"Miellän itseni kansantaiteilijaksi, esiinnyn yleisön ehdoilla. Jos ideani ei toimi, muutan sitä", Roope Salminen kertoo. Kuvat: Kaisu Jouppi
"Miellän itseni kansantaiteilijaksi, esiinnyn yleisön ehdoilla. Jos ideani ei toimi, muutan sitä", Roope Salminen kertoo. Kuvat: Kaisu Jouppi

Tv-kasvo Roope Salminen eli uusperheessä onnellisen lapsuuden, mutta se loppui 17-vuotiaana parhaan ystävän kuolemaan.

Näyttelijä Roope Salminen, 27, tiirailee kattoterassilta avautuvaa aurinkoista näkymää Helsingin keskustassa kuin Hämähäkkimies konsanaan. Roopen paidassa komeileekin Hämiksen kuva. Hän on fanittanut hahmoa 15-vuotiaasta asti.

– Samastun Spidermaniin, koska hän on vähän kömpelö, hyvää tarkoittava teini-ikäinen, joka ei aina oikein hallitse voimiaan.

Roopen oma supervoima lienee viihdyttäminen, sillä viime vuosina hän on menestynyt niin näyttelijänä, laulajana kuin juontajana. Maaliskuussa loppuneen Putouksen jälkeen Roope piti lomaa vain neljä päivää. Kevät ja kesä kuluvat paitsi televisiossa Enbuske, Veitola & Salminen -show’ssa, myös keikkaillessa ympäri Suomen sekä muusikkona että näyttelijänä.

”Nautin adrenaliiniryöpystä, jonka esiintyminen antaa.”

– Minulla on aina ollut tarve olla esillä ja saada huomiota. Nautin adrenaliiniryöpystä, jonka esiintyminen antaa.

Uusperhe-elämää

Intohimo esiintymiseen kulkee verissä, sillä Roopen isä on näyttelijä Eppu Salminen ja äiti näyttelijä Minna Turunen. Vanhemmat erosivat Roopen ollessa yksivuotias, ja Roope jäi asumaan isänsä luokse.

Roopen äitipuoli, näyttelijä Riitta Havukainen, on ollut Roopen elämässä siitä lähtien kun Roope oli neljävuotias. Riitta ja Eppu erosivat vuonna 2011. Nykyään Epulla on kolme pientä lasta uuden puolisonsa, käsikirjoittaja Kaisa Kuikkaniemen kanssa.

– Kutsun Riittaa äidikseni, hän on minulle edelleen hyvin läheinen. Häntä sekä sisaruksiani Katariinaa ja Santtua on aina tosi kiva nähdä.

”Kun on kasvanut aikuiseksi yhdessä ja samassa perheessä, sisko on sisko.”

Roope ei ole koskaan ajatellut, että verisukulaisuus määrittäisi häntä ja hänen välejään sisaruksiinsa. Hän pitää Riitan tytärtä Katariinaa sataprosenttisena siskonaan, vaikkei heillä ole biologisesti samoja vanhempia.

– Minulle biologisella suvulla ei ole mitään merkitystä. Kun on kasvanut aikuiseksi yhdessä ja samassa perheessä, sisko on sisko.

Biologiseen äitiin Roopen suhde on kinkkisempi. Viime vuoden lopulla Roope julkaisi bändinsä kanssa Sinulle mutsi -kappaleen.

Kappaleessa hän paljasti, ettei ole tavannut äitiään viiteen vuoteen.

Biisissä Roope laulaa näin:

Vaikka kuinka toteutan mun unelmia /

mun arvokkaimmat pokaalit on mustelmia /

Ja mä lasken päivii kun en mä tienny et näin
yksin taas jäisin /

Ku ei täs pitäny käydä näin, niinhän sä väitit /

ja äijilki on välillä ikävä äitii.

– Biisi on tarkoitettu toiveikkaaksi, ei katkeraksi, Roope huomauttaa.

Roope isänsä Eppu Salmisen kanssa vuonna 2008. "Eppu on ollut hyvä isä kaikille lapsilleen. Siitä kertoo sekin, että hän on painanut uusia muksuja sitä mukaa, kun ehtii."
Roope isänsä Eppu Salmisen kanssa vuonna 2008. "Eppu on ollut hyvä isä kaikille lapsilleen. Siitä kertoo sekin, että hän on painanut uusia muksuja sitä mukaa, kun ehtii."

