Parasta äitiydessä on Nanna Karalahden mukaan rakkaus. ”Meistä neljästä on muodostunut yhtenäinen paketti, meidän perhe”, Nanna sanoo viitaten Jeren 16-vuotiaaseen Ronja-tyttäreen. Kuva: Jouni Harala

Nanna ja Jere Karalahden silmäterä Jax Sebastian sai toisen nimensä Nannan traagisesti kuolleelta veljeltä. – On ihanaa nähdä Jeren rakkaus Jaxia kohtaan, Nanna sanoo. Nannalle itselleen äitiyden alkumetrit olivat rankkoja.

Puolivuotiaan Jax Karalahden kulmat painuvat kurttuun ja suusta alkaa kuulua marinaa. Poika on istunut pitkään iloisena isänsä Jere Karalahden, 41, sylissä, mutta kaipaa nyt vaihtelua. Äiti Nanna Karalahti, 28, puuttuu peliin ja alkaa viihdyttää lastaan ilveilemällä.

– Mikä mun pienelle tuli, oletko vähän väsynyt? Nanna juttelee Jaxille samalla, kun Jere hyssyttelee lasta sylissään. Äidin ja isän yhteispeli toimii, ja pian poika on taas yhtä hymyä.

Jax syntyi viime toukokuussa ja laittoi vanhempiensa elämän uusiksi. Nannalle lapsi on ensimmäinen, Jerelle kolmas. Jerellä on aiemmasta liitostaan 16-vuotias Ronja-tytär sekä Valko-Venäjällä tytär, jonka isyyden hän on tunnustanut.

– Äitiys on ihanaa, mutta vähän pelottavaa. Olimme molemmat ummikkoja Jaxin syntyessä. Vaikka Jerellä on kokemusta vanhemmuudesta, Ronjan syntymästä on jo sen verran aikaa, että neuvot ja ohjeet ovat muuttuneet monta kertaa. Minunkin sisaruksillani on lapsia, mutta olen hoitanut heitä vasta, kun he ovat olleet hieman vanhempia, Nanna kertoo.

Pojan syntymää seuranneet kuukaudet eivät olleet helppoja, sillä Jax kärsi koliikista ja huusi iltaisin tuntikausia. Nanna oli ymmällään ja tunsi lapsensa kurjasta olosta huonoa omaatuntoa.

– Tein kaikkeni: hypin jumppapallon päällä Jax sylissäni, imetin ja yritin antaa läheisyyttä, mutta mikään ei auttanut. Samaan aikaan piti toipua synnytys­show’sta. Muistan haaveilleeni, että voisinpa palata päiväksi takaisin raskausaikaan.

Helpotus Jaxin koliikkiin löytyi Nannan ruokavaliomuutoksesta. Nanna täys­imetti ja karsi syömisistään viljat ja maitotuotteet. Se auttoi.

”On väsyttävää olla valmiustilassa joka sekunti, myös öisin.”

– Äitiyden alku tuli silti minulle yllätyksenä, niin kuin se tulee kaikille. On väsyttävää olla valmiustilassa joka sekunti, myös öisin. Mutta minkäs teet, etukäteenkään ei voi levätä, Nanna pohtii.

– Usein sanotaan, että vauva-ajasta pitää nauttia, se kun menee ohi niin nopeasti. Minä aloin kuitenkin nauttia vasta, kun Jax täytti neljä kuukautta. Silloin olin oppinut tuntemaan hänet, ja hänkin alkoi kommunikoida enemmän.

Neljän hengen perhe

2016 on ollut Karalahdille muutosten vuosi paitsi lapsen syntymän, myös uuden kodin ja Jeren uramuutosten takia. Nanna ja Jere asuivat aiemmin Ruotsissa Jeren jääkiekkouran vuoksi, mutta muuttivat keväällä Suomeen. Nyt heillä on kaksikerroksinen koti uudessa kerrostalossa Helsingin Kalasatamassa. Asunnon yläkertaan on rakennettu kuntosali.

– Oli ihanaa ja helpottavaa muuttaa tänne takaisin, Nanna kertoo.

– Helsingissä ovat kaikki läheiseni, ystäväni ja työni. Ruotsissa tunsin oloni välillä yksinäiseksi ja masentuneeksi. Mielialaani tosin vaikuttivat myös heittelevät raskaushormonit.

Nykyisessä kodissa on huone myös Ronjalle, joka on keväästä asti asunut vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. Uusperhearki sujuu luontevasti.

– Meistä neljästä on muodostunut yhtenäinen paketti, meidän perhe. Olisi hullua, jos emme näkisi Ronjaa jatkuvasti. Olen onnekas, että minulla on hänet.

Nanna kuvailee olevansa Ronjalle enemmän kaveri kuin äitipuoli. Jere ei tyttöjen jutuista paljon ymmärrä, mutta pyrkii osallistumaan tyttärensä elämään viemällä hänet vaikkapa poptähti Justin Bieberin keikalle.

Pikkuveljestään Ronja on alusta asti ollut innoissaan.

– Erityisesti hän taitaa odottaa aikaa, kun Jax on vähän isompi ja he voivat viettää aikaa kaksistaan. On ihanaa, että Jaxilla on ympärillään paljon rakastavia ihmisiä, jotka jo nyt huolehtivat hänestä.

Jeren lapsiin liittyviä elatusmaksuja on käsitelty viime aikoina oikeudessa. Välit Valko-Venäjän suuntaan ovat tulehtuneet. Perhearkea huoltajuuskiistat eivät Nannan mukaan kuitenkaan sekoita.

– En tiedä, pääsemmekö ikinä tilanteeseen, jossa kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Tärkeintä Jerelle ovat kuitenkin Ronja, Jax ja minä. Kaikki on kunnossa meidän neljän välillä.

