Johanna Elomaa kirjoitti veljensä kuolemasta omaelämäkerrallisen romaanin, joka ilmestyi syyskuun alussa.

Veljen itsemurha käynnisti Johanna Elomaan elämänmuutoksen. Sen aikana hän erosi, jätti työnsä ja lähti maailmalle antaakseen itselleen anteeksi. Siellä hän huomasi, ettei onni tule ulkopuolelta.

Puhelu menee kymmenettä kertaa vastaajaan, ja Johanna Elomaa on pakahtua huolesta.

Miten veli selviää yksin Vietnamissa, kun hänen vaimonsa on hypännyt 7. kerroksen parvekkeelta ja riistänyt itseltään hengen?

Hänet olisi saatava heti kotiin. Johanna lähettää veljelleen viestin:

Itken täällä vuoksesi kyynelmerta ja lennän luoksesi, jos niin tahdot. Lähetän sinulle viestin, koska en saa yhteyttä. Soita heti kun saat tämän, rakas pieni!

Soittoa ei koskaan tule.

Samalla viikolla keväällä 2011 Vietnamin suurlähetystön virkailija kertoo Johannalle puhelimessa, että hänen veljensä Antti on tehnyt itsemurhan viisi päivää 30-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen. Veli on kiivennyt parvekkeen kaiteen päälle ja astunut viimeisen askeleensa. Puhelin putoaa valkoiselle karvamatolle, ja Johanna vaipuu polvilleen.

Hän soittaa äidilleen, muttei pysty muodostamaan sanoja.

Velka perheelle

Veljen kuolema käynnisti ajanjakson, jonka aikana Johanna erosi pitkästä parisuhteesta, jätti työnsä ja pakeni maailmalle etsimään itseään.

Ensimmäinen vuosi oli sumua. Johannalla oli ollut jo vuosia univaikeuksia, mutta nyt hän mietti, nukkuisiko enää koskaan. Lääkkeiden avulla uni tuli pariksi tunniksi kerrallaan. Joinain viikkoina hän nukkui joka yö tunnin tai kaksi. Yön painajaisissa veli kuoli yhä uudestaan.

Sängyssä Johanna mietti, miten absurdia ja kamalaa kaikki on. Hän syytti itseään Antin kuolemasta ja pohti, missä kaikissa kohdissa hän olisi voinut toimia toisin. Miten hänen perheensä selviäisi tästä koskaan?

”Ajattelin, että olen epäonnistunut, jos en palaa heti töihin.”

Johanna pakotti itsensä töihin vain viikko veljen poismenon jälkeen. Oli vaikea keskittyä, mutta hän sinnitteli palaverista toiseen, kunnes ystävä käski hänet kotiin, jossa hän lepäsi vielä viikon.

– Ajattelin, että olen huono ihminen ja epäonnistunut, jos en palaa heti töihin, Johanna, 38, sanoo.

Ihmisten kohtaaminen töissä oli vaikeaa. Ärsytti, jos joku kyseli veljestä. Väärältä tuntui sekin, jos joku toinen ohitti asian. Kenelläkään ei ollut oikeita sanoja.

Paha olo jatkui kotona. Suru teki olemisesta mössöä, jossa millekään muulle ei ollut tilaa.

– Kaikki oli huonosti, sillä olin niin rikki sisältä.

Muille Johanna halusi silti näyttää pärjäävänsä. Siitä roolista hän ei päässyt irti edes työterveyden kriisiterapiassa, jossa hän olisi halunnut olla heikko ja avoin. Toinen terapiasessio jäi viimeiseksi.

– Kerroin, miten asiat ovat, ja terapeutti alkoi itkeä. ”Miten voit olla noin rauhallinen, kun tässä on tapahtunut kauheita asioita?” hän kysyi minulta.

Johanna hoiti suruaan kirjoittamalla. Tietokone ei vastannut takaisin vääriä sanoja, ja tiedostot täyttyivät muistoista:

Lapsina Johanna ja veli olivat erottamaton tiimi. Kun sisko halusi esittää balettiesityksen naapureille, tuli veli tanssimaan. Ja kun lähikaupan eteen piti päästä myymään kukkia, poimi veli ne Johannalle.

