"Meidän talossa ei pidätellä tunteita. Välillä kuohahtaa, mutta riidat menevät nopeasti ohi", Virpi Suutari tunnustaa. Kuvat Panu Pälviä

Ohjaaja Virpi Suutari ja näyttelijä Martti Suosalo tietävät jo toisensa askelista, millä tuulella puoliso on. Pitkän liiton resepti on simppeli: Virpi visioi, Martti toteuttaa.

Ravihevonen, tovehtija, komodonvaraani.

Näyttelijä Martti Suosalolla, 51, on vaimolleen, ohjaaja Virpi Suutarille, 46, monta lempi­nimeä. Ravihevosen Martti kohtasi viimeksi tänä aamuna Helsingin Tapanilassa sijaitsevan kodin keittiössä: mahdottomat aikataulut stressasivat Virpiä niin, ettei tämä malttanut olla hetkeäkään aloillaan. Ohessa perhekin sai kuulla kunniansa.

– Virpi sparraa itseään hyvään suoritukseen valittamalla eli tovehtimalla. Kun startti koittaa, hän on kuin ravuri, joka ampaisee liikkeelle volttilähdöllä, puoliso luonnehtii ja iskee vaimolle silmää.

– Se on sukuvika. Olen kainuulainen pessimisti, joka uskoo kaiken menevän päin seinää ja märehtii milloin mitäkin ongelmaa. Onneksi on Martti, joka hokee, että kaikki järjestyy, Virpi nauraa.

Aina ei tarvita edes sanoja. Martin mielestä vaimo on alkanut suuttuessaan muistuttaa yhä enemmän äitiään.

– Virpin jalat kääntyvät tällä tavalla sisäänpäin ja kädet jännittyvät koukkuun niin kuin käsilaukkua sylissä pidellessä, näyttelijä demonstroi.

Mutta mikä on komodonvaraani?

– Se on tropiikissa elävä lisko, joka saalistaa puremalla ja erittämällä myrkkyä. Uhri ei kuole heti vaan väsyy pikkuhiljaa, innostuu Martti.

– No mutta olen sentään kiltti varaani, Virpi puolustautuu.

– Juu, tämähän kuvaakin sinnikkyyttäsi, kun etsit päähenkilöitä dokumentteihisi. Minä olisin monta kertaa luovuttanut, mutta sinä metsästät niin kauan, että löydät täydelliset ihmiset ja tarinat.

Juuri osuvista henkilö- ja ajankuvista dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari on vuosien varrella saanut kiitosta. Viimeksi presidentti Sauli Niinistö kehui syrjäytyneistä nuorista kertovaa dokumenttia Hiltonia. Maaliskuussa ensi-iltansa saa Virpin monivuotinen projekti Edenistä pohjoiseen, joka kertoo puutarhanhoitoon hurahtaneista pariskunnista. Ennen kaikkea elokuva on kuvaus rakkaudesta.

– Pareilla on puutarhanhoito lähtenyt lapasesta, mutta he antavat puolisonsa kukoistaa juuri sellaisena kuin tämä luonnostaan on. Se on suurta viisautta. Pitkissä suhteissa on ihailtavaa sitkeyttä, huumoria ja armollisuutta, Virpi pohtii.

Kypsä marja ja hikarityttö

Virpille ja Martille aihe on tuttu: rakkauden roihahtamisesta tulee jo kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1994 Virpi työskenteli Helsingin Sanomissa kesätoimittajana ja Martti näytteli Ryhmäteatterissa.

– Menin yhtenä iltana näytöksen jälkeen ravintolaan, joka oli melkein tyhjä. Virpi notkui yksin siinä baaritiskillä, Martti muistelee.

– No olihan siellä nyt minun työkavereitakin, mutta ehkä sinä näit vain minut, vaimo kiusoittelee.

