Hanna ja Jone ovat luovia oman tiensä kulkijoita. Kuvat: Jouni Harala
Hanna ja Jone ovat luovia oman tiensä kulkijoita. Kuvat: Jouni Harala

Jone Nikulan ja tanssija Hanna Karttusen liitto perustuu täyteen luottamukseen. Se on tärkeää suhteessa, jossa toinen on maailmalla enemmän kuin kotona.

Radiotoimittaja Jone Nikula ja hänen vaimonsa, tanssija Hanna Karttunen kävelevät kaupungilla käsi kädessä kuin vastarakastuneet. Jone on tulossa töistä Radio Rockista. Selässä on kustantajalta haettu repullinen uunituoreita kirjoja, historiikki, jonka Jone on kirjoittanut joka vuosi juontamastaan 20-vuotiaasta Tuska-festarista. Hanna on juuri palannut tanssinopetustöistä Italiasta ja on lähdössä taas parin päivän päästä tuomaroimaan tanssikilpailua Orlandoon. Tänään heillä on harvinainen yhteinen vapaailta, joita mahtuu kuukauteen yleensä vain muutamia.

Suomessa kaikki tuntevat Jonen, mutta Hanna tiedetään lähinnä tanssipiireissä. Maailmalla tilanne on päinvastainen: Hanna on pariskunnasta se tunnetumpi, tanssimaailman supertähti.

Hannan viisisivuinen ansioluettelo on mykistävä. Hän on esimerkiksi latinalaistanssien ja exhibition-tanssin kolminkertainen maailmanmestari ja esiintynyt uransa aikana 42 maassa. Tanssiesityksiä ovat Hannalta tilanneet muiden muassa Monacon prinssi Albert ja Japanin prinssi Mikasa, ja hän on esiintymisiensä lisäksi tehnyt koreografioita ja valmentanut ympäri maailmaa.

Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – Hanna on viettänyt vuoden aikana kokonaisen kuukauden lentokoneessa istuen. Hänen tasoiselleen tanssijalle Suomessa ei ole tarpeeksi alan ihmisiä ja tapahtumia.

– Parasta on, kun treeneissä aika häviää eikä edes tiedä, missä päin maailmaa on. Sitä on hikinen, turhautunut ja kaikkiin paikkoihin sattuu, mutta tuntuu silti hyvältä. On myös ihana esiintyä ja välittää yleisölle elämyksiä, Hanna kertoo.

Amorina Marko Keränen

Hannasta ja Jonesta tuli pari monen sattuman kautta. Hanna oli juuri muuttanut Englannista Suomeen, ja törmäsi Joneen käytyään katsomassa Tanssii tähtien kanssa -kilpailua hyvän ystävänsä, tanssija Marko Keräsen kutsumana. Jone oli tuolloin, vuonna 2010, kilpailun tuomarina.

– Aloimme jutella viattomasti niitä näitä kirjoista, musiikista, kaikesta mahdollisesta. Hannalla oli jumalainen hymy, ja ajattelin, että ehkä minun kannattaa tutustua tähän nuoreen naiseen paremmin, Jone kertoo.

Jone lainasi Hannalle Afganistanin viimeisimmästä sodasta kertovan kirjan The Junior Officers' Reading Club. Hanna palautti kirjan Jonelle TTK-kauden loppumetreillä, ja ajatteli palauttaessaan, ettei enää koskaan tapaa miestä. Numeroita ei vaihdettu, eikä oltu edes Facebook-kavereita. Kummallakaan ei ollut aavistusta, että kirja löytyisi jonain päivänä yhteisestä kirjahyllystä.

”En yrittänyt kehitellä välillemme mitään romanttista.”

– Jone on älykäs, ja hänellä on mielenkiintoinen tapa ajatella. Kohtaaminen oli luonnollinen. En yrittänyt kehitellä välillemme mitään romanttista, Hanna muistelee.

