Niin siinä vain kävi, että prinsessa tuli, vaikka prinssiä niin kovasti toivottiinkin.
Viimeksi Ruotsin kuningaspari sai lapsen v. 1799, silloin prinssin. Mutta vaikka nyt tulikin prinsessa, eivät tapaamani ruotsalaiset vaikuttaneet pettyneiltä. – Parempi onni ensi kerralla, he vain nauroivat.
Ja syytä iloon olikin, sillä kuningatar Silvian raskaus ei ollut niin yksinkertainen kuin annettiin ymmärtää. Pikku prinsessa uhkasi pariin kertaan syntyä liian aikaisin.

Mikäli sade tietää syntymässä yhtä hyvää kuin häissä, Ruotsin pikku prinsessa Victoria Ingrid Alice Désirèstä tulee maailman onnellisin ja rakastetuin ihminen.

Koko torstaipäivän Tukholman yllä paksuna massana velloneet pilvet kaatoivat niskaamme vettä, räntää ja pastillin kokoisia rakeita, jotka hetkessä muuttivat kaupungin heinäkuisen katukuvan marraskuun makuiseksi loskaksi.

Mutta vaikka taivaalta olisi pudonnut lumiukkoja, nekään eivät olisi häirinneet ruotsalaisten eivätkä saksalaisten, englantilaisten, hollantilaisten jne. maiden turistien kiihkeää odotusta.

Kiihkeimmin odotti saksalainen bussikolonna. Autot olivat tulleet Tukholmaan jo viikko sitten, ja joka päivä saksalaiset tulivat jo aamupäivästä linnan viereen odottamaan Sitä Suurta Hetkeä. Ja saksalaisten tavoin kaikki muutkin parveilivat linnan pihoilla. He kurkistelivat sisään suurista käytävän ikkunoista nähdäkseen edes jotakin. He innostuivat tavallisesta lähettipojastakin. Kaartilaiset häätivät liian uteliaita joskus kovinkin ottein syrjemmälle häiritsemättä kuitenkaan niitä seurueita, jotka olivat majoittuneet retkieväineen katosten alle odottamaan.

Muuten odotusta ei katukuvassa huomannut. Ihmisillä oli vain kiire päästä sadetta pakoon vaikka tietenkin jokainen seurasi korva tarkkana uutisia – kuin myös huhuja – saadakseen tiedon odotetun lapsen syntymästä.

Torstai oli toivoa täynnä

Torstai, 14. heinäkuuta, ei mitenkään poikennut tavallisesta torstaista, vaikka toivoa täynnä olikin.

Sillä koko ajan todella toivottiin.

Kun kuningatar Silvia äitinsä Alice Sommerlathin ja turvallisuusmiesten kanssa lähti hieman ennen neljää jokapäiväiselle retkelleen Fjurparkeniin, paikalla olijat olivat varmoja, että NYT!

Vaan ei. Kuningatar palasi takaisin linnaan tunnin kuluttua, joskin väsyneen näköisenä äitiään kädestä pitäen tukea saadakseen. Kaarle Kustaa puolestaan hoiteli tehtäviään kuten muutenkin. Käväisipä vielä kaikessa rauhassa ystävineen saaristoristeilyllä ja palasi linnaan vasta seitsemän seutuvilla. Puolen tunnin kuluttua hän lähti autollaan jälleen jonnekin.

Mutta sitten alkoikin tapahtua.

Puoli tuntia kuninkaan lähdön jälkeen kaksi tummaa Mercedestä syöksähti liikenteeseen linnasta. Ja niin salaa Silvia, mamma Sommerlath ja turvallisuusmiehet onnistuivat lähtemään, että kukaan ei sitä huomannut. Yleinen hälytys tuli vasta puolen yön jälkeen, ja silloin kaikki oli jo ohi. Kuningaspari ja pikkuprinsessa olivat silloin jo kaikessa rauhassa linnassa, kun valokuvaajat ja lehti-ihmiset syöksyivät Karoliiniseen sairaalaan.

Mitä todella oli tapahtunut, tiedettiin vasta klo 2 yöllä. Silviaa koko raskauden ajan huolellisesti hoitanut professori Ulf Borell kertoi meille silloin sen, mitä katsoi tarpeelliseksi kertoa. Mutta paljon jäi kertomatta, sillä liian tunkeileviin kysymyksiin – kuten esimerkiksi utelut pikku prinsessan silmien ja hiusten väristä, oliko kuningas mukana synnytyksessä, aikooko Silvia imettää lastaan, miten synnytys sujui – professori Borell jätti vastaamatta. Eikä hän edes sanonut, oliko prinsessa kaunis. Tokaisipahan vain, että hänellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin.

Pikku prinsessan tärkeimmät mitat sentään kuultiin: 3250 grammaa, 50 senttiä. Prinsessa oli syntynyt klo 21.45.