Mimmit eivät parveilleet ympärillä

”Lapsuuteni oli aivan mainio ja tasapainoinen. En voisi parempaa edes kuvitella. Faija osasi luoda meille lapsille turvallisen elinympäristön, mistä olen onnellinen.

Lapsuuteni rakkain paikka oli Saimaan rannalla sijaitseva Suviranta, Näyttelijäliiton mökkikollektiivi. Se oli vapaamielinen, ihana paikka. Siellä teimme tuttavaperheiden kesken safkaa ja lämmitimme saunaa. Vietimme siellä kesät leikkien yhdessä sisarusteni kanssa.

Lapsena viihdyin kyllä paljon myös yksin. Minulla oli skidinä vilkas mielikuvitus ja omat ideani olivat mielestäni hyviä. Oikeastaan ärsytti leikkiä jonkun kanssa, joka ei tajunnut minua. Minä halusin olla omien ajatusteni kanssa. En nähnyt yksinäisyyttä ongelmana, vaan nautin siitä.

En ole ikinä ollut suosittu koulussa. Ala-asteella minulla oli ärrävika, jota koetin peitellä. Sen vuoksi olin epävarma ja ujo. Minulla ei ollut juurikaan frendejä. Minua tuupittiin ja jätettiin ulkopuolelle leikeistä, mutta on ihmisiä kiusattu koulussa paljon pahemminkin kuin minua.

Yläastetta kävin musiikkipainotteisessa koulussa, jolloin tutustuin enemmän omanhenkisiini ihmisiin. Silloinkaan en kyllä ollut mimmien suosiossa. Totta kai jokainen teini-ikäinen kundi haluaisi olla suosittu, mutta ei se minua jäytänyt sisältä. Keskityin muihin juttuihin.

”Edelleen olen tällainen majavahampainen honkkeli enkä ole naisten suosiossa.”

Edelleen olen tällainen majavahampainen honkkeli enkä ole naisten suosiossa. En edes muista, milloin minua on viimeksi tultu iskemään. Mutta se ei häiritse minua pätkääkään. En ole ikinä määrittänyt itseäni ulkopuolisten mielipiteiden perusteella,enkä tee sitä naistenkaan kohdalla.

Jo lukiossa totuin siihen, että minusta puhuttiin kuluneena naamana. Ei ihme, sillä kävin Kallion ilmaisutaidon lukion ja tungin itseni mukaan kaikkiin mahdollisiin esityksiin. Rikoin koulun silloisen ennätyksenkin, sillä suoritin näyttelijäntyön kursseja enemmän kuin kukaan muu ennen minua.”

Isälle kiitos läpimurrosta

”Saan usein kuulla, että olen päässyt tälle alalle faijan kautta. Se on ihan ymmärrettävä ajatus, eikä se tunnu pahalta. Jos itse katsoisin itseäni ulkopuolelta, minäkin ajattelisin noin.

En kuitenkaan ole saavuttanut menestystä kuuluisan faijan takia, vaan olen saavuttanut asemani kovalla työllä.

Isälleni olen silti velkaa läpimurtoni. Olin päässyt pienempien töiden kautta juontamaan Uuden musiikin kilpailua ja julkaissut yhden räppibiisin, kun minua kysyttiin mukaan Tähdet, tähdet -ohjelmaan. Aluksi kieltäydyin. Isä kuitenkin soitti minulle ja sanoi, ettei normaalisti puuttuisi urapäätöksiini, mutta tässä kohtaa oli pakko. Hän tiesi, että pärjäisin ohjelmassa ja pääsisin näyttämään kykyni. Onneksi kuuntelin häntä.

Perhetaustani takia en ole koskaan osannut pitää esiintyjän ammattia ihmeellisenä. Seurasin jo lapsena vierestä, kuinka isäni ja tätini Krisse Salminen tekivät vuosikausia töitä ennen kuin heistä tuli tunnettuja. Kun menestys sitten koitti, mitkään kultaiset portit julkkisten salattuun maailmaan eivät auenneet.

