Kansainvälisyys näkyy hyvin Demokraattisessa Designkeskuksessa lounasaikaan. Kuvat: Satu Kemppainen

Kaikki tuntevat Ikean, mutta moniko on kuullut Älmhultista? Suomalainen Hanna-Kaarina Heikkilä on yksi ruotsalaisen pikkukylän 4 700 Ikea-työntekijästä. Tänne Ingvar Kamprad perusti ensimmäisen tavaratalonsa ja yhä elämä kylässä pyörii Ikean ympärillä. 

Älmhult on unelias, reilun 9 000 asukkaan kunta Etelä-Ruotsin Smoolannissa, josta Vaahteramäen Eemelikin on kotoisin. Se näyttää ihan ­tavalliselta ruotsalaiselta pikkukylältä.

Vaan eipä olekaan, sillä räppäri Kanye Westillä ei ikinä olisi asiaa mihin tahansa tuppukylään.

Aika vaikea somejulkkis Kim Kardashianin siippaa onkin kuvitella pasteeraamaan tähän Älmhultin typötyhjälle torille, jossa yksinäinen pulu päivystää Sibyllan grillin edessä. Mutta niin vain Kanye viime keväänä vieraili Älmhultissa. Syy on Ikean.

Ikea on kansainvälinen suuryritys, jolla on 392 myymälää 48 eri maassa, mutta sen tärkeimmät toiminnot, kuten esimerkiksi pääkonttori, suunnitteluosasto, protoshop, testilaboratorio ja kuvaus­studio, sijaitsevat yhä piskuisessa Älmhultissa.

Juuri tänne Ingvar Kamprad avasi ensimmäisen Ikea-tavaratalonsa vuonna 1958. Nykyään Ikea työllistää Älmhultissa 4 700 henkilöä. Yksi heistä on suomalainen muotoilija Hanna-Kaarina Heikkilä, 32.

– Joo, onhan tämä aika erikoinen paikka. Tosi kansainvälinen meininki, mutta heti pääkonttorin nurkalta alkaa metsä, Hanna-Kaarina naurahtaa. 

Ei liene epäselvää, kuka on Smoolannin sankari. 

Ikea pyörittää koko kylää. ”Tervetuloa kodin kotiin” julistaa talon päätyyn maalattu muraali keskustassa. Heti kun tulija astuu junasta, hänet toivottavat tervetulleeksi neonvihreät kyltit, jotka ovat lainanneet muotonsa yhdeltä huonekalujätin hittituotteista, 2,99 euroa maksavalta Lampan-valaisimelta. Ne viitoittavat tietä asemalta Ikea-museoon ja Älmhultin ainoaan hotelliin – Ikea-hotelliin.

Alle tunnin junamatkan päässä sijaitseva Malmö on surullisenkuuluisa uusnatseistaan, mutta Älmhultissa rasistin olo kävisi nopeasti tukalaksi. Asukkaita on viidestäkymmenestä eri maasta, ja täällä sijaitsee myös Ruotsin parhaimmaksi kehuttu kansain­välinen koulu, jonka toimintaa Ikea tietenkin tukee.

Kampradin tarinaa kerrotaan Älmhultissa jokseenkin näin: Olipa kerran nuori mies, jolla oli unelma. Hän halusi, että jokaisella olisi mahdollisuus saada kiva koti, vaikka rahaa ei olisi paljon. Tuosta unelmasta syntyi menestystarina nimeltä Ikea...

 


Ingvar Kampradin perhepotretti löytyy Ikea-museosta. 

 

Ei liene epäselvää, kuka on Smoolannin sankari. Kun amerikkalainen Business Insider -lehti vieraili Älmhultissa, toimittaja intoutui vertaamaan kyläläisten suhtautumista Kampradiin pohjoiskorealaisten rakkauteen edesmennyttä ”Suurta johtajaansa, Kansakunnan aurinkoa” Kim-Il-Sungia kohtaan.

 


Kansainvälisyys näkyy myös katukuvassa.

 

Designia kaikille

Hanna-Kaarina on asunut Älmhultissa viime syksystä lähtien. Hän työskentelee designerina Ikean korskeasti nimetyssä Demokraattisessa Designkeskuksessa. Nimellä viitataan Kampradin ydinajatukseen designista jokamiehenoikeutena, mutta ruotsalaiseen tapaan esimerkiksi tasa-arvoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Työntekijöissä on täsmälleen saman verran sekä miehiä että naisia. Työkielenä kaikki käyttävät englantia, ja kollegoita kutsutaan Ikea-työtovereiksi.

 


Myös arkkitehdiksi kouluttautunut Hanna on päässyt tekemään Ikeassa itselleen uusia juttuja kuten suunnittelemaan kuoseja tekstiileihin.

 

Huonekalujätin vakituiseen suunnittelijatiimiin kuuluu yllättäen vain kaksitoista henkeä. Työtahti kuulostaa kuitenkin hengästyttävältä: designerit saattavat suunnitella vuodessa jopa 200–300 tuotetta.

Ikea käyttää paljon freelancereita, mutta designtiimiä vahvistetaan säännöllisesti Hannan kaltaisilla nuorilla ja lahjakkailla suunnittelijoilla, joiden kanssa solmitaan määräaikaiset sopimukset.

Hanna oli viime keväänä Milanon designviikoilla esittelemässä suunnittelemiaan valaisimia ja hyllyjä, ja sen jälkeen hän sai Ikeasta sähköpostia. Älmhultista Hanna ei ollut koskaan kuullutkaan, mutta syyskuussa hän jo muutti kylään, vaikka maisteriopinnot Aalto-yliopiston muotoilun laitoksella Helsingissä ovat vielä kesken.