Suhde eteni nopeasti. Virpi huomasi pian viettävänsä öitä Martin ja näyttelijä Tero Jartin kommuunissa. Ensimmäisen kyläilyn jälkeen Tero ei malttanut olla kysymättä Martilta, kuka se nainen oli, joka puhui taukoamatta koko yön.

Asetelma avioliitossa on yhä sama. Virpi puhuu. Martti kuuntelee, nyökkäilee, vaipuu välillä ajatuksiinsa ja heittää ehtiessään joukkoon lauseen pari.

– Virpillä on kauhea tarve jakaa kaikki työasiat kotona. Joskus olen niin väsynyt, että jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hän tunnustaa.

Jokin mystinen magneetti on vetänyt paria silti yhteen alusta saakka. Esikoinen, Iivari syntyi jo vuosi tapaamisen jälkeen, vaikka Virpi oli ajatellut pysyvänsä ikuisesti lapsettomana.

– Olin ollut aina se koulun hikipinkotyttö, joka unelmoi vain uran luomisesta. Kun tapasin Martin, olisin ollut valmis tekemään lapsia vaikka kuinka paljon.

– Minä olin kypsä marja poimittavaksi. Olin kyllästynyt pyörimään oman napani ympärillä. Halusin perheen, Martti sanoo.

Ensimmäinen yhteinen koti löytyi Helsingin Käpylän kyläyhteisöstä. Samoilla kulmilla vietettiin Virpin ja Martin häitä neljä vuotta myöhemmin.

– Tapasimme täydelliseen aikaan.

Minä olin 28- ja Martti 32-vuotias. Meillä oli jo ollut seikkailumme ja olimme löytäneet ammatillisesti itsemme. Suhteemme on ollut alusta asti biologian ja intohimon sanelema juttu, Virpi miettii.

Martin vaatemöykyt

Intohimo on yhä tallella, vaikka viisihenkisen perheen logistiikkapeli vaatii paljon. Niin tänäänkin. 18-vuotiaalla Iivarilla on ollut kevään ensimmäinen ylioppilaskoe ja kahdeksanvuotiaalla Ainolla musiikkiluokan pääsykokeet.

Virpi on jo ollut leikkaamassa seuraavaa dokumenttiaan, ja Martilla on illalla Luolasto-näytelmän harjoitukset Kansallisteatterissa. Kesken haastattelun Martti muistaa, että 14-vuotiaan Siirin tilille pitää siirtää rahaa.

– Meillä on ollut koko alkuvuoden niin hirveä hässäkkä, että täällä kotona kaikki on rempallaan. Yritän pestä joka välissä pyykkiä, mutten ehdi lajitella sitä. Lakanoitakaan en ole ehtinyt mankeloida moneen kuukauteen, Virpi murehtii.

– Mitä se haittaa. Minä teen puhtaista pyykeistä aina mytyn ja työnnän sen kaappiin. Hyvin on toiminut, Martti neuvoo.

Kun Virpi tapasi Martin, mies oli vielä suurelle yleisölle tuntematon. 1990-luvun lopulla Suomi hypnotisoitui karismaattisesta näyttelijästä: ei ollut elokuvaa ilman Suosaloa.

– Julkisuus ei näy kotona mitenkään, mutta ammatillisesti olen todella ylpeä Martista. Tuntuu, että lavalla hänellä on ihmeellinen yhteys toiseen todellisuuteen. Esityksissä melkein unohdan, että hän on mieheni.

Parhaimmillaan Martti on vetänyt teatterissa kolmekin näytöstä päivässä.

– Kun Martti tulee töistä, tiedän heti, millä päällä hän on. Jos näytös on mennyt hänen mielestään huonosti, eteisestä kuuluu syvä huokaus ja voimakas kolaus, kun kengät pamahtavat nurkkaan. Sitten hän menee keittiöön ja tuijottaa jääkaappiin ikuisuuden, Virpi sanoo.

Martti kiertää yhä esittämässä Luolamies-monologia ympäri Suomea.