– Uskoisin, että pienellä pojalla olisi voinut olla muutakin tekemistä. Hän halusi olla minulle kiltti eikä hennonnut kieltäytyä, Johanna sanoo.

– Olin meistä kahdesta päättäväisempi, jollain tapaa enemmän järki- kuin tunne­ihminen. Kun ystäväni keksivät teini-iässä lähteä metsään polttamaan marihuanaa, minä menin kotiin leipomaan mokkapaloja. Veljeni taas lähti mukaan metsään.

”Kun veli päätti kuolla, minun piti olla perheessä vahva.”

Johannasta tuntui, että hän sai ymmärrystä eniten perheeltään. Myös heille hän halusi näyttää, ettei hänestä tarvitse huolehtia. Kuoleman jälkeen hän koki olevansa sen velkaa. Veli oli tehnyt niin paljon virheitä, ettei perhe kestäisi yhtään enempää.

– Jo teininä minusta tuntui, että minun piti pitää perhe koossa ja arki pyörimässä sen jälkeen kun vanhempani erosivat. Se suorittaminen jatkui aikuisikään asti, Johanna sanoo.

– Kun veli päätti kuolla, minusta tuntui siltä, että minun piti taas olla perheessä vahva.

Unelma kaatuu

Veljen ongelmat tulivat ilmi vuonna 2002, kun hänen kotoaan löytyi kolme laatikollista amfetamiinia. Perhe meni sokkiin. Kerran huumekokeilusta kiinni jäänyt veli oli vannonut siskolleen, ettei koskisi enää aineisiin. Nyt hän vältti vankeustuomion ensikertalaisena ja antamalla tietoja poliisille – ja asetti itsensä samalla hengenvaaraan.

Veli näki perhettään syntymäpäivillä ja jouluisin, mutta vetäytyi muuten paljon omiin oloihinsa. Kalpea ja väsynyt mies ei päästänyt enää lähelleen.

– Aina löytyi syitä, miksi hän näytti huonolta tai ei pystynyt tulemaan illallisille. Hän ei saanut dj-uraansa liikkeelle, ja minä uskoin, että hänen huono olonsa johtui siitä, Johanna muistaa.

Myös veljen luonne muuttui. Herkkä poika muuttui kylmemmäksi ja kovemmaksi.

– Samaa kilttiä poikaa, jonka kanssa vietin lapsuuden, ei ollut enää olemassa.

Sinnikkäästi Johanna uskoi, että tämä oli vaihe – veli oli vain stressaantunut.

Vuonna 2010 edessä piti olla uusi alku: veli muuttaisi vaimonsa kanssa Vietnamiin. Promoottori oli luvannut toteuttaa hänen unelmansa, saattaa dj-uran nousuun ja tehdä hänestä tähden. Hän lupasi asunnon kattohuoneistosta, kuvan mainosjulisteeseen ja keikkoja klubeille.

”En ole koskaan hävennyt veljeäni tai hänen huumeongelmaansa.”

Siihen unelmaan siskokin halusi uskoa.

– Olin hetken aikaa onnellinen, kun sain iloisia kuvia hänestä ja vaimostaan. Heissä näkyi toivoa, Johanna sanoo.

Suuret lupaukset tähteydestä paljastuivat pian huijaukseksi. Keikat peruuntuivat, rahat katosivat. Vasta kuoleman jälkeen Johanna sai kuulla, miten syvällä huumemaailmassa veli ehti rämpiä.

– En ole koskaan hävennyt veljeäni tai hänen huumeongelmaansa. Olen hävennyt ainoastaan itseäni ja omaa sokeuttani, etten nähnyt veljeni vakavaa ongelmaa.

Kaikki uusiksi

”En halua olla tässä enää”, tuli Johannan suusta puolivahingossa.

Veljen kuolemasta oli kulunut pari kuukautta, kun Johanna ilmoitti miehelleen haluavansa erota. Melkein kahdeksan vuotta kestänyt parisuhde oli ohi.

Samana vuonna Johanna vaihtoi myös työpaikkaansa. Hän uskoi, että olisi parasta laittaa elämä kerralla uusiksi. Jostain ilmestyisi pelastava ritari, joka pyyhkisi pois pahan olon.

