Virve "Vicky" Rostille yleisön eteen nouseminen on ennen kaikkea voimavara. Kuva: Jouni Harala
Virve "Vicky" Rostille yleisön eteen nouseminen on ennen kaikkea voimavara. Kuva: Jouni Harala

Laulaja Virve Rosti on uransa aikana perunut keikan vain kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran, kun sai kuulla veljensä tehneen itsemurhan. Toisen kerran, kun veli haudattiin. Juttu julkaistiin Me Naisissa huhtikuussa 2010, jolloin laulaja oli juuri eronnut.

Laulaja Virve ”Vicky” Rosti, 51, istuu puolityhjässä ravintola Hullussa Porossa ja nauttii myöhäistä aamukahvia. Hän on taas Levillä, jokavuotisella Lapin-kiertueellaan, niin kuin monet kotimaiset artistit keväisin tapaavat olla.

– Täällä on hyvä tunnelma, sellainen ruotsinlaivan risteilymeininki. Ja paljon 15 vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä, Virve sanoo. Samalla ohitse kolisteleekin astiakärryjä kuljettava ja iloisesti tervehtivä Manu, Sierra Leonesta kotoisin oleva kokki, joka on työskennellyt hiihtokeskuksessa jo seitsemän vuotta.

– Tuletko illalla keikalle? Virve huikkaa.

– Varmasti!

Tulevanakin iltana, vähän ennen puolta yötä, Virve nousee Menneisyyden vangit -bändinsä kanssa

1 500 henkeä vetävän keikkapaikan lavalle. Tehtävänä on saada Lapin lumosta ja kevään loppusesongista humaltunut hiihtokansa entisestään villiintymään. Ja sen Virve tekee rutiinilla ja ammattitaidolla, tälläkin kertaa.

Yleisö ei kuitenkaan aavista, millaisin tunnelmin hän vetää tuttuja biisejään. Virve on hetkeä aiemmin tehnyt yhden elämänsä suurimmista ratkaisuista: hän ja psykologipuoliso Juha Arikoski ovat päättäneet erota. Juha on jo muuttanut pois Virven asunnosta.

– Esiintyminen ei ole ollut vaikeaa. Mutta on pakko myöntää, että jotkut lauluistani herkistävät. Kun ensimmäisen kerran eropäätöksen jälkeen esitin Sua kaipaan niin -biisiä, sanat juuttuivat kurkkuun.

Sitten Virve huokaa, että hänen vanha hittinsä Oon voimissain taas sai tuoreiden elämänkokemusten myötä uusia sävyjä ja merkityksiä.

Yleisön eteen nouseminen on silti laulajalle ennen kaikkea voimavara. Uransa aikana hän on perunut keikan vain kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran, kun sai kuulla veljensä tehneen itsemurhan. Toisen kerran, kun veli haudattiin.

– Ulkopuolisesta voi näyttää rankalta, että artisti joutuu viihdyttämään yleisöä, vaikka oma sydän on säpäleinä. Mutta yleisö antaa kaikesta huolimatta energiaa. Ja tuntuu hyvältä olla myös tuttujen bändin poikien ympäröimänä. He suojelevat minua niin kuin veljet siskoaan, Virve sanoo.

Surullinen ja pettynyt hän kuitenkin on.

– Lähdin tähän toiseen, aikuisiän avioliittooni täysillä ja tosissani. Olen vielä aika nuori ja tervekin. Ajattelin eläväni kivaa loppuelämää parisuhteessa, jossa voisin jakaa niin ilot kuin surutkin. Toisin kävi, eikä sen myöntäminen ole helppoa.

Nyt annetaan mennä

Virve ja Juha tapasivat karaokebaarissa kuutisen vuotta sitten.Virve kiinnitti huomiota itseään nuorempaan, vaaleaan mieheen, joka Virven mielestä lauloi upeasti vaikeaa biisiä, Queenin Bohemian Rhapsodya. Häneen tekivät vaikutuksen myös miehen pikkutarkka olemus, ruskettunut iho, tyylikäs t-paita ja kultakäädyt.

– Vähän snobi, ajattelin, mutta positiivisesti, Virve sanoo.

Illanviettokaverina oli oma tytär Eeva, joka vei siltä istumalta Juhalle suorasukaiset terveiset: ”Mun äiti tahtoo sut.”