Julkisuus itsessään ei tunnu miltään, minulle se on työ muiden joukossa. Ainut hyöty siitä on, että pääsen halutessani Teatteri-ravintolan vip-puolelle juomaan olutta. Mutta ei se olut siellä maistu yhtään kummemmalta kuin Kallion baareissa.

”Edelleen olen tällainen majavahampainen honkkeli enkä ole naisten suosiossa.”

Isä on innoissaan siitä, että saan elättää itseni sillä, mistä diggaan. Hän kyllä aina myös muistuttaa, että jäitä hattuun. Hän kyselee niitä perusjuttuja: juhlinko liikaa, syönkö tarpeeksi ja onko minusta tullut kusipää. Vastaan hänelle aina rehellisesti.

Nykyään tapaamme harvemmin, koska hän viettää parhaillaan välivuotta Korsikalla vuoristossa, jonne on kahden päivän matka. Välimatkasta huolimatta olemme isän kanssa tosi läheisiä. Hän on ollut tukenani aina, myös silloin, kun minulla on ollut hankalampaa.”

”Jo lukiossa totuin siihen, että minusta puhuttiin kuluneena naamana”, Roope Salminen kertoo.
”Jo lukiossa totuin siihen, että minusta puhuttiin kuluneena naamana”, Roope Salminen kertoo.

Ystävän kuolema pysäytti

”Kymmenen vuotta sitten, 17-vuotiaana, paras ystäväni Joonas kuoli yllättäen. Ystäväni kuolema oli lapsuuteni loppu.

Meitä oli alun perin kolmen kopla: minä, Joonas ja Sasu Paakkunainen, jonka kanssa perustimme lukiossa minulle edelleen rakkaan improvisaatioryhmä Kolinan. Joonaksen kuoleman jälkeen minusta tuntui, että meillä kahdella oli ikään kuin vastuu muista, enkä antanut itselleni lupaa olla hajalla. Ajattelin Joonaksen vanhempia ja tunsin heidän puolestaan suurta surua. Vasta jälkeenpäin olen myöntänyt itselleni, miten iso asia tämä oli myös minulle.

”Perheeni ja ystäväni halusivat auttaa, mutta eivät he voineet tehdä puolestani mitään.”

Kuoleman kohtaaminen oli iso herätys. En ollut osannut ajatella, että 17-vuotiaana voisi kuolla, joten oloni oli outo ja yllättynyt. Asiaa oli vaikea käsitellä, sillä olin muutenkin samaan aikaan elämässäni syvällisten kysymysten äärellä. Pohdin uskontoa sekä sitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Mietin myös, mitä tekisin elämälläni, kun lukio on ohi.

Ystäväni kuoleman jälkeen sulkeuduin: kävin koulua kuin zombi, jätin tyttöystäväni, ajoin hiukseni pois ja pelasin kaikki illat videopelejä. Asuin jo omillani, sillä 16-vuotiaana muutin omaan asuntoon lähemmäs koulua. Perheeni ja ystäväni halusivat auttaa, mutta eivät he voineet tehdä puolestani mitään. Olin kai masentunut.

”Enää en ajattele Joonasta joka päivä, mutta joka viikko kyllä.”

Enää en ajattele Joonasta joka päivä, mutta joka viikko kyllä. Hänkin haaveili näyttelijänurasta. Usein mietin, mitä kaikkea me olisimme voineet saavuttaa yhdessä. Jokaisessa Putouksen suorassa lähetyksessä muistelin häntä: hän olisi ollut siitä kaikesta innoissaan.

Nykyään minulla on hyvin pragmaattinen suhde kuolemaan. Ajattelen, että elämää pitää elää nyt ja olla siitä kiitollinen. Minun on vaikea kuvitella, että ystäväni olisi odottamassa minua jossain pilven reunalla. Käyn kyllä edelleen silloin tällöin hänen haudallaan juttelemassa, mutten usko hänen kuulevan. Se on minulle omaa terapiaa.

Tiedän, etten koskaan pääse kokonaan yli ystäväni kuolemasta. Hän oli minulle tosi tärkeä ihminen. Toki voisi olla niinkin, että hän olisi nyt pahin kilpailijani, joka panisi muijaani. Silti tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin.”

