”Minussa on kaksi puolta. Toisaalta olen reipas, itsevarma ja lujatahtoinen, toisaalta herkkä tunneihminen”, Tuija sanoo. Kuvat: Jouni Harala
”Minussa on kaksi puolta. Toisaalta olen reipas, itsevarma ja lujatahtoinen, toisaalta herkkä tunneihminen”, Tuija sanoo. Kuvat: Jouni Harala

Toimittaja Tuija Pehkosta kiusattiin vuosia työpaikalla. Perheen ja ystävien avulla hän kesti koettelemuksen.

Toimittaja Tuija Pehkosen, 31, kädenpuristus on vakaa, katse suora ja kirkas. Ääni, se tv-ruudusta ja radiosta niin tuttu, on lämmin ja miellyttävä.

Harva on tiennyt Tuijasta rankkaa asiaa, josta hän kertoo tuoreessa kirjassa Suuria unelmia. Kirjaan on haastateltu julkisuudesta tuttuja ihmisiä eri teemoista. Tuijan teema on sinnikkyys. Sitä luonteenpiirrettä hän on elämässään tarvinnut, sillä toimittajanuran alkumetreillä häntä kiusattiin työpaikalla vuosien ajan. Tuijan vahvuudet – iloisuus ja avoimuus – tulkittiin silloin tarkoitushakuisesti väärin ja käännettiin häntä vastaan.

Asiasta puhuminen tuo yhä pintaan raskaita tunteita.

– Nuorena tyttönä ajattelin, että jos olen kiva muille, muut ovat kivoja minulle. Jouduin huomaamaan, ettei se ihan aina menekään niin, Tuija sanoo.

– Kiusaaminen työpaikoilla on Suomessa pelottavan yleistä. Toivon, että siitä puhumalla voin auttaa edes yhtä kohtalotoveria. Tiedän, miltä kiusatusta tuntuu. Olo voi olla yksinäinen, ja tilanne tuntua välillä sietämättömältä.

Reippaasti töihin

1990-luvulla Iisalmessa Tuija Pehkosen isosisko Tanja on töissä paikallisessa apteekissa. Pian Tuijakin pääsee sinne. Jo 12-vuotiaana hän pyyhkii pölyjä hyllyiltä ja lääkepurkeista, pakkaa salmiakkia pikkuisiin paperipusseihin, postittaa pakkauksia. Aluksi vain pari tuntia kerrallaan, kaksi kertaa viikossa. Iän karttuessa tunteja tulee lisää.

– Olen tehnyt töitä pienestä pitäen. Olen ylpeä siitä, että minut kasvatettiin uutteraksi ja velvollisuudentuntoiseksi, Tuija sanoo.

Vanhemmat kannustavat myös koulunkäyntiin. Tuija nauttii siitä, selvittää yläasteen, lukion ja ylioppilaskirjoitukset melko helposti. Välivuoden jälkeen hän paahtaa puheviestinnän pääsykoekirjoja tosissaan ja pääsee sisään sekä Tampereen että Helsingin yliopistoihin. Tuija valitsee jälkimmäisen. Ajatus uudesta elämästä Helsingissä houkuttelee.

” Etenemiseni ei johtunut suhteista tai terävistä kyynärpäistä. Tein vain kovasti töitä ja olin niistä aidosti innoissani.”

Opinnot alkavatkin sujua heti. Opiskelun ohella Tuija tekee koko ajan töitä. Täyttää sämpylöitä patonkipaikassa, myy silmälaseja optikkoliikkeessä, ahertaa pr-assistenttina maahantuontifirmassa.

Iloinen nuori tyttö kartuttaa osaamistaan ja saa kiitosta. Jokaisessa työpaikassa Tuijasta pidetään.

Kunnes tie lopulta vie omaa koulutusta vastaaviin hommiin, media-alalle.

– Olin niin iloinen päästyäni unelmieni töihin. Etukäteen en tuntenut ketään. Etenemiseni ei johtunut suhteista tai terävistä kyynärpäistä. Tein vain kovasti töitä ja olin niistä aidosti innoissani.


Liikunta on aina ollut Tuijalle keino purkaa stressiä ja nauttia elämästä. Hän käy säännöllisesti salilla, juoksee, ui ja joogaa ehtiessään.

 

Perättömiä juoruja

Supatusta selän takana. Pilkallisia katseita. Ikäviä, valheellisia juttuja, jotka kantautuvat korviin mutkan kautta.

Tuija saa hämmästyksekseen kuulla päässeensä uuteen työhönsä niin sanotusti reittä pitkin.

