Scarlett Johansson rakentaa määrätietoisesti uraansa, eikä suunnittele vielä perheen perustamista. – Toki haluan muutaman lapsen, jotain yhden ja kymmenen väliltä, uuden rakkaan löytänyt näyttelijätär kertoo.

Lehtikuva

Scarlett Johansson, 27, on pieni nainen, mutta hän onnistuu täyttämään tilan niin olemuksellaan kuin kuuluvalla äänelläänkin. Hän pölähtää sisään newyorkilaishotellin huoneeseen kesken kollegansa Matt Damonin haastattelun ja alkaa kuittailla miehelle välittömästi.

– Blaa blaa blaa, siinä puhuu maailman seksikkäin iskä. Ne sanat eivät kyllä sovi yhteen millään, Scarlett kailottaa ja tarttuu Koti eläintarhassa -elokuvan vastanäyttelijäänsä hartioista.

Kesken lauseen yllätetty Matt näyttää hieman kiusaantuneelta ja kommentoi pikaisesti olevansa ennemminkin maailman pisin kääpiö.

Scarlett sen sijaan on tämän hetken kuumin naisnäyttelijä, ja hänelle on rapsahdellut voittoja useammastakin seksisymboliäänestyksestä. Sumuisessa silmämeikissään, mustiin farkkuihin ja läpikuultavaan "johonkin vanhaan" paitaan pukeutuneena hän näyttää siltä, ettei yksinkertaisesti voi seksikkyydelleen mitään, olipa hänen päällään mitä tahansa.

– Seksikkään leima johtuu ehkä siitä, että olen kurvikas ja itsevarma siitä. Itse en ajattele olevani seksisymboli, mutta nyt jo hyväksyn, että minua pidetään sellaisena. Muutaman vuoden päästä tulee joku toinen, sanoo näyttelijätär, joka istuu jalkojensa päälle käpertyneenä, jauhaa purukumia ja on selkeästi jo lopen kyllästynyt toimittajien vakiokysymykseen.

Hän puhuisi mieluummin esimerkiksi politiikasta, yhdestä lempiaiheistaan.

Alastonkuvia netissä

Vaikka Scarlett onkin tunnettu vartalostaan, hän ei ole näytellyt täysin alasti yhdessäkään elokuvassa. Viime syyskuussa kaikki kuitenkin pääsivät kurkistamaan tähtösen vaatteiden alle, kun joukko Scarlettin puhelimesta varastettuja alastonkuvia levisi internetissä. Kuvissa Scarlett kieriskelee yläosattomissa sängyllä ja esittelee takamuksensa kaaria.

Heikkohermoisempi olisi väittänyt kuvissa esiintyvän joku hyvin samannäköinen henkilö, mutta Scarlett toimi toisin. Hän myönsi omistavansa kuvien tekijänoikeudet eli tunnusti, että todella esiintyy itse kuvissa. Hän myös pani FBI:n jahtaamaan hakkeria, jonka uhreiksi ovat hänen lisäkseen joutuneet useat muutkin näyttelijättäret. Hakkeri pidätettiin, mutta kuvat säilyvät internetissä ikuisesti.

Myöhemmin Scarlett kertoi, että kännykkäkuvat olivat muutaman vuoden takaa ja ne oli tarkoitettu hänen silloiselle aviomiehelleen Ryan Reynoldsille, 35. Lisäksi hän lausui viileästi "tiedän parhaat puoleni".

Scarlett ei piitannut skandaalista vaan jatkoi töiden tekoa: hän kuvasi kaksi elokuvaa sekä matkusti kuivuuden ja nälänhädän runtelemiin Somaliaan ja Keniaan herättääkseen ihmisten tietoisuuden maiden tilanteesta.

Yhteiskunnallista valveutuneisuuttaan näyttelijä on osoittanut myös antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Elokuvaroolien lisäksi mammonaa on tippunut muun muassa Dolce & Gabbanan, Louis Vuittonin, L’Oréalin ja Reebokin keulakuvana olosta.

Toki shoppailuunkin Scarlett on välillä sortunut. Yhtä ostostaan hän katuu erityisesti.

– Tarvitsin autoa ja ostin kerran sellaisen ajattelematta. Kun se saapui kotiini, tajusin, millainen peto oli kyseessä. Todennäköisesti se tuhosi koko otsonikerroksen pelkästään olemalla autotallissani.

