”Lapsentekopäätöstä tehdessä pärjääminen ei pelottanut. Se oli hyvä, sillä ilman pelottomuutta tyttäreni ei olisi syntynyt”, Jani sanoo. Kuva: Milka Alanen

Uupumus vei kansanedustaja Jani Toivolan keväällä sairauslomalle jo toisen kerran. Yksi syy uupumukseen oli yksinhuoltajan arki – ja se oli myös syy toipua nopeasti.

Kansanedustaja Jani Toivola, 38, olisi halunnut puhua istuntosalissa, muttei halunnut avata suutaan.

Mitä hän täällä oikein teki? Entä jos hän sanookin jotain väärää ja mokaa?

Se oli ensimerkki, josta Jani tajusi uupumuksensa viime keväänä. Työ, joka oli viisi vuotta aiemmin tuntunut niin tärkeältä, että näyttelijä oli lähtenyt ehdolle eduskuntaan ja päässyt läpi, aiheutti nyt epävarmuutta ja pelkoa virheistä. Sanottavaa olisi ollut, mutta paikka tuntui väärältä.

Jani itki polkiessaan töistä kotiin. Kun itku tuli, hän ei oikein edes tiennyt, mikä itketti. Yöt hän valvoi. Mieleen hiipi kuolemanpelko. Pinna lyheni, ja tyttärelleenkin hän kiukustui nopeammin.

Työpaikkalääkäri rullasi tuolinsa aivan Janin eteen, katsoi silmiin ja totesi: ”ei mitään hätää”.

– Sitten hän sanoitti 15 minuuttia, miltä minusta tuntuu ja mikä minulla on. Hän otti minut heti vakavasti ja oli aivan oikeassa. Se oli tärkeää, Jani sanoo.

Jani jäi eduskuntatyöstä kahden viikon sairauslomalle. Päätökseen kärjistyi sekä oman työn kriittinen arviointi että yli kahden vuoden yksinhuoltajuus pienen tytön isänä.

– Olin uupunut vaativasta työstä, jolle en löytänyt merkitystä ja pienen lapsen yksinhuoltajuudesta. Niiden yhdistelmä vaatii paljon.

Kun Jani vielä samalla viimeisteli kirjaansa Musta tulee isona valkoinen, jossa hän käy läpi erilaisuuden kokemustaan Suomessa, tunteet kävivät hyvinkin syvissä vesissä:

Mitä jos irtisanoutuisin?

Jo toinen uupumusloma

Uupumus ei ollut Janille uutta.

Jo ensimmäisellä kaudellaan tuore kansanedustaja oli joutunut sairauslomalle samasta syystä. Elämänmuutos näyttelijästä harmaan pukumiehen rooliin oli vaikeampi kuin Jani olisi uskonut.

”Menetin persoonani yrittäessäni olla uskottava.”

– Olin ollut talossa vuoden ja yrittänyt sopeutua mahdollisimman hyvin. Pukeuduin oikein, katsoin miten muut toimivat ja yritin toimia samoin. Menetin persoonani yrittäessäni olla uskottava.

Taakkaa alkoi kertyä, kun Jani halusi auttaa kaikkia ja suhtautui kaikkiin tunteella. Jos hän halusi kerran tehdä politiikkaa inhimillisesti, hänen oli kuunneltava jokainen tarina. Ne jättivät jäljet ja tulivat uniin.

Sitten alkoi risoa se, että kaikille maailma ei näyttäytynyt samoin. Jos oli hätää ja kipeitä kokemuksia, oli myös tonnin toppatakkeja, joissa käveltiin ohi ihan vierestä. Eriarvoisuus ei tuntunut liikauttavan kaikkia.

Janille pahinta oli, kun luotto alkoi mennä paitsi omaan työhön, myös omiin arvoihin.

– Aloin miettiä, onko sitä maailmaa, johon uskoin, olemassakaan, ja muuttuuko maailma mihinkään.

Jani oli kuin piripintaan täytetty maitolasi, josta vähänkin hölskyttämällä läikkyi yli. Hän ei kyennyt keskittymään, vaan asiat tuntuivat leviävän. Siitä levottomuuden tunteesta ei saanut otetta.