– Luulin viestiä ensin roskapostiksi. Onneksi luin uudestaan enkä vain deletoinut! 

Työtahti kuulostaa kuitenkin hengästyttävältä: designerit saattavat suunnitella vuodessa jopa 200–300 tuotetta.

Pesti Ikeassa tuntui hienolta mahdollisuudelta uransa alussa olevalle suunnittelijalle.

– Ei minulle olisi varmasti ikinä itselleni tullut mieleen hakea tänne töihin. Tässä on aika ainutlaatuinen tilaisuus nähdä, kuinka tuotteiden kehitys­prosessi etenee massatuotantoon keskittyvässä yrityksessä.

Hannasta on ollut myös kiinnostavaa olla osa isoa tiimiä: ennen tänne tuloaan hän oli tottunut tekemään kaiken itse suunnitelmasta mallikappaleeseen asti. Nyt apuna on ollut heti muun muassa insinöörejä, tuotekehittäjiä, puuseppiä ja ompelijoita.

Eikä Hanna sitäkään voi kieltää, etteikö häntä kiehtoisi ajatus omasta tuotteesta leviämässä koteihin ­ympäri maailman.

– Onhan se jotenkin ihan epätodellista, että kohta jotain minun suunnittelemaani juttua voidaan valmistaa käsittämättömät määrät ja myydä kaikkialla maailman Ikea-tavarataloissa.

Missä lihapullat?

Mutta mitä ihmettä? Demokraattisen Designkeskuksen ruokalasta ei löydy Ikea-ravintoloiden suosituinta annosta eli lihapullia! Lounasautomaatista saisi kyllä Finduksen mikrolihapulla-aterian, mutta nuoria, hoikkia ja trendikkäästi pukeutuneita Ikea-tovereita näyttää kiinnostavan enemmän salaattibuffet.

 


Demokraattisen Designkeskuksen tauko tilassa riittää mikroja.

 

Lounas maksetaan itse, mutta aamu alkaa aina firman tarjoamalla aamiaisella. Kaksi kertaa päivässä pidettävä fika eli kahvipaussi on tärkeä. Kahvia saa ilmaiseksi automaatista, mutta usein masiinan vieressä on tarjolla korvapuusteja tai suklaakakkua. Laskiaisena syötiin porukalla ”semloja” eli laskiaspullia.

Mutta nyt ei fikata, vaan jatketaan Hannan työpisteelle. No, siinähän on rivissä tavallisia työpöytiä, tietokoneita, luonnoslehtiöitä ja kynäpurkkeja. Kaikki ­Ikeaa, luonnollisesti.

Konttorin ikkunapaikat on varattu vakituisille suunnittelijoille. Heti Hannan takana istuu Nike Karlsson, joka on suunnitellut muun muassa Bekväm-porras­jakkaran, joka taitaa löytyä joka toisesta suomalais­kodistakin. Myös viime vuosien menestystuote Råskog-tarjoiluvaunu on lähtöisin Niken pöydältä.

 


Hannan suunnittelijakollega Nike Karlsson on mies monen Ikean suosikkituotteen kuten Bekväm-jakkaran takana.

Kaiken suunnittelun lähtökohtana on viisi perus­periaatetta: muotoilu, funktionaalisuus, laatu, kestävyys – ja kohtuullinen hinta. Ja jotta hinta pysyisi maltillisena, suunnittelijat joutuvat jatkuvasti miettimään uusia, innovatiivisempia ratkaisuja tehdä asioita järkevään hintaan.

– Esimerkiksi jonkin yksityiskohdan muuttamalla voi säästää paljon, Hanna kuvailee.

Kuinka estää perheriidat?

Suunnittelijat joutuvat pohtimaan tietenkin myös sitä, kuinka tuote olisi mahdollisimman helppo koota kotona. Kaikki ovat kuulleet juttuja mehevistä perheriidoista, jotka ovat saaneet alkunsa Ikea-kalusteen kasaamisesta.

– Se myös yllätti, kuinka paljon tuotteita täytyy testata, ennen kuin ne pääsevät myyntiin, Hanna sanoo.

Aina sekään ei riitä. Yksi tarina kertoo vanhuksesta, joka käytti Ikean muovijakkaraa suihkutuolinaan. Tuoli oli kätevä apu suihkussa, koska istuinosassa oli reikiä, joista vesi pääsi valumaan pois. Kunnes sitten eräänä päivänä miehen toinen kives jäi jumiin yhteen istuimen rei’istä.

– En tiedä, onko tuo totta, mutta ihmiset eivät aina käytä tuotetta siihen tarkoitukseen, johon se on alun perin tarkoitettu. Tätäkin pitäisi sitten osata suunnittelussa ennakoida, Hanna nauraa.

Kaikkein tärkeintä olisi silti osata ennakoida sitä, miltä ihmiset haluavat kotiensa tulevaisuudessa näyttävän. Tuotteen matka suunnitelmasta kauppoihin kestää kuitenkin pari vuotta.

Ikeassa laaditaan tietenkin trendiennusteita. Lyhyen tähtäimen ennusteet voivat koskea sisustustrendejä, kuten seuraavan vuoden hittivärejä tai -materiaaleja. Pitemmän tähtäimen ennusteissa mietitään ihmisten asumistarpeiden muuttumista.

Tulevaisuuden avainsanoja ovat pienet tilat, muunneltavuus, älykoti ja kierrätettävyys. Kun elämä ja arki muuttuvat yhä liikkuvammiksi, myös kodilta vaaditaan ketteryyttä, kuten edullisia huonekaluja, joihin ei ole tarkoituskaan kiintyä, vaan jotka voidaan kierrättää elämäntilanteiden muuttuessa.