”Vaikka minä olen se, joka vaihtaa vaipat, Jere on silti Jaxille ihan yhtä tärkeä ja hoivaava.”

Isyystaidoistaan Jere saa Nannalta kehuja.

– On ihanaa nähdä Jeren rakkaus lastaan kohtaan. Vaikka minä olen se, joka vaihtaa vaipat, Jere on silti Jaxille ihan yhtä tärkeä ja hoivaava.

– Nanna on erittäin rakastava ja huolehtiva. Jaxilla ei voisi olla parempaa äitiä, Jere jatkaa.

Äitiys tuntuu Nannasta nykyään luonnolliselta, eikä hän osaa enää kuvitella elämää ilman sitä.

– Olen mielestäni aika rento äiti. Otan Jaxin mukaan kaikkialle, enkä jumitu kotiin. Jos pitää hakea peili Ikeasta, haemme sen yhdessä. En pelästy, vaikka Jax saisi itkukohtauksen väkijoukon keskellä.

Jax herättelee vanhempiaan öisin parin tunnin välein.
Jax herättelee vanhempiaan öisin parin tunnin välein.

Äidin puheet pääsevät heti testiin, sillä Jax esittää äänekkään vastalauseensa juuri silloin, kun Nanna poseeraa kuvissa ja Jeren pitäisi lähteä treeneihin. Vanhemmat yrittävät saada häntä nukahtamaan, turhaan. Lopulta Nanna luovuttaa ja antaa pojan ihmetellä maailmaa, vaikka päiväuniaika meni jo kauan sitten.

Nimi Nannan veljeltä

Nimi Jax valittiin Jeren ehdotuksesta. Se on Sons of Anarchy -tv-sarjan hahmon nimi, jolla Jereä on kutsuttu vuosikaudet, koska rellestävä mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen hahmo muistuttaa häntä.

– Alkuun ajattelin nimestä, että ei todellakaan. Jere käytti sitä niin itsepäisesti, että minäkin totuin, Nanna nauraa.

Jaxin toinen nimi Sebastian on Nannan valinta ja hänen edesmenneen veljensä nimi. Veli kuoli mönkijäonnettomuudessa 16-vuotiaana, kun äiti odotti Nannaa.

– Onhan se hullua, että minulla on veli, jota en ole koskaan tavannut. Äidilleni se on ollut järkyttävä menetys. Ihailen häntä, sillä hän on kaikesta huolimatta pysynyt positiivisena.

Nanna ehti miettiä pitkään, että haluaisi muistaa nimivalinnalla veljeään. Tunne vain vahvistui, kun hän kuuli odottavansa poikaa. Nannan äidistä nimi tuntui ensin liiankin läheiseltä.

– Minulle nimen antaminen oli kunnianosoitus ja merkki siitä, että Seba on mielissämme. Kyllä äitikin sen ymmärsi.

Nannalla on veljensä lisäksi kolme isosisarusta: 13 vuotta vanhempi isosisko sekä vuotta vanhempi isosisko ja kaksi vuotta vanhempi veli. Vanhemmilla sisaruksilla ja nuoremmalla katraalla on eri isät. Sebastianin haudalle perhe vie kynttilän jouluisin sekä syntymäpäivinä.

– Sebastian oli kuulemma tosi villi mutta superkiltti, ehkä vähän Jeren tyylinen. Hän ei ollut hyvä koulussa, mutta välitti hirveästi läheisistään. Perheessämme on aina puhuttu hänestä lämpimästi.

”Kun eteeni tulee vastoinkäyminen, en tee siitä suurempaa kuin se on.”

Nanna uskoo veljensä kuoleman vaikuttaneen elämänkatsomukseensa. Hän on joutunut tottumaan ajatukseen, että pahin mahdollinen voi tapahtua.

– Kun eteeni tulee vastoinkäyminen, en tee siitä suurempaa kuin se on. Ymmärrän, millä on oikeasti merkitystä: että Jax hymyilee, olemme kaikki terveitä ja ympärillämme on läheisiä.

Nannalla itsellään on ollut aina läheiset välit vanhempaan siskoonsa. Jaxilla puolestaan on isosiskonaan reilusti vanhempi Ronja.

– Isosiskoni oli minulle vähän kuin idoli. On hauska ajatus, että samanlainen suhde voi kehittyä myös Jaxin ja Ronjan välille.

Jeren rankka menneisyys

Nanna kertoo oppineensa paljon myös Jeren aiemmista vaikeuksista. Jere on tuomittu huumausainerikoksesta, ja vuonna 2008 hän vaipui koomaan kahdeksaksi päiväksi liiasta alkoholinkäytöstä seuranneen haimatulehduksen takia. Enää hän ei juo tippaakaan.

– Jerellä on raju menneisyys, jonka monet näkevät negatiivisena. Itse ajattelen, että nuo kokemukset ovat opettaneet hänelle paljon hienoja arvoja. Jere on käynyt monta kertaa pohjalla, mutta aina kammennut itsensä ylös. Hänen rankka taustansa on opettanut ja inspiroinut minua.

Nannalla itsellään on todettu reumageeni, mutta se ei estä häntä urheilemasta. Nanna pyrkii pitämään sairauden kurissa syömällä terveellisesti.

– Jereltä olen oppinut esimerkiksi sen, että asiat ovat harvoin niin huonosti kuin vaikealla hetkellä tuntuu. Olemme kaikki epätäydellisiä.

Kyllä pariskunta ottaa yhteenkin. Viimeksi näin tapahtui tänä aamuna, kun Nanna tokaisi Jerelle, että haluaisi päästä ottamaan tämän kanssa matsin thainyrkkeilyssä, jota Jere treenaa nyt tosissaan.

”Olemme molemmat tulisia ja itsepäisiä.”