Lopulta työkaveri ehdotti Janille työnohjausta. Sinne he sitten menivät yhdessä, kansanedustajat eri puolueista, ja kertoivat, mikseivät jaksa töissä.

– Oli lohduttavaa huomata, etten ollut ainoa, sillä aikuisen ihmisen on vaikea sanoa, ettei jaksa. Pelkäsin ihan kamalasti myös sitä, että julkisuudessa huomataan, että nyt se Idols-Toivola ei selviä.

– Jo silloin aloin kuitenkin miettiä, mitä vikaa tässä työssä on. En missään nimessä valita enkä uhriudu: itsehän tänne olen hakeutunut. Mutta sen sijaan, että vain toteaisimme, että työ uuvuttaa, eikö meidän pitäisi muuttaa työmme kulttuuria? Onko uupuminen vain heikkouden merkki vai olisiko myös järjestelmässä jotain vikaa? Jani miettii.

– Mitä ylipäätään kertoo yhteiskunnastamme, että kansanedustaja pelkää?

Lapsen vuoksi tasapainoon

Jo ensimmäisellä kerralla vyyhti alkoi purkautua, kun Jani oivalsi, ettei voi itse kantaa kaikkien taakkoja voidakseen kantaa itsensä. Hän muutti aikataulujaan, meni nukkumaan aiemmin, sanoi useammin ei ja livahti ihmisten tapaamisten välissä hetkeksi yksin huoneeseensa, maadoittumaan.

Kun uupumus iski nyt uudelleen, keinot sen suitsimiseksi olivat jo olemassa. Jani joogasi, teki kävelylenkkejä, luki Dalai Lamaa ja mietti, kuka hän itse on. Tilanne ei kuitenkaan ollut enää sama: nyt Jani oli tyttärensä yksinhuoltaja.

”Kyllä lapsikin reagoi, kun en voinut hyvin.”

Toisaalta juuri se lisäsi kuormitusta ja oli uupumuksen katalyytti, toisaalta lapsen vuoksi uupumuksesta oli päästävä nopeasti.

– Lapsi on peili minulle ja se, jonka kanssa näemme toisemme parhaimmillamme ja pahimmillamme. Kyllä hänkin reagoi, kun en voinut hyvin, ja minun oli etsittävä tasapainoa. Minähän olen hänet tähän maailmaan tuonut.

Jani rajasi iltojaan vieläkin tiukemmin ja päätti, että tee töitä kuin illan viikossa. Muut on pyhitetty palapeleille, kirjoille ja kikatukselle tyttären kanssa.

Se kaikki on pois kutsutilaisuuksista ja täysistunnoista, joissa saisi istua usein pitkälle iltaan, jos haluaisi. Se kuuluu työhön, mutta onko siitä hyötyä?

Samasta syystä, tasapainon hakemisesta, Jani alun perin kieltäytyi hakemasta toiselle kaudelle eduskuntaan. Kun hän oli vanhempainvapaan aikana ”kytkenyt sähköt pois päältä” ja palannut töihin paperivuorten ja järjettömän kiireen keskelle, tuntui absurdilta, etteikö olisi ollut yhtä tärkeää työntää aamupuuroa suuhun tai ehtiä päiväkotiin.

– Sitten sisuunnuin ja ajattelin, että tämä kuvio on pystyttävä järjestämään, kun niin tekevät muutkin.

Vuoden hän taas sinnitteli. Viime kevään unettomina öinä hän pyöritteli eduskunnan jättämistä oikeasti.

– Jos olisin normitöissä, olisin jo irtisanoutunut, mutta ei eduskunnasta voi. Eron anominen on ihan toisenlainen prosessi, ja rapauttaisi eduskunnan arvovaltaa, jos sieltä tempoilisi irti jokaisen syyn takia. Ja työn sisältö kiinnostaa minua edelleen, vaikka järjestelmästä en ole vakuuttunut.