Eläintarhan Kelly

Internetin alastonkuvakohu on nyt joka tapauksessa takana ja huomio kiinnittyy uuteen koko perheen draamaan Koti eläintarhassa. Tositapahtumiin ja samannimiseen kirjaan perustuvassa elokuvassa Scarlett näyttelee eläintenhoitaja Kelly Fosteria, ja Matt Damon on eläintarhaan lapsineen muuttava leski Benjamin. Yhdessä he herättävät ränsistyneen eläintarhan uuteen loistoon.

Kellyn rooli on kaukana glamourista, joten Scarlett ei käyttänyt kuvauksissa juuri lainkaan meikkiä. Jätkämäinen, tomerasti kädet puuskassa ja jalat harallaan seisova Kelly tuntuu olevan aika kaukana tosielämän hehkeästä Scarlettista. Näyttelijä itse pitää huulipunan aina käden ulottuvilla, sillä se on pelastus kaikkeen. Muutenkaan hän ei mielellään liiku ilman meikkiä – koskaanhan ei voi tietää, keneen törmää.

Mutta yhtymäkohtiakin rooli-Kellyyn on, sillä näyttelijä rakastaa eläimiä. Hänellä on chihuahua Maggie ja kultaisennoutajan kaltainen pelastuskoira Baxter. Menestyksestään huolimatta Scarlett elää melko tavallisesti ja välttelee seurapiirejä, kun se vain on mahdollista.

– Tykkään olla New Yorkissa, käydä elokuvissa, konserteissa, nähdä ystäviäni.

Tuulinen rakkauselämä

Uunituoreet uutiset kertovat, että Scarlett seurustelee newyorkilaisen mainosalalla työskentelevän Nate Naylorin, 27, kanssa. Suhde on jatkunut julkisuudelta salassa peräti viisi kuukautta.

Hiljattain huhuttiin myös, että Scarlett olisi etsimässä uutta kotia Lontoosta. Syyksi kerrottiin, ettei Scarlett kestänyt ex-aviomiehensä Ryan Reynoldsin ja tämän uuden tyttöystävän, Gossip Girl -näyttelijän Blake Livelyn, 24, kuhertelua samassa kaupungissa.

Vaikka Scarlett tuntuu nyt vakiintuneen ja kulkevan onnellisena New Yorkin kaduilla uuden kultansa kainalossa, tähden rakkauselämä on ollut tuulista.

Scarlett vaikuttaa aina onnistuneen nappaamaan kainaloonsa juuri sen, kenet hän haluaa. Nimekkäässä listassa ovat muun muassa sydäntenmurskaajat Jared Leto, Josh Hartnett ja Justin Timberlake. Myös huhuttujen deittikumppaneidenkin lista on pitkä. Viime vuonna Scarlettin nähtiin lohduttautuvan näyttelijä Sean Pennin, 51, seurassa.

Avioero näyttelijä Ryan Reynoldsista oli nuorelle Scarlettille kova pala, ja hän myöntää olleensa masentunut eron jälkeen. Hän ei ollut tarpeeksi valmistautunut avioelämän ylä- ja alamäkiin. Yksi syy liiton kariutumiseen oli, ettei pariskunnalla ollut riittävästi yhteistä aikaa. Avioliitto oli tuntunut Scarlettista kuitenkin oikealta ja luonnolliselta ratkaisulta siinä vaiheessa elämää. Hänestä se oli itse asiassa paras asia, jonka hän oli koskaan tehnyt.

Koska Scarlett puhuu rakkauselämästään vain harvoin, hänen suhteistaan tiedetään lähinnä miesten nimet. Näyttelijätär haluaa säilyttää niin paljon yksityisyydestään kuin mahdollista. Siksi hän ei ole esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä.

Lapsia? Toki!

Scarlettilla on kuitenkin muutama hyvä ystävä, joiden kanssa hän voi puhua luottamuksellisesti mistä tahansa. Lisäksi hänellä on läheinen suhde kaksoisveljeensä Hunteriin.

Näyttelijäksi Scarlett halusi jo lapsena ja hän onkin keskittynyt uraansa aina täysillä. Perheen perustaminen ei siksi ole vielä suunnitelmissa.

– Juuri nyt en ajattele äitiyttä. Olen 27 ja keskellä työuraani, joten perhe ei kuulu tähän hetkeen. Toki haluan muutaman lapsen jokin päivä.

