Näitkö jo Norjan Sverre-prinssin, 11, erikoiset käsiliikkeet kuninkaallisessa juhlassa?

Taas ovat nuorisolaisten jutut sekoittaneet internetin.

Tällä viikolla otsikoihin on noussut Norjan prinssi Sverre Magnuksen, 11, vanhemman kansan silmään perin erikoisen käsiliikkeet keskellä kuninkaallista juhlaa.

Kaikki alkoi siitä, kun The Independet julkaisi Facebookissaan videon kuningas Haraldin ja kuningatar Sonjan 80-vuotisjuhlallisuuksista. Videolla kuninkaallinen perhe tervehti norjalaisia parvekkeelta tuttuun tapaan vilkutellen.

Huomio kuitenkin kiinnittyy parvekkeen oikealle laidalle, jossa 11-vuotias Sverre Magnus päättää raikastaa pönöttävää tunnelmaa niin sanotulla dab-liikkeellä eli däbbäämällä eli suomalaisittain däppäämällä.

Tähän mennessä Sverre Magnuksen liikehdintää on katsottu yli 14 miljoonaa kertaa.

Monia pikkuprinssin käsiliike on lähinnä huvittanut. Saman reaktion se sai aikaan myös prinssin serkussa Leah Isadora Begnissa, 12, joka nauruaan pidätellen näyttää seremonian keskellä sormillaan voitonmerkkiä.

Osa on kuitenkin perin hämmentyneitä siitä, mikä ihmeen liike se sellainen dab edes on. Siksi selvitimme, mistä hommassa on kyse.

Elikkäs, mikä ihmeen dab?

Däppäys on tuulettamisen muoto. Sitä käytetään erityisesti voitokkaissa tilanteissa, merkkinä onnistumisesta.

Miten se tehdään?

Liikkeen toteuttaminen yksinkertaisimmillaan on helppoa: yksi käsi nostetaan kohti taivasta samalla, kun pää kumarretaan kohti vastakkaista kainaloa. Tässä 91-vuotias näyttelijä Betty White näyttää mallia:

Jotkut däppäävät myös osana pidempää tuuletuskoreografiaa. Tämän hetken kuuluisin däppääjä lienee Manchester Unitedin jalkapalloilija Paul Pogba, joka usein varioi liikettä omiin tarpeisiinsa.

Kuka on liikkeen esikuva?

Monet julkisuudenhenkilöt ja erityisesti jalkapalloilijat däppäävät minkä ehtivät. Myös Hillari Clinton däbbäsi Ellen Degeneres Show’ssa tammikuussa. Nykyään liike on erityisesti nuorten suosiossa. 

Däppäämisen juuret sijoittuvat kuitenkin hiphop-kulttuurin lähihistoriaan. Netti-ilmiöitä selittävän Know You Meme -sivuston tietojen mukaan däppäminen lähti liikkeelle vuonna 2015 Yhdysvaltojen Atlantasta. Tuolloin monet alueen räppärit alkoivat däpätä musavideoillaan. Siitä liike levisi amerikkalaisen jalkapallon tuuletuksiin ja lopulta maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.

Ensimmäisen däppääjän titteli on kuitenkin kiistanalainen. Sen haltijaksi on esitetty useampaa atlantalaista räppäriä.

Mitä däppääminen tarkoittaa?

Ei ole täysin selvää, mistä dab-liike on saanut nimensä. Jotkut ovat sanoneet nimen siunautuneen yksinkertaisesti sattuman kautta.

Vuonna 2015 räppäri Bow Wow väitti däppäämisen sanana ja ihan liikkeenäkin liittyvän kannabiksen poltteluun. Amerikkalaisessa slangissa däbbääminen (eng. dabbing) nimittäin tarkoittaa myös öljypohjaisen kannabistiivisteen polttelua.

Hänen mukaansa dab-liikke on inspiroitunut vahvan kannabiksen polttelusta, koska voimakas tiiviste saa yskimään, jolloin moni piilottaa päänsä kyynärtaipeeseensa.

 

He's like google my facts.... 😶

Henkilön IFWT (@inflexwetrust) jakama julkaisu

Monet muut räppärit ovat kuitenkin kiistäneet dab-liikkeen liittyvän kannabikseen.

