”Omaan intuitioon pitää luottaa. Jos tuntuu, että joku kohtelee väärin, sitä ei tarvitse niellä”, Maryam neuvoo. Kuvat: Jouni Harala
”Omaan intuitioon pitää luottaa. Jos tuntuu, että joku kohtelee väärin, sitä ei tarvitse niellä”, Maryam neuvoo. Kuvat: Jouni Harala

Malli-juontaja Maryam Razavia kiusattiin koulussa viiden vuoden ajan. Häntä vähäteltiin, nimiteltiin ja suljettiin porukan ulkopuolelle. – Teininä mietin, että tulen vielä pärjäämään!

Sen häkeltyneen torjunnan tunteen Suomen huippumalli haussa -ohjelman juontaja, malli Maryam Razavi, 34, muistaa vieläkin. Oli vanhojen tanssien aika. Maryam oli lukion toisella luokalla, ja hän oli haaveillut pukeutuvansa tansseihin Tuulen viemää -henkiseen hulmuavahelmaiseen mekkoon. Kukaan ei vain ollut pyytänyt häntä tanssipariksi.

Lopulta Maryam rohkaistui kysymään erästä luokkatoveriaan itse. Poika kuitenkin kieltäytyi, koska Maryam oli luokan hylkiö eikä hänen kanssaan kuulunut hengailla. Maryamin vanhojentanssit jäivät lopulta kokonaan väliin.

Maryamia kiusattiin kuudennen luokan lopusta lukion toiselle luokalle, yhteensä viisi vuotta. Koulukiusaaminen oli henkistä: Maryamia nimiteltiin, vähäteltiin ja hänet suljettiin ulkopuolelle. Maryam seurasi vierestä, kun muut saivat kutsuja synttärijuhliin ja kotibileisiin, mutta hän jäi aina ilman.

Kiusaaminen alkoi, kun yksi luokan suosituimmista tytöistä otti Maryamin silmätikukseen ja alkoi arvostella häntä muiden edessä. Pian muut oppilaat seurasivat perässä.

– Minua haukuttiin milloin mistäkin: pituudestani, ihonväristäni ja siitä, että olin liian hyvä koulussa. Jos joku alkoi viettää aikaa kanssani, häntä rupesi nopeasti pelottamaan, että häntäkin aletaan kiusata. Vaikka muut oppilaat näkivät, että minua kohdeltiin väärin, he eivät uskaltaneet nousta vastaan ja puolustaa minua. Jäin ihan yksin.

”Tunsin itseni todella, todella yksinäiseksi.”

Maryamin perhe asui tuolloin Turussa. Maryam opiskeli kaupungin parhaassa koulussa. Hän halusi opiskella juuri siellä, koska hän suhtautui opintoihinsa kunnianhimoisesti. Koulu pysyi koko ajan samana, joten kiusaaminen jatkui vuodesta toiseen.

– Tunsin itseni todella, todella yksinäiseksi. Kiusaaminen tuntui kauhealta, mutta se alkoi niin aikaisin, että siihen turtui ja tottui.

Koulu kielsi tapahtuneen

Maryamiin kohdistunut kiusaaminen oli koulussa julkinen salaisuus. Siitä tiedettiin, mutta siihen ei puututtu. Koulukiusaamisesta ei tuohon aikaan puhuttu yhtä paljon kuin nykyään.

Maryam on aina ollut hyvin läheinen oman perheensä kanssa. Hänellä on iranilainen isä, suomalainen äiti ja neljä vuotta nuorempi pikkusisko Shadi. Äiti oli ensimmäinen aikuinen, jonka kanssa Maryam otti koulukiusaamisen puheeksi.

– Hän tietysti huolestui kovasti. Äiti halusi auttaa, mutta olin itse sen verran jääräpäinen, että päätin kokeilla asian hoitamista itse.

Erään oppitunnin jälkeen Maryam keräsi rohkeutensa ja meni kertomaan lempiopettajalleen tilanteesta. Hän pyysi opettajaa auttamaan, mutta tämä valahtikin kalpeaksi eikä pystynyt kohtaamaan asiaa.

”Tuntui kauhealta huomata, ettei avunpyynnölläni ollutkaan mitään merkitystä.”

– Siitä tuli todella tyhjä olo. Vaikka olin juuri kertonut aikuiselle tilanteestani ja pyytänyt apua, en yhtäkkiä saanut häneen enää mitään kontaktia. Minulle oli iso asia myöntää kiusatuksi tuleminen ääneen. Tuntui kauhealta huomata, ettei avunpyynnölläni ollutkaan mitään merkitystä.