Yllättävät tunteet

Lapsen tuloon liittyi monta yllätystä. Oli yllätys tai pikemminkin ihme, että Janin haave isyydestä toteutui näin. Hän ei uskaltanut uskoa siihen itsekään, mutta haaveili kyllä.

Kirjassaan Jani kertoo ensikohtaamisestaan lapsensa äidin kanssa. Hänet Jani löysi vastatessaan tuntemattoman naisen sähköpostiin. Lasta toivova nainen etsi isää, joka eläisi lapsen kanssa. Hänestä tulisi viikonloppuäiti.

Jani ja Kirsi tapasivat eduskunnassa kahvilla ja pullalla ja tunnustelivat, miten kemiat toimivat. Lapsi syntyi puolentoista vuoden kuluttua.

”En ollut valmistautunut tuntemaan mitään negatiivista tai epämiellyttävää.”

Ja kun siinä se nyt oli, synnytyslaitoksella ja pian lähdössä Janin mukaan, tunteiden kirjo yllätti. Vaikka Jani oli toivonut lasta hartaasti, rakkauden lisäksi hän tunsi myös ahdistusta ja pelkoa.

– En ollut valmistautunut tuntemaan mitään negatiivista tai epämiellyttävää, hän sanoo.

Sillä hetkellä mieleen tuli oma isä, joka oli jättänyt Janin ja äidin, kun Jani oli vasta kaksivuotias.

– En tietenkään ymmärrä, miten oman lapsen voi hylätä, mutta sillä hetkellä ymmärsin, että hylkäämistä on varmasti edeltänyt paljon erilaisia ahdistuksen ja negaation tunteita, jotka ovat kasautuneet niin, että isä on lähtenyt. Sillä hetkellä näin, ettei mikään ole mustavalkoista.

Janilla oli paljon kokemusta lapsista ja heidän hoidostaan, mutta mikään ei lopulta valmentanut siihen vastuuseen, jota hän yksinhuoltajana tunsi. Totaalisuus iski päälle arjessa ja ihan tavallisissa asioissa. Kun kumppania ei ole, yhtenäkään aamuna ei voi sanoa, että nyt on sinun vuorosi.

– Ei arki mennyt niin kuin olin etukäteen kuvitellut. En tietenkään luullut, että lapsen kanssa käydään vähän keinumassa vaan elämään kuuluu vaikeuksiakin, mutta ennen kuin saa lapsen, ei voi tietää, miten itse mihinkin tilanteeseen reagoi. Jos on oppinut kuvittelemaan itsestään asioita, voi olla aika järkyttävää, että löytää myös paljon sellaista, mistä ei pidä.

– Kuvittelin esimerkiksi etukäteen, että osaan hoitaa monta asiaa luontevasti samaan aikaan, mutta nyt olen joutunut vakuuttelemaan itsellenikin, että kyllä tästä selvitään.

Mutta tietämättömyys oli hyväkin asia, Jani nauraa.

– Lapsentekopäätöstä tehdessä pärjääminen ei pelottanut. Se oli hyvä, sillä ilman pelottomuutta tyttäreni ei olisi koskaan syntynyt.

Yhteys äitiin löytyi

Yksinhuoltajuuden takia Jani alkoi ymmärtää äitiäänkin. Välit eivät ole olleet aina ruusuiset, vaikka rakkaat kyllä. Lapsen on usein vaikea nähdä, mitä vanhempi näkee. Sama toimii toisin päin.

Jania kiusattiin 80-luvun Helsingissä ja 90-luvun Porvoossa ihonvärin takia. Sen päälle Janin taiteellisuus puski läpi. Se lisäsi pilkkaa.

Loukkaavia sanoja paremmin Jani muistaa kuitenkin hiljaisuuden ja sen, että hänet usein sivuutettiin. Olo oli näkymätön.

Puhumattomuutta oli paitsi ulkopuolella, myös kotona. Se tuntui kaikkein pahimmalta. Ei puhuttu isästä, ei näkymättömyydestä, ei siitä, mitä Jani taisi omasta sukupuolestaan jo ala-asteella ajatella. Nuoruuden kuohuissa Jani syytti äitiään välinpitämättömyydestä ja oli vihainenkin.