Kannattaako jokaisen meistä alkaa däbätä?

Ei ehkä ihan tuosta noin vain. Kannattaa ainakin muistaa, että liike herättää tunteita. Jalkapallopiireissä se tunnetaan täysin normaalina tuuletuksen muotona, mutta osa kansasta pitää sitä jostain syystä rasittavansa.

– Dab on uusi muotivillitys jossa haistetaan kainaloa. Dab on maailman turhin juttu. En näe mitään tarvetta haistella koko ajan kainaloita, Urbaanissa sanakirjassa esimerkiksi kerrotaan.

Me Naisten haastattelemien kymmenvuotiaiden mielipiteet däbbäämisestä hajaantuvat. Yhden mielestä ”jotkut däppää, koska ne luulee, että se on jotenkin coolia.”

Toinen puolustaa tuuletusta: ”Aina, kun tekee jotain coolia, pitää däbätä.”

Jokainen voi myös miettiä tahollaan, kuinka fiksulta tuuletus näyttää:

No, niitä tarttuu Kotuksen sanastajien haaviin.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kuukauden sana ylitti tällä viikolla uutiskynnyksen: kaiketon, miten hieno ja kätevä sana! Kaiketon on syötävää, joka on ainakin maidotonta, munatonta, gluteenitonta ja soijatonta, ja kun sellaista leipoo syntymäpäiväjuhliin, kaikki vieraat voivat nauttia.

Kotuksen Kuukauden sanojen arkisto on muutenkin mahtava kokoelma ajankohtaisia puheenaiheita viime vuosilta: muistatteko, milloin puhuttiin ukkoskyykystä? Entäs milloin syötiin pakotejuustoa? (Samana kesänä: heinä- ja elokuussa 2014.)

Sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen Kotukselta kertoo, että kuukauden sanat tulevat sanakirjatyön sivutuotteena: toimittamiseen liittyy työvaihe nimeltä sanastus, jossa seurataan mediaa ja kerätään aineistoa. Kuukauden sanaksi valitaan sanastajien haavista jokin ajankohtainen, mieluusti uusi sana. Se voi olla somessa nähty, radiossa kuultu, lehdistä luettu tai jostain vain ponnahtanut.

Kaiketon on jännä karitiivijohdos.

– Kaiketon ei ole ihan uusi, mutta nyt se on ajankohtainen, kun ihmiset miettivät kesäjuhlien tarjoilua. Lisäksi se on aika jännä karitiivijohdos.

Klemettisen mukaan sanojen kanssa on mukavaa työskennellä: pysyy maailmassa kiinni. Syömiseen liittyvä sanasto on nyt pinnalla, samoin politiikkaan. Donald Trump on osoittautunut sanastoa tuottavaksi runsaudensarveksi.

– Tänään kuulin sanan whataboutismi. Se on retorinen keino, jolla kritiikin kohde yrittää siirtää huomion johonkin muuhun epäkohtaan.

Klemettisellä on myös selvä suosikki viime vuosien uusien sanojen joukossa.

– Sydäniskuri! Lääketieteen sanastolautakunnassa on etsitty suomenkielistä sanaa defibrillaattorille. Usein suomennokset otetaan nihkeästi vastaan, mutta sydäniskuri on poikkeus: se on tosi läpinäkyvä ja sopii suuhun.
 

Saksalainen halpamarkettiketju saapui Suomeen 15 vuotta sitten ja on vuosien varrella muokannut arkeamme monella tapaa.

Lukuisat pahvilaatikot, sekaiset hyllyt, hedelmät, joita ei punnittu itse. Kun pian 15-vuotispäiväänsä Suomessa viettävä Lidl rantautui Suomeen, monelle vierailu halpamarketissa oli eksoottinen kokemus, vähän kuin olisi ulkomailla ollut.

Epäsuomalaisuus oli räikeintä Lidlin ensimmäisinä vuosina. Lidleissä ei ollut aluksi lainkaan kassahihnoja, eikä kassojen päädyissä ollut pakkaustasoja, mutta näihin suomalaiset eivät tottuneet. Lidlin oli taivuttava. Itsepunnitusta Lidleissä ei ole sen sijaan vieläkään.