Torjutuksi tulemisen opetukset

”Se, että olen urallani nyt tässä pisteessä, oli pitkään vain unelmaa. Seitsemän vuoden ajan hakkasin päätäni seinään ja hain Teatterikorkeakouluun vuosi toisensa jälkeen.

Jatkuva torjutuksi tuleminen oli surullista, mutta käänsin sen voimaksi. Aina pari päivää pääsykokeiden jälkeen minua otti päähän, mutta sitten ajattelin, että paskat, menen omia reittejäni.

Torjutuksi tuleminen opetti myös sen, ettei ketään pitäisi kannustaa sanomalla, että kyllä se siitä, ensi kerralla onnistuu. Ei toiselle voi luvata jotain, mitä ei välttämättä koskaan tapahdu.

”Luovuttaminen ei ollut koskaan minulle vaihtoehto.”

Luovuttaminen ei ollut koskaan minulle vaihtoehto. En edes osaisi tehdä mitään muuta: minulla ei ole matikkapäätä enkä ole hyvä urheilija. Ehkä oli jopa parempi, että menestyksen saavuttaminen vei aikaa.

Olisin pahempi kusipää, jos olisin saanut asiat helpommin. Olen nähnyt ympärilläni niitä, jotka ovat saaneet jo nuorena paljon, eivätkä he välttämättä osaa arvostaa tätä ammattia. Itselle ei tulisi mieleenkään tulla soundcheckiin myöhässä ja diivailla keikkajärjestäjille.

Toivon olevani esimerkki siitä, että tässä maassa pärjää, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Omaan itseensä ja tekemiseensä pitää uskoa, mutta samaan aikaan olla rehellinen itselleen. Unelmat ovat tärkeitä, mutta pelkästään niihin uskominen ei riitä. Niiden eteen pitää tehdä ihan hitosti duunia.”

Roope Salminen

Syntyi 11.12.1989. Asuu Helsingissä avopuolisonsa Sara Siepin kanssa.

Roope ja Ernest Lawson kiertävät parhaillaan Suomea Roope & Erkku Live -improvisaatiokiertueensa kanssa.

Roope Salminen & Koirat -bändin Snadi Rundi -kiertue jatkuu elokuuhun asti. Uusi sinkku Tanssi se pois (feat. Ellinoora) ilmestyi juuri.

Enbuske, Veitola & Salminen MTV3:lla torstaisin.

Yleisökato kahdessa kesäteatterissa toi Lotta Ansakorvelle pahat velat. Taiteellisena johtajana työskentelevä Ansakorpi ei kuitenkaan aio lannistua. – Nyt on painettava kahta kauheammin hommia.

Kylmä ja sateinen kesä on harmittanut erityisen paljon tänä vuonna, mutta toisille se ei aiheuttanut vain pahaa mieltä – vaan sai aikaan taloudellisen katastrofin.

Kahden kesäteatterin taiteelliselle johtajalle Lotta Ansakorvelle, 33, kylmästä kesästä johtuva yleisökato oli kova isku. Muun muassa Iltalehti uutisoi heinäkuussa huonon kesäsään aiheuttamissa talousvaikeuksissa painiskelevasta Ansakorvesta. Hän haki alkuvuodesta lisärahoituksen pankista Sappeen ja Ellivuoren kesäteattereiden esitysten pyörittämiseen ja panttasi asuntonsa takuuksi lainalle.

Nyt riskinottoa seurannut tappion suuruus on selvillä: kesästä kerääntyi velkaa lopulta noin 100 000 euroa.

Hyväntekeväisyys kohotti fiilistä

Heti kesän alussa alkoi olla selvää, että nyt saattaa mennä mönkään ja lujaa.

– Jo alkukesästä oli havaittavissa yleisökatoa. Ryhmälipunmyynnistä peruutettiin lippuja kylmän sään takia, ja ovilipunmyynti ei vetänyt yhtä paljon kuin aiempina kesinä, vaikka esitykset saivatkin positiivista palautetta, Ansakorpi kertoo Me Naisille.