Sitten tuli Venla-gaala, jossa Hanna tanssi viihdenumeron Marko Keräsen ja muiden tanssijoiden kanssa. Hanna venytteli lattialla spagaatissa ja valmistautui esitykseen. Ovi aukesi.

– Katseeni nousi ylöspäin. Buutsit, farkut… Se oli Jone. Ajatukseni oli, että onpa erityistä nähdä, Hanna kertoo.

Ulkona oli märkä ja kylmä talvipäivä, ja Jone oli tulossa gaalaan pienessä krapulassa jakamaan palkintoja.

– Hannan nähdessäni ajattelin, että voi vittu, että joku on noin helvetin täydellinen. Itselläni oli junan alle jäänyt olo ja fiilis, että menen televisioon leikkimään julkkista, mutta fiilikseni parani oleellisesti, kun näin Hannan.

Jone pyysi Hannaa mukaan gaalan jatkobileisiin. Heti seuraavana päivänä Hanna lähti maailmalle. Suomeen palattuaan hän laittoi jetlagissa lyhyen viestin Jonelle: Mihin leffaan lähdetään? Jone ei vastannut.

– Olen vanhanaikainen ja teen harvoin aloitetta. Marko Keränen sai pääni käännettyä, ja laitoin uuden viestin. Siihen Jone vastasi, ja loppu on historiaa, Hanna sanoo.

Kirjoja ja kissoja

Yhteiselämä on Hannan mukaan ollut alusta asti luonnollista, mukavaa ja jännittävää.

– Jone on lämmin, huolehtiva ja ajattelevainen. Hänen seurassaan minulla on turvallista ja helppoa olla, eikä minun tarvitse yrittää mitään, mitä taas kurinalainen työni vaatii, Hanna kertoo.

– Rakastan hänessä edelleen samoja asioita kuin suhteen alussa, Jone sanoo, hymyilee ja ottaa Hannaa kädestä kiinni.

– Hanna on ihana, täydellinen. Hän on hauska, mahtava innostumaan, jumalattoman huomaavainen ja tunnollinen. Hanna on läpikotaisin kaunis ihminen.

Vapaapäivinään pari käy kuntosalilla, keikoilla ja taidenäyttelyissä ja nautiskelee kotona olosta kirjat ja viinilasit kädessä.

– Käymme yhdessä ruokaostoksilla ja ostamme shoppailusuklaan, jonka jaamme puoliksi. Sitten käymme lasillisella ja menemme laittamaan ruokaa kotiin, Hanna kertoo.

Kun Hanna, Jonen mukaan laumanjohtaja, on reissussa, Jonelle pitävät seuraa pariskunnan kolme kissaa, scottish straight -rotuiset Rokka, Basisti ja Sigrid.

– Totta kai minulla on ikävä, ja on tylsä olla yksin kotona, koska Hannan kanssa on niin helvetin kivaa olla. Kun Hanna on poissa, yritän tehdä duunia, koska Hannakin paukuttaa ympäripyöreitä päiviä maailmalla.

Joskus työaikataulut eivät pidä tai työkeikat menevät päällekkäin, mutta siitäkään parin välille ei synny suurta draamaa. Kaikki selviää puhumalla.

– Hyvässä parisuhteessa on tärkeää, että kumpikin on onnellinen. Suhteessa pitää saada olla vapaasti oma itsensä, eikä työnteosta pidä kantaa huonoa omaatuntoa, Hanna kertoo.

”Olisi hölmöä soitella toiselle koko ajan kesken matkan.”

– Suhteessamme kaikki perustuu suureen luottamukseen ja oikeudenmukaisuuteen. Olisi hölmöä soitella toiselle koko ajan kesken matkan.Tekstailemme toisillemme ja Jone lähettelee kissankuvia.

Kun Hanna palaa Suomeen, Jone on usein siivonnut kodin ja ostanut kukkia. Hanna puolestaan tuo Jonelle maailmalta Peanut butter Snickersejä.