Silvia oli synnyttänyt nopeasti ilman komplikaatioita, mikä on melkoinen saavutus 33-vuotiaalta ensisynnyttäjältä. Silvia oli synnytyshuoneessa osastolla 6 – samalla kuin prinsessa Christina kuukausi sitten – hieman yli kaksi tuntia. Sairaalassa kuningasperhe oli vain neljä tuntia – kuningas oli saapunut puoli tuntia Silvian jälkeen. Professori Borell oli katsonut parhaimmaksi lähettää Silvian prinsessoineen kiireesti takaisin linnaan, jotteivät he häiriintyisi sairaalaan tunkeutuvista uteliaista. Lisäksi hän vetosi psykologisiin syihin: perheen oli mahdollisimman nopeasti koetettava toteutella uuteen elämään.

Väsynyt kuningatar

Kuningasperhe kuljetettiin sairaalasta ulos kiertoteitä. Kukaan ei taaskaan nähnyt heidän lähtevän. Linnaan he tulivat samoilla autoilla kuin olivat lähteneetkin. Kello oli silloin noin 2 yöllä. Ensimmäisessä autossa istuivat Kaarle Kustaa, Silvia ja pikkuinen prinsessa, toisessa isoäiti Alice Sommerlath sekä kuninkaan adjutantti Svante Berg.

Autojen tulo oli täydellinen yllätys linnan kaartilaisille. hei eivät olleet osanneet odottaa öistä kotiinpaluuta.

Majuri Lars Gunnar Winterfäldt kertoi meille olleensa todella ällistynyt tuntiessaan kuninkaan autot. Vielä ällistyneempi hän oli nähdessään kuningattaren istuvan autossa väsyneesti hymyillen ja pikku prinsessan kuninkaan sylissä. Kuningasperhe oli kävellyt kotiinsa, linnan yksityiseen siipeen Silvia kuninkaaseen nojaten – neljä tuntia synnytyksen jälkeen!

Tunnin kuluttua linnan pihalle oli ajanut taksi. Tällä kertaa tulija oli lastenhoitaja Maj-Lis Westerling Karoliinisesta sairaalasta. Hänen tehtävänään on auttaa Silviaa pikku Victorian hoidossa ainakin aluksi.

Riskejä oli

Koko raskauden ajan Silviaa hoidettiin tarkemmin kuin yleensä ruotsalaista odottavaa äitiä. Professori Borell tutki hänet kaikkiaan 14 kertaa, ensimmäisen kerran viime vuoden joulukuun 9. päivänä.

Keskiöisessä tiedotustilaisuudessa Silvian äitiyskortti onnistuttiin huomaamatta valokuvaamaan. Kortti kertoo Silvian saaneen mm. lääkettä aamupahoinvointia vastaan. Seitsemännellä tutkimuskerralla professori Borell oli todennut ensimmäiset oireet mahdollisesta keskenmenosta ja määrännyt Silvialle lihaksia rentouttavaan lääkettä.

Sommerlathin suvun naisilla on ollut taipumus keskenmenoon, näin siis myös Silvialla. Siksi hänen terveyttään seurattiinkin niin tarkkaan. Ja tietysti myös, koska hänen kuningattarena odotettiin synnyttävän Ruotsille perintöprinssin. Riskitekijät oli eliminoitava huolellisesti.

Ja riskejä oli. hälyttävimmät oireet ilmaantuivat heinäkuun alussa; pikku prinsessa halusi syntyä. Tuolloin professori Borell oli määrännyt Silvian täydelliseen lepoon, ja kun lepo ei ollut auttanut, lisää lääkkeitä. Lapsenhan piti syntyä vasta heinäkuun puolivälissä, ei aikaisemmin. Ja näin myös sitten tapahtui. Tarkalleen.

Silvian paino oli muuten raskauden lopulla 67 kiloa. Kun raskaus todettiin, hän painoin 55 kiloa.

Hulinaperjantai

Tukholmalaiset heräsivät perjantaina paitsi lotisevaan kaatosateeseen myös tykinlaukausten kumeaan jymyyn. Ne, jotka aamukahviaan juodessaan eivät vielä tienneet prinsessan syntymästä, saivat tiedon tasan klo 8. Silloin Skeppsholmenin neljä, vuonna 1889 valmistunutta tykkiä jyrähti 21 kertaa.

Kovinkaan moni ei ollut todistamassa tykkien sanomaa, mutta tulevat tapahtumat linnassa keräsivät tuhatkunta uteliasta, jotka yrittivät nähdä niin paljon kuin suinkin välittämättä vähääkään vihaisesta taivaasta. Kiihkeimmät uteliaat tulivat linnan holvistoihin jo klo 7 aamulla.

