskoi vauvaa hiuksista, mutta poika ei silti tullut ulos. Kun vauva lopulta saatiin maailmaan, hän oli jo kuollut.

Minut lähetettiin kotiin katetrin kanssa, joka minun piti tulla vaihtamaan joka kymmenes päivä. Vointini ei parantunut. Olin murtunut ja itkin paljon.

Kun naapurini kysyi, mikä minua vaivasi, kerroin tarinani. Hän sanoi, että vaivaani oli olemassa hoito, ja kertoi fisteliparantolasta. Mieheni toi minut tänne, ja nyt odotan leikkaukseen pääsyä.

Mieheni on yhä kanssani, mutta hän ei suhtaudu vammoihini lainkaan ymmärtävästi. Hän syyttelee minua ja kyselee, miksi minulla pitää olla fisteli, vaikka muilla naisilla ei sellaista ole.

Siksi minun täytyy toipua nopeasti. Jos en saa pian toista lasta, mieheni lähtee.”

#childmothers-näyttely Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä 11.–30.10.2016.

Naisille jää näissä kaverielokuvissa vain heteroalibin rooli.

Henkivartija Michael Bryce (Ryan Reynolds) tyrii työkeikallaan pahanpäiväisesti. Onneksi Michaelin ex-naisystävä Amelia Ryder (Elodie Yung) tarjoaa hänelle tilaisuuden todistaa ammattitaitonsa. Michael saa tehtäväkseen toimittaa inhoamansa palkkamurhaaja Darius Kincaidin (Samuel L. Jackson) Haagiin. Kincaid on kutsuttu todistamaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Valko-Venäjää diktaattorin elkein johtavaa presidentti Dukhovichiä (Gary Oldman) vastaan.

Patrick Hughesin ohjaama uutuus The Hitman’s Bodyguard noudattelee kaveruskomedioiden tuttua kaavaa. Lajityypin kivijalka on Tappava ase, jossa sähäkästi sanailevaa kyttäkaksikkoa näyttelivät Mel Gibson ja Danny Glover. Näissä elokuvissa kaverukset ovat yleensä niin kiinni toisissaan, että naisille jää vain heteroalibin rooli. He ovat mukana tarinassa vain todistaakseen, etteivät päähenkilöt ole homoja, vaikka viihtyvätkin mieluiten keskenään. Miesten suhde etenee samalla tavalla kuin Hollywood-romansseista: toisiaan inhoava parivaljakko mieltyy toisiinsa, kunhan on ensin saanut ärhennellä keskenään. Näinhän miesten ja naistenkin suhde saa alkunsa, mikäli Hollywoodia on uskominen.

Hughes ei tuo tähän kuvioon mitään uutta. Aina kun katsoja on pitämäisillään leffasta, Jackson murjaisee sovinistisen tai homofobisen vitsin. Niin, eihän sitä tosiaan olla homoja, vaikka ollaan kahden.

Katso traileri:

The Hitman's bodyguard

**

Ensi-ilta 18.8.

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Anni Hautala lomaili kesällä avomiehensä stand up -koomikko Niko Kivelän ja molempien poikien kanssa Kreikassa ja mökillä. Kuva: Jonna Öhrnberg

Radiojuontaja Anni Hautala aloittaa joka maanantai terveellisen elämän, mutta päätös pitää korkeintaan keskiviikkoon asti.

Juontaja Anni Hautala, 35, julkaisee marraskuussa keittokirjan. Projekti alkoi, kun kustantaja otti suosikkijuontajaan yhteyttä.

– Minulla on helppo suhde ruokaan. Rakastan sitä, että en itsekään tiedä, mitä ruokaa laitan ja kaivelen kaapeista kaikkia tekotarpeita, Anni kertoi torstaina Otavan syyskauden avajaisissa.

Kesällä Anni vieraili kirjaa varten Champagnesen ja Cognacin kylissä, jossa tutustui juomien valmistusprosesseihin. Kirjassa on muutama drinkkiohje. Ruuan suhteen Anni kuvailee olevansa nautiskelija.

”Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.”

– En ole koskaan ollut millään dieetillä. Minulla on siihen liian huono itsekuri. Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.

Keho ei totu aikaisiin aamuherätyksiin

Radio Suomipopin Aamulypsyä juontava Anni herää joka aamu ennen viittä. Aikaisin herääminen ja väsymys lisäävät makeannälkää.

– Keho ei oikein totu siihen heräämiseen. Aloitan joka maanantai terveellisemmän elämän ja suunnittelen karkkilakkoa, mutta se loppuu viimeistään keskiviikkona. Toimituksessa on usein karkkeja ja herkkuja, joihin sorrun.

”Loppukevät oli ihan hullua juoksua.”

Aamulypsyn lisäksi Anni jatkoi tällä viikolla kesän jälkeen Idolsin kuvauksia. Kuuden viikon kesäloma tuli tarpeeseen.

– Olin todella tiukka lomasta. Loppukevät oli ihan hullua juoksua ja odotin jo lomaa. Huomaan, että käyn silloin kärsimättömäksi; en jaksaisi yhtään mitään korjauksia tai muutoksia, vaan olin, että kuvataan nyt vaan.

Kuvien jakaminen turmapaikalta pyydetään lopettamaan, jotta poliisit saisivat työrauhan syyllisten löytämiseksi.

Torstai-iltana 13 ihmistä kuoli ja kymmenet loukkaantuivat, kun pakettiauto ajoi ihmisjoukkoon Barcelonan suosituimmalla kävelydadulla. Isis on julistautunut iskun tekijäksi.

Las Ramblas -kävelykadulle kohdistuneen terrori-iskun jälkeen Twitter on alkanut täyttyä kissojen kuvista aihetunnisteella #barcelona. Ilmiöstä uutisoi ensimmäisenä Helsingin sanomat.

Kissakuvat ovat vastaus terrorismille. Ilmiö sai alkunsa Belgian terrori-iskujen jälkeen vuonna 2015, ja ajatus sen taustalla on antaa poliisille työrauha jakamalla kuvia kissoista turmapaikan ja uhrien sijaan. Nyt myös Barcelonan iskuihin vastataan kissoilla.

Lue lisää: Kissakuvista tuli Brysselin terroristijahdin symboli

”Pyydän, postatkaa kuvia kissoista Las Ramblasilla loukkaantuneiden ihmisten sijaan. Älkää välittäkö tietoa terroristeille”, käyttäjä nimeltä Fortino Tapia twiittasi.