Haaveilemaansa lapsilukua hän ei suostu paljastamaan.

– Muutaman, jotain yhden ja kymmenen väliltä, hän heittää.

Äitiyden sijaan Scarlett keskittyy toisenlaiseen lapseen: ohjaustyöhön. Ohjaaminen tuntuu Scarletista luontevalta jatkolta uralle, mutta taustalla piilee ajatus myös siitä, ettei naisnäyttelijälle välttämättä riitä iän karttuessa tarpeeksi rooleja. Scarlett on tosin pysynyt Hollywood-elokuvien kestotähtenä jo pitkään, eikä suosio näytä ainakaan vielä hiipuvan. Siitä hän saa kiittää omia hyviä valintojaan, olivatpa kysymyksessä pienet hittileffat tai ison budjetin kassamagneetit.

Scarlett ei näyttelisi elokuvassa, jonka vuoksi hän ei itse olisi valmis jonottamaan lippukassalle.

– Töissäni on riitettävä sekä fyysisiä että emotionaalisia haasteita.

Vielä yksi unelmarooli

Maailman seksikkäin nainen, 2000-luvun Marilyn Monroe ja Woody Allenin muusa... Scarlett on saavuttanut alle 30-vuotiaana kaiken sen, mistä näyttelijäuralle tähtäävät nuoret naiset haaveilevat. Yksi unelmarooli Scarlettilla on kuitenkin vielä mielessä.

– Haluaisin näytellä Norma Desmondia elokuvan Sunset Boulevard (Auringonlaskun katu) uudelleenfilmatisoinnissa.

Siihen Scarlett on kuitenkin vielä parikymmentä vuotta liian nuori. Tämän tähden ura valkokankaalla ei todellakaan ole ohi.

Haastattelun lisäksi jutun lähteinä on käytetty artikkeleita lehdistä Los Angeles Times, Daily Mail, People.com, Vanity Fair, Cosmopolitan ja Interview.


”Kohta lavalle tulee jäbä, joka ei ole koskaan esiintynyt näin isolle porukalle”, Cheek sanoi kutsuessaan Antin lavalle. 

Vuoden 2018 helmikuussa ensi-iltansa saava Veljeni vartija -elokuva on herättänyt runsaasti huomiota jo viime keväästä saakka. Tuolloin saatiin ensimmäisen kerran tietää, että leffassa Jare Tiihosta eli Cheekiä näyttelee Antti Holma.

Moni on pohtinut, miltä näyttelemisestä tunnettu Antti kuulostaa ja näyttää räppärinä.

No, nyt siitä on saatu esimakua. Eilen Tampereella järjestetyillä Blockfest-festivaaleilla saatiin kuulla ja nähdä ensimmäinen maistiainen Antista Cheekinä. Profeettojen festarikeikan aikana räppäri kutsui Antti lavalle esittämään kappaleensa Äärirajoille.

– Mua on jännittänyt tänään tää keikka paljon enemmän, kuin mikään keikka pitkään aikaan. Mulla on parikin syytä siihen, Cheek aloittaa Antin esittelyn.

– Osa teistä tietää, että me ollaan kuvattu tällaista Veljeni vartija -elokuvaa. Meillä on tänään tarkoitus kuvata viimeisiä kohtauksia. Sen takia mä tarviin kohta sitä Blockfest-rakkautta enemmän kuin koskaan, koska kohta lavalle tulee jäbä, joka ei ole koskaan esiintynyt näin isolle porukalle eikä nähny tällaista mitä täällä on tai kokenut tällaista.

Cheek pyytää porukkaa laulamaan ja bailaamaan mukana.

Katso osa Antin esiintymisestä tästä:

Eilen illalla Antti kommentoi esiintymistään Twitter-tilillään: 

Antti nähdään valkokankaalla myös Jaren veljenä Jerenä.

– Ajattelen, että tässä leffassa on kolme roolia Jare, Jere ja Cheek. Tarkkailin Jaren tapaa olla maailmassa. Jeressä minua kiehtoo se, että rauhallinen tyyppi voi kiihtyä nollasta sataan, Antti kommentoi viime kesänä Me Naisille.

Antti julkaisi pari viikkoa sitten kuvan Mersusta, jolla ajelee elokuvan kuvausten ajan. Auton rekisteriotteessa lukee A-HOLE. ” Nuo kilvet tosin haaveena vasta”, Antti kirjoitti kuvan yhteydessä.