Kun ritaria ei näkynytkään, ja olo oli yhtä huono kuin aikaisemmin, iski paniikki: onko hän tehnyt elämänsä emämokan erotessaan? Johanna halusi parisuhteensa takaisin, mutta enää se ei ollut mahdollista.

Alkoivat katumusharjoitukset. Johanna makasi aamuyöllä sängyssä kaksiossaan ja mietti virheitään. Hän mietti sanoja, joita hänen olisi pitänyt sanoa veljelleen ja tekoja, joiden avulla saisi parisuhteensa takaisin. Kunpa hän voisi matkustaa aikakoneella taaksepäin.

Syksyllä 2014 Johanna täytti tyhjää oloaan kantamalla kotiinsa yhä uusia ostoksia. Hän ei enää nukkunut juuri lainkaan ja sai paniikkikohtauksen keskellä työpäivää. Tuntui kuin sydän pumppaisi itsensä ulos rinnasta. Samoihin aikoihin Johanna sai tietää, että hänen entisellä miehellään on uusi nainen.

Syntyi päätös: Johanna matkustaisi kauas, päästäisi irti menneestä ja lepäisi. Hän lopettaisi suorittamisen ja ottaisi vuorotteluvapaata. Matkalla hän löytäisi rauhan, oppisi nukkumaan, karistaisi surupuvun ja unohtaisi entisen parisuhteensa.

”Minun piti löytää se, mitä itse olen.”

Vuoden mittaisen matkansa Johanna aloitti rauhoittumalla intialaisessa meditaatiokeskuksessa. Sen jälkeen hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja työskenteli orankien hoitokodissa Borneon viidakossa. Matkansa Johanna päätti Balin kauniisiin maisemiin. Johanna meditoi ja joogasi, ja samalla kun hän opetti orankeja kotiutumaan takaisin luontoon, hän kävi suruaan läpi.

– Minun piti löytää se, mitä itse olen, Johanna sanoo.

– Mitä minä olen, jos asioita, joiden varaan rakensin elämäni monen vuoden ajan, ei enää ole?

Kohti päämäärää

Johannan kaksio Helsingin Munkkiniemessä on sisustettu balilaisilla kalusteilla. Kaapinovea koristaa kilpikonna, jonka kilpi on sydämen muotoinen. Eteisessä nelikätinen norsupäinen Ganesha-patsas vastaanottaa vieraat.

– Intiassa Ganeshan ajatellaan kohottavan korkealle ja vievän omaan päämäärään, Johanna sanoo.

Omaan päämääräänsä Johanna kulki kaikkien vaikeiden vaiheiden kautta. Intiassa hän oppi, ettei menneessä vellominen johda mihinkään. Silti kesti vielä kuukausia, ennen kuin hän osasi alkaa elää sen mukaisesti.

– Sain Intiasta jonkinlaisen valaistumisen ilman, että se liittyisi mihinkään uskontoon. Tiedän nyt, että katuminen ei johda mihinkään muuhun kuin omaan katkeroitumiseen.

Tänä keväänä Johanna matkusti Balille uudestaan ja irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan. Syyskuun alussa toteutui yksi unelma lisää: ilmestyi Johannan omaelämäkerrallinen romaani Säästä ajatuksesi eläviä varten.

Nyt Johanna uskoo, ettei hänestä tule hyvää nukkujaa koskaan, mutta hän hyväksyy sen. Entiselle miehelleen hänellä on edelleen paikka sydämessään, mutta myös tilaa muulle. Veli elää Johannan mukana, mutta surupuku ei tunnu enää niin raskaalta kantaa.

– Enää en rakenna elämääni toisten varaan. Luotan ensimmäistä kertaa kunnolla itseeni ja siihen, että voin rakentaa elämästäni sellaisen kuin haluan, Johanna sanoo.

Stressaamisesta Johanna saa itsensä kiinni edelleen – varsinkin nyt, kun esikoiskirja on ilmestynyt ja säännöllinen leipätyö menneisyyttä. Toistaiseksi hän elää säästöillään ja freelance-kirjoitustöillä, ja kulutustottumuksensa hän on laittanut kokonaan uusiksi.

– Kaikki tietävät, että Suomessa harva elää yksin kirjatuloilla. En istu koko ajan buddha-hymy kasvoilla meditoimassa, Johanna sanoo ja naurahtaa.