Prinsessan syntymästä saivat ensimmäiseksi tiedon paitsi tietenkin perhe, myös pääministeri Thorbjörn Fälldin, puhemies Henry Allard, vastakunnan marsalkka Gunnar Lagergren sekä valtakunnan lottapäällikkö Alice Trolle-Wachtmeister. Kolme ensin mainittua siksi, että heidän piti heti aamulla virallisesti todistaa prinsessan syntymä ja viimeksi mainittu siksi, että hän kantoi prinsessan heidän nähtäväkseen.

Aamupäivällä kokoontui myös hallitus ylimääräisen kokoukseen kuulemaan virallisen tiedon prinsessan syntymästä sekä myös nimen, jonka kuningas Kaarle Kustaa ilmoitti.

Nämä tapahtumat eivät niinkään koskettaneet linnan pihoille kertyneitä uteliaita. Ei, he halusivat nähdä ketkä 700 kutsutusta tulivat klo 12 alkavaan kiitosjumalanpalvelukseen linnan kappeliin.

Ennen kaikkea haluttiin nähdä edes vilaukselta kuningassuvun jäseniä, ilman muuta kuningas ja tietenkin prinssi Bertil ja prinsessa Lilian, joiden tiedettiin saapuvan huvilaltaan Rivieralta.

Uteliaat eivät nähneet heitä, eivät edes kuningasta. Sen sijaan autoista työntyi kaatosateeseen hallituksen jäseniä, poliittisia johtohenkilöitä, kuningasperheen ystäviä – ja aivan yllättäen prinsessa Christina valtavaa lierihattua kantaen Tosse Magnussonin roikottaessa vauvan kantokassia, missä uinui kuukauden vanha tytär-Magnusson. Myös Bertilin veli Sigvard Marianne-vaimoineen vilahti vilinässä, mutta muita ei sitten näkynytkään.

Kiitosjumalanpalveluksen piti arkkipiispa Olof Sundby. Kuningatar Silvia ei ollut läsnä. Hän oletettavasti lepäsi – tai ainakin yritti. Se kai oli mahdotonta, sillä niin valtava oli meteli linnan pihalla – varsinkin, kun soittokunta soitteli kovaäänisiä marsseja linnan holvistossa ja ihmiset hurrasivat hysteerisesti.

Sama se, kumpi tuli

Siellä mukana tungeksiessamme utelimme miltä kansalaisista tuntui, kun tulikin prinsessa eikä prinssiä.

Kaikki olivat sitä mieltä, että mitäs siitä. Kiva kun lapsi oli terve. Parempi onni ensi kerralla, he nauroivat. Ja olivat innoissaan, ja rakastivat Silviaansa entistä enemmän.

Ja ehkä jotkut heistä vielä kiirehtivät lähettämään pikku prinsessalle lahjoja, joita jo nyt on kertynyt linnaan röykkiöittäin. Suurimmat lähetykset olivat tulleet Saksasta, missä eräs lehti usutti lukijansa virkkaamaan, kutomaan ja neulomaan jotakin Silvian lapselle. Pikku prinsessalta ei siis varmaankaan puutu mitään, sillä ruotsalaisetkin rakastavat häntä jo nyt koko sydämestään.

Synnytykseen valmistauduttiin huolellisesti
Terve tyttö painoi 3250 grammaa ja pituus 50 senttimetriä.

Odotetun ilouutisen kertoi Ruotsin kansalle professori Ulf Borell. Hän valvoi kuningatar Silvian synnytystä Karolinen sairaalassa Tukholman esikaupungissa Solnassa. mukana tapahtumassa oli myös isä, kuningas Kaarle Kustaa.

Jossain määrin riskisynnyttäjiin laskettu 33-vuotias ensisynnyttäjä Silvia oli lyhyen synnytyksen jälkeen jalkeilla jo kolmen tunnin kuluttua. Pikku prinsessa tuli siis maailmaan suhteellisen helposti. Synnytykseen oli kuitenkin etukäteen valmistauduttu erittäin huolellisesti.

Silvia synnytti samassa huoneessa kuin Ruotsin prinsessa Christina muutama viikko aikaisemmin. Sairaalassa oli näitä synnytyksiä varten tehty korjauksia.

Synnytystä johtanut professori Borell on tunnettu kokeneena gynekologina ja potilaitaan rauhoittavana persoonallisuutena. hän vastasi myös Christinan keisarileikkauksesta. Silvian vointia hän on valvonut koko raskauden ajan.

Lastenlääkärinä paikalla oli ylilääkäri John Lind. Nykyaikaisista mielipiteistään kuuluisa Lind pitää tärkeänä, että äiti ja lapsi tutustuvat toisiinsa ensi hetkistä lähtien.

Professori Borell ei halunnut kertoa yksityiskohtia Silvian synnytyksestä.

Synnytystä valvoi Karoliinisen sairaalan ulkopuolella joukko poliiseja, lukuisa määrä lehtimiehiä sekä turisteja ja Ruotsin kansalaisia.