”Vasta silloin tajusin, mitä oma äitini on joutunut kantamaan.”

Padot aukesivat, kun New Yorkissa opiskellessaan Jani lähetti äidille kirjeen. Äiti soitti, itki ja pyyteli anteeksi. Niin teki Janikin. Samaan aikaan Jani löysi rohkeuden alkaa elää miessuhteissa avoimesti ja lensi Suomeen kertomaan sen. Hän huusi jo äitinsä rappukäytävässä, että olen muuten homo.

– Äiti katsoi minua hetken hölmistyneenä ja käski väistämään, että saa oven kiinni. Hän oli aavistanut sen jo kauan sitten ja oli iloinen, että luotin niin, että kerroin hänelle.

Todellinen yhteys aukesi ensimmäisenä jouluna tyttären syntymän jälkeen, kun vauva oli vajaan kuukauden. Jani purskahti itkuun ja myönsi, että häntä pelottaa niin, että se lamaannuttaa eikä hän tiedä, onko hänestä kaikkeen.

Äiti nappasi Janin syliinsä, halasi ja sanoi yksinkertaisesti, että ”minä tiedän”. Se riitti.

– Vasta sillä hetkellä tajusin, mitä oma äitini on joutunut tekemään ja kantamaan. Miten epävarma, neuvoton ja pelokas hänen on täytynyt olla kasvattaessaan minua yksin? Kenelle hän on voinut puhua tai keneltä hän on saanut apua? Jos oma lapseni on minulle peili, joka näkee minut pahimmillani, minä olen ollut se sama peili omalle äidilleni.

Äiti eli elänyt myös erilaisessa ympäristössä. Jo pelkkää yksinhuoltajuutta katsottiin vielä 70–80-lukujen taitteessa vähän vinoon.

– Puhumattakaan siitä, että poika on musta. Nyt ympäristö on muuttunut. Toisaalta se on muuttunut kovemmaksi: jos äitini sai kuulla yksittäisiä kommentteja kasvotusten mustasta lapsesta, nyt lapset kuulevat vihapuhetta ihan yleisesti. Yhden tuttavani adoptiolapsi näki kyselytuntia ja alkoi miettiä oikeuttaan olla olemassa.

Kiitos avusta

Jani sanoo, että suun avaaminen on ollut ainoa keino selvitä. Siksi hän nytkin puhuu uupumuksestaan ja kokemistaan vaikeuksista. Hän ei halua toistaa menneisyyden virheitä ja hiljaisuutta.

– Olen saanut äidiltä paljon henkistä tukea sen jälkeen, kun uskalsin avata suuni. Ja nyt kun puhumattomuus on rikottu, se on kuule meillä se äiti, joka haluaisi puhua kaikesta koko ajan, Jani nauraa.

”Mitä enemmän meillä on rakkautta, sitä helpompaa meidän on olla.”

Tytär taas höpöttää kaikille vastaantuleville lapsen luottavaisuudella. Se on Janista kiusallistakin, jos hän haluaisi vain olla.

Jani itse on osannut pyytää ympäriltään kaiken avun, jota tarjolla on. Kaikkivoipaisuus on kadonnut ajat sitten.

– Tarvitsemme paljon apua, ja otan kiitollisena vastaan kaiken, mitä annetaan. Äiti, siskot ja tyttäreni kummit auttavat paljon. Olen jo ajat sitten tajunnut, että mitä enemmän meillä on rakkautta ympärillämme, sitä helpompaa meidän on olla, vaikka lähtökohtaisesti olemme kaksikko.

Myös käsitys perheestä on laajentunut. Siihen kuuluvat myös entisen isäpuolen vanhemmat, joita Jani kutsuu isovanhemmikseen. Oma biologinen suku löytyi kahdeksan vuotta sitten, kun Jani tapasi veljensä Berliinissä ja isänsä suvun Keniassa. Isä on jo kuollut, mutta isänisä hengissä.