– Kun palasin pitkän kiertueen jälkeen USA:sta, ja olin tehnyt jetlagissa yötä myöten töitä ennen ensi-iltaa Heinolassa, Jone oli duunannut minulle Heinola Haltuun -keikkapaidan. Jone keksii minulle muutenkin pieniä yllätyksiä. Hän esimerkiksi rakentaa minulle joka vuosi joulukalenterin, Hanna paljastaa.

Naimisissa vieläkin hauskempaa

Hanna kertoo antaneensa tanssille koko elämänsä. Kisa- ja esiintymismatkojen takia monet perhejuhlat ovat jääneet väliin. Oman perheen perustamistakaan hän ei ollut ehtinyt suunnitella.

– Olen siitä omituinen nainen, että en ollut ikinä miettinyt edes sitä, millaisen hääpuvun haluaisin. Elämässäni ei ole juuri ollut normaaleja hetkiä. Olen viettänyt kiertolaisen elämää, enkä odottanut elämältä mitään muuta. Mutta oli kaunista, että Jone kosi. Meidän suhdettamme naimisiinmeno ei kuitenkaan muuttanut, Hanna kertoo.

”Tuon kanssa pitäisi päästä naimisiin.”

– En minäkään suunnitellut pikkupoikana, että olisi pakko päästä naimisiin, Jone vastaa.

– Mutta kun lähdin ensimmäistä kertaa Hannan luota, mietin, että jumalauta mikä mimmi! Tuon kanssa pitäisi päästä naimisiin.

Mies päätti kuitenkin antaa ajan vähän kulua, jottei kosinta vaikuttaisi liian tungettelevalta.

– Meillä oli niin helvetin hauskaa yhdessä, että ajattelin, että naimisissa voisi olla vielä hauskempaa. Ei ole ollut valittamista, Jone sanoo.

Häät pidettiin elokuussa 2014 Suvilahden Kattilahallissa, ja jatkot Le Bonkissa, paikassa, jossa Hanna ja Jone bailasivat ensi kerran yhdessä.

Täydellä sydämellä

Hanna ja Jone ovat luovia oman tiensä kulkijoita, ja he ovat toistensa kautta päässeet tutustumaan ennestään tuntemattomiin maailmoihin ja ihmisiin, jotka ovat huippuja omalla alallaan. Jone lähtee Hannan mukaan maailmalle aina kun ehtii.

– Hannaa arvostetaan korkealle tanssimaailmassa. Maailmalla ihmiset tulevat onnellisina kättelemään minua ja kehumaan vaimoani. Ei siinä mitään, Hannasta puhuminen on lempiaiheeni. Mykistyn Hannan tanssista joka kerta, enkä olisi edes uskaltanut mennä puhumaan Hannalle, jos olisin nähnyt hänen tanssivan.

”Kävi mielessä, että tuon mimmin ei varsinaisesti pitäisi joutua kantamaan himassa roskia.”

Hanna ja hänen tanssiparinsa Victor Da Silva lopettivat kilpatanssiuransa vuonna 2013 Royal Albert Hallissa Lontoossa.

– Tanssin aikana yleisössä oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla neulan putoavan, ja tanssin jälkeen koko talo räjähti aplodeihin. Silloin kävi mielessä, että tuon mimmin ei varsinaisesti pitäisi joutua kantamaan himassa roskia, Jone kertoo.

Erityistä esiintyminen on myös Venäjällä, missä tanssia arvostetaan niin korkealle, että tanssijoita kohdellaan kuin kuninkaallisia. Moskovassa Jone esiteltiin tanssikilpailun yleisölle rocktähtenä, sillä toimittajan titteli ei kuulemma säväyttänyt tarpeeksi.

Muutama vuosi sitten Hannan tanssiura oli loppua, kun hän tippui tanssiparinsa otteesta niin pahasti, että lonkkaan jouduttiin laittamaan tekonivel. Viime joulukuussa Hanna loukkaantui jälleen. Tällä hetkellä hän ei pysty treenaamaan yhtä tiukasti kuin ennen, eikä saa tanssia parinsa kanssa korkeita nostoja ja heittoja sisältävää exhibition-tanssia ennen kuin lihakset ovat tarpeeksi vahvat.