– Lidl oli Suomessa ensimmäinen hard discounter -ruokaketju, eli myymälätyyppi, jossa on rajattu valikoima ja pelkistetty, halvan oloinen ja näköinen esillepano. Tuotteita ei juuri hyllytetä, vaan ne pannaan esille vaikkapa lavoina. Konsepti on toki muuttunut Suomeen tulon jälkeen, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Luoto sanoo, että vähittäiskauppa on kansainvälistynyt hurjasti 15 vuoden aikana. Syy ei silti ole pelkästään Lidlin.

– Kun Suomi liittyi EU:hun, valikoimat ovat ruokakaupassa moninkertaistuneet. Lidl on ollut yksi osa kasvavaa kansainvälistymistä, ja se on isona toimijana merkittävästi lisännyt kilpailua ruokakaupassa, Luoto sanoo.

Nykyään lähes jokaisella suomalaisella on Lidlistä jonkinlainen mielipide, puolesta tai vastaan, ja kauppaketju on myös onnistunut muuttamaan Suomea monella tavalla. Esimerkiksi näin: 

  1. Lidl sekoitti sosiaaliluokkia. Aluksi Lidlissä käynti tuntui jotenkin nololta, jopa häpeälliseltä. Pikkuhiljaa työsuhde-Audejakin alettiin nähdä Lidlin parkkipaikoilla, ja Lidlissä käymisestä tuli jollakin tapaa sosiaalisesti hyväksyttävää.
  2. Lidlin tulo lisäsi ruokakauppojen kilpailua. Esimerkiksi S-ryhmän halpuutuskampanjat syntyivät ikään kuin vastaiskuna Lidlin halvoille hinnoille.
  3. Lidlin myötä Suomessa on mahdollista asioida ruokakaupassa, jossa ei kysytä kanta-asiakaskorttia.
  4. Kashmir ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus. Noin 70 eurolla sai viime vuonna Lidlistä laadukkaan kashmirneuleen.
  5. Köyhäilystä on tullut muotia. Nykyään on ylpeyden aihe sanoa, että kesämekko maksoi alle kympin. 
  6. Lidl on saanut suomalaiset puhumaan. Jos puolituttujen kanssa on jo käyty kahvipöydän keskustelu säästä, nykyään jutellaan siitä, mistä kukin päivittäisostoksensa tekee.
  7. Lidl opetti suomalaiset vaihtuviin valikoimiin ja teemamaaviikkoihin: Italia-viikko, Ranska-viikko, USA-viikko… Joitakin tuotteita saa myymälöistä vain tietyn ajan. Se tarkoittaa samalla sitä, että asiakkaan on seurattava Lidlin tarjouslehtisiä, jotta pysyy kärryillä, mitä milloinkin on myynnissä.
  8. Lidl on muuttanut myös ulkomailla matkustelua siten, että nykyään voi reissatessa suorittaa ostokset Lidlissä, ja kaikki on siellä samalla tavalla kuin lähimmässä koti-Lidlissä. Yleensähän on kiva ulkomailla tutustua paikallisiin kauppoihin, mutta joskus kiireessä on aika kätevää asioida Lidlissä.

Millaisia muistoja Lidl sinussa herättää? Mikä on paras Lidl-löytösi? Entä mikä Lidlissä raivostuttaa? Kerro meille!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Linda Liukkaan tärkein kohderyhmä on pienten lasten isät.

Linda Liukas on palkittu lastenkirjailija ja koodauslähettiläs. Liukkaan tietotekniikka-aiheiset Hello Ruby -lastenkirjat ovat olleet jättimenestys maailmalla: ensin hän keräsi kirjoilleen 380 000 euron arvoisen joukkorahoituspotin ja voitti sitten kiinalaisen 130 000 euron arvoisen muotoilupalkinnon.

Liukkaan uusin, keskiviikkona julkaistu kirja vie lapset tutkimusmatkalle internetiin. Kirjasarjan oikeudet on myyty 22 kielialueelle.