Maryamin äiti teki kaikkensa auttaakseen tytärtään, mutta häntäkään ei uskottu koulussa. Kun äiti puhui tilanteesta rehtorille, tämä ehdotti, että Maryamin kannattaisi varmaan vaihtaa koulua.

– Äiti vastasi, että Maryam ei todellakaan lähde täältä mihinkään. Äiti puolusti minua, soitteli kouluun jatkuvasti ja vaati muutosta, mutta mitään ei silti tapahtunut.

Maryam kuvailee olleensa lapsena ujo lukutoukka.
Maryam kuvailee olleensa lapsena ujo lukutoukka.

Selviytymiskeinoja

Maryam jaksoi lähes päivittäisen kiusaamisen tukeutumalla omaan perheeseensä ja sukulaisiinsa. Vapaa-ajallaan hän vietti aikaa Shadin ja kotipihansa muiden lasten kanssa. Koulussa Maryam keskitti kaiken huomionsa opiskeluun.

– Minun tapani selviytyä kiusaamisesta oli sulkea se kokonaan pois mielestäni, blokata se. Siksi monet muistikuvani noista ajoista ovat hataria. Kehoni tuntuu muistavan kiusaamisen mieltäni paremmin. Jos nykyään sovin tapaamisen entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa, saatan hetkeä ennen tapaamista tuntea vatsanpohjassani pelon kouraisun, ettei hän ehkä tulekaan.

Maryamin menestymisen halua koulukiusaaminen ei vienyt.

– Teininä mietin, että olen minäkin arvokas ja tulen vielä pärjäämään! Alkuun halusin todistaa sen kiusaajilleni, mutta jo ensimmäisten mallikeikkojen jälkeen totesin, ettei minun oikeastaan tarvitse. Nykyään kilpailen vain itseni kanssa.

”Nykyään kilpailen vain itseni kanssa.”

Työurallaan Maryam on kokeillut ennakkoluulottomasti erilaisia asioita. Pitkän kansainvälisen mallinuran lisäksi hän on muun muassa stailannut Suomen eturivin artisteja ja näyttelijöitä, ohjannut dokumentin taiteilijaperheen sometähti-tyttärestä Olivia Oraksesta ja kirjoittanut tyylikirjan.

Nyt Maryam tunnetaan myös Suomen Huippumalli haussa -ohjelman uutena juontajana. Koulukiusaaminen tuli puheeksi Huippiksen mallikokelaiden casting-tilaisuudessa. Sarjan ensimmäisessä jaksossa kuultiin ohjelmassa kilpailevan Henrikin kertomus omista koulukiusaamiskokemuksistaan.

– Kuvauksissa selvisi, että monella muullakin mallikokelaalla oli vastaavanlaisia kokemuksia. Tuli tunne, että haluan lohduttaa ja rohkaista heitä. Nykyään tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi saman kuin minä. Kun uskaltaa puhua asiasta, vertaistukea löytyy. Kyllä kiusaamisesta voi selvitä.

Yhtäkkiä hyväksytty

Maryamiin kohdistunut kiusaaminen laantui vasta, kun eräs opettaja omin silmin todisti kiusaamistilanteen. Tuolloin Maryam seisoi tietokoneluokan oven edessä ja joukko oppilaita oli kerääntynyt piiriin hänen ympärilleen. Opettaja meni väliin, soitti Maryamin vanhemmille ja kertoi rehtorille. Se helpotti tilannetta jonkin verran, mutta ei kokonaan.

”Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin kotibileisiin, olin silmät pyöreinä, että ai minä vai?”

Lukion toisen luokan puolivälissä Maryamin äiti sai hyvän työpaikan Helsingistä ja koko perhe muutti Espooseen. Muutto jännitti Maryamia paljon.

– Pelkäsin, että kaikki jatkuu uudessakin koulussa ennallaan. Mutta niin ei käynytkään. Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin kotibileisiin, olin silmät pyöreinä, että ai minä vai? Olin aivan ihmeissäni ja innoissani: yhtäkkiä minulla olikin ystäviä! Muutto oli yksi parhaista asioista, joita minulle on tapahtunut.

19-vuotiaana Maryam päätti hakeutua mallitoimistoon näytille, koska ei ollut saanut kesätöitä ja häntä oli kannustettu kokeilemaan mallinuraa. Modelbloom-mallitoimiston pomo Jaana Ukkola pomppasi heti Maryamin nähdessään pystyyn työpöytänsä takaa ja kysyi: kai tulet meille malliksi?

– En antanut koulukiusaamisen estää mallinuraani. En suostu katoamaan maailmasta, vaikka minua kiusattiin. Miksi minun pitäisi rajoittaa itseäni asioilla, jotka ovat tapahtuneet joskus aiemmin? Olen saman arvoinen ihminen kuin muutkin. Ja niin ovat kiusaajanikin.