”Jone on tukenut taistelussani äärettömän paljon.”

– Toivoin, että olisin saanut tehdä päätöksen uran lopettamisesta itse. On hurja paikka joutua pakon edessä lopettamaan työ, jolle on antanut koko elämänsä. Jone on tukenut taistelussani äärettömän paljon, Hanna kertoo.

Nyt Hanna keskittyy entistä enemmän valmentamiseen, tuomarointiin ja oman soolonumeron esittämiseen.

Yhteisiä unelmia

Viime aikoina Jone ja Hanna ovat valmistelleet yhteistä työprojektia, mikä toteutuessaan yhdistäisi molempien ammattitaidon. Projektista ei saa vielä hiiskua sen enempää, mutta jotain isoa on tulossa, sen he lupaavat.

Projekti mahdollistaisi myös sen, että Hanna voisi tulevaisuudessa olla enemmän Suomessa. Ei vain Jonen takia, vaan myös siksi, että olisi paremmin oman aikataulunsa herra.

– Minulla on juuret Suomessa ja koti Helsingissä, mutta tunnen, etten oikein kuulu mihinkään, koska olen niin paljon poissa.

Hanna ja Jone ovat katselleet isompaa asuntoa, jotta kirjoille ja vaatekaapeille olisi enemmän tilaa. Jone on muutaman kerran puuskahtanut, että jos lottovoitto osuisi kohdalle, he muuttaisivat kääntöpiirien väliin, lämpimään.

Unelmointi on molemmista ihanaa, mutta sitäkin kivempaa on tehdä ja elää. Lapsista he eivät haaveile.

– Meillä on kummilapsia, ja molemmilla pikkubroideillani ja Hannan siskolla on jumalattomat pesueet. Ovathan ne söpöjä, mutta tämä on riittänyt, Jone toteaa.

– Meillä on jo perhe, toisemme. Elämä on ollut välillä julmaakin, sillä olen antanut itsestäni välillä niin paljon, että olen unohtanut itseni. Nyt on hyvä nauttia hetkistä yhdessä, Hanna sanoo.

Jone Nikula

  • 47-vuotias toimittaja, juontaja ja media- ja musiikkialan sekatyöläinen.
  • Juontaa arkisin klo 11–15 Radio Rockissa Jonen päivävuoroa.
  • Kirjoittanut Tuska-festivaalien historiasta kertovan Tuska 20 vuotta -kirjan ja suomimetallin historiasta kertovan kirjan Rauta-aika.
  • Työskennellyt mm. Radio Cityn toimittajana ja musiikki- ja ohjelmapäällikkönä, Hanoi Rocksin kiertuemanagerina, päätoimittajana Ovi- ja Firma-lehdissä, EMI Finladin markkinointipäällikkönä.
  • Tuttu Idolsin ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmien tuomaristosta ja Äijät-ohjelmasta.

 

HANNA KARTTUNEN

  • 42-vuotias tanssija, valmentaja, koreografi, luennoitsija ja kilpailutuomari.
  • Kotoisin Oulusta, asuu Helsingissä aviomiehensä Jone Nikulan kanssa. Asunut myös Englannissa, Etelä- Afrikassa, Englannissa ja USA:ssa.
  • Latinalaistanssien ammattilaisten kolminkertainen rankinglistan ykkönen. Useita mestaruuksia tärkeimmissä kansainvälisissä arvokilpailuissa, mm. US Open ja Asian Open. Voittanut exhibition-tanssissa mm. kolme maailmanmestararuutta ja kolme British Open Blackpool -mestaruutta.
  • Useita kansainvälisiä tv-esiintymisiä mm. opettajana BBC:n ohjelmassa Strictly Come Dancing (alkuperäinen Tanssii tähtien kanssa -formaatti).

 

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti
Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

Vierailija kirjoitti: En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen.. Miksi pitää...
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.