Vaikka Liukkaan teokset ovat lastenkirjoja, kirjailija on kertonut tärkeimmäksi kohderyhmäkseen pienten lasten isät. Hänen mukaansa isien roolimallilla on tärkeä vaikutus pienten tyttöjen päätöksiin.

– Ollessani pieni muut isät sanoivat tietokoiden olevan kalliita aikuisten juttuja. Oma isäni sen sijaan opetti, ettei ole asiaa, mitä ei voisi tietokoneella korjata. Opettelimme yhdessä juttuja ja välillä mokailtiin, Liukas muistelee.

”Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.”

Liukkaan mukaan koululla on paljon vaikutusta lapsen asenteisiin, mutta vanhemmilla vielä suurempi. Liukas haaveileekin omistavansa kymmenen vuoden päästä koulun, jossa teknologiaa kehitetään yhdessä lasten kanssa.

– Lapsia pitää kannustaa löytämään oma juttunsa, ja heitä pitää altistaa uusille asioille. Ei suljeta liian aikaisin mahdollisuuksia lapselta. Sanonkin pienille tytöille, että he voivat olla vaikka ballerina-koodaajia.

Ruby pienten poikien esikuvana

Teknologia-alalla vallitsee vieläkin merkittävä naispula. Liukas kannustaa naisia innostumaan alasta, sillä teknologiaan tarvitaan naisten näkökulmia.

– Ohjelmoija on se henkilö, joka käyttää tietokonetta ratkaistakseen maailman ongelmia, ja tarvitsemme naisten näkemystä. Tietokoneella voi ilmaista itseään ja muuttaa maailmaa paremmin kuin millään muulla, Liukas sanoo.

Kun Liukkaan ohjelmointityöpaja Rails Girls alkoi menestä, hän kohtasi vanhempia miehiä, jotka yrittivät neuvoa joka käänteessä.

– Kun sulkee korvansa setämiesten kritiikiltä, ei törmäile lasikattoihin.

Liukas kertoo ylpeimmäksi hetkekseen sen, kun pienet pojat ovat tulleet kertomaan hänelle, että kirjojen naiskoodaaja Ruby on heidän esikuvansa.

– Se on feminismiä parhaimmillaan, kun nainenkin voi olla teknologia-alan esikuva.

 

Illan tv-dokumentissa seurataan muslimityttö Sonitaa, joka haaveilee räppärin urasta.

”Huudan häkistäni uupuneena, hintalappujen painosta nuutuneena”, räppää nuori muslimityttö. Youtube-hitiksi muodostuneella musiikkivideolla hän esiintyy muun muassa mustelmaisena lapsimorsiamena. Räppäävä morsian on Sonita Alizadeh Afganistanista.

Rokhsareh Ghaemmaghamin uusintana viime syksyltä nähtävä dokumentti Sonita-tytöstä on vaikuttava kuvaus nuorten naisten ahdingosta runnellussa Afganistanissa. Elokuvan alkupuolella 18-vuotias Sonita elää pakolaisena Iranissa tukikodissa, joka auttaa lapsia ja nuoria selviytymään.

Sonitan oma selviytymiskeino on musiikki. Hän unelmoi rap-tähteydestä Amerikassa ja tahtoisi vanhempiensa olevan Michael Jackson ja Rihanna. Sen sijaan hänellä on kuusikymppinen äiti, joka saapuu Afganistanista hakemaan tytärtään pakkoavioliittoon. Morsiusrahoilla aiotaan maksaa Sonitan veljelle morsian.

Dokumentissa kysytään, onko oikein, että nuori tyttö on maksuväline. Länsimaissa vastaus on selvä, mutta vanhoillisissa muslimiperheissä eletään traditioiden mukaan.

Afganistanissa ja Iranissa naisten ei sovi laulaa ja esiintyä. Kun musiikkivideo Bride for Sale leviää somekanavilla ja päätyy televisioon, itse dokumentintekijöiden on astuttava esiin. Tässä hämärtyy raja tallentavan dokumentin ja hyväntekeväisyyden välillä, mutta katsoja ei voi kuin seisoa dokumentaristin rinnalla.

Sonita Yle Teema & Fem su 20.08. klo 22.00