Selkänojat ylhäällä ja rauha maassa. Aivan, ja matkustajat puuttuvat, sekin voi vaikuttaa. Kuva: Shutterstock
Selkänojat ylhäällä ja rauha maassa. Aivan, ja matkustajat puuttuvat, sekin voi vaikuttaa. Kuva: Shutterstock

Joukkoliikennevälineissä ja lentokoneessa matkustaminen tuo ihmisistä pahimmat puolet esiin. 

Aamuseitsemältä Tampereelta Helsinkiin lähtevä juna. Vaunuja kesämäärä, matkustajia jo hiukan keskikesää enemmän. 

Istun varaamalleni käytävänvieruspaikalle ja kuulen naisen ja miehen takanani juttelevan. Nainen kertoo miehelle ärsyttävästä kanssamatkustajasta, joka laski selkänojansa makuuasentoon Onnibussissa, ”jossa muutenkin oli vähän hengitystilaa”. Tiedän tunteen, ja mielessäni kiitän onneani siitä, että olen tänä aamuna junassa enkä bussissa.

Kun liput on tarkastettu, valmistaudun nukahtamaan hetkeksi. Naisen kommentti rasittavista selkänojan laskijoista pyörii mielessäni, mutta todella tarvitsen ekstratunnin unta lyhyiden yöunieni päälle. Hilaan mahdollisimman rauhallisesti selkänojan makuuasentoon ja suljen silmäni. 

– Just se, mistä puhuttiin, nainen takanani huokaa miehelle turhautumisen täyttämällä äänellä. 

Käännyn ympäri, kohti naista:

– Anteeksi, onko sun hankala olla tämän penkin kanssa?

– Vähän ärsyttää.

Jäädyn totaalisesti. Saan sanottua vain ”noh” ja asetuttua takaisin nukkumaan miettien, olenko ilkeä ihminen. Pidän selkänojan makuuasennossa. Vaunussa on joitakin vapaita paikkoja, joiden takana tai edessä ei istu ketään. Minä en kuitenkaan jaksa siirtyä varaamaltani paikalta, eikä ilmeisesti jaksa takanani istuva matkustajakaan.

Idiotismia vai kommunikaatiovaikeuksia

Minä ja takanani junassa istunut nainen emme ole yksin selkänojaongelmiemme kanssa. Kyläkauppias Sampo Kaulasen vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen julkaisi hiljattain Facebookissa päivityksen selkänojaongelmista lentokoneessa.

”Eilinen matka oli huipentuma ihmisen idiotismista.”

Päivityksessä Minttu kertoo yrittäneensä laittaa selkänojan makuuasentoon saadakseen kolmevuotiaansa nukutettua. Lapsen takana istunut mies kuitenkin alkoi Mintun päivityksen mukaan hakata selkänojaa nyrkeillään. Lopulta Minttu ja mies päätyivät keskustelemaan tilanteesta lentoemännän välityksellä. 

”Eilinen matka oli huipentuma ihmisen idiotismista,” Minttu kirjoittaa päivityksessä. 

Osa kommentoijista paheksuu nyrkkejään käyttänyttä miestä, osa taas huomauttaa, että kumpi tahansa osapuoli olisi voinut hoitaa asian aikuismaisesti suoraan keskustelemalla. Vanha ohjenuora, jonka mukaan puhumalla asiat selviävät, auttanee monessa selkänojapulmassakin.

Matkustaja joutuu helposti Facebook-häpäistyksi

Kun koetan saada nukutuksi junassa, käy väkisin mielessä, joudunko nyt takanani istuvan Facebook-päivitykseen ärsyttävänä ämmänä, joka ei pitänyt selkänojaansa ylhäällä. Se ei nykyään olisi kovin poikkeuksellista. Minttu Murphy-Kaulanen on vain yksi lukemattomista ihmisistä, jotka ovat vieneet kanssamatkustajiin liittyvän ärsytyksensä Facebookiin. Esimerkiksi tietokirjailija Petteri Järvinen onnistui heinäkuussa nostattamaan pienen kohun yhdistämällä fat shamingin, eli lihavien häpäisemisen, travel/passenger shamingiin, eli kanssamatkustajien häpäisemiseen.

Travel shaming ja passenger shaming ovat ihan oikeita termejä, joille nykyään on valitettavasti käyttöä.

Ja kyllä, travel shaming ja passenger shaming ovat ihan oikeita termejä, joille nykyään on valitettavasti käyttöä. Tiivistetysti termeissä on kyse siitä, että jos kanssamatkustajan käytös, olemus tai olemassaolo tympäisee, tehdään hänestä lyttäävä julkinen päivitys Facebookiin.