Ja tietysti trendejä täytyy yrittää luoda myös itse, kuten Hannan tiimin vetäjä, luova johtaja Mats Nilsson huomauttaa virnistäen.

– En voi tietää, mitä ihmiset muutaman vuoden kuluttua haluavat, mutta me yritämme luoda jotain niin houkuttelevaa, etteivät he voi olla haluamatta sitä!

 


Nuoret suunnittelijat hengaavat paljon yhdessä myös vapaa-ajalla. Jingbei on Kiinasta (vas.), Hanna Suomesta, Eléa Ranskasta ja Siri Ruotsista.

 

Urheilemaan, ei bisselle

Kun Hanna lähtee illalla töistä, Älmhultin kylänraitti on pimeä ja hipihiljainen. Tuossa on Coopin ruokakauppa, tuossa Systembolaget. Lisäksi löytyy pitseria, thairavintola ja pubi. Ohi köpöttelee vain mummo kävelysauvojensa kanssa.

Ainoa paikka, jossa Älmhultissa on aina kahdesti päivässä ruuhkaa, on rautatieasema. Aamulla varhain, kun Ikean työntekijät purkautuvat junasta, ja iltapäivällä, kun he pakkautuvat sinne uudestaan. Työntekijöistä noin puolet asuu Älmhultissa, puolet junailee päivittäin lähikaupungeista kuten Malmöstä tai Helsingborgista.

Moni heistä haluaisi asua Älmhultissa, mutta Ikea kasvaa niin nopeasti, että asunnoista on pulaa. Kun Hannan kollegat laittoivat yhden huoneen omakotitalostaan vuokralle, halukkaita oli jonoksi asti.

– Kokonaisia intialaisia perheitä olisi halunnut muuttaa yhteen huoneeseen.

 


Älmhultissa on pulaa asunnoista. Hannalla kävi tuuri, kun hän pääsi asumaan Ikean toisen suomalaissuunnittelijan Iina Vuorivirran entiseen asuntoon.

 

Ja miksei Älmhult olisikin etenkin perheellisille mainio paikka elää: siellä on rauhallista ja tilaa, luonto on lähellä. Kaupungin humua kaipaavaa pitkästyisi kuitenkin nopeasti, ja esimerkiksi yöelämää on turha etsiä. Elokuvateatteri sentään löytyy, mutta sekin on ollut jo monesti kupsahtamassa. Aina Ikea on tullut hätiin ja pelastanut.

Vapaa-ajalla älmhultilaiset lähinnä ulkoilevat ja urheilevat. Ikea pitää omistaan huolta vapaallakin: Ikea Aktivitetshusetissa yrityksen työntekijät ja perheenjäsenensä saavat käydä ilmaiseksi kuntosalilla ja saunassa. Vuxen Club järjestää toimintaa Ikea-eläkeläisille, ja silloin tällöin keskuksessa järjestetään ­afterwork-iltoja, joissa saattaa olla vaikkapa elävää musiikkia.

 


Hanna ja Eléa käyvät pelaamassa kössiä Ikea Aktivitetshusetissa. Töiden jälkeen työntekijät menevät mieluummin urheilemaan kuin oluelle.

 

Hannaa pikkupaikan hiljaisuus ei ahdista.

–Tykkään siitä, että täällä ei ole liikaa virikkeitä. Täällä voin keskittyä puhtaasti työntekoon. Elämäni Helsingissä oli aina paljon hektisempää. Sitä paitsi olen tottunut pikkukaupungin menoon: olen alun perin kotoisin Kemistä, jossa ei ole paljon tämän vilkkaampaa.

 


Älmhult näyttää aika samalta kuin suomalaisetkin pikkupaikkakunnat, sillä erotuksella että talot ovat ehkä lite sötare ja kadut siistimpiä.

 

Kulttihenkeä?

Ikean kodista ei voi tietenkään poistua kurkistamatta Ikea-museoon, Ikea-hotelliin tai maailman ainoaan Ikea Fyndiin, josta voi tehdä löytöjä menneistä mallistoista pilkkahinnalla.


Esitteen mukaan Ikea-hotellissa ei ole tarjolla luksusta, vaan mukavia vuoteita kohtuuhintaan. Valinnanvaraa ainakin löytyy!

 

Ikea-hotellin huoneissa on Raamatun sijasta Ikean tuorein katalogi, jonka väitetään olevan jopa Raamattuakin laajalevikkisempi painotuote.

Museon aulassa on seinänkokoinen Ingvar Kampradia esittävä mosaiikkityö. Lähempi tarkastelu osoittaa sen koostuvan työntekijöiden kasvokuvista.

Esillä on myös nuhjuisia tulitikkuaskeja, joita myymällä pikku-Ingvar aloitti uransa. Neuvokas poika keksi hankkia Tukholmasta ison erän tikkuja halvalla ja myydä niitä kalliimmalla paikallisille.

Tai niin täällä ainakin kerrotaan. Tarina viisivuotiaasta bisnesnerosta alkaa jo hieman hymyilyttää ja Business Insiderin vertaus avautua. Jonkinasteista Kamprad-henkilökulttia on selvästi havaittavissa.

– Kampradista puhutaan täällä hyvin arvostavasti; hän ei ole tehnyt paljon vain Ikean vaan koko yhteisön eteen, kertoo Ikean viestinnässä työskentelevä Angelina Ho Degerman. Hän on muuttanut Älmhultiin Singaporesta.