Kiusaajien mielestä hän on myös liian puhelias. Liian iloinen. Liian flirtti. Liian kaikkea.

– Minut suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Edelleen loukkaa se, miten yksin siinä tilanteessa jäin, Tuija sanoo.

– Erityisesti satutti moraalini epäileminen. Kevytkenkäisen leima on tehokas keino horjuttaa nuoren naisen uskottavuutta työssä. Edes se, että elin tuolloin pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa, ei katkaissut juoruilta siipiä.

Tuija oppii nopeasti tunnistamaan kiusaamisen ruman dynamiikan. On ne pari moottoria, aktiivista tyyppiä, jotka valitsevat jonkun uhrikseen. Heitä seuraavat myötäilijät, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ikäviä juttuja, levittämään niitä eteenpäin ja kääntämään kiusatulle selkänsä. Joukon reunamilla haahuilevat neutraalit tyypit, jotka kyllä näkevät mitä tapahtuu, mutta eivät puutu siihen, koska ajattelevat, ettei asia oikeastaan koske heitä.

”Ihmettelin, kuinka nämä ihmiset voivat olla näin vahvasti minua vastaan – eiväthän he edes tunne minua.”

Tuijan tapauksessa joukosta erottuu pari valopilkkua, ihmistä, jotka tsemppaavat ja yrittävät välillä puolustaa. Kiusaajien porukkaan verrattuna puolustajia on kuitenkin kovin vähän. Kukaan ei puutu tilanteeseen tosissaan.

Kiusaaminen jatkuu pitkään.

– Alussa en voinut uskoa, että tämä todella tapahtuu minulle. Olin aina pärjännyt kaikissa yhteisöissä, saanut helposti ystäviä. Nyt olin yhtäkkiä silmätikku, syntipukki. Ihmettelin, kuinka nämä ihmiset voivat olla näin vahvasti minua vastaan – eiväthän he edes tunne minua.

Tuija puree hammasta ja päättää, että keskittyy vain työhönsä, josta onnekseen pitää valtavasti.

– Päätin, etten vajoa samalle tasolle kiusaajien kanssa. En lähtenyt oikomaan enkä korjailemaan perättömiä juttuja, koska minusta ne eivät kuuluneet työpaikalle.

– Monta kertaa ajattelin, että tämä on väärin, kohtuutonta. Olin tehnyt vuosia töitä saadakseni unelmieni työn. Nyt kun olin saanut sen, halusin vain pois. Mietin usein, onko jääminen todella vaivan arvoista.

Jostain Tuija kuitenkin löytää voimaa. Hän päättää, ettei anna periksi.

– Koin, että luovuttaminen ja irtisanoutuminen olisivat tarkoittaneet kiusaajien voittoa.

Panssarin takana

Onneksi muut palikat Tuijan elämässä ovat kunnossa. Perhe ja läheiset kannustavat. Luottoystävät jaksavat kuunnella ja tarjota tukea ja ymmärrystä. Hurtti huumorikin auttaa – vielä vuosia myöhemmin Tuijaa naurattaa muistikuva siitä, kuinka eräs hänen kavereistaan tarjoutui vitsinä viemään koirankakkapussin pahimman kiusaajan ovelle.

– Tapani selviytyä kiusaamisesta oli se, että pidin erillään työelämän ja oman elämäni. En käynyt työpaikan juhlissa, jos ne eivät olleet pakollisia. Ajattelin, että todelliset ystäväni tulevat muualta kuin omalta alaltani, ja siitä periaatteesta pidin kiinni pitkään.

– Pahimpina päivinä menin suoraan töistä salille tahkoamaan rautaa punk-musa kuulokkeissa pauhaten. Se auttoi kestämään.

”Puhuminen kiusaajille oli kuin veden heittämistä hanhen selkään.”

Tulee kuitenkin erityisen vaikeita hetkiä.

Välillä Tuija itkee aamuisin ennen töihin lähtöä niin, että joutuu tekemään meikin kahteen kertaan.

Eräänä juhannuksena hän on niin uupunut, että jää kotiin suunnitellun mökkireissun sijaan ja nukkuu läpi aaton.

Tuija rakentaa työminän, vahvan panssarin, jonka suojassa jaksaa päivän kerrallaan. Reppanan roolia yhteisössä hän ei halua. Välillä kuori kuitenkin murtuu. Tuija yrittää muutamaan otteeseen puhua kahden kesken joidenkin työtovereidensa kanssa, saada heidät ymmärtämään, että asioiden täytyy muuttua.