– Olemme molemmat tulisia ja itsepäisiä. Kumpikaan ei anna periksi. Mutta osaamme myös ottaa riidat huumorilla, nauraa itsellemme ja katsoa tarvittaessa peiliin.

Jerelle päätös jääkiekkouran lopettamisesta ei ole ollut helppo. Jos tarpeeksi kiinnostava tarjous Suomesta tai ulkomailta tulisi, hän olisi valmis sitä harkitsemaan. Siinä tapauksessa Nanna ja Jax seuraisivat perässä.

Yhteistä aikaa on myös työrintamalla. Joulukuussa Nanna ja Jere ovat lanseeraamassa yhteistä nettivalmennuskonseptia, jonka tarkoitus on innostaa sohvaperunoita löytämään pysyvä liikunnanilo. Nanna valmentaa naisia, Jere miehiä.

– Olen haaveillut jo kauan siitä, että saisin valmentaa ja kannustaa kerralla isoa joukkoa. Nyt oma konsepti on toteutumassa, ja se on mahtavaa.

Hyvä olo etusijalle

Vauva-arjessakin Nanna haluaa pitää kiinni omasta ajastaan. Hän on huomannut, että äidit tinkivät tästä helpommin kuin isät.

– Äidit kysyvät voivatko mennä salille. Isät taas jättävät kyselyt väliin ja vain ilmoittavat, että lähden nyt.  Voisimme ottaa heistä mallia, sillä omasta itsestä huolehtiminen ei tarkoita, ettenkö silti laittaisi lastani etusijalle.

Nanna lähti synnytyksen jälkeen liikkeelle saman tien. Aluksi hän käveli vain lyhyitä vaunulenkkejä, mutta kasvatti tahtia pikku hiljaa. Parhaillaan hän kehittää 30 minuutin tehotreeniä, joka onnistuu vaikka kotona.

– Ennen lasta mietin, että voi harmi, treenasin tällä viikolla vain neljä kertaa. Nyt suhtaudun asiaan eri tavalla. Ajattelen, että ihan jees, että onnistuin kuntoilemaan edes kerran.

Tulevaisuudelta Jaxin kanssa Nanna odottaa hauskanpitoa, kuten pulkkamäkeä. Lisää sisaruksiakin Jax saattaa saada.

– Suunnitelmissa ei ole juuri nyt lisää lapsia, mutten ole myöskään päättänyt, etteikö niitä tulisi. Ajatuksena iso perhe olisi ihana.

Vielä pulkkamäki saa odottaa. Ulkona pikkupakkasessa Jax viimein simahtaa vaunuihinsa. Ottelu oli tiukka, mutta äiti voitti tämän erän.

Parasta äitiydessä on Nanna Karalahden mukaan rakkaus. ”Kun Jax katsoo minua silmiin, katson itsekin ympärilleni onnellisempana.”

Jax herättelee vanhempiaan öisin parin tunnin välein. ”Se ei haittaa, sillä uneni on laadukasta, koska liikun ja syön hyvin”, Nanna sanoo.

Nanna Karalahti

  • Ryhmäliikunnan­ohjaaja ja fitness­malli syntyi 8.12.1987 Keravalla.
  • Avioitui Jere Karalahden kanssa elokuussa 2015. Jax-poika syntyi toukokuussa 2016.
  • Esiintynyt tv-ohjelmassa Fitnesspäiväkirjat. Pitää blogia Kauneus ja Terveys -lehden sivuilla.
  • Nannan ja Jeren yhteinen nettivalmennuskurssi lanseerataan joulukuussa.

Ex-kilpauimari Hanna-Marialla ja Anssilla on ikäeroa 23 vuotta. – Rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria on kertonut aikaisemmin.

Ex-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 32, on julkaissut Instagramissa harvinaisen yhteiskuvan, jossa hän on kumppaninsa, Anssi Hintsan, 55, kanssa. Pari poseeraa kuvassa ystäväpariskuntansa rinnalla.

 

Was great to see you guys and having you as guests. Felt like home having you around 😙 🇫🇮🇦🇺

Henkilön Hanna-Maria Seppälä (@hmseppala) jakama julkaisu

Hanna-Maria ja Anssi (kuvassa oikealla) menivät kihloihin viime kesänä Rion olympialaisten jälkeen Havaijilla.

Anssi Hintsa on hiljattain menehtyneen F1- ja urheilulääkäri Aki Hintsan veli. Hanna-Maria kertoi viime vuonna Eeva-lehdessä, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita. Parilla on ikäeroa 23 vuotta, ja Anssilla on viisi lasta.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria sanoi elokuussa julkaistussa haastattelussa.

Hanna-Maria kiitti Anssia myös tämän ymmärryksestä.

– Tiedän, että suhteessamme on edetty pitkälti kilpaurani ehdoilla. Olen ollut niin paljon poissa kotoa, että se on vaatinut Anssilta kärsivällisyyttä. Tuota menetettyä aikaa haluaisin antaa nyt takaisin, kun viimeisiä kisoja viedään, Hanna-Maria sanoi viime elokuussa ja viittasi päätökseensä lopettaa kilpaura.

Hanna-Marian Instagram-kuvasta uutisoi ensimmäisenä Seiska.

Manuela Bosco on rento vegaani, joka improvisoi lapsiperheelle kasvis- ja hiilihydraattipainotteista ruokaa. Kaapissa on aina kasvimaitoa, banaania ja makeita taateleita.

– Paluu juurille, kuvailee taiteilija ja entinen kilpaurheilija Manuela Bosco, 34, ruokafilosofiaansa.

Hän istuu kotitalonsa katutasossa olevassa luomukosmetiikkaa myyvässä liikkeessä ja esittelee vegaanista käsilaukkuaan.