Yhdeksänkymppinen Kamprad asuu yhä Älmhultin lähellä, ja hän käy yhä kääntymässä aina Ikean pikkujouluissa. Kamprad on vaatimattoman – tosin joidenkin mielestä lähes legendaarisen saidan – miehen maineessa. Virttyneessä fleecepusakassa viihtyvää miljardööriä ei mikään erota ulkoisesti perussvenssonista.

 


Onhan se toki legendaarinen tuote, mutta että oikein vitriinissä...

 

Vaikka kuinka yrittää, paikallisista on vaikea saada irti mitään poikkipuolisia kommentteja Älmhultista saati Ikeasta. Sen ­sijaan he sanovat:

– Mahtava paikka!

– Paras.

– Rakastan työtäni!

Onko kyse ruotsalaisesta positiivisuudesta, vieraskoreudesta, ulkokultaisuudesta vai mistä?

– Luulen, että ihmiset viihtyvät täällä kyllä ihan aidosti. Tosi vähän kuulee minkäänlaista rutinaa edes kahvipöydässä, Hanna sanoo.

Luonnollisesti menestyjien joukossa on hyvä olla: firmassa, jolla menee hyvin, on varmasti myös kiva työskennellä.

– Isossa yrityksessä on myös hyvin tarjolla erilaisia työtehtäviä ja etenemismahdollisuuksia. Moni vakituisista työntekijöistä on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran Ikeassa, Hanna miettii.

Hänkin on viihtynyt hyvin. Hänen sopimuksensa päättyy kesän alussa, mutta jatkosta on jo keskusteltu.

– En ehkä voisi kuvitella muuttavani pysyvästi tänne, mutta olisi kiva jäädä niin pitkäksi aikaa, että ehtisin nähdä koko prosessin: kuinka siitä piirroksesta luonnoslehtiössäni syntyy oikea tuote, joka on jo kauppojen hyllyllä.


Älmhultin loppis – kirpputori – on Hannan suosikkipaikkoja. Sieltä hän tekee löytöjä ja hakee myös inspiraatiota. Ikeaa on päätynyt sinnekin.

Vaikka työt eivät jatkuisikaan, Ikeasta näyttäisi tulevan pysyvästi osa Hannan elämää. Kotona Helsingissä odottaa poikaystävän kanssa juuri hankittu ensimmäinen omistus­asunto. Sinne olisi tarkoitus laittaa Ikea-keittiö.

Sarjan käsikirjoituksen takana on sama mies, joka kirjoitti puolet Vallan linnakkeen jaksoista. Laatua luvassa siis!

Tanskalaistrilleri Petos (Bedrag, 2016) pyörii talousrikollisuuden ympärillä ja pohtii rahan valtaa eri lähtökohdista tulevien ihmisten elämässä.

Keväältä 2016 uusittavan kymmenosaisen sarjan avausjaksossa tuulivoimalaitoksessa on sattunut kuolemantapaus, joka näyttää työtapaturmalta.

Poliisi kiinnostuu tapauksesta huomatessaan, että sattuneella on yhteys energia-alan suuryritykseen.

Kotimaassaan supersuosittu Petos jatkaa tanskalaissarjojen kansainvälistä menestyskulkua, sillä trilleristä puuhataan amerikkalaisversiota. Sarjan pääkäsikirjoittaja on Jeppe Gjervig Gram, joka kirjoitti myös puolet menestyssarja Vallan linnakkeen jaksoista.

Petos ei osoittele, vaan muistuttaa, että ahneita olemme kaikki.

Taitavasti käsikirjoitettu ja itsevarmasti ohjattu trilleri osuu ja uppoaa. Raha on ikuisuusaihe, mutta tarina onnistuu silti tuntumaan tuoreelta ja ajankohtaiselta juuri tässä ajassa.

Petos ei osoittele, vaan muistuttaa, että ahneita olemme kaikki – ahneuden volyymi vain vaihtelee henkilön asemasta riippuen.

Nuori ja kunnianhimoinen juristi Claudia (Natalie Madueño) työskentelee uusiutuvan energian yrityksessä ja etenee äkisti urallaan voitettuaan lipevän pomonsa (Nikolaj Lie Kaas) luottamuksen.

Rikostutkija Mads (Thomas Bo Larsen) puolestaan koettaa saada menestynyttä suuryritystä vastuuseen laittomuuksista. Samanaikaisesti vankilasta vapautunut automekaanikko Nicky (Esben Smed) rötöstelee hankkiakseen kodin tuoreelle perheelleen.

 

Petos, Teema & Fem ma klo 22.00

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

RAPU

Suuntaa rohkeasti kohti uutta ja tuntematonta. Saat elämääsi virkistävää sisältöä. Ilmaise tunteitasi tänään avoimesti ja rehellisesti.

 

LEIJONA

Sinut huomataan tänään kaikkialla. Teet vaikutuksen tapaamiisi ihmisiin ja solmit hyödyllisiä kontakteja. Älä pelkää muutoksen tuulia.

 

NEITSYT

Ole tarkkana taloudellisissa kysymyksissä. Sinua yritetään vetää mukaan epäilyttävään kuvioon. Ota asioista perusteellisesti selvää ennen suostumista.

 

VAAKA

Tee tilanteen kaipaamat muutokset niin pian kuin mahdollista. Muiden mielipiteitä on hyvä kuunnella, mutta olet itse etusijalla. Keskity siihen, mikä tuntuu sinusta oikealta.

 

SKORPIONI

Puhu peloistasi avoimesti. Saat tehtyä tänään hyviä päätöksiä, jotka auttavat stressinhallinnassa. On aika kokeilla jotain uutta ja erilaista.