Virve yllättyi siitä, että mies oli vapaa. Tämän ammatti ja työpaikka vakuuttivat Virven lopullisesti. He sopivat saman tien treffit, ja pian Juha muutti Virven kotiin Vantaalle.

– Olen impulsiivinen ihminen ja tartuin hetkeen. Ajattelin, että nyt annan mennä, Virve sanoo.

Maaliskuussa 2005 pariskunta kihlautui Kanarialla. Syksyllä 2006 vietettiin Virven ja psykologi-tietokirjailijana sekä johtamistaidon opiston apulaisjohtajana toimivan Juhan häitä. Virve paneutui häidensä suunnitteluun perusteellisesti. Hän kävi häämessuilla ja osti hyllyllisen hääkirjoja. Omat tyttäret ja siskot valtuutettiin kaasoiksi ja morsiusneidoiksi. Pyhän Laurin kirkko varattiin hyvissä ajoin, samoin kuin tilat häävastaanotolle, jonne kutsuttiin 120 vierasta. Kullanvärisen vihkipuvun suunnitteli ja ompeli alaa opiskeleva tuttu lopputyönään. Juhlien jälkeen yleisö sai lukea laajan hääreportaasin 7 päivää-lehdestä.

– Olin hyvin onnellinen, Virve sanoo.

Virve kuvailee Juhaa huumorintajuiseksi ja vanhanaikaisen kohteliaaksi mieheksi, joka kantoi Virven matkalaukkua ja avasi aina oven. Erityisen vaikutuksen teki miehen tapa kirjoittaa tekstiviesteissään ”Sinä”. Isolla alkukirjaimella puhuttelu oli Virven mielestä kaiken huomaavaisuuden huippu.

– Suhteemme alku oli niin ihanaa, että se oli melkein liikaa ollakseen totta. Olin aivan hurmaantunut miehestä, joka kohteli minua kuin prinsessaa. Olin maailman ihanin nainen, kaunein ja lahjakkain. Sain lahjoja ja kukkia, vietimme romanttisia illallisia, pelasimme golfia ja teimme upeita matkoja.

Jatkuvasti varuillaan

Juuri ennen Juhan tapaamista Virve oli eronnut toisen kerran lastensa isästä Jussi Tukiasta, jonka hän tapasi jo 17-vuotiaana. Ensimmäinen ero tuli, kun lapset olivat 11-, 9- ja 6-vuotiaita. Pariskunta selvitti asiansa ja palasi myöhemmin yhteen mutta erosi uudelleen viiden vuoden liiton jälkeen.

– Kun tapasin Juhan, olin eron jäljiltä rikki ja herkässä tilassa. Ihailluksi tulemisen tarpeeni oli suuri. Olin perso imartelulle, altis uskomaan koreat sanat. Kai esiintyvässä taiteilijassa on aina muutenkin narsistisia piirteitä.

Suhteesta ei puuttunut vauhtia, eikä tylsää hetkeä tullut vastaan. Pariskunta pystyi töistää huolimatta järjestämään itselleen paljon yhteistä aikaa, ja Juha kulki Virven mukana myös keikoilla.

Vähitellen Virve kuitenkin tunsi, että erilaisten maailmojen yhteensovittaminen arjessa oli vaikeaa. Hän ei osannut olla liitossa oma itsensä.

– Aikuisena ei ole yhtä helppoa sopeutua elämään toisen kanssa kuin nuorempana, jolloin opetellaan ja hiotaan toisen kulmia. Aikuisilla on menneisyyden painolasti, omat tapansa, menonsa ja omituisuutensa.

Vähitellen Virve alkoi kieltää itselleen luontaisia käyttäytymistapoja. Hän luovi arkojen asioiden ohitse ja varoi tilanteita, jotka saattoivat aiheuttaa konflikteja.

– En esimerkiksi enää halunnut kertoa vitsejä seurassa. Jättäydyin tahallani muiden varjoon ja pidin muutenkin mahdollisimman vähän mölyä itsestäni. Minusta tuli kainaloinen kana. Sellainen alkaa syödä sielua sisältä päin.

Virve myöntää, ettei elämä esiintyvän taiteilijan rinnalla ole aina helppoa, sillä työhön kuuluu esillä olo, keskipisteenä oleminen ja flirttailu yleisön kanssa. Sitä ei kaikkien ole helppoa sietää, ja se voi joistakin tuntua uhkaavalta.