Kaikki eettinen, luomu ja hyvää tekevä on Boscon sydäntä lähellä. Hän on vegaani, jonka ruokavalio painottuu hiilihydraatteihin.

– Syön 80-prosenttisesti hiilareita, kuten kasviksia, hedelmiä, juureksia, ja myös pastaa, nuudeleita ja riisiä. Kymmenen prosenttia ruokavaliostani on kasviproteiinia ja kymmenen prosenttia rasvoja, joita saan pääasiassa pähkinöistä ja siemenistä.

Ruoka ja sen vaikutukset omaan kroppaan tulivat tutuksi huippu-urheiluaikoina. Uran loppuvaiheessa Bosco oli jo kasvissyöjä sekä terveys- että eettisistä syistä. Hän ehti kokeilla monenlaisia trendikkäitäkin kasvispainotteisia ruokavalioita ennen kuin löysi nykyisen, itselleen parhaiten sopivan.

– Välillä palautin maitotuotteet ruokavalioon ja söin valtavia määriä rasvaisia ruokia, kuten pähkinöitä, siemeniä ja öljyjä. Se ei kuitenkaan sopinut minulle, kehoni meni tukkoon.

Nykyinen vegaaniruokavalio loksahti kohdalleen viitisen vuotta sitten.

”Tässä ruokavaliossa voi syödä itsensä kylläiseksi.”

Myös perheen italialaishaarassa on aina arvostettu ruokaa, puhuttu ja nautittu siitä. Isän kotikaupungissa Formiassa syödään hersyviä sukulaisillallisia avoimen taivaan alla. Myös näyttelijäopintovuodet Roomassa vaikuttivat Boscon käsitykseen siitä, millaista hyvä, aito ruoka on: yksinkertaista, tuoretta sekä ilon ja nautinnon lähde.

Boscolle on myös tärkeää, että ruoka on sellaista, mitä voi syödä paljon.

– Tässä ruokavaliossa voi syödä itsensä kylläiseksi.

Hän syö paljon raakaruokaa, kuten salaatteja ja smoothieita, mutta myös kypsennettyä, lämmintä ruokaa. Erilaiset curryt ja keitot ovat lapsiperheen suosikkeja.

Boscon lapset Sahara, 3, ja Otava, 1, syövät sekaruokaa. Kotona pääosassa on kasvisruoka, mutta heille laitetaan myös kalaa.

Väite siitä, ettei kasvissyöjä saisi tarpeeksi proteiinia ruokavaliostaan, ei ainakaan Boscon kohdalla pidä paikkaansa.

– Länsimaisilla ihmisillä ei ole proteiininpuutosta, hän sanoo ja luettelee ruokavalionsa proteiininlähteitä, joita ovat muun muassa kaura, spirulina, siemenet, pähkinät, pavut ja linssit.

Bosco on aina ollut kiinnostunut ruuasta ja perehtynyt aiheeseen perusteellisesti. Viime vuonna hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa omasta keittokirjastaan.


Vegemania esittelee Manuela Boscon omia, kekseliäitä vegaanireseptejä.

 

15 minuutin bravuuri

Lähes kaikki suosikkiruokani valmistuvat vartissa ja – allekin. Currytyyppisen kasvis-nuudeliwokin tekee nopeasti. Käytän usein riisinuudeleita, pilkon sekaan paljon kasviksia, heitän joukkoon kookosmaitoa ja mausteita. Teen usein myös itselleni lounaaksi norirullia: laitan merileväarkille esimerkiksi salaattia, kurkkua ja tahinia ja kääräisen rullalle.

Ihanin ruokamuisto

Lapsuudenkaupungissani Formiassa Italiassa käyn edelleen vuosittain. Siellä ihanimpia ovat ulkona nautitut, koko suvun isot yhteiset illalliset.

Unelmien ruokavieras

Jos ihan kenet vain saa valita, niin taiteilija Anna Abramovich. Tekisin hänelle tietysti jotakin kasvisruokaa, varmaankin uuniperunoita oikein kunnon sourcream & onion -kastikkeella ja jonkun mielettömän salaatin. En kysyisi häneltä mitään. Haluaisin vain syödä hänen kanssaan hiljaa.

Suosikit maailmalta

Italialainen. Italialaisessa keittiössä käytetään mahtavia raaka-aineita, joista tehdään yksinkertaista mutta aivan upeaa ruokaa.

Vietnamilainen. Aivan ihana ruoka on vietnamilainen kesärulla, jossa kääräistään riisipaperirullan sisään kasviksia. Rullaa dippaillaan kahteen erilaiseen, tuliseen ja maapähkinäpohjaiseen, kastikkeeseen.

Pieleen meni!

Mikähän ei olisi mennyt pieleen? Leivon nimittäin kaikesta vegaaniversioita, eivätkä ne läheskään aina onnistu.

Aina kaapissa

Meillä on aina kasvimaitoa, yleensä kauramaitoa sekä banaaneja ja tuoreita taateleita. Kauramaitoa käytän ruuanlaittoon, lapset juovat sitä ja itse laitan sitä kahviin. Taateleita käytän makeutuksena ja teen niistä välipalapurtavaa laittamalla väliin pähkinävoita.

Omasta maasta

Kasvatan itse yrttejä ja käyn syksyisin marjassa ja vähän sienessäkin. Tietyt jutut ostan aina kotimaisina, kuten marjat, omenat, perunat ja tomaatit.

Ei uppoa

Lihaa en syö, ja liharuuista varsinkaan maksan maku ei ole suosikki.

Keinotekoiset maut, joita on usein rahkoissa ja jogurteissa eivät ole minun juttuni ollenkaan. Ne maistuvat ihan muoville.

2 x tarvike

Tehosekoitin. Ehdottomasti tärkein laitteeni. Omani on superkone, hiljainen ja vahva, joka pystyy kaikkeen.