Solnan poliisi vastasi yhdessä ruotsalaisen turvallisuuspoliisin, Säpon, kanssa siitä, ettei yksikään asiaton päässyt kuningattaren lähelle. Turvallisuustoimista oli neuvoteltu Ruotsin kuninkaallisen hovin kanssa useaan otteeseen. Jopa kuningattaren synnytyshuoneessa oli naispuolinen siviilipukuinen naispoliisi.

Myös kuningattaren matkustusreitti oli ennakolta sovittu. Tarkka järjestely tuottikin tuloksen: kuningaspari pääsi livahtamaan sairaalaan ulkopuolisten sitä huomaamatta.

Synnytyksen aikana kuningatar Silvia makasi erikoissängyssä, jonka alla oli pyörät. Lähettyvillä olivat myös täydelliset nukutusvälineet nopeita toimia varten.

Sängyn takana oli kardiotopografi-niminen koje, jolla seurattiin sikiön sydänääniä. Jos sydänäänet ylittivät normaalin, eli olivat enemmän kuin 120-160 lyöntiä minuutissa, kone reagoi heti.

Kuningatar oli valmistautunut synnytykseen huolellisesti. Hän oli harjoittanut lihaksiaan sekä oppinut rentouttamaan ja hengittämään oikein samalla lailla kuin kuka tahansa tuleva äiti.

Helposta synnytyksestä kertoi se, että Silvia palasi kuninkaanlinnaan Kaarle Kustaan ja pikkuprinsessan kanssa jo synnytysyönä. Tosin silminnäkijät sanoivat, että kuningatar näytti väsyneeltä ja nojasi lasta kantavaan kuninkaaseen.

Heti kuningasparin jälkeen linnaan saapui lastenhoitaja Maj-Britt Westerling.

Professori Borell perusteli synnytyksen jälkeistä pikaista siirtymistä kotiin muun muassa sillä, että näin haluttiin taata äidin lapsen rauhallinen yhdessäolo.

Ruotsin hovin uusin prinsessa pääsi siis lähes heti syntymänsä jälkeen koristeelliseen kehtoon, jossa ovat häntä ennen uinailleet monien sukupolvien vauvat. Heidän joukossaan myös isä, Kaarle Kustaa.

Ensimmäsinä vierainaan prinsessa kohtasi pääministeri Torbjörn Fälldinin, eduskunnan puhemiehen Henry Allardin ja valtion marsalkan Gunnar Lagergrenin.

Synnytystä seuraavana päivänä pidettiin kiitosjumalanpalvelus, johon oli kutsuttu noin 700 osanottajaa.

Kaarle Kustaan ja Silvian esikoinen ristitään Turholman kuninkaallisen linnan kappelissa 27. syyskuuta. Kasteen toimittaa arkkipiispa Olof Sundby.

Sama kappeli on ollut Ruotsin hovin monien perhejuhlien tapahtumapaikkana. Siellä muun muuassa vihittiin prinsessa Christina ja hänen aviomiehensä ja siellä kuulutettiin prinssi Bertil ja prinsessa Lilian.

Pikku prinsessalla on pieni mahdollisuus periä Ruotsin kruunu. Siihen tarvitaan maan perustuslain muutos, jota päätetään ensi vuonna.

Mikko Kuustonen kertoo Yhden illan juttu -ohjelmassa, että alkoholista tuli hänelle aikoinaan ongelma salakavalasti.

Muusikko ja tv-kasvo Mikko Kuustonen kertoo Maaret Kallion Yhden illan juttu -ohjelmassa alkoholiongelmastaan.

– Siihen ei sisältynyt glamouria, eikä mitään boheemia taiteilijahommaa. Varmaan siihen sisältyi jonkin verran kivaa biletystä ja paljon hyvää: monta vuotta leppoisaa ja kivaa, ja oli se varmaan yhteisöllistäkin, Kuustonen kertoo psykoterapeutti Maaret Kalliolle. 

”Huomasin rupeavani ajattelemaan juomista vaivaannuttavan paljon.”

Kuustosen mukaan jossain vaiheessa hän alkoi puhua alkoholinkäytöstään muille, mutta moni sanoi, ettei hänellä mitään ongelmaa ole.

– Se, milloin juttu muuttui mun kohdalla ongelmaksi, tapahtui ikään kuin pään sisällä ja salakavalasti. Se johti yksinäiseen tissutteluun ja elämänpiiriin. jossa huomasin rupeavani ajattelemaan juomista vaivaannuttavan paljon.

2754012

Mikään ei tuntunut miltään

Maaret Kallio kysyy jaksossa Kuustoselta, mihin tämä oikein joi?

– Mulle yksi pelottavimpia kokemuksia omassa mielen järkkymisessä on se, kun tulee tilanne, että mikään ei enää tunnu miltään. Unelmat rupeavat häviämään tai häviää mielenkiinto ja uteliaisuus. Luulin lääkitseväni tuota oloa, mutta koin jälkikäteen, että olen pahentanut tuota kehää, Kuustonen selittää.