– Elämäni ei ole täydellistä, mutta on se paljon parempaa kuin ennen reissuani.

”Omaa taakkaa ja mieltä ei pääse pakoon.”

Vaikka elämänmuutos onnistui vasta matkan jälkeen, Johanna uskoo, ettei itsensä löytääkseen tarvitse mennä kauas.

– Omaa taakkaa ja mieltä ei pääse pakoon, vaikka menisi minne tahansa.

Ja koska veli ei tule enää takaisin, käy Johanna haudalla harvoin. Mieluummin hän menee äitinsä luokse laittamaan ruokaa.

– Alan vasta nyt ymmärtää, ettei häntä ole. Olen käsitellyt surua paloittain.

– Veli on aina läsnä. Ei hän tule minulle lähemmäksi, jos seison hänen haudallaan.

Veli kuoli matkalla, jonka piti toteuttaa hänen unelmansa. Hän elää vahvasti mukana varsinkin nyt, kun Johannan kirja on ilmestynyt. Ne ajatukset eivät enää pelkästään itketä.

– Luulen, että veli kannustaisi minua, sillä olen toteuttanut omia unelmiani. Hän varmaan hymyilee minulle tuolla jossakin.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Johanna Elomaa

  • Syntynyt 6.10.1977 Helsingissä.
  • Työskennellyt monissa eri mediatalossa.
  • Kirjoittaa Hidasta elämää -sivustolla PS. Tänään uskalsin -blogia.
  • Esikoiskirja Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos) ilmestyi syyskuun alussa.
  • Suunnittelee toista romaania, joka sijoittuu Intiaan.
Vierailija

Veljen itsemurha muutti Johannan koko elämän: ”Vasta nyt alan ymmärtää, ettei häntä ole”

Vierailija kirjoitti: Millä verukkeella vaan naama lehteen, vaikka sitten veljen itsemurhalla Oo sinä hiljaa siellä. Mun veli teki itsemurhan vuosi sitten, joten on mielenkiintoista lukea muiden vastaavia kokemuksia. Hyvin samanlainen oli minunkin veljeni tarina ja muuttuminen etäisemmäksi. Eikä se naaman saaminen lehteen ole kaikille mikään elämän suurin unelma, vaan voi olla jopa epämiellyttävä kokemus, johon pitkin hampain suostutaan.
Lue kommentti
Potilaittenoikeudet

Veljen itsemurha muutti Johannan koko elämän: ”Vasta nyt alan ymmärtää, ettei häntä ole”

Johannan veljen itsemurhan liittäminen marihuanaan, on vähän kaukaa haettua. Moni sairas- ja kansaneläkeläinen, tarvitsisi sitä lääkeekseen, mm. tulehdussairauksiin ja kipuoireyhtymään. Kannabiksen laillistaminen, olisi viisas siirto Suomen valtiolta, potilaittenoikeuksien lisäksi vero- ja vientituloja. Hollanti tienaa miljardeja laillisella kannabiksella, siellä on aidot potilaittenoikeudet ja maailman huippua oleva terveydenhoito, kuten Kanadassakin. Matkailukin piristyisi.
Lue kommentti

Koomikko kertoo Facebookissaan olevansa vaikeasti selitettävässä baarisuhteessa joidenkin tamperelaisten ravintoloiden kanssa. 

Pitkään yhdessä olleet Rosa Meriläinen, 41, ja Simo Frangén, 53, kertoivat toissa viikolla eroavansa. Entinen pari kertoi yhteisessä tiedotteessa liittonsa päättyneen ”musiikillisiin erimielisyyksiin”.

Viime viikolla Rosa kertoi muuttaneensa väliaikaisesti vanhempiensa luokse asumaan. Sunnuntaina hän vahvisti Anna-lehdelle, että seurustelee tällä hetkellä toimittaja Tuomas Murajan kanssa. Sunnuntai-iltana sekä Rosa että Tuomas merkitsivät Facebookiin, että ovat parisuhteessa.

Myös Simo on päivittänyt suhdetilanteensa Facebookissa. Lauantaina hän merkitsi olevansa ”baarisuhteessa”.

– Simo Frangén on baarisuhteessa joidenkin tamperelaisten ravintoloiden kanssa. (Vaikeasti selitettävä baarisuhde), Simo kirjoittaa.