Puinen leikkuulauta. Leikkuulautani ei saa olla muovinen. Leikkaan päivittäin paljon kasviksia ja hedelmiä, joten laudan täytyy olla iso, etteivät ainekset lentele yli laidan.

+ 1 turhake

Monitoimikone. Se on iso ja vie tilaa enkä oikein tee sillä mitään. Sain sen lahjaksi ja yritän myydä sitä.

Rasti ruutuun

Pääruoka vai jälkiruoka? Pääruoka. Rakastan makeaa mutta vielä enemmän rakastan suolaista. Pääruoassa on enemmän syötävää, ja kunnon ruokaa tekee useammin mieli kuin makeaa.

Reseptistä vai improvisoiden? Hah, tarvitseeko vastata? Ehdottomasti jälkimmäinen, improvisoin lähes kaiken kokkailuni.

Aamu- vai iltapala? Aamupala. Olen aamuihminen ja rakastan ihanasti katettuja aamiaisia. Brunssit ja aamupalat ovat minun juttuni.

Ravintola- vai koti-illallinen? Ravintola. Ne ovat sellaista luksusta ja tervetullutta vaihtelua elämään. Esimerkiksi BasBasissa on ihana tunnelma, henkilökunta ja maut. Lähinepalilaisessa käymme joka perjantai syömässä.

Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki

Lime-kookos-linssikeitto

2 annosta

Valmistusaika 1 h + liotusaika 1h

2 dl punaisia linssejä

1 l vettä

1 luomukasvisliemikuutio

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

1 kevätsipulinvarsi

1/5 tuoretta chiliä

nippu tuoretta korianteria

5 kirsikkatomaattia

pala raastettua inkivääriä

3 rkl kookoskermaa

1 rkl tahinia

1 lime (luomu)

1. Liota linssejä (ellet käytä kypsiä) tunnin ajan ja kaada liotusvesi pois.

2. Mittaa kattilaan vesi ja kasvisliemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi.

3. Lisää joukkoon linssit ja anna kiehua hetki.

4. Hienonna sipulit, chili ja korianteri. Kuori ja raasta inkivääri.

5. Lisää kattilaan sipulit, chili, kolmasosa hienonnetusta korianterista, tomaatit, inkivääri sekä kookoskerma ja tahini. Keitä miedolla lämmöllä 30–40 minuuttia.

6. Pese lime hyvin. Purista kattilaan limen mehu ja lisää joukkoon loppu limehedelmä.

7. Lisää keittoon toinen kolmasosa korianterista.

8. Tarkista maku, lisää tarvittaessa vettä tai kookoskermaa. Tarjoile lopun korianterisilpun kanssa.

Italialainen perunasalaatti

2 annosta

Valmistusaika 20 min

500 g uusia perunoita

suolaa

1 punasipuli

nippu ruohosipulia

2 kevätsipulinvartta

4 rkl kapriksia

nippu tilliä

pieni nippu persiljaa

1 l rucolaa

10–15 mustaa tai vihreää oliviia

kastike

1 ½ rkl dijon-sinappia

1 ½ rkl vaahterasiirappia

1 tl oliiviöljyä

1 tl valkoviinietikkaa

½ sitruunan mehu

ripaus suolaa

mustapippuria

1. Pese perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

2. Kaada vesi pois ja nosta kattilalle vielä hetkeksi levylle, jotta kosteus pääsee haihtumaan. Anna perunoiden jäähtyä.

3. Kuori punasipuli ja paloittele kaikki sipulit pieniksi paloiksi.

4. Hienonna yrtit.

5. Laita kaikki ainekset kulhoon ja paloittele sekaan jäähtyneet perunat.

6. Sekoita kastike ja kaada kulhoon, sekoita varovasti mutta hyvin. Tarjoile heti.

Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki
Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki

Korvapuustismoothie

2 annosta

Valmistusaika 15 min

2 päärynää

4 tuoretta taatelia

2 kuivattua viikunaa

pala tuoretta inkivääriä

muutama kuivattu luumu tai kourallinen rusinoita

2 pekaani- tai saksanpähkinää

3 dl pähkinämaitoa

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

(ripaus cayennepippuria)

1. Kuori päärynät ja poista siemenkota.

2. Poista taateleista kivet ja viikunoista kovat kannat.

3. Kuori ja raasta inkivääri.

4. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita, kunnes seos on kermaisen pehmeää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Manuela Bosco

34, kuvataitelija ja näyttelijä, joka on myös entinen olympiaurheilija.

on aina ollut kiinnostunut ruuasta ja ravinnosta, ja julkaisi viime vuonna ensimmäisen keittokirjansa Vegemania (Cozy Publishing).

asuu Katajanokalla miehensä Kasimir Baltzarin ja kahden lapsensa kanssa.

Paluukeikoille valmistautuva Henri Vähäkainu tasapainoilee operatiivisen johtajan ja räppärin roolien välillä.

Viikon kohokohta?

Tajusin, että kohta pääsen oikeasti vanhan porukan kanssa keikoille! Viikon aikana olen antanut haastatteluita ja minusta on otettu promokuvia. Kaikki tuntuu tutulta, vaikka en ole keikkaillut kymmeneen vuoteen muuten kuin Jaajo Linnonmaan häissä ja kerran opiskelijabileissä Turussa. Vastaanotto siellä oli niin mieletön, että aloin ensimmäistä kertaa miettiä paluuta.

”Olin pitkästä aikaa promokuvauksissa.”
”Olin pitkästä aikaa promokuvauksissa.”

Mikä ärsytti?

Pyöritän myös perustamaani teknologia-alan yritystä, ja musahommien vuoksi aikataulut ovat olleet todella tiukilla. Pelottaa, kuinka tulen hanskaamaan kaiken! Tällä tietotaidolla osaisin jo neuvoa 15-vuotiasta, musa-uraansa aloittelevaa Henriä. Harmittaa, että sitä en voi kuitenkaan tehdä. Kaikki piti opetella aikoinaan kantapään kautta.