Yhden illan juttu keskiviikkoisin klo 21.00 Livillä. Mikko nähdään myös Vain elämää -ohjelmassa. Hänen päivänsä on 21.10.

Me Naiset ja Liv kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Kippis

Mikko "doright" Kuustonen. Veikkaisin että suurin ongelma sinulla oli tuo doright. Näin sinut joskus kavereittesi kanssa huoltoasemalla. Taisin olla jotain kolme vee n. vuonna 79. Teitä oli siellä Dave "terävä" Lindholm, Sinä Mikko Matias "nohnoh" Kuustonen, Tommi "Aika Hyvä" tai "Niin on" Läntinen, Pelle Miljardi, jonka oikea nimi oli niin tylsä että se aiheuttaa narkolepsiaa lausuttaessa. Sinä ja Tommi mietitte, että perustaisitte tahoillanne bändit kunhan vaan keksisitte niille nimet. Taisit lausua minulle muutamaan kertaan silloin nohnoh. Löin Pelleä leukaan silloin. kaikkein oudoin muistikuva on, että 10 min myöhemmin Lemmy Kilmister oli huoltsikan pihassa, kun olin lähdössä vanhempien kanssa pois sieltä. Taisin jutskailla Lemmylle silloin, Dave tulkkasi. Siitä tuli silloin "terävä", kun se osas Lontoota. Lemmy oli herkkämies ei pitänyt yhtään, kun sanoi hänelle, että hän soittaa bassoa hassusti. Olisinko lyönyt häntäkin? Tosin vain reiteen. Leukaan en ylettynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin taisin nähdä siluettisi Orivedellä pimeässä illassa. Jossain rokkisaaren lähellä tai sitten vähän kauempana. Siellä oli niitä retkuja, jotka meinas tehdä TV2:lle kusipää televisiosarjaa. Kerros onks tää Mikko unta? En ole ihan varma enää. Sä olet drinkkisi ansainnut. Anna mennä vaan.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo uutuuskirjassa rakastuneensa mieheensä Tom Gustafssoniin päätä pahkaa. – En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni.

Hiihtäjä Aino-Kaisa "Aikku" Saarinen, 37,  kertoo Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -uutuuskirjassa suhteestaan mieheensä Tom Gustafssoniin, 39,  Aikku kertoo huomanneensa entisen ammattilaiskoripalloilijan jo vuonna 2000 luentosalissa. Molemmat opiskelivat tuolloin Lahden ammattikorkeakoulussa.

– Pitkänhuiskea koripalloilija Tom Gustafsson osui viereiseen pulpettiin, ja urheilijoina löysimme heti yhteisen sävelen. Komea kaveri paljastui hyväkäytöksiseksi, älykkääksi ja analyyttiseksi, A1-luokan saaliiksi, Aikku kertoo Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aikku tiesi jo tuolloin, ettei valmistu koulusta, mutta muistaa miettineensä päänsä puhki, miten pääsisi viettämään Tomin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hän keksi, että kopiot luentojen muistiinpanoista on helppo keino lähestyä. Aikku kun joutui olemaan paljon pois luennoilta leirien takia. Erään maajoukkueleirin jälkeen kaksikko tapasi kaakaolla.

– Siinä vierähti neljä tuntia. Lopuksi Tom kaivoi kassistaan pinon siistejä opintomuistiinpanoja, mutta kieltäydyin niistä. Kuule, ei musta tietokoneinsinööriä tule. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin oikeastaan tein vähän tikusta asiaa, halusin tutustua sinuun paremmin, Aikku sanoi.

Elämän paras päähänpisto

Aikun mukaan kaakaotreffit eivät heti johtaneet sen kummempaan. Mutta vappuna 2001 hän soitti Tomille hetken mielijohteesta.

– Se oli elämäni paras päähänpisto.

”En ole hetkeäkään ole joutunut katumaan.”

Kaksikko sopi, että he käyvät muutamilla treffeillä ja katsovat, miten suhde etenee. Ja nopeastihan se eteni. Kesällä kaksikko alkoi seurustella, ja syksyllä 2001 Aikku pakkasi kamansa vanhempiensa kotoa, ja pari muutti yhteen.

– Rakastuin Tomiin päätä pahkaa enkä hetkeäkään ole joutunut katumaan. En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni. Minun on turha pelata enää lottoa, sillä seitsemän oikein napsahti jo syksyllä 2001. 

Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen
Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen

Aikku ei katselisi sohvaperunaa

Naimisiin pari meni vuonna 2012. Aikku myöntää kirjassa, ettei välttämättä ole ollut aina helppo kumppani personaanansa, vahvan tahdon ja ammattinsa takia.

”Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla.”

Aikun mukan Tom on silti ollut hänen rinnallaan valittamatta. Tuki on ollut pyytetöntä.

– Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla. Haluan elää juuri tällaista elämää juuri sinun
kanssasi, Tom on sanonut Aikun mukaan useasti.

Tom on kulkenut Aikun mukana arvokisoissa vuosia. Tämän lisäksi Aikku arvostaa Tomissa sitä, että tämä on pitänyt itsestään huolta myös aktiiviuran jälkeen.

– Sohvaperunaa en katselisikaan, Aikku kertoo.

Aikun mukaan moni kuvittelee, että hän määrää heidän kotonaan kaapin paikan.

– Ei se todellakaan niin mene. Kovin harva tietää, miten meillä eletään, ja se sopii oikein hyvin.

Parin ensimmäinen lapsi, Amanda Ellen, syntyi toukokuussa 2016.

Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirjoittanut Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo Tahto-kirjassa, että hänen ja kaksossisko Maijan välit eivät ole palautuneet ennalleen keväällä 2015 tapahtuneen välirikon jälkeen.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen, 37, kertoo tällä viikolla ilmestyneessä Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjassa ristiriitaisista väleistä kaksossiskoonsa Maija Saariseen. Siskosten välit katkesivat keväällä 2015, kun Aino-Kaisan hiihtoon liittyvä päätös ei miellyttänyt Maijaa.

Kaksikon hiihtoseura Lempäälän kisa tarjosi Aikulle mahdollisuutta päättää, haluaako hän tehdä hiihtäjävalinnat Kuusamon SM-kisoihin vai antaako hän seuran päättää. Maija olisi toivonut, että Aikku olisi käyttänyt hänelle tarjottua valtaa. Näin Maija olisi päässyt SM-kisojen parisprinttiin Aikun kanssa. Aikku antoi kuitenkin seuran päättää, eikä Maija tullut valituksi. Tämä oli kova paikka Maijalle.

”Välimme eivät ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan.”

– Maija ei matkustanut Kuusamoon lainkaan, vaan mökötti kotona. Lopputulos oli ennätyksellisen pitkä ja jäätävä välirikko. Välimme eivät sittemminkään ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan. Kaksossisko osaa halutessaan olla kylmä ja torjuva kuin mannerjää, Aikku kertoo toimittaja Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä
Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä

Maija: Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko

Kirjasta selviää myös, että Maija-siskoa on kaihertanut sekin, miten paljon Aikku saa huomiota ja apua heidän vanhemmiltaan. Kaksosilla on myös kaksi isosiskoa, 10 vuotta vanhempi Terhi ja 8 vuotta vanhempi Tarja, joka asuu Tanskassa. Myös Terhi on Maijan kanssa samaa mieltä.

– Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko, se on jotenkin ilmiselvää, koska se on aina ollut niin. Häneltä on urheillessa jäänyt käytännön elämä kokonaan opettelematta, mikä on vähän surullista, Maija kertoo kirjassa.

Aikku ja Maija ovat aikaisemminkin puhuneet räiskyvistä väleistään. Alkuvuonna 2016 he kertoivat Me Naisten haastattelussa, että välejä ovat koetelleet kateus, erilaiset elämäntilanteet ja huippu-urheilijan itsekäs elämäntapa. Maija kertoi haastattelussa, että sai esimerkiksi lukea Aikun raskaudesta lehdestä.

Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen
Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen

Kirjan mukaan närää siskosten välille on aiheuttanut myös se, miten usein Aikku käy syömässä vanhempiensa luona. Siskojen mielestä Aikku aterioi vanhempien luona vuoden jokaisena päivänä. Aikun mukaan tämä on mahdotonta ihan jo teoriassakin, sillä hän on ollut pian 15 vuotta pari sataa päivää vuodessa poissa kotoa. Aikun mukaan todellinen luku on sata.

"Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule."

– Jos äiti kutsuu syömään hyvää ja terveellistä ruokaa, pitäisikö minun kieltäytyä, jotta siskot olisivat tyytyväisiä? Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule, Aikku ihmettelee.

Aikun mukaan siskot kuulemma myös paasaavat äidille, että tämän pitäisi lopettaa Aikun paapominen. Kirjan mukaan Terhi-sisko on sitä mieltä, Aikku melkeinpä käyttää hyväksi vanhempiaan.

Aikku: Kukaan ei muista, että menestykseni hedelmistä on riittänyt muillekin

Aikusta jokainen neljästä lapsesta on saanut vanhemmilta oman 25 prosenttinsa. Hän ihmettelee myös, että siskot ovat unohtaneet kaiken hyvän, mitä Aikku on muiden eteen tehnyt. Aikku luettelee kirjassa, että hän on esimerkiksi ostanut äidin ja isän keittiöön koneita ja raaka-aineita ruuanlaittoon.