Jos Virve olisi ollut nuorempi, hänen itsetuntonsa olisi voinut murentua oman persoonan kieltämisestä.

– Mutta olen jo ehtinyt hankkia oman paikkani niin ammatillisesti kuin naisenakin. Ei minua voi nujertaa.

Tyylinsäkin hän on löytänyt. Rokkimimmi ei pistä päälleen jakkupukua – ei, vaikka sitä kuka häneltä vaatisi.

Pitkä ja vaikea päätös

Ero on kuplinut Virven mielessä jo pitkään, viime syksystä asti. Päätösten tekemistä jarrutti kuitenkin hyvän ystävän vakava sairastuminen ja kuolema. Myöhemmin nuo samat asiat vauhdittivat ratkaisua.

– Viime elokuussa juhlittiin ensin ystäväni, 51-vuotiaan miehen, häitä. Viikko häiden jälkeen hän sai tietää sairastavansa haimasyöpää. Kuukausi sitten hänet haudattiin.

Mieheltä jäi vaimo ja kolmen vuoden ikäinen lapsi. Virve on ollut perheen tukena koko taistelun ajan. Vielä tammikuussa hän golfasi ystävänsä kanssa Thaimaassa, mutta sen jälkeen miehen kunto romahti nopeasti.

– Mutta oli hienoa, että saimme vielä viettää yhteistä aikaa. Nyt olen yrittänyt tukea hänen vaimoaan, Virve sanoo.

Ystävänsä kamppailua seuratessaan hänellä ei ollut voimia keskittyä omiin ongelmiinsa.

– Kyseessä olivat minun kriisejäni suuremmat asiat. Syksy oli raskasta aikaa, sumuista ja sekavaa. Kun ystäväni sitten kuoli, tajusin konkreettisesti, miten lyhyt elämä on. Ratkaisut on tehtävä sen mukaisesti.

Taustaa ajattelulle antoivat Virven aiemmin kokemat menetykset: suurimpana lapsen kuolema jo ennen syntymää ja oman veljen itsemurha 12 vuotta sitten.

– Sen jälkeen en ole osannut pitää mitään itsestään selvänä. Jokainen hetki on tärkeä.

Voiman löytäminen eropäätöksen tekemiseen oli silti vaikeaa, ja Virven tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan.

– Käytännössä eroaminen on aiempia erojani helpompaa, sillä meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä omaisuutta. Mutta pahinta on myöntää, että olen tehnyt mokan ja epäonnistunut. Pidän itseäni suhteellisen fiksuna naisena. Miksi olin niin pönttö, etten halunnut tajuta, mitä vaistoni sanoi?

Eroapua terapiasta

Virve ei ole mielestään kovin altis masentumaan, vaikka hänellä onkin siitä kokemusta edellisen eronsa ajoilta.

– Silloin syyllistin itseäni, muutuin välinpitämättömäksi eikä mikään enää kiinnostanut. Lapseni veivät minut lääkäriin, ja sain masennuslääkkeitä, joita söin hetken aikaa.

Tällä kertaa hän aikoo etsiä ammattiapua löytääkseen itseensä ja elämäänsä uusia näkökulmia.

– Tähän eroon haen apua terapiasta. Haluan tietää, mikä on se minun pehmeä pisteeni. Miksi jään koukkuun imarteluun ja addiktoidun niin helposti? Miksi haen vaarallisia tilanteita? Olenko liian kiltti?

Virve uskoo terapian nopeuttavan selviytymistä ja uuden elämän alkuun pääsyä. Ero merkitsee myös sitä, että hän, viisikymppinen nainen, on ensi kertaa elämässään yksin.

– Vähän pelottaa ja masentaa tämä yksinäisyys. Muutin ensimmäisen mieheni kanssa yhteen jo 17-vuotiaana, suoraan kotoa. Vaikka olenkin eronnut, olen kuitenkin aina asunut lasteni kanssa.

Nyt lapset ovat jo omillaan, mutta onneksi he asuvat jälkikasvunsa kanssa ihan lähellä, yksi jopa samassa rapussa. Äidinkin koti on vain puolentoista kilometrin päässä, ja siskot asuvat samoin lähellä.

– Meillä on tiivis perheyhteisö, ja minulla on muutenkin vankka tukiverkko, joka auttaa pahimman ylitse, Virve sanoo.