Joskus siinä tilanteessa tulee itku.

– Puhuminen kiusaajille oli kuin veden heittämistä hanhen selkään. Heidän käytöstään ei muuttanut mikään – ei suora puhe, eivät edes kyyneleet.

– Yksi heistä väitti minulle, että liioittelen. Asia oli kuulemma iso ja vakava vain minun mielestäni. Sama tyyppi myönsi toimineensa väärin, muttei silti muuttanut käytöstään.

Kiusaaminen laantuu vasta, kun Tuijan asema työyhteisössä vakiintuu. Tulee henkilökohtaisia onnistumisia, hän saa arvostusta työnantajalta. Se lämmittää, kaikesta huolimatta.


 

Kiusaaminen on aina väärin

Nyt tapahtuneesta on jo vuosia. Tuijan entinen työyhteisö on hajonnut, lähes jokainen entisistä kollegoista vaihtanut työpaikkaa.

Tuija itse on nykyään yrittäjä, hänen uransa sekä tv-ruudussa että radiossa on nousujohteinen.

– Olen saanut huomata, että media-alalla on paljon myös ihania ihmisiä, sydämellisiä tyyppejä. Olen onnekseni saanut heitä ystävikseni.

Jotkut alkuaikojen kollegoista, niistä myötäilijöistä, ovat vuosien varrella tulleet pyytämään anteeksi käytöstään. Pahimmat mollaajat eivät ole palanneet asiaan sanallakaan. Tuija on hyväksynyt anteeksipyynnöt, vaikka ne eivät tapahtunutta muutakaan.

Hän on pohtinut paljon työpaikkakiusaamisen dynamiikkaa.

– Kiusaaminen on aina väärin, ja kiusaaja tietää sen itsekin, muttei jostain syystä osaa lopettaa. Toivon, että saatuaan elämänsä järjestykseen kiusaajat olisivat niin vahvoja, että pyytäisivät anteeksi kiusaamiltaan. Aina voi yrittää pyytää ja antaa anteeksi, Tuija sanoo.

”Jokainen meistä voi toimia oikein – olla se tyyppi, joka katkaisee ruman kierteen.”

Sivustaseuraajatkaan eivät hänen mielestään ole tilanteessa viattomia.

– Se, etteivät he puutu asiaan, mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen. Kuka vain voi avata suunsa ja sanoa, että tämä tuntuu pahalta, ei tehdä näin, en tahdo olla tässä mukana.

– Jokainen meistä voi toimia oikein – olla se tyyppi, joka katkaisee ruman kierteen.

Tuijan neuvo kiusaamisen sivustakatsojille on selvä.

– Jos näet, että toisella on paha olla, toimi.

Suomalaisille työpaikoille Tuija Pehkonen toivoisi selkeissä kiusaamistapauksissa suorempaa puuttumisen kulttuuria. Tilanteet eivät jatkuisi , paisuisi ja pahenisi, jos suhtautuminen asiaan tiukkenisi, hän uskoo.

Parasta on yhdessä

Omat kokemukset ovat tehneet Tuija Pehkosen varovaiseksi sen suhteen, millaisiin läpänheittoihin hän lähtee mukaan.

– Yritän olla haavoittamatta muita sanoillani edes epähuomiossa. Tiedän, miltä tuntuu olla se ihminen, joka pahoittaa mielensä.

Tuija on ylpeä siitä, että jaksoi pystypäin läpi vaikeiden vaiheiden.

– Työpaikkakiusaaminen on raskas asia, josta olen selviytynyt. Se on tehnyt minusta sen ihmisen, joka olen nyt. Olen sisäisesti vahvempi ja luotan itseeni enemmän kuin nuorena tyttönä. Pikkujutut eivät tunnu enää missään.

– Jouduin kohtaamaan pahoja ihmisiä, mutten muuttunut pahaksi itse. Kyynisyys ja katkeruus syövät vain omaa elämää, Tuija toteaa.

Juuri nyt hänen kalenterinsa on täynnä kiinnostavia töitä sekä radiossa että televisiossa. Joka keskiviikko hänen äänensä kuullaan Yle Puheella.

Kesällä Tuija haastattelee ihmisiä Lorenz Backmanin aisaparina MTV:n päivittäisohjelmassa Kesäterassi.

Syksyllä hänet nähdään SUB-kanavalla realityohjelmassa Rankat duunit yhdessä Viivi Pumpasen kanssa. Siinä Tuija ja Viivi testaavat rajojaan eri tavoin vaativissa ammateissa – pintapelastajina, metsureina, muistisairaiden vanhusten hoitajina.