Juttua muokattu 20.8. klo 9.18: Muokattu kirjoitusvirhe.

Kauppias Sampo Kaulasen isä teki itsemurhan vuosi sitten. Vierellä Minttu-vaimo seurasi, miten lupsakka Sampo muuttui synkäksi. – Jos surua alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä.

Sampo Kaulasen, 38, ja Michele Murphy-Kaulasen, 37, Tampereen-kodin lattialla makaa levällään puolitäysi matkalaukku. Se kertoo tarinaa nopeista lähdöistä, ahkerasta reissaamisesta ja siitä, että jotakuta saa aina ikävöidä.

Alkukesästä Sampo vietti kuusi viikkoa Filippiinien viidakossa Selviytyjät Suomi -ohjelman kuvauksissa. Siitä muistuttavat pukeva rusketus ja kymmenen kiloa kaventunut olemus.

Juuri nyt Sampo, Mintuksi kutsuttu Michele ja perheen nuorimmainen Rianna, 3, ovat kaikki samassa maassa ja samassa kodissa.

Tampereen lisäksi Sampolla ja Mintulla on toinen koti Äkäslompolossa Ylläksellä. Siellä sijaitsee myös perheyritys, kuulu Jounin kauppa, jota ennen Sampoa isännöivät hänen vanhempansa Anne ja Esa Kaulanen.

– Kulunut vuosi on ollut meille hirveän raskas, Sampo Kaulanen aloittaa.

”Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön.”

Keväällä 2016 koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti. Mielenterveysongelmista pitkään kärsinyt Esa Kaulanen teki itsemurhan psykiatrisessa sairaalassa. Hän oli kuollessaan 62-vuotias. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä. Puoliso Anne jäi leskeksi 36 yhteisen vuoden jälkeen.

– Isän kuolema jätti elämäämme tyhjiön. Valtavan surun, jossa on mukana myös kiukkua ja katkeruutta, Sampo Kaulanen sanoo.

Hän on vanhempiensa ainoa lapsi.

Koko perheen suru

Uutinen tuli yllättäen, tavallisena toukokuisena tiistaina, kuten sellaiset uutiset niin usein tulevat. Minttu oli saanut tiedon ensin ja soitti Tampereelta Sampolle, joka oli auton ratissa matkalla Ylläkseltä Ouluun.

Suru-uutinen muutti kaiken hetkessä. Piti hankkiutua pohjoiseen niin pian kuin mahdollista. Minttu lensi Riannan kanssa Rovaniemelle, ja Sampo poimi heidät kyytiinsä lentoasemalta.

– Kun kohtasimme, Sampo oli täysin ilmeetön, surun jähmettämä. Vei viikkoja, ennen kuin hän pystyi millään lailla käsittelemään menetystään, Minttu muistaa.

”Alussa olin eniten huolissani äidistäni.”

Lapsille he kertoivat tapahtuneesta heti, kaunistelematta tapaa, jolla vaari oli menehtynyt. Suoruus ja rehellisyys ovat tällaisissa asioissa parasta, Sampo ja Minttu uskovat. On tärkeää, että lapsi kuulee ikävänkin totuuden vanhemmaltaan, ei ilkeänä juoruna muualta.

– Alussa olin eniten huolissani äidistäni. Mietin, miten ihmeessä hän jaksaa yksinäisyyden pitkän avioliiton jälkeen. Äiti on ihana ihminen, jolle olisin suonut onnelliset eläkepäivät yrittäjän ankaran arjen jälkeen, Sampo sanoo.

Isän kuolemasta käynnistyi perheessä uusi ajanlasku.

–  Kaikki jakautuu tästedes aikaan sitä ennen ja sen jälkeen.

Avoimuus voi auttaa

Esa Kaulanen oli sairastanut vuosikymmeniä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sairaudessa vuorottelivat mania ja masennus. Maniavaiheessa kauppias tilaili ylenpalttisesti tarpeetonta tavaraa ja painoi töitä lähes yötä päivää.

Syvissä, mustissa masennusjaksoissa hän tuskin pääsi ylös sängystä ja puhui jatkuvasti itsemurhasta. Jutut muuttuivat iän karttuessa yhä levottomammiksi. Esa myös häpesi sairauttaan, mielensä särkymistä, vaikka perheenjäsenet yrittivät selittää hänelle, ettei mitään hävettävää ole. Viimeisinä vuosina kalastus ja mökillä puuhailu – asiat, jotka ennen olivat tuottaneet Esalle iloa – muuttuivat merkityksettömiksi. Ilo katosi.