 

JOUSIMIES

Avoin mieli on paras valttisi. Älä päästä ketään painostamaan sinua tekemään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Liian vaativista ihmisistä on syytä pysyä kaukana.

 

KAURIS

Kokeile erilaista tapaa hoitaa tuttuja asioita. Yllätyt iloisesti uusista löydöistäsi. Ole avoin romantiikalle, jota on selvästi ilmassa.

 

VESIMIES

Haasta itsesi ja nauti sen tuomista positiivisista muutoksista. Älä jarruttele luovaa puoltasi tänään, vaan toteuta ideoitasi täysillä. Raha-asioissa tapahtuu positiivinen käänne.

 

KALAT

Tarjoa tukeasi vaikeuksiin joutuneelle ihmiselle. Apusi osuu oikeaan kohtaan. Löydät siinä sivussa ratkaisun myös omaan dilemmaasi.

 

OINAS

On aika vähentää puhetta ja lisätä toimintaa. Unohda kuulemasi kritiikki ja toteuta päässäsi muhinut idea. Pienillä muutoksilla rakennat itsellesi vakaampaa tulevaisuutta.

 

HÄRKÄ

Ota yhteyttä vanhoihin ystäviin. He voida tuoda elämääsi sävyjä, joita olet kaivannut. Ole rohkea tunteistasi puhuessasi.

 

KAKSONEN

Kerää tarpeeksi tietoa ennen valinnan tekemistä. Ratkaisuja voi olla hankala löytää tänään. Lähelläsi saattaa pyöriä ihminen, joka ei ole rehellinen sinua kohtaan.

 

Jaa horoskooppi sähköpostilla kaverille!

Tälle sukupolvelle muutos on mahdollisuus eikä uhka. Mitä opittavaa meillä on Netalta, Essiltä ja Pertulta?

Spotit valaisevat Nukketeatteri Sammon lavan. Puolikaaren muotoon asetelluilla tuoleilla istuu kymmenen pari-kolmekymppistä nuorta ja konsulttifirma D11:n toimitusjohtaja Heikki Leskinen. Jokainen on napannut sivupöydältä limsan tai vesilasin, ja tilan täyttää puheensorina.

Pari minuuttia yli neljän sisään astelee S-Pankin toimitusjohtaja Pekka Ylihurula.

– Otatko kahvia? Heikki huikkaa.

– Ei, ei, vettä vain, Pekka sanoo.

– Ai Pekalle tarjotaan kahviakin. Tässä on aina tämä hierarkia, joku nuorista huikkaa ja huoneen täyttää kepeä nauru.

No mutta tänään hierarkia unohdetaan. Tavallisesti Pekka Ylihurula luotsaa satoja alaisia työssään toimitusjohtajana, tänään häntä luotsaavat milleniaalit. Meneillään on Millenial Board, jossa yritysjohtajille kerrotaan, miten bisnestä oikeasti kannattaisi pyörittää.

Monissa firmoissa on nimittäin hätä. Perinteisillä aloilla etsitään kiivaasti uusia tapoja tehdä rahaa, kun vanhat ansaintamallit katoavat alta. Jotta firmat eivät putoaisi digimurroksen ja globalisaation kelkasta, tarvitaan uusia ideoita, ajatuksia tulevaisuuden kuluttajilta. Ja keltäpä muulta niitä kysyisi kuin milleniaaleilta?

Miksi heiltä kysytään?

Milleniaaleja ovat kaikki vuosina 1981–1996 syntyneet. Tutkimusten mukaan he ovat suvaitsevaisia ja kokeilunhaluisia maailmankansalaisia, netin ja sosiaalisen median aikakaudella kasvaneita diginatiiveja. He arvostavat vapautta, puhuvat tunteista ja heille rahaa tärkeämpää on se, että työnantajalla on samat arvot kuin itsellä.

Tosin milleniaali itse ei halua, että häntä kutsutaan milleniaaliksi. Tämä sukupolvi tavoittelee yksilöllisyyttä.

Otetaanpa esimerkiksi Essi Horppila, 25, Netta Lehtonen, 27, ja Perttu Pölönen, 22. Essi on Finnairin eCommerce Manager ja pian valmistuva kauppatieteiden maisteri, Netta positiivisen psykologian valmentaja ja Joylla-yrityksen perustaja. Perttu on start up -yrittäjä, joka on opiskellut Kalifornian tulevaisuusyliopistossa ja valittu vuoden luovimmaksi suomalaiseksi vuonna 2014.

– Milleniaali on kulahtanut ja vähän leimaava sana, ainakin liike-elämässä. Tarvittaisiin jokin muu, vaikka aspiration, Essi ehdottaa.

Pitää ihan tarkistaa sanakirjasta, mitä aspiration tarkoittaa: pyrkimystä tai tavoitetta. Essin, Netan ja Pertun puheessa vilahtelee muutenkin sanoja, joita olemme tottuneet kuulemaan korkeintaan amerikkalaisissa motivaatiopuheissa.

”Milleniaali on kulahtanut ja vähän leimaava sana.”

Mutta milleniaalit eivät vain puhu, he myös tekevät. Perttu kehitti 15-vuotiaana sellonsoitonopiskelijana Sävelkellon, keksinnön, jossa sävelet on asetettu kellotaulun muotoon. Kellon avulla hankala musiikin teorian hahmottaminen on helppoa kenelle tahansa. Sittemmin Sävelkello on tuonut Pertulle pääsyn Piilaakson tulevaisuusyliopistoon ja voiton EU:n Young Scientists -kilpailussa.