– Kun haluan lomaa perheestä, buukkaan itselleni viikon kiertueen. Silloin saan nukkua pitkään ja olla itsekseni.

– Tosin silloin soitat sieltä koko ajan ja sanot, että sinulla on kauhea ikävä ja haluat kotiin, huomauttaa vaimo.

Virpikin matkustaa usein elokuvafestivaaleille työnsä puolesta. Seuraava reissu suuntautuu Sveitsiin, jossa Eedenistä itään saa Euroopan-ensi-iltansa.

– Se on hieno juttu, mutta festareilla hengaileminen ei enää minua kiinnosta. Vieraassa kaupungissa ja ylisosiaalisten ihmisten keskellä tulee jotenkin sieluton olo. Viihdyn parhaiten kotona.

Virpin muotopuutarha

Suosalo-Suutari-perheen hulluinta aikaa oli 2000-luvun taite, jolloin he rakensivat omakotitaloaan. Iivari oli tuolloin nelivuotias, Siiri vasta kuusikuinen. Virpi kuvasi Jussilla palkittua Joutilaat-elokuvaansa, ja Martilla oli roolit kolmessa eri elokuvassa ja kahdessa näytelmässä.

– Asuimme 50-neliöisen talon yläkerrassa ja pesimme vauvan peppua keittiön lavuaarissa, koska suihku oli maakellarissa. Paavo-setäni työskenteli raksalla timpurina ja nukkui yöt pihalla pienessä asuntovaunussa, Martti muistaa.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, etteivät he olisi selvinneet ilman sukulaisten ja vanhempiensa tukiverkostoa. Virpin vanhemmat lensivät usein lastenhoitoavuksi Rovaniemeltä, Martin vanhemmat ajoivat hätiin Turusta.

Uurastus kannatti. Kolmikerroksinen mansardikattoinen koti on jokaisen romantikon unelma, vanhaa tyyliä kunnioittaen sisustettu puutalo. Suurista ikkunoista tulvii valoa varsinkin yläkertaan, jossa on Virpin työhuone.

– Minulle on jätetty hiukan vaatimattomampi työtila. Se on tuolla kellarin vessassa, Martti sanoo.

Hän on jo tottunut siihen, että Virpillä on mielessään aina uusi toteuttamista vaativa visio. Kuopuksen syntymän jälkeen äitiyslomalainen vuokrasi viljelypalstan Fallkullasta ja patisti Martin rakentamaan sinne ranskalaista muotopuutarhaa muistuttavan keittiötarhan.

– Haasteena on se, että minä heittelen ilmaan ideoita ja Martti alkaa heti orjallisesti toteuttaa niitä. Kun hän kaivaa vielä kuoppaa jossain takapihalla, olen keksinyt jo jonkun uuden projektin.

Puutarhahurmokseen Virpi ajautui heti omakotitalon valmistuttua. Hänen isänsä riensi avuksi perustustöissä.

– Lapsena en käsittänyt isän perennarakkautta. Oman talon myötä puutarhanhoidon sielu avautui. Se on uskomattoman palkitsevaa, sielua ja ruumista hapettavaa työtä. Ilmaista terapiaa, jonka sivutuotteena syntyy kesäkurpitsoja.

Luopumisen hetki

Virpi menetti isänsä viime kesänä hieman ennen elokuvansa valmistumista. Viimeiset päivät hän vietti siskonsa kanssa isän luona Lapin keskussairaalassa.

– Isä ehti sairastaa pitkään, joten tiesimme, että hyvästien hetki koittaa. Silti luopuminen on ollut kova pala koko perheelle. Myös lapsille, jotka eivät olleet vielä menettäneet ketään läheistään. Välillä on jo helpompia päiviä, mutta yhtäkkiä iskee hirveä ikävä, Virpi sanoo.

Samaa hellyyttä Virpi kertoo tuntevansa dokumenttinsa pariskuntia kohtaan, joista vanhimmat ovat olleet yhdessä kuusikymmentä vuotta. Hän näkee heissä myös Marttia ja itseään.