– Kukaan ei näytä muistavan myöskään sitä, että menestykseni hedelmistä on kyllä riittänyt jotain aina muillekin. Kukahan maksoi tai hoiti vanhemmille ilmaiset arvokisamatkat, tai Maijalle majoituksen Falunin MM-kisoissa? Olen ajoittain ollut myös lapsista ainoa, joka ei ole tuottanut isälle ja äidille tuskaa ja murhetta, kun nyt mietin vaikka siskojeni parisuhdekuvioita, Aikku sanoo kirjassa.

Erilaisista muistoista ja näkemyksistä huolimatta Aikku kertoo kirjassa, että tietää Maijan ja Terhin rakastavan häntä – kuten hänkin heitä.

– Oveni ovat aina sepposen selällään Terhille ja Maijalle.

Lue Aikun ja Maijan yhteishaastattelu helmikuulta kokonaan täältä.

Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirj. Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Rakkaustohtori Jason Lepojärven mukaan kumppanin etsinnässä on kaksi kriteeriä yli muiden.

Jason Lepojärvi, 36, tullaan ikuisesti muistamaan rakkaustutkijana, joka kosi vaimoaan luentosalissa opiskelijoiden edessä Helsingissä. Tänä syksynä television katsojat ovat päässeet tutustumaan häneen yhtenä Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijoista, jotka kulkevat sokkona avioituvien parien rinnalla.

Teologian tohtori on hyvin suorasanainen, kun pääsee puhumaan lempiteemastaan, rakkaudesta. Mutta yksi aihe siinä häntä ärsyttääkin: ”siitä oikeasta” puhuminen.

Miksi ajattelet näin, Jason Lepojärvi?

– Se, että jokaiselle olisi joku oikea, on haitallinen myytti. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että me olemme kaikki vääriä. Jotkut vain ovat vähemmän vääriä, hän kertoo.

”Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.”

Hän on huomannut, että myytillä on kaksi kielteistä seurausta. Ihmiset pitävät rimaa liian korkealla, ja Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.

– Toinen kielteinen asia on se, että moni ulkoistaa helposti vastuun rakkaussuhteesta, kun puhutaan siitä oikeasta. Kun suhteessa tulee haasteellinen kausi, saa muka ajatella, tämä ei ollut se oikea ja lähteä noin vain kävelemään.

Lepojärven mukaan rakkaus on elämänmittainen koulu, ja sitä pitää opetella koko ajan. Alkuhuuman epäitsekkyys muuttuu helposti itsekkyydeksi, ellei rakkauden eteen työskentele tarpeeksi.

– Harva ottaa huomioon, että ihmiset muuttuvat: vuosien päästä kumppani ei ole enää se sama, jonka kanssa avioiduttiin aiemmin. Haasteemme on oppia rakastamaan yhä uudestaan sitä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

– Rakastuminen on alkuunpaneva voima, mutta se ei vie yksinään ketään maaliin. Rakkaudessa pitää sitoutua ja olla valmis tekemään jatkuvasti kaikkensa yhteisen kukoistuksen eteen.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa lähtötilanne on erilainen. Ohjelmassa uskotaan siihen, ettei parisuhteen tarvitse mennä aina perinteisellä kaavalla eli ensin tutustutaan vähitellen ja sitten vasta sitoudutaan.

”Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin.”

– Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin. Ensitreffit alttarilla -ohjelman parit sanovat kuitenkin ensimmäisenä ”tahdon” – ei pelkästään ystäviensä ja sukulaistensa edessä, vaan koko Suomen edessä. Rakkaus on heille palkinto, ei lähtökohta. Silloin täytyy löytyä entistä enemmän rohkeutta, uskoa ja tahtoa.

Ohjelmaan on hänen mukaansa valittu pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Lepojärvi vihjaa, että mukana on ”yllättäviäkin pareja” ja että ohjelman loppua muutettiin hieman aikaisemmista kausista. Enempää hän ei suostu paljastamaan.

– Halusimme pelkästään huippumatcheja. Emme voineet ottaa mukaan sellaisia, joilla on naiivi rakkauskäsitys ja jotka toivovat, että ohjelma tarjoaa heille rakastumisen kokemuksen. Sitä emme voi heille taata, sillä vastuu on myös pareilla itsellään.

Katso myös: He ovat Ensitreffit alttarilla -sinkut

Voisiko hänen kanssaan vanheta?

Reaalimaailmassa tilanne on täysin toinen kuin televisio-ohjelmassa, ja siellä Lepojärven mukaan kumppaniksi riittää ihan tavallinen ihminen.

Mutta miten voi parhaiten löytää sen henkilön, joka on sopivin? Tai Lepojärven määritelmällä sen ”vähiten väärän”, kun harvalla on käytössä hänen kaltaistaan rakkausvalmentajaa?

Lepojärvi ei suostu antamaan yleispäteviä deittivinkkejä. Hänen mielestään asiaan ei ole matemaattista kaavaa, eikä siihen saa ikinä täyttä varmuutta. Tohtori neuvoo kuitenkin ottamaan puolison valinnassa riskejä.