Eipä ihme, että näille harteille sovitellaan Suomen pelastajan viittaa. Voisiko Millenial Boardista päätellä, että keski-ikäisten miesten yksinvalta on murenemassa?

– On hyvä, että firmoja pyörittävät vanhat parrat eivät vain katso arrogantisti ongelman yli kuin heillä olisi kaikki vastaukset. Olemme oikeasti tekemisissä isomman murroksen kanssa kuin ennen, Perttu sanoo.


Netta, Essi ja Perttu  toisivat työelämään lisää positiivista palautetta. ”Jo kouluaineisiin merkittiin vain virheet punakynällä. En muista yhtään merkintää siitä, että oletpa ollut luova tässä kohdassa”, Netta sanoo.
Netta, Essi ja Perttu toisivat työelämään lisää positiivista palautetta. ”Jo kouluaineisiin merkittiin vain virheet punakynällä. En muista yhtään merkintää siitä, että oletpa ollut luova tässä kohdassa”, Netta sanoo.

 

Essistä on hassua, että johtoryhmissä istuvat vuosissa mitattuina kokeneimmat työtekijät – varsinkin nyt, kun maailma muuttuu nopeasti.

– Muutoksen ja innovaatioiden pahin uhka ovat taustoiltaan liian samankaltaiset päätöksentekijät saman pöydän ääressä. Me Millennial Boardissa rikomme sitä kuplaa, Essi sanoo.

– Ajatusmaailma, trendit ja elämäntyylit muuttuvat paljon meidän ikäistemme ehdoilla. Jokaisessa hallituksessa pitäisi olla vähintään yksi alle kolmekymppinen.

Se lahjakkuus

Diplomaatti. Viihdyttäjä. Kampanjoija. Innostaja. Illan Millennial Board -istunnossa on meneillään esittelykierros. Jokainen lavalla istuva nuori sanoo ensin nimensä, sitten tittelin, joka kuvaa hänen rooliaan ryhmässä.

Tänään keskustellaan lahjakkuudesta, koska nuorten mielestä omien lahjojen löytäminen olisi Suomen tulevaisuudelle elintärkeää.

– Stereotypiat kahlitsevat meitä. Esimerkiksi astronautti ei ole vain astronautti vaan henkilö, joka tykkää seikkailla ja mennä uusiin paikkoihin, Perttu sanoo.

S-Pankin Pekka Ylihurula nyökyttelee ja kirjoittaa muistiinpanoja vieressä. Myöhemmin hän myöntää olevansa entinen milleniaaliskeptikko.

– Minua vähän ärsyttikin, kun kaikki puhuivat milleniaaleista. Milleniaalit sitä, milleniaalit tätä.

”Minua vähän ärsyttikin, kun kaikki puhuivat milleniaaleista.”

Pekka sai idean Millennial Boardin järjestämisestä syksyllä 2015 pohtiessaan pankkialan muutosta. Tuntui mahdottomalta ennustaa, millaisessa maailmassa kymmenen vuoden päästä eletään ja miten siihen pitäisi varautua.

– Ajattelin, että okei, milleniaalit ovat tärkeä juttu, mutta miten niihin pitäisi suhtautua. Pitäisikö ottaa muutama milleniaali töihin ja olla isällinen? Vai pitäisikö heidät ottaa mukaan yrityksen kehittämiseen?

Pekka päätyi jälkimmäiseen. Hän ajatteli, että olisi hauskaa, jos nuoret sparraisivat kerrankin johtoa. Samalla selviäisi, mitä he maailmasta ajattelevat – miten he suhtautuvat pankkeihin ja mitä he odottavat työelämältä.

– Halusin oikeasti tutustua tähän uuteen sukupolveen, Pekka sanoo.

– Minusta on vähän naurettavaa, kun keski-ikäiset yritysjohtajat pistävät hupparit päälle, lähtevät Slushiin ja ovat olevinaan hemmetin kovia digityyppejä. Se on päälleliimattua.


S-pankin palkkalistoilla on omiakin milleniaaleja, mutta toimitusjohtaja Pekka Ylihurula arvostaa Boardilta saamaansa suoraa palautetta. ”Heidän ei tarvitse ajatella, että toimitusjohtajan kanssa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.”
S-pankin palkkalistoilla on omiakin milleniaaleja, mutta toimitusjohtaja Pekka Ylihurula arvostaa Boardilta saamaansa suoraa palautetta. ”Heidän ei tarvitse ajatella, että toimitusjohtajan kanssa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.”


Miten voi vaikuttaa yksin?

Mitä milleniaalit itse ajattelevat siitä, että heistä odotetaan yritysten pelastajaa? Essi, Perttu ja Netta eivät myönnä ottavansa roolista paineita.

– Se tuntuu hirveän luonnolliselta. Better late than never, Essi sanoo.

– Olemme sukupolvea, jolle muutos on mahdollisuus eikä uhka. Ennemmin odotan malttamattomana tulevaisuutta ja sitä, että saan omassa työssäni olla mukana hahmottelemassa suurempia suuntaviivoja.

Isossa pörssiyhtiössä asioiden muuttaminen ei ole aina niin yksinkertaista. Netta tietää kokemuksesta, että vaikuttaminen on huomattavasti helpompaa, jos työpaikalla suhtaudutaan muutoksiin myönteisesti.

– Isoissa yrityksissä on edelleen paljon sitä, että sinulla ei ole kokemusta, älä tule sanomaan, meillä on aina tehty näin, Netta sanoo.