– Pitkässä suhteessa vaaditaan sietokykyä, mutta vuosien myötä mukaan tulee armoa ja hellyyttä. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, mutta yhdessä selviämme ja yhdessä vanhenemme. Toivoisin, että ihmiset suhtautuisivat lempeämmin itseensä ja kumppaniinsa.

Miksi niin monet sitten luovuttavat ensimmäiseen töyssyyn? Martti arvelee, että kyse on yhteiskunnan paineesta.

– Ehkä se on tämä itsenäisyyden ja vapauden ihannointi, jolla varsinkin naisia hypnotisoidaan.

– Minä kyllä tavallaan ymmärrän sen. Olen itsekin ollut lapsesta saakka sellainen hurmaantuja. Lumoudun uusista ihmisistä helposti, Virpi miettii.

– Ja sen takia minä elän jatkuvassa pelossa, puoliso murjaisee.

Oikeasti pelko on ollut turhaa. Miksi lähteä, kun yhdessä on niin mukavaa! Martti on varma, että ilman Virpiä hän olisi asunut vuosia erakkona veneellään.

– Virpi on tehnyt minusta sosiaalisemman. Hän raahaa minua vähän väliä juhliin tai kutsuu kavereita kylään.

Virpi sanoo oppineensa Martilta itsenäisyyttä ja hengitystekniikkaa. Siitä on hyötyä erityisesti niinä aamuina, kun ravihevonen alkaa nostaa päätään.

Iltalehden mukaan muusikkopari Paula Vesala ja Lauri Ylönen ovat kertoneet eroavansa 12 yhteisen vuoden jälkeen.

Paula Vesala ja Lauri Ylönen ilmoittivat avioerostaan Iltalehdelle toimittamassaan viestissä.

Heidän mukaansa eropäätös on surullinen, mutta vääjäämätön.

– Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä, vaan pitkä parisuhde tuli päätökseensä.

”Eroon ei liity mitään draamaa tai yllättäviä käänteitä.”

– Asia olisi joka tapauksessa tullut julki, joten halusimme välttää kaikenlaisia spekulaatioita ja ilmoittaa asiasta itse, pari kertoi viestissään.

Muusikkopariskunta aloitti seurustelunsa 2000-luvun alkuvaiheessa. He avioituvat vuonna 2014, ja heillä on yksi lapsi.

Muusikko–näyttelijä Paula Vesala, 34, muistetaan parhaiten PMMP-yhtyeestä. Hän julkaisi kesäkuussa ensimmäisen soololevynsä. Hän näyttelee pääosaa tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä Tyttö nimeltä Varpu -leffassa.

Lauri Ylönen, 37, on puolestaan muusikko, joka tunnetaan The Rasmus -yhtyeestä. Hänet nähdään myös televisiossa omassa televisiosarjassa vuonna 2017.

Lue lisää! Lauri Ylönen saa oman tv-sarjan: suunnittelee luksuskodit perheelleen ja julkkisystävilleen

 

Junon pika-avioliitto Janna Hurmerinnan kanssa päättyi vain puolen vuoden jälkeen, kun Juno jäi kiinni pettämisestä. – Olisihan asian voinut paremminkin hoitaa, hän sanoo.

Räppäri Jon ”Juno” Korhonen, 29, meni viime vuoden elokuussa naimisiin laulaja Janna Hurmerinnan kanssa, mutta jäi kiinni pettämisestä. Helmikuussa, vain puoli vuotta häiden jälkeen, Janna jätti avioeropaperit käräjäoikeuteen.

– En tietenkään ole ylpeä teoistani, olisihan asian voinut paremminkin hoitaa. Kai se oli sen hetkisen Jonin tapa ratkaista joitain juttuja. En sano olevani sitoutumiskammoinen, mutta elämän mittapuulla olen vielä aika nuori. En silti voi tapahtuneelle enää mitään, se on ollutta ja mennyttä, Juno sanoo.