Suku on yhteyksissä silloin tällöin.

– Juuri sain yksi päivä tekstiviestin serkultani, että miten menee. Oli ihan hullua ajatella, että hän tekstailee siellä Afrikassa. Minä kävelin samaan aikaan Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä.

Jani Toivola
  • Syntyi Vaasassa 27.11.1977
  • Asuu Helsingin keskustassa kahdestaan tyttärensä kanssa.
  • Vihreiden kansanedustaja, näyttelijä.
  • Harrastaa joogaa ja meditaatiota.
  • Kirja Musta tulee isona valkoinen ilmestyi juuri.
Myös loppuun palellut

Uupumus vei Jani Toivolan sairauslomalle: ”Itkin polkiessani töistä kotiin ja valvoin yöt”

Aika vastuuton lapsenhankintakeino...niin oli kyllä itsellänikin, kun kuvittelin aikoinani pelastavani avioliittoni, kunhan toinen lapsi olisi syntynyt. Ei toiminut liitto, mutta yksinhuoltajana ilman elatusmaksuja sain lapseni täyspäisinä yhteiskuntakelpoisiksi. Muistan kyllä pari kertaa harkinneeni luovuttamista, kun muotibuumi irtisanomisiin "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" alkoi. Nyt olen "päässyt" eläkkeelle, lapset jo keski-ikäisiä ja pärjäävät lapsineen kohtuullisesti...
Lue kommentti
Testattu

Uupumus vei Jani Toivolan sairauslomalle: ”Itkin polkiessani töistä kotiin ja valvoin yöt”

Lapset eivät ole lemmikkejä. Niitä ei voi siirtää sivuun oman elämänsä tieltä. Asiat tulisi kyetä priorisoida. Ensin lapseni, joka ei vielä pysty itsenäiseen elämään. Työ, joka mahdollistaa toimeentulon, mutta huomioi perhesuhteeni. Sen jälkeen muu, mikä elämässäni on tärkeää. Aikaa ei vuorokaudesta jää paljon omille intohimoille. Ne toteuttaa univelkana huomioiden ettei seuraavan päivän velvoitteet ole uhattuna. Tämä ei ole unelma vaan elämää, johon on sopeuduttava.
Lue kommentti

Suomalaislaulajan mentori hehkuttaa Saaraa brittilehdelle.

Britannian X Factorissa kisaava Saara Aalto, 29, on selvinnut jo kolmen parhaan joukkoon. Nyt kisassa suomalaislaulajaa mentoroinut tuomari Sharon Osbourne puolustaa Saaraa Mirror-brittilehdelle. Hän kertoo olevansa ylpeä siitä, miten monikulttuurinen ja avoin ulkomaalaisia kohtaan Britannia on.

Suvaitsevaisuudella ylpeilevä Osbourne kuitenkin möläyttää haastattelussa kyseenalaisesti Saaran alkuperästä.

– Eihän hän tule Afganistanista tuliase olallaan... Hän on Suomesta!

Osbourne ymmärtää Saaran halua tehdä uraa maailmalla.

– Suomessa he haluavat, että laulat suomeksi, ja hän halusi laulaa englanniksi. Suomi on mahtava maa, mutta siellä on vain viisi miljoonaa ihmistä. Jos on kunnianhimoa, ei voi jäädä Suomeen, Osbourne sanoo.

– Miksi ketään pitäisi rangaista siitä, että on menestynyt. En ymmärrä sitä ajattelutapaa.

Osbourne ylistää myös Saaran taistelutahtoa, jonka avulla hän selvisi kolmen pudotusuhan alta finaaliin asti.

– Luulen, että hän vaikutti aluksi hieman kylmältä. Sittemmin hän on lämmennyt ja yleisö on lämmennyt hänelle. Hän on monilahjakas, ei yhtään yksiulotteinen.

”Emme ole ikinä nähnyt hänen kyynelehtivän.”

Osbourne kehui mentoroitavansa laulutaitoa.