– Olen kohdannut töissä tilanteita, joissa ideani eivät ole saaneet juuri ollenkaan palautetta tai kiitosta. Se tuntui todella turhauttavalta ja sai minut vaihtamaan työpaikkaa ja myöhemmin perustamaan oman yrityksen.

Perttu uskoo, että teknologian kehitys on kasvattanut yksilön vaikutusmahdollisuuksia ja ymmärrystä maailmasta.

– Joku voi omasta autotallistaan käsin muuttaa miljoonan ihmisen elämän. Ennen ei pystynyt tekemään mitään merkittävää, ellei ollut valtaapitävä.


Perttu kannustaa kääntämään virheet vahvuudeksi. ”Kriisi kertoo jotain, mitä ei muuten näkisi.”
Perttu kannustaa kääntämään virheet vahvuudeksi. ”Kriisi kertoo jotain, mitä ei muuten näkisi.”


Unelmien työelämää

Pertun, Essin ja Netan mielestä suomalaisessa työelämässä pelätään liikaa epäonnistumisia eikä oteta tarpeeksi riskejä. Johtoryhmissä pyöritellään numeroita ja strategioita, mutta unohdetaan tunteet.

– Toivoisin kannustavampaa kulttuuria, rakentavaa ja positiivista feedbackia. Että epäonnistuminen ei olisi niin hemmetin iso mörkö, Netta sanoo.

Milleniaalien mielestä tunteet eivät ole työelämässä vieläkään itsestäänselvyys: Netta on nähnyt tilanteita, joissa työkaveri on itkenyt ja muut ovat kääntäneet selkänsä.

– Toisaalta yhden työpaikan korkein esimies tuki minua toteuttamaan unelmiani ja itseäni, vaikka se ei ollut kyseisen yrityksen kannalta paras vaihtoehto.

Työntekijöinä Netta, Perttu ja Essi arvostavat vapautta, luottamusta ja hyvää työilmapiiriä. Sitä, että työnantajalla on jokin missio ja se sopii myös omaan missioon. Sitä, että työ tuntuu merkitykselliseltä ja siinä oppii joka päivä jotain uutta.

Perttu ei ole koskaan tehnyt projekteja lukuun ottamatta töitä kellekään muulle. Toisin kuin vanhempiensa sukupolvi, hän, Netta ja Essi pitävät vapautta vakityötä suurempana arvona.

– Sitä, että kukaan ei kontrolloi, mitä teen, vaan minulla on tavoite. Työtavalla ei pitäisi olla väliä, Essi sanoo.

Hän työskentelee ison firman palveluksessa, mutta tuntee vetoa yrittäjyyteen: sen aika on sitten, kun tarpeeksi palava intohimo löytyy.

Netalla on jo oma firma, jonka toimisto sijaitsee milloin kotisohvalla, milloin rantakallioilla.

– Vapaus on merkityksen lisäksi se, mitä yrittäjyydessä rakastan. Se voittaa kummasti rahahuolet.

Toisaalta työelämä pelottaa: Kenelle on töitä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Pysyykö koulutus muutosten perässä?

Ennen firman perustamista Nettakin jännitti, löytääkö hän töitä.

– Pelkäsin myös sitä, että jämähdän tekemään jotain, joka ei ole minulle niin merkityksellistä. Joka päivä pelkään edelleen vähän ja kyseenalaistan omia valintojani. En vain anna pelolle liikaa tilaa.

Sankareita vai roistoja?

Milleniaalien asenne ja uho voivat ärsyttää nöyryyteen oppinutta suomalaista. Milleniaaleja on kritisoitu siitä, että he haluaisivat suoraan koulunpenkiltä asiantuntijatehtäviin, toteuttamaan omaa intohimoaan. Heidän sanotaan välttelevän sitoutumista ja rutiinihommia, valitsevan työelämässä vain rusinat pullasta ja lähtevän Balille surffaamaan, kun asiat käyvät liian raskaiksi.

Mutta milleniaali ajattelee sen näin: Lähes jokaisen valinnan tai teon pitää olla jollakin tapaa kehittävä. Elämältä on oikeus vaatia paljon.

– Tuntuu, että monet milleniaalit ympärilläni optimoivat kaiken aikansa palvelemaan jotain suurempaa tarkoitusta. Sitä, mitä haluan olla tai mikä minusta on tulossa, Essi sanoo.

– Ehkä meidät ja aiemmat sukupolvet erottaa nimenomaan se, että me haluamme tehdä merkityksellistä.

Toisaalta Essi uskoo, että kaikesta ei voi tehdä merkityksellistä.

– Ei kukaan elä pelkästä merkityksestä. Leipä täytyy saada pöytään, vaikka haluaisi seurata intohimojaan.

”Ei kukaan elä pelkästä merkityksestä.”

Viime aikoina Essi on käyttänyt lähes kaiken aikansa ensimmäisen oman kotinsa remonttiin, täysipäiväiseen työhön ja opintoihin. Välillä hän tuntee painetta elää merkityksellisemmin. Kun hän pitkän työpäivän jälkeen rojahtaa sohvalle ja alkaa katsella Gilmoren tyttöjä, saattaa iskeä syyllisyys: Mitä kaikkea tällä ajalla voisikaan tehdä? Meditoida, lukea, verkostoitua tapahtumissa.

– Usein kun olisi aika taputtaa itseään selkään ja levähtää, ajatukset ovat jo seuraavassa asiassa, siinä, mitä pitäisi tehdä tai oppia. Se ei ole hyvä.