Avioero ja pettämiskohu nousivat näyttävästi otsikoihin. Muun muassa laulaja Jannika B jakoi somessa avoimen viestin, jossa luki: ”Vitun Juno”.

– Se oli hänen mielipiteensä ja ymmärrän sen. Varmaan moni muukin on kelannut niin. Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut minusta ovat mieltä, mutta en voi antaa sen liikaa vaikuttaa. Ne, jotka haluavat tehdä omat päätelmänsä minusta, tekevät ne ilman hyväksyntäänikin.

 


Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto
Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Voi olla, että ajattelen tekemisistäni eri tavalla vuoden päästä, kun tästä kaikesta on kulunut enemmän aikaa. Nyt asia on vielä itselleni vähän liian tuore käsiteltäväksi.

Ensimmäinen leffarooli

Työrintamalla Junolle kuuluu uutta, sillä hän näyttelee pääroolissa Antti J. Jokisen ohjaamassa Pahan kukat -elokuvassa. Leffa kertoo syrjäytyneiden nuorten lähiöelämästä väkivallan ja päihteiden keskellä. Junon roolihahmo haaveilee paremmasta huomisesta, mutta sortuu yhä uudestaan huumeisiin.

Pahan kukissa Juno tekee ensimmäisen roolityönsä. Siinä ja Junon yksityiselämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Mielikuva minusta on, että olen maahanmuuttajan näköinen pilveä polttava tyyppi. Kaipa jengi pitää minua pahana poikana, mutta mielestäni olen aika kiltti. Olen vain ihminen, teen virheitä.

Miltä Junosta tuntui tulla itse nuorena isäksi? Miten hän kommentoi rötöstelyjään? Koko haastattelu Me Naisten numerossa 39/2016.

Heidi Sohlberg käy läpi rankkoja rintasyöpähoitoja, mutta positiivisesta asenteestaan hän ei tingi. Puoliso tukee hengessä mukana. 

Heidi Sohlbergin, 35, huumori ei ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän heittää herjaa rintasyöpähoitojen aiheuttamasta kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten kukaan ei huomaa vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja, kun kaikki kuitenkin tuijottavat kaljua.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä.  Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain hänen tapansa sairastaa.

”Tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin.”

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin aviomies Niklas Sohlbergille, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

Aviomiestään Heidi kuvailee perheensä järjen ääneksi.

–Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

–Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016.

Ruotsin kieli selvisi viiden parhaan joukkoon. Äänestä omaa suosikkiasi!

Brittilehti Independent uutisoi tuoreesta kyselystä, joka selvitti, mikä eurooppalainen kieli on puhuttuna kaikkein puoleensavetävin.

Kyselyyn vastasi 1 000 ihmistä, ja sen suoritti deittisivusto Happn.

Voittoon kiiri italia, joka keräsi neljäsosan äänistä. Ranskan kieli tuli täpärästi hopealle vain kaksi prosenttia pienemmällä äänisaalilla. Suomen naapureista ruotsin ja venäjän kieli selvisivät Top 10 -joukkoon.

Näin kielet sijoittuivat kyselyssä:

  1. italia (25 prosenttia)
  2. ranska (23 prosenttia)
  3. irlanti (19 prosenttia)
  4. espanja (16 prosenttia)
  5. ruotsi (5 prosenttia)
  6. venäjä (4 prosenttia)
  7. portugali (2 prosenttia)
  8. saksa (1 prosentti)
  9. hollanti (1 prosentti)
  10. kreikka (1 prosentti)

Äänestä suosikkiasi!

Euroopan voi mieltää monella tavalla. Valitsimme äänestykseen Euroopan unionin 24 virallista kieltä. Mikä kieli on sinun mielestäsi EU:n seksikkäin?

Mikä eurooppalainen kieli on mielestäsi viehättävin?