Työpäivät ovat välillä pitkiä ja fyysisesti ja henkisesti kuormittavia. Silti Tuija ei vaihtaisi hetkeäkään pois. Hän nauttii erityisesti tiimityöskentelystä, muiden ihmisten kanssa toimimisesta.

On niin hienoa olla samalla puolella.

Tuija Pehkonen

Media-alan yrittäjä on syntynyt 1985.

vuoden radiojuontaja 2010 ja positiivisin helsinkiläinen 2012. Blogi: blogit.kauneusjaterveys.fi/tuijapehkonen.

Tunnetaan mm. ohjelmista Suomen ihanimmat häät ja Tanssii tähtien kanssa.

Kertoo työelämänsä vaiheista Anthony ja Anu Ubaudin tuoreessa kirjassa Suuria unelmia (Cozy Publishing).

Antti Tuisku ja Erin nähdään yhdessä myös Idols-ohjelman tuomareina. Kuva: Sanoma-arkisto

Aamukuuteen-kumppani Erin on nyt selvittänyt hämmentävän ilmaisun merkitystä.

”Hei beibi, täs on menny liikaa päivii.
Et ei oo päästy lonimaan, mitä me soditaan.”

Ensimmäisellä kerralla Antti Tuiskun Aamukuuteen-sinkun sanat eivät avaudu. Tai ainakaan yksi niistä. Se ei avaudu vielä toisella eikä kolmannellakaan kuuntelukerralla.

Mitä ihmettä ”lonimaan” tarkoittaa?

”Beibi, kun sä katsot mua ja pyydät mua punkkaas lonimaan.”

”Korvamatomateriaalia.” ”Niin loistava.” Antti Tuiskun fanit ovat hehkuttaneet uutta biisiä paljon eri somekanavilla. Mutta tietävätkö hekään, mitä oikeastaan tarkoittaa lonimaan-ilmaisu, joka toistuu kappaleessa?

Biisin feat-osuuden esittää Erin, joka kertoi maanantaina ”lonia”-ilmaisun merkityksen:

– Lonia-sanaa käytetään ku halutaan ns. muffailla, eli lonia, eli vähän kiehnätä ja pussailla, Erin kirjoitti sosiaalisen median tilillään.

Erinin Instagram-päivitykseen on ehtinyt jo tulla kommentteja, mitä muuta lonia-verbi tarkoittaa eri puolella Suomea.

”Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä.”

– Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä. Esim. shoppailemassa lonitaan kaikki hyllyt tai rekit, kuvailee Instagram-käyttäjä Kreettalu.

– Mulle tulee mieleen se, kun joku lonii konvehtirasiasta parhaat, sanoo Izmo58.

”Sitä ihteensä”

Antti Tuisku julkaisi uuden sinkkunsa viime viikolla. Se on mukana uudella albumilla Anatude, joka julkaistaan 15. syyskuuta.

Sunnuntaina Antti Tuisku iloitsi Aamukuuteen-kappaleen Spotify-menestyksestä ja julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa oli selittävä hashtag #lonimaanonlappiajatarkoittaasitäihteensä.

 

Mitä sanoo sanakirja?

Urbaanissa sanakirjassa lonia tarkoittaa ”valita, lajitella, etsiä jotain asiaa jonkin joukosta”.

Esimerkit:

1. älä loni kaikkia lihapaloja siitä kastikkeesta
2. trafi kielsi rekisterikilpien lonimisen, pitää ottaa järjestyksessä eikä välistä

Kunniaväkivalta saa Suomessakin monia muotoja. Yksi niistä on se, että nuorille pojille sallitaan paljon enemmän vapauksia kuin samanikäisille tytöille, kertoo Helsingin Sanomien haastattelema kurdinainen.

Kolmekymppinen kurdinainen kertoo Helsingin Sanomissa lapsuuden rajusta silpomiskokemuksestaan ja siitä, miten lähipiiri pyrkii rajoittamaan varttuvan tytön ihmisoikeuksia perheen kunnian nimissä.

”Mun oli pakko lähteä pois kotoa.”

– Ensin sinut leikataan, sitten kielletään uiminen, sen jälkeen et saa tavata poikia. Kun olin 17-vuotias, mun oli pakko lähteä pois kotoa. Mun oli pakko tehdä raju askel mun vanhemmille ja perheelle, nimettömäksi jäävä nainen kertoo.