”Vaikeasti selitettävän baarisuhteen” konsepti on herättänyt koomikon seuraajissa hilpeyttä.

– Etkö osaa päättää, mikä baari olisi se, jonka kanssa voisi jakaa loppuelämänsä? Mieti vaikka, mikä on luotettavin, ei petä koskaan, on aina valmis jakamaan murheesi ja tuottaa eniten mielihyvää? eräs pohdiskelee nauruhymiöiden kera.

Tähän Simo vastaa omalla kysymyksellään:

– Vaikea kysymys on myös se, kumman pitäisi tehdä aloite, minun vai baarin?

”Vaikea kysymys on myös se, kumman pitäisi tehdä aloite, minun vai baarin?”

Myös baarisuhteen ”turvallisuus” on nostettu päivityksen alla esiin.

– Mitä sillä turvallisuudella tarkoitetaan? Kun minä menen baariin vähäksi aikaa istumaan, niin en minä aina sinä aikana käytä kondomia, Simo heittää.

Lisäksi hän tokaisee, että ehkä hänen on parasta mennä baarisuhdekurssille tai baarisuhdeterapiaan. Eräs kommentoija kertoo, että baarisuhde on hänen mielestään suhteista paras.

– Baarisuhde ei petä. Se on ollut minullakin ainoa kestävä suhde.

Huippumalli haussa -ohjelman uusi juontaja, malli Maryam Razavi seurasi kahden vuoden ajan 16-vuotiasta Olivia Orasta ja tämän elämää Instagramissa.

Mallina tunnettu, hiljattain uudeksi Huippumalli haussa -ohjelman juontajaksi valittu Maryam Razavi on ohjannut dokumentin The Perfect Selfie. Hän ja ohjaaja-kuvaaja Jenni Salonen seurasivat kahden vuoden ajan taidemaalari Johanna Oraksen tytärtä Olivia Orasta, joka oli kuvausten alkaessa 16-vuotias.

Dokumentissa tutkitaan Olivian suhdetta sosiaaliseen mediaan, erityisesti Instagramiin. Sen on tuottanut Mikko Leppilampi.

– Minua kiehtoo tietää, miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi, kun koko maailma katsoo. Siinä täytyy olla aivan hirveät paineet. Nykymaailma on teineille somen takia raaempi kuin omassa nuoruudessani. Instagram-feedejä selatessa on varmaan aika riittämätön olo, kun oma arkielämä ei näytä samalta, Maryam pohtii.

Maryamin mielestä Instagramin ja Snapchatin tarkoitus on tuottaa iloa, mutta mitään oikeaa ja aitoa niissä ei itsestä jaeta.

”Somessa otetaan kantaa, muttei näytetä omaa surua ja epävarmuutta.”

– Some on uusi 15 minuuttia julkisuudessa. Siellä kaikki on mielivaltaista – siitä ei saa otetta, sillä se on tavallaan todellisuutta muttei kuitenkaan. Some on esteettinen paikka, jossa otetaan kantaa, muttei näytetä omaa surua ja epävarmuutta. Olen onnellinen, että sain itse kasvaa aikuiseksi ilman sitä.

Ei filttereille

Maryam itse käyttää Instagramia eniten työvälineenään, sillä mallina ja stylistinä työskennellessä kuvat puhuvat puolestaan.

– Instagramissa jaan mielelläni sisältöä, joka toivottavasti ilahduttaa muita arjen keskellä, kuten inspiroivia sitaatteja ja kauniita kuvia. Filttereitä en käytä. Muutenkin jaan paljon behind the scenes -kuvia ja yksittäisiä hetkiä, jotka eivät ole tarkkaan suunniteltuja ja rakennettuja.

Somekanavat ovat Maryamille myös keino tutustua etukäteen esimerkiksi uuteen valokuvaajaan ja tämän kuvaustyyliin.

– Tajuan kyllä niitäkin, jotka eivät halua olla esimerkiksi Facebookissa, sillä ymmärrän yksityisyyden arvon. Nämä ovat veteen piirrettyjä viivoja.

The Perfect Selfie DocPoint -dokumenttielokuvafestivaaleilla perjantaina 27.1.