– Esa puuskahti kerran, että aikoo päättää päivänsä, Minttu muistaa.

– Muille perheenjäsenille se oli jo siinä vaiheessa arkista puhetta, mutta minulle uutta. Sanoin Esalle, että älä mieti tuollaisia, olet tärkeä meille ja lapsenlapsille. Pian lapset unohtavat minut, hän totesi. En saanut häntä uskomaan muuta.

– Isän kohtalo vahvisti uskoani siihen, että vaikeistakin asioista täytyy puhua. Mielen sairauksiin ja itsemurhiin liittyvä häpeä pitäisi jo jättää menneisyyteen, Sampo painottaa.

Kaikki ihmiset hänen ympärillään eivät ole katsoneet avoimuutta hyvällä silmällä. Olisi syytä pitää suu soukemmalla, Sampo on saanut kuulla. Olla jakamatta asioita, jotka tekevät kipeää ja joihin liittyy häpeän stigma.

– Jos pystyn puhumalla auttamaan edes yhtä ihmistä, olen toiminut oikein, Sampo uskoo.

Vaikeat kysymykset

Perheenjäsenen kuolemasta käynnistyi loputon vyöry käytännön asioita. Hautajaisten suunnittelu, perunkirjoitus, perheyrityksen lopullinen sukupolvenvaihdos pikakelauksella. Eikä puhettakaan, että Sampolla ja Mintulla olisi viime keväänä ollut mahdollisuus keskittyä vain niihin.

Lapset piti hoitaa, etukäteen lukkoon lyöty kesäkiertue ympäri Suomen Jounin kaupan myymäläautolla täytyi toteuttaa. Sopimukset kesätapahtumiin olivat sitovia. Elämän piti jatkua, oli mikä oli. Tien päälle Sampo lähti vain kolme päivää suru-uutisen jälkeen.

Lähes jokaisella kauppa-auton asiakkaalla läpi Suomen oli Sampolle sanottavanaan myötätunnon sana. Sosiaalisen median tempauksista ja televisiosta tuttu, leppoisa pohjoisen mies on helposti lähestyttävä hahmo. Julkkis, joka kerää ihmisiä ympärilleen missä tahansa liikkuukin ja jolle on helppo puhua myös vaikeista asioista. Moni halusi jakaa hänelle oman tarinansa läheisen menettämisestä.

Yleensä ihmisten kohtaaminen on Sampon mielestä ihan mukavaa. Surun keskellä oli toisin. Asiasta puhuminen uudelleen ja uudelleen vieraiden ihmisten kanssa oli raskasta.

– Kaikki tarkoittivat hyvää, mutta ikävä kyllä siinä tilanteessa ylenpalttinen myötätunto ei juuri auttanut. Suru on niin yksityinen asia. Parhaaksi myötäelämisen tavaksi koin kädenpuristuksen ja yksinkertaisen lauseen: otan osaa, Sampo muistaa.

Ensisokin jälkeen suruun alkoi sekoittua myös toisenlaisia tunteita. Esimerkiksi katkeruutta viranomaisia kohtaan. Kuinka itsemurha on ylipäätään mahdollinen sairaalaoloissa? Laitoksessa, jossa omainen luulee tuskaisen läheisensä olevan turvassa. Miksi mielenterveysongelmista kärsivää on niin vaikea saada hoitoon?

Kysymyksistä raskain ja suurin riippui ilmassa aina, kun perheenjäsenet kohtasivat. Miksi Esa – aviomies, isä, appiukko ja vaari – oli päätynyt ratkaisuun, joka tuotti muille niin mittaamatonta surua.

”Missä vaari on?” Rianna kyseli isoisänsä perään yhä uudelleen.

Sampo puri hammasta. Kiukku ja viha kuplivat pinnan alla.

Miten isä oli saattanut tehdä niin?

Kun kumppani suree

Minttu seurasi aviomiehensä vointia huolestuneena. Sampo sulkeutui suruunsa ja painoi töitä. Joskus hän ­alkoi yllättäen puhua isästään, mutta hiljeni nopeasti, vaikka Minttu yritti jatkaa aiheesta.