Läheisimpiin ystäviin kuuluvat Kurpat, kahdestatoista 40–50-vuotiaasta naisesta koostuva porukka. Nimityksensä ryhmä sai aikoinaan Velipuolikuusta poimitusta lausahduksesta: Et sä ole muuta kuin rupinen kurppa!

– Kurppa on kurppa vaikka voissa paistaisi. Tapaamme säännöllisesti, elokuussa on tarkoitus viettää rapujuhlat ja mottona on: kurpalle maajussi! Miksei myös rokkarille miljonääri! Virve nauraa.

Tapaamisissaan naiset ruotivat kaiken maailman asioita, ja siellä on puitu myös Virven miesjutut. Monesti Virve on ollut ystävilleen terapeutti, nyt hän on itse tarvinnut kuuntelijaa.

– Naisten välinen tuki on horjumatonta. Kun ystäväni kuulivat erostani, yksikään ei syyllistänyt eikä muistuttanut: mitäs minä sanoin, Virve kiittelee.

Omat kokemukset eivät ole vieneet Virven uskoa siihen, etteikö parisuhde voisi toimia ja kestää.

– Tuttavapiirissäni on siitä useampiakin esimerkkejä. Toisaalta, voihan joku vain alistua ja pitää kulissia yllä 30 vuotta.

Virve uskoo selviytyvänsä tästäkin elämänkokemuksesta.

– Vaikka minulla on ollut monenlaisia vastoinkäymisiä, olen silti sitä mieltä, että elämäni on ollut helppoa. Kohdalleni on sattunut monenlaisia onnenpotkuja. Pääsin esimerkiksi haaveammattiini.

Virve sanoo topakasti, ettei hän aio nytkään jäädä mökkiin murjottamaan.

Ja jos hyvin käy, miehenkin hän saattaa vielä päästää lähelleen.

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.

Antti Tuisku ja Erin nähdään yhdessä myös Idols-ohjelman tuomareina. Kuva: Sanoma-arkisto

Aamukuuteen-kumppani Erin on nyt selvittänyt hämmentävän ilmaisun merkitystä.

”Hei beibi, täs on menny liikaa päivii.
Et ei oo päästy lonimaan, mitä me soditaan.”

Ensimmäisellä kerralla Antti Tuiskun Aamukuuteen-sinkun sanat eivät avaudu. Tai ainakaan yksi niistä. Se ei avaudu vielä toisella eikä kolmannellakaan kuuntelukerralla.

Mitä ihmettä ”lonimaan” tarkoittaa?

”Beibi, kun sä katsot mua ja pyydät mua punkkaas lonimaan.”

”Korvamatomateriaalia.” ”Niin loistava.” Antti Tuiskun fanit ovat hehkuttaneet uutta biisiä paljon eri somekanavilla. Mutta tietävätkö hekään, mitä oikeastaan tarkoittaa lonimaan-ilmaisu, joka toistuu kappaleessa?

Biisin feat-osuuden esittää Erin, joka kertoi maanantaina ”lonia”-ilmaisun merkityksen:

– Lonia-sanaa käytetään ku halutaan ns. muffailla, eli lonia, eli vähän kiehnätä ja pussailla, Erin kirjoitti sosiaalisen median tilillään.

Erinin Instagram-päivitykseen on ehtinyt jo tulla kommentteja, mitä muuta lonia-verbi tarkoittaa eri puolella Suomea.

”Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä.”

– Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä. Esim. shoppailemassa lonitaan kaikki hyllyt tai rekit, kuvailee Instagram-käyttäjä Kreettalu.

– Mulle tulee mieleen se, kun joku lonii konvehtirasiasta parhaat, sanoo Izmo58.

”Sitä ihteensä”

Antti Tuisku julkaisi uuden sinkkunsa viime viikolla. Se on mukana uudella albumilla Anatude, joka julkaistaan 15. syyskuuta.

Sunnuntaina Antti Tuisku iloitsi Aamukuuteen-kappaleen Spotify-menestyksestä ja julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa oli selittävä hashtag #lonimaanonlappiajatarkoittaasitäihteensä.

 

Urbaanissa sanakirjassa lonia tarkoittaa ”valita, lajitella, etsiä jotain asiaa jonkin joukosta”.

Esimerkit:

1. älä loni kaikkia lihapaloja siitä kastikkeesta
2. trafi kielsi rekisterikilpien lonimisen, pitää ottaa järjestyksessä eikä välistä