”En antanut koulukiusaamisen estää mallinuraani”, Maryam sanoo.
”En antanut koulukiusaamisen estää mallinuraani”, Maryam sanoo.

#kannustusryhmä

Juuri nyt koulukiusaaminen on pinnalla valtionjohtotasoa myöten, sillä viime viikolla presidentti Sauli Niinistö sekä laulajat Diandra ja Robin lanseerasivat yhdessä #kannustusryhmä-kampanjan. Sen idea on jakaa somessa positiivisia ja kannustavia tarinoita siitä, miten kiusaaminen on saatu loppumaan.

– Riemastuin kampanjasta. On hienoa, että koulukiusaamisesta selviytymisestä puhutaan kannustavaan sävyyn, Maryam sanoo.

Maryam on ottanut kannustuslinjan myös Huippiksen tuomaroinnissa. Ulkomailla mallina työskennellessään hän tottui kuulemaan ulkonäöstään kovaakin kritiikkiä. Joskus se meinasi lannistaa.

– Meno oli välillä tosi raakaa. Ei ollut helppoa kuulla, mikä kaikki minussa on vikana ja väärin.

Maryamin koulukiusaamiskokemuksista oli hieman erikoisella tavalla apua näissä tilanteissa.

– Kiusaamisessa ei ollut lopulta kyse minusta, vaan siitä, että kiusaajalla itsellään oli paha olla. Siksi olen pystynyt mallinakin ymmärtämään, ettei kritiikki ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi, Maryam pohtii.

”Kuulin vasta jälkikäteen, että pääkiusaajallani oli omassa elämässään paljon ongelmia.”

– Kuulin vasta jälkikäteen, että pääkiusaajallani oli omassa elämässään paljon ongelmia. Jos olisin aikanaan tiennyt sen, olisin mennyt halaamaan häntä ja kysymään, miten voisin auttaa.

Maryam ei ole tavannut kiusaajiaan kasvokkain sitten kouluaikojen. Hän ei ole varma, mieltävätkö nämä edes itseään kiusaajiksi.

– Jotkut julkisuudessa olevat ihmiset ovat myöntäneet ääneen, että ovat olleet koulukiusaajia ja sanoneet katuvansa sitä. Se on rohkeaa. Minulle tulee siitä olo, että ehkä nekin, jotka kiusasivat minua, ajattelevat noin.

Positiivisen kautta

Koulukiusaamistausta ja torjunnan kokemukset mallina ovat Maryamilla vielä sen verran tuoreessa muistissa, että uusia mallikokelaita tuomaroidessaan hän haluaa toimia toisin. Hän pyrkii lähestymään jokaista kokelasta positiivisen kautta.

– Olen itse joutunut niin monen negatiivisen kommentin kohteeksi, etten halua jatkaa sillä linjalla. Olen varmasti tiukka, mutta se ei tarkoita, että olen ilkeä. Kritiikkiä voi antaa asiallisesti sanomalla, että tämä juttu meni hyvin, tämä vaatii vielä harjoitusta.

”Ei kannata arvostella toisia tietämättä, mitä he oikeasti käyvät läpi.”

Maryam kertoo koulukiusaamisen näkyvän hänessä edelleen tietynlaisena herkkyytenä ja ylivarautumisena. Mutta myös kasvattavana elämänkokemuksena.

– Kiusaaminen on jättänyt minuun jälkiä. Olen hieman varautunut uusia ihmisiä tavatessani. Aistin hirveän tarkasti ilmapiirin ja sen muutokset. Mutta olen myös oppinut sen, että kaikilla on ihmisarvo ja kaikki pitää kohdata ihmisinä. Ei kannata arvostella toisia tietämättä, mitä he oikeasti käyvät läpi.

Maryamilla on rohkaisevia terveisiä kaikille kiusatuille.

– Vaikka sinua on kiusattu, se ei tarkoita, että olet sellainen kuin sinulle sanotaan. Puhu asioista vanhemmillesi, sukulaisille, tuttavaperheelle tai kenelle tahansa. Älä kanna yksin sitä tuskaa ja pahaa oloa. Sinä pystyt rikkomaan koulukiusaamismuotin, se ei määritä sinua. Sinulla on oma valosi sisälläsi, anna sen loistaa.

Maryam Razavi

Syntyi 4.9.1982 Turussa, asuu Helsingissä avomiehensä Mikko Leppilammen kanssa.

Asui ulkomailla 10 vuotta mallintöitä tehden. Asiakkaita muun muassa Pantene ja Max Factor.

Tehnyt myös ohjaajan ja stylistin töitä.

Nähdään nyt Suomen Huippumalli haussa -ohjelmassa Livillä.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.