Muun muassa Refinery29 on kirjoittanut matkustajien häpäisemisestä. Etikettiasiantuntija Lizzie Post kehottaa Refinery29:ssä jokaista matkustusraivon valtaan joutunutta harkitsemaan julkaisuaan vielä kerran:

”Seuraavan kerran, kun tulee pakottava tarve jakaa valitukset netissä, kysy itseltäsi ensin: Mikä päivittämisen todellinen tarkoitus olisi – saada rahat takaisin vai päästä osaksi kohua?”

Lue myös: Lentäminen muuttuu: köyhille kidutuspenkit, rikkaille 15 500 euron luksussviitit

Saako sen selkänojan laskea?

Matkustusraivoon liittyviltä Facebook-postauksilta säästyttäisiin, jos kaikki matkustaisivat joukkoliikenteessä ja lentokoneessa hyvällä, joustavalla asenteella ja suhtautuisivat mahdollisimman kohteliaasti toisiin ihmisiin. Täpötäydet bussit, myöhästelevät junat ja ilmakuopissa poukkoilevat lentokoneet vain valitettavasti tuovat meistä pahimmat puolet esiin. 

Siksi tuntuu houkuttelevalta keskustella kauniin käytöksen ja hyvän asenteen sijaan siitä, saako sen selkänojan laskea vai ei. 

Business Insiderin lentokone-etiketin mukaan takana istuvaa tulee aina varoittaa selkänojan kallistamisesta, jos ylipäätään on pakko kallistaa. Ruoka-aikoina tulee pitää selkänoja pystyssä. Thrillistin mukaan taas turistiluokassa ei koskaan saa laittaa selkänojaa makuuasentoon, koska se aiheuttaa selkänojien kallistamisen ketjureaktion. Wikihow tarjoaa selkänojaetikettiin liittyen kokonaisen luettelon huomioitavista asioista.

Johtopäätös: tarkkoja sääntöjä ei ole. Jos olisikin, ne olisivat luultavasti erilaiset tiukkaan ahdetussa lentokoneessa ja junavaunussa, jossa paikan voi joskus valita melko vapaasti. 

Lisäksi säännöissä on luultavasti vaihtelua eri maiden ja kansojen kesken. Suomessa, jossa bussissa ei ole suotavaa istua toisen viereen ellei ole aivan pakko, oman tilan tarve on kansainvälisesti mitattuna melko suuri.

Seuraavan selkänojaongelman varalle täytynee vain harjoitella ahkerasti repliikkiä: ”Anteeksi, haittaako jos kallistan selkänojaani?” 

Miten on, saako selkänojaa kallistella? Äänestä ja perustele kommenteissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Huomio! Juttu sisältää merkittäviä juonipaljastuksia Game of Thronesin uusimmasta jaksosta, mahdollisesta jatkosta ja kaikesta, mitä sarjassa on aiemmin tapahtunut.

Game of Thronesin viime maanantaina julkaistu jakso oli täyttä toimintaa. Yksi isoimmista hetkistä jaksossa oli se, kun kolmoskaudelta saakka kadoksissa ollut Gendry teki odotetun paluun. Lue siitä lisää täältä.

Gendryn paluuta kukaan katsojista ei voinut olla huomaamatta. Sen sijaan jakson ehdottomasti merkittävin käänne saattoi hyvinkin mennä joiltain ohi.

Jakson suurin paljastus on koko sarjan kannalta valtavan iso käänne.

(Juttu jatkuu Instagram-upotuksen jälkeen.)

Daenerysiä näyttelevä Emilia Clarke julkaisi hauskan videon Jonia näyttelevästä Kit Harringtonista sarjan kuvausten kulisseissa.

Paljastus liittyi Jonin yhteyteen Targaryenin sukuun, ja se tapahtui hyvin ohimennen Samin ja Neilikan lukiessa kirjoja Kastellissa.

Kohtauksessa Neilikka lukee ääneen muuan yliseptoni Maynardin yksityiskohtaisia sepustuksia kaikista mahdollisista asioista. Raapustuksissa Maynard kertoo muun muassa suolen toiminnastaan ja siitä, kuinka monta rappusta Baelorin septissä on. 

Turhanpäiväisten asioiden joukosta Neilikka lukee kuitenkin äärimmäisen tärkeän ja kiinnostavan asian. Hän lukee, että yliseptoni Maynard myönsi ”prinssi Raggerille” avioliiton kumoamisen ja vihki prinssin toisen naisen kanssa salaisessa seremoniassa Dornessa.