– Hän on hauska. Hän taitaa balladit, nopeatempoiset kappaleet ja tanssin. Hän heittäytyy teemaan, tekee hän mitä tahansa. Yleisö kunnioittaa sitä, eikä vähiten sen takia, ettei hän ole esittänyt yhtäkään nyyhkytarinaa. Emme ole ikinä nähnyt hänen kyynelehtivän.

Saara julkaisi torstai-iltana Instagramissa kuvan itsestään ja Sharonista finaalipaikalla Wembley-areenalla.

”Oletteko valmiita? Me olemme”

 

Are you ready?? We are!😉 @thexfactor @sharonosbourne #saaraaalto #sharonosbourne #xfactor #redcarpet

Kuva, jonka Saara Aalto (@saaraaalto) julkaisi

Myös kisan toinen tuomari Simon Cowell kommentoi aiemmin tällä viikolla, että hänen mielestään on hienoa, että ulkomaalainen voi voittaa kisan.

– Se ei haittaa minua yhtään. Ihmiset eri maista ovat voittaneet Britannian Talentin, sillä ei ole mitään väliä. Se todistaa, millainen show on ja millainen yleisö on – vastaanottavainen. Pidän siitä, Saaran esityksiä hehkuttanut Cowell sanoi Mirrorille.

X Factorin finaaliesitykset nähdään lauantaina, ja kisan voittaja ratkeaa sunnuntaina.

Kaksossisko Anna on Alma Miettisen tärkein tsemppari.

Kun laulaja Alma Miettinen, 20, kaipaa todellista luottohenkilöä, hän tukeutuu kaksossiskoonsa. Anna kulkee Alman mukana keikoilla dj:nä ja kuvaajana. Anna on siskostaan ylpeä ja kannustaa tätä täysillä.

– Anna on tärkein tukeni. Ilman häntä en jaksaisi, Alma kertoo Me Naisille.

Juuri nyt molempien siskojen hiukset loistavat neonkeltaisina. Alun perin väri oli Annan idea, Alma nauraa vain matkivansa siskoaan kaikessa. Luonteiltaan siskot ovat kuitenkin erilaisia.

– Minä olen välillä itsekäs, Anna ajattelee aina muita. Hän on maailman vahvin ihminen. Häntä ei riko mikään.

– Ja vaikka minä olen keikoilla tähti, Annalla on paljon enemmän vientiä baareissa. Hän on myös suositumpi kavereidemme kesken, Alma nauraa.

 

See you soon Europe! 👯 @cybertwinz @annacyber

Kuva, jonka ALMA (@cyberalma) julkaisi

Välillä siskosten pinna kiristyy, kun alati reissataan yhdessä ja painetaan pitkää päivää.

– Joskus tulee sanottua, että mitä paskaa nyt taas, mutta emme huuda toisillemme. Meillä on yhdessä tosi hauskaa.

”Ison maailman meininki, niin bäkkäreillä on tyrkyllä vaikka mitä.”

Alma ja Anna vierailivat kuukausi sitten Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa.

– Olemme 20-vuotiaita nuoria, totta kai me juhlitaan, mutta ei missään nimessä mitään huumeita. Ison maailman meininki, kyllähän siellä bäkkäreillä on tyrkyllä vaikka mitä, Alma sanoi, kun Tuomas Enbuske kysyi kaksikon päihteidenkäytöstä.

– Sä tiedät, onhan siellä bäkkäreillä kaikennäköistä, Alma sanoi toiselle juontajalle Roope Salmiselle.

 

#momgoals @marialeksandra #cybertwinz @annacyber

Kuva, jonka ALMA (@cyberalma) julkaisi

Katso Alman marraskuussa ilmestynyt Dye My Hair -musavideo:

Seksiaddikteista kertovaa elokuvaa tähdittävä näyttelijä rakentaa omakotitaloa kuvauskiireiden lomassa.

Maarit Lallin seksiaddikteista kertova Kuudes kerta -elokuva saa ensi-iltansa loppiaisena. Elokuvan pääparina nähdään Pihla Viitala ja Antti Luusuaniemi.