– Kaksi kriteeriä kannattaa pitää mielessä. Onko hän hyvä tyyppi ja onko hänellä hyvä sydän? Kysy myös itseltäsi, voisinko kuvitella vanhenevani tämän henkilön kanssa.

Ammatillinen etäisyys unohtui

Itseään Lepojärvi kuvailee aloittelevaksi rakastajaksi, joka on ottanut myös riskejä. Nykyisen vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa kohta kolme vuotta. Suhde alkoi vauhdikkaasti ja päätyi varhaisessa vaiheessa iltapäivälehtien lööppeihin: ”Opettaja kosi kesken luennon Helsingin yliopistolla.” Näin kertoi muun muassa Ilta-Sanomat vuonna 2013.

Muutamassa kuukaudessa pari meni naimisiin, muutti ulkomaille ja laittoi ensimmäisen lapsensa alulle.

Lue lisää! Jason Lepojärven salamarakkaus: parissa kuukaudessa kosinta, avioliitto ja lapsi

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus kuljettaa Lepojärveä melkein ympäri maailmaa. Hän vastailee kysymyksiin Abilenen kaupungista Teksasista, jossa hän on puhumassa – mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.

– Tämä on ainutlaatuinen luentokiertue. Entiset opiskelijani Oxfordista kutsuivat minut ja koko perheeni tänne.

Kun mieheltä kysyy, lähtisikö hän uudestaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan, hän vaikenee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hetkeksi ja vastaa sitten myöntävästi.

– Mutta en osannut etukäteen arvata, kuinka kuluttavaa se on. En pitänyt ammatillista etäisyyttä osallistujiin ja ystävystyin heidän kanssaan. Pidin kyllä siitä, mutta jos lähtisin uudestaan mukaan ohjelmaan, osaisin nyt henkisesti valmistautua tulevaan.

”Vääristynyt rakkauskäsitys johtaa pettymyksiin”

Moni Ensitreffit alttarilla -ohjelman pareista on kertonut valtavasta alkuhuumasta, jonka he ovat kokeneet nähdessään tulevan kumppaninsa ensimmäistä kertaa. Tällä kaudella nähtiin myös pari, jolla oli ristiriitaisia ajatuksia ensitapaamisestaan. Milla, 27, myönsi pettyneensä kumppaniinsa saamansa ensivaikutelman perusteella.

Miksi jotkut huumaantuvat rakkaudesta muita helpommin?

Se on Lepojärven mielestä salaperäinen juttu, eikä sille ole tyhjentävää tieteellistä selitystä. Mutta koskaan ei pitäisi rakastua pelkästään rakastumisen ideaan.

– Rakastumisen tunteeseen rakastunutta ihmistä voi verrata itsemurhapommittajaan, joka tuhoaa itsensä ja lähipiirinsä sekä jättää jälkeensä suuren suruvanan. Sellaisella ihmisellä on vääristynyt rakkauskäsitys, joka johtaa pelkästään pettymyksiin.

Rakkaus on maailman tärkein asia, ja paljon muutakin kuin tunnetta.

”Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka.”

–  Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka. Ongelmia tulee silloin, kun olet sitoutunut suhteeseen, mutta menet rakastumaan johonkin toiseen, Lepojärvi sanoo ja jatkaa:

–  Jos rakastut suhteesi ulkopuolella, rakastumisen tunteen lupaus ikuisesta rakkaudesta saa helposti tekemään kauheita asioita. Vahingot, kuten puolison hylkääminen tai lapsien laiminlyönti, jäävät usein pysyviksi, mutta rakastumisen lupaus ikuisesta autuudesta jää suutariksi.

Kokonaisvaltaisesti rakkaus on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella ja joka tukee elämäämme, Lepojärvi kuvailee.

–  Rakkaus on hyveiden kuningatar. Muut hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, palvelevat rakkautta. Niillä ei ole arvoa, jos ei ole rakkautta.

–  Luin äskettäin lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalaiset valitsevat puolisonsa tunteen, ei järjen perusteella. Minun näkökulmastani tunne on tärkeä, mutta se ei voi olla ainoa lähtökohta rakkaussuhteessa. Jos näin on, pieleen menee. Tunteet tulevat ja menevät, mutta hyveet pysyvät.

”Jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.”

Heille, jotka vielä etsivät jalat alta -tunnetta, Lepojärvellä on uutisia. Hänen mielestään alkuhuuman ja onnistuneen parisuhteen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Järkisyynä alkanut rakkaus voi kasvaa kukoistukseen yhtä todennäköisesti kuin nopeasti liekkiin leimahtanut suhde voi lopahtaa.

–  Uskallan väittää, että jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.

Oletko sinä mennyt ensitapaamisen jälkeen nopeasti naimisiin?

Kerro lyhyesti tarinasi alla olevassa kommentointikentässä.
Jätä myös nimimerkkisi ja ikäsi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.