”Lounaalle!”
”Lounaalle!”


Mikä yllätti?

Imu markkinoilla. Firmani myy yrityksille työkaluja, joiden avulla he voivat digitalisoida liiketoimintaansa. Tuotteidemme kysyntä kasvaa, ja palkkaamme koko ajan uusia työntekijöitä. Musiikkiuran jälkeen lähdin opiskelemaan audiovisuaalista viestintää ja tein muun muassa tuottajanhommia Jenkeissä. Yrittäjyyden olen opetellut ihan itse.

”Fiilistelin Turun-keikan kuvia.”
”Fiilistelin Turun-keikan kuvia.”

Mistä tunsit ylpeyttä?

Viisitoista vuotta sitten alkanut musaura kantaa yhä, vaikka täytin tänä vuonna jo kolmekymmentä ja olen 174 senttiä pitkä. Halusin aikoinani tauon, koska olin tehnyt yli 200 keikkaa vuodessa ja elänyt aika erikoisen nuoruuden. Jos Pikku G:n paluuseen suhtaudutaan näin innolla, olen varmasti tehnyt jotakin aiemmin oikein.


”Porukoiden koira oli luonani hoidossa.”
”Porukoiden koira oli luonani hoidossa.”


Miten rentouduit?

Hengasin kavereiden kanssa ja pelasin videopelejä. Rentoudun usein myös käymällä kuntosalilla. Urheilemalla pystyn heittämään aivot parhaiten narikkaan.

Henri Vähäkainu, 30, oli vuosituhannen alussa yksi Suomen suosituimmista artisteista.

Musiikkiuransa jälkeen räppäri opiskeli audiovisuaalista viestintää ja perusti teknologia-yrityksen.

Asuu yksin Helsingissä.

Pikku G tekee paluun 24.6. Himoksen Juhannuksessa, 14.7. Lahden Summer Upissa ja 28.7. Solarsoundissa Seinäjoella.

Sisunautti Tim Kopran vaimo Dawn Kopra ei katso avaruusleffoja, sillä oman miehen ammatissa riittää tarpeeksi jännitystä. Viime vuonna Dawn seurasi avaruuskävelyä, jonka aikana Tim oli vaarassa kuolla.

Dawn Kopra astuu kotinsa takakuistille puoli kuudelta aamulla ja tähyää taivaalle. On vuoden 2016 toukokuu Houstonissa, Teksasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Dawn ei ole aamuihminen, mutta tällä kertaa hänellä on hyvä syy herätä: on Dawnin ja hänen aviomiehensä Timothy ”Tim” Kopran 26. hääpäivä.

Dawn tähyilee taivaalla olevaa pientä liikkuvaa valotäplää ja vilkuttaa: siellä Tim on. Neljäsataa kilometriä hänen päänsä yläpuolella, Maapallon kiertoradalla, Kansainvälisellä avaruusasemalla.

– Vähän erilainen hääpäivä, eikö totta? On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun oma kumppani on avaruudessa. Totta kai siihen liittyy paljon stressiä, mutta samaan aikaan olen ylpeä, että Tim saa toteuttaa unelmiaan, Dawn kertoo.

Nyt Dawn, 47, ja suomalaissukuinen Tim, 54, ovat käymässä Suomessa viikon kestävällä vierailulla. He kertovat tiedekeskus Heurekassa yleisölle ja koululaisryhmille avaruudesta. Tim esiintyy lavalla luontevasti ja poseeraa esityksien jälkeen selfieissä – tätäkin astronautin työ on.

– Lasten tapaaminen on mahtavaa. Ahmin itsekin pikkupoikana tietoa avaruudesta ja astronautin työstä. On inspiroivaa jakaa tietoa siitä, että me ihmiset oikeasti pystymme tähän, Tim kertoo.

”On inspiroivaa jakaa tietoa siitä, että me ihmiset oikeasti pystymme tähän.”

Suomalaissukuinen Tim, joka tunnetaan myös tittelillä sisunautti, on ollut avaruudessa kaksi kertaa: kaksi kuukautta vuonna 2009 ja puoli vuotta vuonna 2016. Viime kerralla hänen tehtävänsä oli muun muassa tutkia, mitä pidempiaikainen oleilu avaruudessa tekee ihmiskeholle. Timin ryhmä teki tuona aikana yhteensä 250 erilaista koetta.

Heurekan seinällä vilahtelee kuvia, joita Tim on avaruudessa ottanut. Niissä hän poseeraa avaruuspuku päällään Maapallo takanaan. Yhdessä kuvassa ilmassa leijailee Timin tekemä kuivakka eväsleipä. Kuvat ovat ulkopuolisen silmissä huikeita, mutta Dawnia ne puistattavat.

– Onneksi Tim on taas täällä, hän huokaa.

Henkireikä: puhelut kotiin

Miten suhdetta pidetään yllä, kun toinen puolisoista on avaruudessa? Ihan kuten mitä tahansa kaukosuhdetta: puhelimen ja videon avulla. Kun Dawn näkee kännykkänsä näytöstä, että soittajana on Johnson Space Center, hän tietää, että kannattaa vastata. Avaruuteen kun ei soiteta takaisin.

Avioparin puhelu alkaa yleensä leikkisillä sanoilla:

”Hei, mitä avaruuteen kuuluu?”

”Hyvää, entä maahan?”

Avaruusreissujenkin aikaan Tim ja Dawn puhuvat puhelimessa lähes päivittäin. Videokonferenssin he pitävät kerran viikossa sunnuntai-iltapäivällä, koska silloin Timillä on vapaata.