Kun Happoradio-yhtyeen Aki Tykistä tuli isä, levynteko meni hetkeksi hyllylle. – Kun on vastasyntynyt lapsi hoidettavana, ei paljon riimittely kiinnosta.

Happoradio-yhtyeen Aki Tykistä, 41, tuli isä bändin uuden levyn Kauniin kääntöpiirin tekemisen aikana. Isyys pisti Akilta pasmat niin sekaisin, ettei hän hetkeen pystynyt sanoittamaan ollenkaan.

– Kun on vastasyntynyt lapsi hoidettavana, ei paljon riimittely kiinnosta. Kolmeen kuukauteen en pystynyt tekemään yhtään biisejä, sillä halusin keskittyä vain poikaani. Muu maailma sai odottaa. Alkusokista toivuttuani pääsin kyllä taas työn pariin, Aki muistelee.

Isäksi tulo näkyy Akin mukaan levyllä muutenkin. Mukana on pojan nimeä kantava kappale, Leevin laulu. Nyt Leevi on kahdeksan kuukauden ikäinen.

– Vanhemmuus on elämän suurimpia muutoksia. Koko levy käsitteleekin sitä, mitä tuoreena isänä ajattelen: että elämä on täynnä äärimmäistä onnea ja samaan aikaan ääretöntä pelkoa sen kaiken menettämisestä. Sitä ristiriitaa kuvaa albumin nimikin.

”Kehitymme eniten, kun saamme itse tehdä omat virheemme.”

Kauniin kääntöpiiri on Happoradion seitsemäs levy, ja bändi tuotti sen kokonaan itse. Edellisellä Elefantti-levyllä he käyttivät tuottajaa, mutta totesivat tämän tyylin tuntuvan paremmalta.

– Kehitymme eniten, kun saamme itse tehdä omat virheemme. Se on työlästä, mutta erehdyksen ja yrityksen kautta löytyy myös paljon hienoja asioita.

Osallistuva isä

Isänä Aki uskoo olevansa osallistuva. Hän arvelee voivansa osallistua poikansa elämään jopa enemmän kuin perustoimistotyössä, koska hän on arkipäivät kotona. Sanoituksiakin Aki kirjoittaa yleensä öisin.

– Kyllä minä vaippaa vaihdan yhtä paljon kuin vaimokin. Toki äiti imetyksineen on tässä vaiheessa lapselle vielä ykkönen, mutta yritän kompata häntä parhaani mukaan. Olemme onnekkaita myös siksi, että poika nukkuu kahdentoista tunnin yöunia parilla havahduksella. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys.

Petra Gargano seurasi Robinin uraa kauhulla, koska tietää omasta kokemuksestaan, ettei teinitähteys ole helppoa.

Uudet Vain elämää -artistit julkistettiin tänään sunnuntaina, ja yksi artisteista on Petra Gargano, 31. Petra on julkaissut kolme sooloalbumia, mutta parhaiten hänet muistetaan Tiktak-yhtyeestä. Kun Tiktak allekirjoitti levytyssopimuksen, Petra oli vasta 13-vuotias. Petran Vain elämää -kollega, Robin, oli myös 13-vuotias, kun tämän Frontside Ollie -hitti julkaistiin. Petra kertoo, että seurasi Robinin uran alkua kauhulla.

– Robin alkoi tehdä sooloartistina samaa, mitä me tehtiin bändin kanssa, niin olen kauhulla miettinyt, miten tuo ihminen voi tuon pyörityksen keskellä kasvaa järkeväksi aikuiseksi ihmiseksi, Petra kertoo Nelosen videolla.

Sittemmin Petra on ajatellut, että ehkä syytä huoleen ei ole.

– Mulla on sellainen käsitys, että hän on äärettömän kunnianhimoinen ja mukava. On ollut niin siistiä nähdä, miten upee tyyppi, jalat maassa – ja jotenkin lämmin ja sydämellinen fiilis hänestä tulee.

2885177
Kenen artistin kappaletta Petra jännittää eniten? Katso video! Video: Nelonen

Petran ja Robinin lisäksi kuudennella Vain elämää -kaudella nähdään Samu Haber, Irina, Laura Voutilainen, Olli Lindholm ja Nikke Ankara.

Vain elämää alkaa Nelosella 21. huhtikuuta.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.