Mitä tämä merkitsee?

Montaakin asiaa – mahdollisesti.

Suurella todennäköisyydellä ”prinssi Ragger” on oikeasti edesmennyt prinssi Rhaegar. Aiemmin hänen on tiedetty olleen naimisissa ainoastaan Elia Martellin kanssa. Hänellä oli kuitenkin sivusuhde Ned Strakin siskon Lyanna Starkin kanssa. Todennäköisesti Rhaegar siis kumosi avioliittonsa Elia Martellin kanssa ja avioitui salaa Lyanna Starkin kanssa.

Sarjan aiemmalla kaudella saimme tietää, että Jon Snown oikea isä ei olekaan Ned Stark vaan prinssi Rhaegar. Hänen äitinsä on puolestaan Nedin sisko Lyanna Stark.

Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä.

Aiemmin ajateltiin, että Jon on Rhaegarin äpärä, koska prinssi oli Jonin syntymän hetkellä naimisissa Elia Martellin kanssa. Neilikan lukeman dokumentin perusteella Jon ei välttämättä ole ensinkään äpärä. Sen sijaan hän saattaa olla Rhaegarin avioliitossa syntynyt poika.

Tämä tarkoittaisi siis sitä, että Jon on virallisesti Targaryen.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO
Viime kauden viimeisessä jaksossa selvisi virallisesti, että Ned ei olekaan Jonin oikea isä. Fanit olivat ounastelleet tätä jo vuosia. Kuva: HBO

Ja mitä sillä on väliä, jos Jon on Targaryen?

Jos Jon on Targaryen hän on Targaryenien suvun laillinen perillinen. Rhaegar oli syrjäytetyn Hullun kuninkaan vanhin poika. Perimysjärjestyksen mukaan hänen kruununsa siirtyy suoraan hänen jälkeläisilleen. Koska kaikki muut heistä ovat kuolleet, Jonilla on täysi oikeus kruunuun.

Jonin oikeus kruunuun on siis suurempi kuin esimerkiksi Daenerysin, joka oli Hullun kuninkaan nuorin tytär.

Mutta ennen kuin Jonia julistetaan Seitsemän kuningaskunnan kuninkaaksi, matkassa on monta mutkaa:

Ensinnäkin: prinssi Rhaegarin avioliiton kumoamisesta ja uudesta liitosta ei ilmeisesti tiedä juuri kukaan. Jos Sam ja Neilikka eivät ottaneet Maynardin kirjaa mukaansa, vahvistus Jonin todellisesta identiteetistä ei välttämättä paljastu hirveän helposti. Tai sitä ei voida ainakaan kirjallisesti todistaa.

Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta.

Toiseksi: Daenerys ei mukisematta luovu kruunusta. Saa nähdä millainen soppa hänen ja Jonin välille syntyy, jos kumpikin heistä alkaa tosissaan havitella paikkaa Rautaistuimella.

Kolmanneksi: Jon matkasi viime jakson lopussa muurin toiselle puolelle, ja tulevan jakson traileri näyttää varsin pahaenteiseltä. Tiedä häntä, elääkö hiljattain Pohjoisen kuninkaaksi kruunattu Jon kovin kauaa.

Mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu? Katso traileri: 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Ruudussa nähdään nyt kolmas kausi, joka jää viimeiseksi.

Walesilainen rikosdraamasarja Syrjäinen maa (Hinterland/Y Gwyll, 2014–2017) jatkuu kolmannella ja viimeiseksi jäävällä tuotantokaudella. Kausi sisältää neljä itsenäistä puolitoistatuntista jaksoa.

Syrjäiselle maalaisseudulle menneisyyttään paennut Tom Mathias (Richard Harrington) on uusien jaksojen alussa joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Tuhotyötä tutkivat kollegat. Mathias puolestaan selvittää paikallisen pastorin murhaa.

Sarjaa on kuvailtu kauniiksi ja synkäksi. Kauneus sarjaan tulee Walesin länsirannikolla sijaitsevan Aberystwythin ja sen lähiseudun maisemista. Murhamysteerien synkkyyttä korostetaan niin runsaasti, että lopputulos on epäaito. Teennäisyyttä tehostavat liikaa käytetyt hidastukset, päähenkilöiden tapa puhua kuiskaten sekä uhkaava musiikki.

Kauden aikana palataan myös vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin.

Ed Talfanin ja Ed Thomasin luomasta sarjasta on kuvattu kaksi kieliversiota, kymriksi ja englanniksi. Suomessa nähdään englanninkielinen versio.

Syrjäinen maa TV1:llä la 19.8. kello 21.15