– Käymme silloin läpi ihan tavallisia juttuja. Tim haluaa tietää, mitä lapsille ja muille läheisille kuuluu. Joskus hän juttelee työasioista, joista en oikein ymmärrä, mutta niinhän se menee muillakin. Harva osaa kuvailla tarkalleen, millaista puolison työ on, Dawn miettii.

Timille yhteydenpito kotiin on henkisesti tärkeää, se pitää pään kasassa.

– Emme me tarvitse noita puheluita pysyäksemme hengissä, mutta kyllä niistä on apua. Joskus avaruudessa on aika stressaavaa, joten kotijoukkojen tuki on tärkeää, Tim sanoo.

Tim ja Dawn tapasivat, kun Tim työskenteli sotilaana. Tim osallistui Persianlahden sotaan ja on ollut työkseen myös sotilashelikopterilentäjä.

Tim ei suoraan myönnä, että häntä pelottaisi sodassa tai avaruudessa. Niihin lähtemiseen tarvitaan hänen mukaansa ihan tietynlainen mielenlaatu.

– Tuskinpa olisin astronautti, jos se pelottaisi minua.

Dawnin mielestä työ astronauttina on tavallaan turvallisempaa kuin sotilaana.

– Sodassa kaikki yrittivät satuttaa häntä, avaruudessa kaikki pyrkivät pitämään hänet hengissä.

”Sodassa kaikki yrittivät satuttaa häntä, avaruudessa kaikki pyrkivät pitämään hänet hengissä.”

Astronautin työssä on terveyshaittansakin. Avaruudessa luuntiheys laskee kaksi prosenttia kuukaudessa, joten puolen vuoden reissulla luumassaa voi kadota 12 prosenttia. Siksi astronautit urheilevat kaksi tuntia päivittäin. Lisäksi säteilylle altistuminen lisää syöpäriskiä.

Hyvääkin silti tapahtuu:

– Säännöllisen treenaamisen takia Tim palasi maahan osin jopa voimakkaampana kuin lähtiessään, Dawn sanoo.

Dawnin paksussa kultasormuksessa on avaruusaseman kuva ja merkinnät 46 ja 47. Ne ovat Timin avaruuslentojen numerot.
Dawnin paksussa kultasormuksessa on avaruusaseman kuva ja merkinnät 46 ja 47. Ne ovat Timin avaruuslentojen numerot.

Ammatin varjopuolet

Dawnilla ja Timillä on kaksi lasta, 20-vuotias Matthew ja 21-vuotias Jacqueline. Jälkikasvu ei aio seurata isän jalanjäljissä, sillä heitä kiinnostavat eri asiat ja he ovat nähneet ammatin varjopuolet. Kuten sen, että isä on niin paljon poissa. Eikä vain avaruudessa, vaan jo valmistautuessaan lentoihin.

Ensimmäisellä kerralla Tim treenasi avaruusmatkaa varten neljä ja puoli vuotta, toisella kerralla kaksi ja puoli vuotta. Hän treenasi erilaisten avaruusvälineiden käyttämistä muun muassa Venäjällä ja Kanadassa ja saattoi olla poissa kotoa kuukausia putkeen.

Dawnin näkökulmasta se tarkoittaa, että käytännön arki jää kokonaan hänen kontolleen. Se ei kuulemma ahdista. Vuosien aikana Dawn on tottunut hoitamaan asiat itse. Hän kunnostaa vuotavat putket, pimahtaneen tietokoneen ja selvittää lasten kinat.

”Tiesin alusta asti, mihin ryhdyin. Tämä on osa Timiä, tällainen hän on.”

– Tiesin alusta asti, mihin ryhdyin. Tämä on osa Timiä, tällainen hän on. Minulla on paljon ystäviä, jotka tarjoutuvat auttamaan ongelmissa, mutta kiitän heitä ja sanon kokeilevani itse ensin, Dawn kertoo.

– Kun lapset olivat pienempiä, pyrin pitämään arkemme aina samanlaisena, oli isä sitten kotona tai ei. He eivät saaneet isän ammatin vuoksi erillisvapauksia.

Vertaistukea Dawnille tarjoaa astronauttipuolisoiden oma kerho. Perheet asuvat Houstonissa Teksasissa lähekkäin, joten yhteydenpito on helppoa.

Kerhoon kuuluu myös miehiä. Avaruudessa on käynyt noin 550 ihmistä, joista noin 60 on ollut naisia.

Joulukortteja avaruuteen

On joulupäivä 2016. Dawn, lapset ja Dawnin vanhemmat ovat kokoontuneet Koprien kotona videopuhelun äärelle avaamaan lahjapaketteja.

Tim katselee avaruudessa tietokoneeltaan, kun Dawn avaa hänen antamaansa yllätysjoululahjaa. Paketista paljastuvat helmet, jotka Tim osti Venäjältä ennen Kazakstanista lähtenyttä avaruuslentoaan. Nasan työntekijä on onnistunut junailemaan paketin perheen joulukuusen alle Dawnin huomaamatta.

Dawn taas on lähettänyt venäläisen huoltoaluksen mukana Timille lahjaksi itse kutomansa villasukat, suklaata ja joulukortteja läheisiltä.

– Yritämme pitää arjen niin normaalina kuin mahdollista. Joskus videopuheluun vastaan minä, joskus yli­opistossa opiskelevat lapset. Silloin he huikkavat opiskelukavereilleen, että tulkaa moikkaamaan meidän isää, se on avaruudessa, Dawn hymyilee.

Timin mukaan kaikista pienimmät ja itsestäänselvimmät asiat ovat niitä, joita avaruudessa kaipaa. Ruohon tuoksua, sateen ropinaa, tuulta. Ja herkkuja.