THL määrittelee kunniaväkivallan viittaavan psyykkiseen painostukseen tai suoraan väkivaltaan. Se liittyy ajattelutapaan, jossa kunnia on koko perheen ja suvun yhteinen asia. Koska yksilöiden teot vaikuttavat koko yhteisön kunniaan, käyttäytymisen tulee olla siveellistä ja tietyn seksuaalimoraalin mukaista.

Tytöillä ja pojilla eri säännöt

Kurdinainen kokee, että hänen elämäänsä ja oikeuksiaan rajoitettiin voimakkaasti erityisesti nuoruudessa. Nainen ympärileikattiin nelivuotiaana pakolaisleirillä, ja hän oli vähällä kuolla operaatioon. Taustalla oli perheen pyrkimys saada tytär hyviin naimisiin.  

”Pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin.”

– Kun olin joku 7–8-vuotias, niin muistan, että oli aika, jolloin joka ilta, kun menin nukkumaan, rukoilin vaan, että tulen pojaksi. Halusin ne poikien oikeudet. Koska jo silloin näin, että pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin, kurdinainen kertoo HS:n haastattelussa.

– Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minulta alettiin kieltämään kaikenlaisia asioita. Multa riistettiin ihmisoikeuksia, mitä enemmän tytöstä naiseksi kasvoin.

Vaara joutua uhriksi

Ympärileikkausten ja kunniaväkivallan uhka on todellinen myös Suomessa.

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoi Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome Me Naisten haastattelussa. 

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa.

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät.

Solomie kertoi saavansa konsultointipuheluita terveydenhoitajilta tällaisista aiheista etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie kertoi.

MillaR

Kolmekymppinen kurdinainen puhuu HS:ssä tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta: ”Ensin leikataan, sitten kielletään uiminen”

Naisten ympärileikkaus on törkeä rikos ja yhteiskunnnan pitäisi ottaa aktiivisempi ote tällaisen silpomisen estämisessä. Sama koskee myös poikien ilman lääketieteellistä perustetta olevia ympärileikkauksia, jota ei tietysti voi verrata naisten leikkaukseen, mutta on ihan yhtä perusteetonta. Suomi ei ole sivistysvaltio ennenkuin tällaiseen lapseen kohdistuvaan väkivaltaan puututaan todenteolla.
Lue kommentti

Maria Veitola kertoo Instagramissa uuvuttavasta työviikostaan, joka vaati lopulta veronsa ja ajoi lepäämään.

Maria Veitola, 44, kertoo Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Veitolan mukaan voimat hupenivat oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia. Veitola työskentelee tällä hetkellä muun muassa Radio Helsingin sisältöjohtajana.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Veitola kirjoittaa.

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin". Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu

Instagram-päivityksen mukaan Veitola sai viime viikon lopulla jopa fyysisiä oireita.

”Kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa.”

– Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että ”älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan”.  Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. 

– Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä, Veitola kirjoittaa.

Instagram-kuvassa Veitola todella näyttää makaavan keskellä metsää. Hän myös neuvoo muita työstään ahdistuneita tekemään samoin.

– Menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua.

Veitola on aikaisemmin kertonut, että viime vuosi oli hänelle yksi rankimmista. Hänen isänsä kuoli, ja kodista paljastui paha sisäilmaongelma. Nämä asiat vaikuttivat myös hänen parisuhteeseensa.

Sosiaalisen median mukaan Ohtosesta tuli avioitumisen jälkeen Ohtonheimo.

Luontokuvaaja ja toimittaja Kimmo Ohtonen avioitui Laura-vaimonsa kanssa viime lauantaina. Pariskunta vaihtoi ilmeisesti samalla sukunimensä Ohtonheimoksi. Molemmat löytyvät nyt nimittäin Facebookista sillä nimellä. Toimittaja kertoi avioliitostaan myös Instagramissa.

– Kannan sydäntäsi. Kannan sitä sydämessäni. Eilen sanoimme "tahdon" kauniin perheemme ja ystäviemme edessä. Kiitos teille kaikille, rakastamme teitä paljon, Ohtonheimo hempeilee sunnuntaina Facebookissa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Kimmo Ohtoheimo on suomalainen luontokuvaaja ja -toimittaja. Hän tuli tunnetuksi uituaan Saimaalla 140 kilometrin matkan saimaannorpan hyväksi. Tempauksestaan Ohtonen palkittiin Kultaisella Venlalla vuoden TV-tekona 2013.

 

They said Yes! 😍#ohtonheimot

Henkilön Riikka Kantinkoski (@weekdaycarnival) jakama julkaisu