Luusuaniemi näyttelee naisia rakastavaa kiinteistönvälittäjä Rickyä, ja Viitala pettävien puolisoiden paljastamiseen erikoistunutta yksityisetsivä Annikaa.

– Tämä elokuva oli ihana tehdä juuri Antin kanssa, koska olemme niin hyviä ystäviä, ja meillä on sataprosenttinen luotto toisiimme, Pihla jutteli elokuvan kutsuvierasensi-illassa.

Roolia varten Pihlaa pyydettiin nostamaan painoaan kymmenen kiloa. Aikaa oli kuitenkin vain kaksi viikkoa.

– Söin pelkkää pitsaa! Kuutisen kiloa sain sitten lopulta kerättyä, Pihla muisteli.

Sittemmin hän on karistanut roolikilonsa.

Talo rakenteilla

Tällä hetkellä Pihla perheineen rakennuttaa kivitaloa, joka valmistuu kevääksi. Perhe on häärinyt itsekin työmaalla, ja mukana talkoissa on ollut myös Pihlan tuottajasisko Kaisla.

– Me teemme työmaalla kaikkea sellaista, mitä pystymme: siivoamme ja sen sellaista. Varmaan myös maalaamme, kun siirrytään sisätiloihin.

Remonttikiireiden keskellä Pihla kuvaa myös uutta rikosdraamasarjaa. Eräs kansainvälinen elokuvaprojektikin on vireillä, mutta siitä ei saa vielä hiiskua.

– Ehkä Ranskassa, mutta kaikki voi vielä muuttua. Siitä lisää myöhemmin!

Suomalaislaulaja on nyt vahvoilla Britannian X Factorin voittajaksi.

Britannian X Factor -ohjelmassa kisaava Saara Aalto, 29, esittää ensi viikon lopun finaalissa legendaarisen Queen-yhtyeen Bohemian Rhapsody -kappaleen yhdessä yhdysvaltalaislaulaja Adam Lambertin, 34, kanssa, uutisoi Tellymix-sivusto.

Duettopareja ei ole vielä virallisesti julkistettu, mutta Lambertin ja Aallon duetosta on kertonut aiemmin tällä viikolla muun muassa brittilehti The Sun.

Saara on aiemmin Tellymixin haastattelussa toivonut, että saisi laulaa Wembley-areenalla Lambertin kanssa. Myös Céline Dion tai Lady Gaga olisivat olleet Saaran mieleen.

Adam Lambert on keikkaillut Queenin solistina jo vuosien ajan ja esiintyi bändin kanssa myös Helsingissä viime kesänä.

Jos huhu pitää paikkansa, Saara on onnekas. Bohemian Rhapsody on megahitti, jonka teatraalisuus sopii loistavasti Saaran äänelle. Lisäksi Adam Lambert on iso nimi, joten duetto keräisi siksikin varmasti roppakaupalla yleisöääniä.

Cowell Saaran puolella

Muutenkin Saarasta on tullut viime päivinä selkeä suosikki X Factorin voittajaksi, mikä näkyy esimerkiksi vedonlyöntitoimistojen kertoimissa.

Tiukkana tunnettu tuomari Simon Cowell kommentoi alkuviikosta Mirror-lehdelle, että hänen mielestään on hienoa, että ulkomaalainen voi voittaa kisan.

– Se ei haittaa minua yhtään. Ihmiset eri maista ovat voittaneet Britannian Talentin, sillä ei ole mitään väliä. Se todistaa, millainen show on ja millainen yleisö on – vastaanottavainen. Pidän siitä, Saaran esityksiä hehkuttanut Cowell sanoi.

 

Good morning Wembley, your support this week keeps me going!! 💗 @thexfactor #saaraaalto #teamnofear #xfactor

Kuva, jonka Saara Aalto (@saaraaalto) julkaisi

Saara jakoi juuri Instagram-tilillään kuvan finaalipaikalta. ”Hyvää huomenta, Wembley, teidän tukenne pitää minut vauhdissa!” kuvateksti kuuluu.

X Factorin finaaliesitykset nähdään lauantaina, ja kisan voittaja ratkeaa sunnuntaina.