Dawn lähettää silloin tällöin Timille huoltosukkulan mukana salsaa ja sipsejä. Hän lähetti niitä aikanaan rintamallekin. Tai no, perinteiset rouskuvat sipsit eivät avaruusmatkaa kestäisi, mutta Dawn on löytänyt tilalle pehmeitä, suuria tortilloja eli tostadoita.

”Avaruussapuska on kuin telttailuruokaa.”

– Avaruussapuska on kuin telttailuruokaa. Se on hyvää, mutta alkaa toistaa itseään, kun sitä syö puoli vuotta putkeen. On hienoa päästä välillä herkuttelemaan salsalla ja sipseillä pitkän päivän jälkeen. Se muistuttaa kodista, Tim sanoo.

Avaruusarjessa pitää muutenkin tehdä yllättävän tavallisia asioita. Esimerkiksi imuroida. Kun Dawn hurauttaa kotonaan imurin päälle antaakseen pölyille huutia, saman tekee Tim avaruudessa. Imurointi avaruussukkulassa on tärkeää, koska pöly ei laskeudu mihinkään painovoiman puutteen vuoksi ja voi pakkautua ilmanvaihtoventtiileihin.

Astronautit myös hukkaavat avaruudessa helposti tavaroitaan, koska ne leijuvat milloin mihinkin.

– On muuten ihan varma, että jos aseman seinässä on pienikin kolo, irrallinen tavara löytää tiensä sinne ja katoaa, Tim virnistää.

”Kaikkeen tottuu. Siihenkin, että oma aviomies on avaruudessa”, Dawn kertoo Timothyn kainalossa.
”Kaikkeen tottuu. Siihenkin, että oma aviomies on avaruudessa”, Dawn kertoo Timothyn kainalossa.

Vaikeinta on hyvästely

Tavallisella tallaajalla ei ole avaruuteen asiaa, joten mielikuvat rakentuvat pitkälti elokuvien luomalle todellisuudelle. Tim pitää Sandra Bullockin tähdittämän Gravity-leffan sisäkohtauksia avaruusasemalla yllättävän todenmukaisina, mutta aseman ulkopuolella tapahtumat ovat hänen mukaansa pelkkää puppua.

Dawn ei avaruusleffoja katso. Hän ei pysty eikä halua, koska ne ruokkisivat liikaa mielikuvitusta. Nytkin Timin matkojen muistelu nostaa hänelle hetkittäin tunteet niin pintaan, etteivät kyyneleet ole kaukana.

Kun Tim ensimmäistä kertaa lensi avaruuteen, hänelle pidettiin isot juhlat, joihin osallistui 250 läheistä. Lento lähti Floridasta, ja kaikki pääsivät seuraamaan sitä. Toisella kertaa lehto lähti Kazakstanista ja paikalla oli vain kourallinen läheisiä.

– Vaikeinta on hyvästien jättö juuri ennen lentoa. On pelottavaa tietää, mihin hän on ryhtymässä, Dawn pohtii.

Astronautille vaarallisimpia hetkiä ovat nousut, laskut ja avaruuskävelyt. Eräs Dawnin silmissä pelottavimmista tilanteista sattui viime vuonna, kun Tim oli aseman ulkopuolella avaruuskävelyllä.

Dawn seurasi tapahtumia Nasan tiloissa livelähetyksenä, kun Tim ilmoitti, että hänen kypäränsä sisällä oli vettä. Kaikki työntekijät terästäytyivät. Vesi kypärässä on vaarallista, koska painottomuudessa se pakkautuu palloksi, joka voi kiinnittyä suun ja nenän eteen. Silloin astronautti hukkuu.

– Se oli minulle todella vaikea hetki. Onneksi minulla oli seuranani Nasan järjestämä astronautti selventämässä Timin ja lennonjohdon välisiä keskusteluja. Astronautti sattui myös olemaan hyvä ystäväni, joten hänen läsnäolonsa auttoi ja lievitti pelkojani, Dawn muistelee.

Tim itse ei ollut tilanteesta moksiskaan. Hän tiesi, että kypärän sisällä oli pieni snorkkeli tällaisia tilanteita varten. Varmuuden vuoksi avaruuskävely silti keskeytettiin aiottua nopeammin.

– Maassa taidettiin olla enemmän peloissaan kuin minä olin. Minulla oli täysin turvallinen olo, tiesin mitä tein, Tim sanoo. Äänessä on ripaus sotilaallista ylpeyttä.

Unelmat toteen

Kun astronautti palaa avaruudesta takaisin kotiin, se vaatii kaikilta hetken totuttelua. Timiltä varsinkin fyysisesti.

– Kun Tim tuli viime lennolta kotiin, ensimmäisenä päivänä hän kompuroi jopa kulmasta kääntyessään, koska tasapainoaisti ei ollut vielä sopeutunut painovoimaan, Dawn sanoo.

”Painottomuuteen avaruudessa tottuu vähän liiankin hyvin.”

– Painottomuuteen avaruudessa tottuu vähän liiankin hyvin. Ilmassa voi pyöriä miten paljon vain, ja siitä tulee luonnollinen olotila. Maahan saapuessa olo muuttuu painovoiman takia ihan hirveäksi. Tuntuu kuin olisi kunnolla kipeä: joka paikkaa kolottaa ja olo on raskas, Tim kertoo.

Silti pariskunta on onnellinen ja ylpeä Timin työstä ja unelmien toteutumisesta.

– Toki kiitos kuuluu myös perheelleni. Olen vaimolleni todella kiitollinen, että hän on pitänyt huolta arjesta. On tärkeää muistaa se ja kertoa se hänelle tasaisin väliajoin, Tim kehaisee.

Dawn hymyilee leveästi, muttei suostu ottamaan edes osaa meriiteistä itselleen.

– Parasta on nähdä Tim onnellisena. Sitä iloa on hienoa katsella.