Milleniaali haluaa oppia työssään joka päivä jotain uutta. ”Silloin tuntuu, että olen menossa johonkin enkä suorita vain samaa asiaa”, Perttu sanoo.
Milleniaali haluaa oppia työssään joka päivä jotain uutta. ”Silloin tuntuu, että olen menossa johonkin enkä suorita vain samaa asiaa”, Perttu sanoo.


Elämä on riskiä ja tuottoa

Kello lähestyy kuutta, ja Millennial Board -istunto alkaa olla lopuillaan. On aika kertoa, mitä lahjakkuuskeskustelusta on jäänyt käteen.

– Pitää olla rohkeutta pyytää apua ja epäonnistua. Virheistäkin käsin voi työstää omaa lahjakkuuttaan, yksi milleniaaleista sanoo.

– Sanat rohkea ja riippumaton jäivät resonoimaan. Ne laitan post it -lapulle kotona, lisää toinen.

Pekan mielestä milleniaaleilta voi oppia juuri rohkeutta – uskallusta olla sitä, mitä on, ja tehdä sitä, mitä haluaa.

– He eivät ole urautuneita niin, että täytyisi tehdä se tietty polku: opiskella, mennä töihin, hankkia perhe, omakotitalo ja koira.

Milleniaalit ovatkin valmiita ottamaan enemmän riskejä kuin aiemmat sukupolvet.

– Sitoudumme lyhyempiin työsuhteisiin, yritämme elää hetkessä ja käytämme rahaa kokemuksiin sen sijaan, että keräisimme säästöjä pahan päivän varalle, Essi sanoo.

Hän käytti säästönsä ja opintolainansa ulkomailla.

– Pääosin opiskeluun, mutta tietenkin matkalta tarttui mukaan tärkeitä elämän oppeja. Minulle se oli investointi tulevaisuuteen.

Kun valinnat ovat osa isompaa missiota, niitä myös miettii enemmän. Onko tämä oikea tie? Entä jos olisin valinnut toisin?

On vaikea tyytyä ja elää hetkessä. Mutta jos ei ota riskejä, ei voi valittaakaan, Essi uskoo.

– Mitä suurempi riski, sitä suurempi tuottopoten­tiaali.

S-pankin toimitusjohtaja Pekka Ylihurula ajattelee, että Millenium Boardissa selkiytyi kuva nuorten ajatusmaailmasta:

Milleniaalit eivät tee töitä rahan takia eivätkä kestä jäykkää yrityskulttuuria, huonoa johtamista ja mikromanagerointia.

Pankin asiakkaina he haluavat tietää, mistä maksavat. Palveluiden on oltava digitaalisia ja toimivia.

He pitävät säästämistä vaikeana ja kaipaavat palvelua, jossa säästämisestä voisi jutella matalalla kynnyksellä vaikka viinilasin äärellä.

Jos olet kyllästynyt perinteiseen saunaan, kokeile vaihteeksi vaikka jääsaunaa!

Oma sauna on usein jokaiselle se rakkain, eikä sen löylyjä voita edes maailman hienoimpien kylpylöiden eksoottiset löylyt aromaterapioineen ja muine hienouksineen. Mutta jos kuitenkin kaipaat jotain uutta, kokeile vaikka näitä: 

1. GROTTO-SAUNA

Tämä italialaisesta grotto-nimisestä saunasta inspiroitunut sauna istuisi loistavasti myös Suomen järvimaisemiin. Sauna on tehty yksityiskäyttöön Kanadaan, ja sen on suunnitellut Partisans.

2. KELLUVA SAUNA

Kelluvat saunat ja mökit sopisivat myös Saimaalle. Tässä Rintala Eggertssonin taidonnäyte kelluvasta saunasta:

Myös tämä Vaasan sisäsataman edustalla seilaava saunalautta on ihan kiva:

3. SAUNAGONDOLI

Tämä hienous löytyy tietysti vain Suomesta! Saunagondolin 20 minuuttia kestävään kyytiin pääsee Ylläksellä.

 

Finnish sauna in the Gondola ❤ I am totally a spa person, to be pampered and rubbed and scrubbed with beautiful products is a perfect Lusso day out for me ❤ Detoxing Lusso Style 😛 So when I came across this sauna experience, it straight went right on top of my wishlist ❤ This is the only sauna gondola in the world in Finland at Ylläs Ski resort. This has a great sauna built in the gondola cabin & is made according to the Finnish sauna culture. There can be 4 people at the time in this Sauna gondola. Sauna takes a roundtrip from top of Ylläs, down to the Gondola station and then up again. This trip takes 20min. With breath taking views down below of scenic trees of Lapland is something to remember always ❤ I definitely wanna do this ❤ What say all @lusso_all_things_luxury #luxury #lussoatl #luxuryexperience #experience #luxuryspa #spa #gondola #gondolasauna #finland #luxuryfinland #finnishspa

A post shared by Lusso All Things Luxury (@lusso_all_things_luxury) on

4. JÄÄSAUNA

Lisää suomalaisia erikoisuuksia. Tämä jääsauna lämpiää Kuusamossa Rukalla.

5. SURFFISAUNA

Meillä Suomessa on toki ollut saunabusseja iät ja ajat. Astetta tyylikkäämpään menoon sopii kuitenkin surffisauna, joka on kehitetty pitämään surffarit lämpöisenä. Tällainen kompakti sauna napsahtaisi mukavasti myös jokaisen autoilevan suomalaisen peräkoukkuun.

 

Sunrise light. #newhampshire #surfing #adventure #surfsauna #waves #surf

A post shared by Surf Sauna (@surfsauna) on

Tiedätkö jotain vielä hauskempaa tapaa saunoa? Jaa kokemuksesi kommenttikentässä!