Ansakorpi päätyi kertomaan huolistaan naisyrittäjien Facebookryhmässä, johon kuuluu yli 30 000 jäsentä. Pian puhelin täyttyi ilmoituksista ja viestistä, kun ryhmän naisyrittäjät lähettivät tsemppinsä Ansakorvelle.

”Hyväntekeväisyyskampanja sai aikaan positiivisen fiiliksen ongelmista huolimatta.”

Yksi tsemppaajista päätyi myös ideoimaan kesäteattereille hyväntekeväisyyskampanjan, jotta tuloja syntyisi edes vähän enemmän.

– Kampanjassa kuka tahansa pystyi ostamaan lipun jommankumman teatterin esityksiin ja halutessaan lahjoittaa lipun eteenpäin itse tai yritykseni Sydämenpalo Oy:n kautta. Lahjoitimme teatterilippuja esimerkiksi hoitokoteihin, kehitysvammaisille ja vähävaraisille, Ansakorpi kertoo.

Lopulta lippuja ostettiin hyväntekeväisyyskampanjan kautta vähän yli sata kappaletta, mutta se ei valitettavasti riittänyt pelastamaan tilannetta.

– Kampanja sai kyllä aikaan valtavan positiivisen fiiliksen ongelmista huolimatta. Olen liikuttunut ja kiitollinen siitä, kuinka täysin tuntemattomat ihmiset riensivät apuun ja tukivat minua, Ansakorpi sanoo.

Kesän aikana Sappeen teatterissa kävi noin 5 000 ja Ellivuoreen noin 2 000 katsojaa. Se on todella vähän, kun kyseessä on ammattiteatteri ja ammattiteatterin kulut.

”Ei minua yksi kylmä kesä pysäytä elämässä.”

– Suurin kustannus teatteriesityksissä ovat palkat ja ne maksetaan aina. Asunto oli pakko laittaa myyntiin, jotta saisin kuluja katettua ja lainat maksettua, Ansakorpi sanoo.

Teatterin tekeminen jatkuu

Taloudelliset ongelmat eivät kuitenkaan ole nujertaneet Ansakorpea.

– Olen mukana monessa teatteriin liittyvässä tekemisessä, kuten kurssien, koulutusten ja kiertävien esitysten järjestämisessä. Olen luonteeltani sellainen, että nousen aina jaloilleni ja koetan löytää kaikesta aina sen positiivisen puolen, Ansakorpi sanoo.

– Kun talousasiat ovat nyt näin huonosti, on tietenkin painettava kahta kauheammin hommia, että tästä pääsee eteenpäin. Minulle teatterin tekeminen on elämäni suurin rakkaus, joten sitä en ole lopettamassa. Ei minua yksi kylmä kesä pysäytä elämässä.

Saara Aaltoa kiitetään rohkeudesta tehdä sitä, mitä itse haluaa.

Valoisuus, sitkeys, rohkeus – muun muassa näiden asioiden ansiosta Saara Aalto, 30, on valittu Vuoden Positiivisimmaksi Suomalaiseksi 2017, kertoo Ilta-Sanomat. Voittajan valitsi Positiivareiden ja Suomen Nuorkauppakamareiden raati.

Palkinnoin jakoi viime vuoden voittaja Kaj Kunnas.

IS:n mukaan Saaran nimitykseen vaikuttivat muun muassa hänen valoisa persoona, sitkeys sekä rohkeus tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. 

Omistautuminen muusikon uralle on vaikuttanut Saaran elämään monella tapaa. Hän kertoi huhtikuussa Me Naisille satsanneensa tuhansia euroja Britannian X-Factorissa menestymisensä eteen. Rahaa paloi muun muassa kuvauksiin matkustamiseen sekä hotelleissa yöpymiseen.

– Kun kisa osaltani jatkui, rahaa paloi vaatteisiinkin. Meitä kuvattiin joka päivä, eikä samoja asuja saanut käyttää, Saara kertoi.

Kun Saara sijoittui Britannian X-Factor-kisassa toiseksi, hän iloitsi menestyksestään Instagram-tilillään. 

– En voisi olla onnellisempi tänään! Tämä kaikki on niin täydellistä, unelmastani tuli totta, koska te hyväksyitte minut. Rakastan teitä niin paljon, tämä on alku.