Mintulla oli jonkinlainen käsitys siitä, mitä toinen kävi läpi. Hän menetti isänsä jo vuonna 2005 ollessaan vain 25-vuotias.

– Suruja ei voi verrata, tietenkään. Minun isäni asui Yhdysvalloissa, ja vaikka rakastin häntä, hän jäi tavallaan etäiseksi. Elimme yhteistä arkea niin vähän. Sampon isä taas oli hänelle erittäin läheinen, he asuivat vuosia Ylläksellä samassa pihapiirissä ja tekivät kaupalla yhdessä töitä. Menetys oli Sampolle valtava.

Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt alkoholia nautittuaan synkäksi ja äreäksi.

– En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Menköön, jos saa siitä iloa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

”Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan kanssa.”

Katkeruus ja kiukku, vastausta vaille jääneet kysymykset, hiipivät pintaan humalassa.

– Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

– Sampolla alkoi selvästi mennä liian lujaa viinan ja paikanvaihdosten kanssa. Hän saattoi alkaa yhtäkkiä ­haluta reissuun, vaikka oli vasta samana päivänä ajanut Lappiin. Vitsit alkoivat olla minulta vähissä.

Ensimmäinen muutos parempaan pilkahti perheen ­aurinkolomalla Turkissa vuoden 2016 heinäkuussa. ­Uima-altaan vesi kimalteli, lapset nauroivat, aurinko paistoi. Esasta ei puhuttu kahteen viikkoon sanaakaan.

Myöhemmin syyskuussa, Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla Espanjassa, Sampo pystyi vihdoin rentoutumaan.

– Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Siitä, mitä hänen päässään liikkuu silloin, kun paha olo valtaa. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

– Matkan jälkeen tuli jotenkin parempi olo. On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Hassut ja mukavat muistot

On vaikea määritellä, missä vaiheessa se tapahtuu. Kiukku ja katkeruus pehmenevät ja muuttavat muotoaan. ­Tilalle tulevat vähitellen lämpimät muistot ja huumori. Rakas omainen on rakas omainen, vaikka hänen tekemäänsä ratkaisua olisikin vaikea hyväksyä.

Vasta Esan kuoleman jälkeen Sampo ja Minttu ovat huomanneet, miten paljon työtä tämä teki kaupalla. ­Kätevä mies huomasi kaiken ja eleettömästi korjasi repsottavat listat ja muut pikkuviat.

Riannalle vaari jaksoi lukea loputtomasti, esimerkiksi pitkiä otteita kansalliseepos Kalevalasta.

Lasten ohella erityisen lähellä Esan sydäntä olivat Jounin kaupan yhteydessä olevan Konijänkän kotieläinpihan eläimet. Niitä hän hoiti väsymättä saksanpaimenkoiransa Urpo vierellään. Sampoa ja Minttua naurattaa vieläkin muisto kolmesataakiloisesta urossiasta, valtavasta karjusta, jonka lämpöiseen kylkeen Esa pötkähti mielellään päiväunille.

– Isän silmässä oli kyynel aina, kun joku eläimistä jouduttiin lopettamaan, Sampo muistaa.

– Esalla oli uskomaton muisti ja mahtava, sysimusta huumorintaju. Hän oli herkkä ja empaattinen ihminen, Minttu ­sanoo.

– Surullista on se, ettei Esa koskaan todella ymmärtänyt, miten paljon merkitsi lapsille. Hän elää heidän puheissaan vahvasti edelleen.

Sampokin osaa jo ajatella isänsä ratkaisua armollisemmin.

– Hän teki päätöksensä, sen mukaan meidän muiden on elettävä. Luulen, että isä näki edessään lääkkeiden ja laitosten täyttämän, toivottoman loppuelämän ja halusi muuta. Ymmärrän ja en ymmärrä sitä ajatusta.

– Tiedän, että isä rakasti meitä kaikkia. Tiedän myös, että hän oli minusta ylpeä, Sampo sanoo.

Sampo ja Minttu ovat oppineet, että kaikesta, jopa musertavasta surusta, voi mennä eteenpäin.

– Olemme yhdessä selviytyneet jo monesta liemestä. Perheenä selviydymme tästäkin.

 

Sampo Kaulanen

- 38-vuotias Jounin kaupan omistaja.

- Ensimmäisestä liitosta tytär Jenriina, 12.

- Nähdään syksyllä Nelosella yhtenä Selviytyjät Suomi -ohjelman kilpailijoista.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.