Veera Korhosta myönteisempää porilaista saa etsiä pitkään! Kuva: Veera Korhosen kotialbumi

Me Naisten huippusuosittu bloggaaja Veera Korhonen kuvitteli pitkään olevansa pessimisti.

”Kiukkuinen mörrimöykky.”

Tällaiseksi bloggaaja Veera Korhonen kuvaili itseään aiemmin tänä vuonna Me Naisten haastattelussa, jossa hän kertoi muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminnastaan. Entinen mörrimöykky on kuitenkin muuttunut hiljalleen aivan joksikin muuksi.

– Kuvittelin pitkään, että olen pessimisti ja ajattelen asioista negatiivisesti. Mutta viime vuosina olen ymmärtänyt, että olenkin peruspositiivinen ja minusta on kuoriutunut myönteisesti ajatteleva ihminen, sanoo Veera.

– Esimerkiksi olen joskus varoittanut työkavereitani, että ’tänään minulla on todella huono päivä’. Muutaman tunnin päästä joku on sitten kysynyt, että miten sen huonon päiväsi pitäisi näkyä.

Veeran myönteisyys on ollutkin sen verran näkyvää, että hän voitti perjantaina vuoden positiivisimman porilaisen palkinnon. Etenkin porilaisuus-maininta tekee hänet tyytyväiseksi: Veera on oikeasti kotoisin Sotkamosta ja kuullut elämässään paljon Pori-ihmettelyjä.

– Ensimmäiset kymmenen vuotta minulta kysyttiin samaa kysymystä, eli miksi olen tullut Poriin. No, opiskelujen vuoksi. Nyt olen ilahtunut, että porilaisuuteni on vihdoin virallisesti tunnistettu, sanoo Veera, joka on asunut kaupungissa pian 16 vuotta.

”Ensimmäiset kymmenen vuotta minulta kysyttiin samaa kysymystä, eli miksi olen tullut Poriin.”

Me Naisten suosittua Tyyliä metsästämässä -blogia pitävä Veera on avautunut postauksissaan usein rankoista aiheista, kuten masennuksestaan. Hän kuitenkin kirjoittaa vaikeistakin asioista myönteisellä tavalla ja suhtautuu itseensä armollisesti – olipa kyse sitten ulkonäöstä, parisuhteesta tai työstä.

– Vaikka olen löytänyt itsestäni lempeyttä, edelleenkään en ole mikään happyhappy-ihminen, mutta siksi kai porilaisuus vetoaa minuun niin hyvin, hän naurahtaa.

Palkinnossa Veeraa kiitellään muun muassa myönteisen Pori-kuvan levittämisestä. Tunnustus jaettiin yleisöäänestyksen tuloksen perusteella.

– Hän ei pelkää tarttua hankaliinkaan teemoihin blogissaan. Veeran iloisuus ja positiivinen elämänasenne välittyy niin hänen somepresenssissään kuin arkipäivän kohtaamisissa, toteaa projektipäällikkö Laura Pullinen Porin nuorkauppakamarin tiedotteessa.

Veera työskentelee parhaillaan valokuvaajana Satakunnan Kansassa. Kulunut viikko on ollut Veeralle kiireinen, sillä Porissa on pidetty Suomi-areenaa ja parhaillaan siellä on menossa Pori Jazz.  Mutta mitä muuta hyvää Porista löytyy?

– Pori, tämä Suomen keskipiste, on erittäin positiivinen paikka muulloinkin. Se on sopivan kokoinen kaupunki ja muun muassa kulttuurielämä on vireää koko vuoden, Veera hehkuttaa kotikaupunkiaan.

Lue Veeran blogia!

Tyyliä metsästämässä -blogin löydät täältä.

Apulaispormestari Nasima Razmyarin uuteen työhön kuuluu iltamenoja ja edustusta. –Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan.

Hiljattain Helsingin apulaispormestarina aloittaneelle Nasima Razmyarille, 32, on tapahtunut muutamassa vuodessa paljon, tärkeimpänä Jonas-pojan syntymä 11 kuukautta sitten. Hän haluaa säilyttää sopivan tasapainon perhe-elämän ja mieluisan työn välillä.

– Parisuhteen yhteistä aikaa on nyt vähemmän. Meidän pitäisi oppia ottamaan enemmän omaa aikaa. Ei ole hyvä, jos vanhemmat elävät vain lapsensa kautta, Nasima miettii.

– Minun pitää kuitenkin varoa, etten vietä iltoja kulttuuririennoissa liian usein. Haluan olla paikalla, kun lapseni menee nukkumaan ja iltapesulle.

Minun osoitteeni -haastattelussa Nasima vertaa afganistanilaisia taustojaan ja puolisonsa Johan Fagerin suomenruotsalaisia juuria.

– Kulttuureissamme on paljon samaa: ollaan yhteisöllisiä, perhekeskeisiä ja molemmissa kulttuureissa osataan järjestää juhlia. Mieheni on ylittänyt kaikilla tavoin sen, miten suomalainen mies voi ymmärtää kulttuuriani ja taustaani.

Mitä Nasima muistaa pommien rusikoimasta kotikaupungistaan Kabulista? Miten suurlähettilään lapsi sopeutui pakolaisuuteen? Mitä Nasima ajattelee palautuslennoista nyt? Nasima Razmyarin haastattelu uusimmassa Me Naisten numerossa 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kirjailija Panu Rajala sanoo viisastuneensa ihmissuhteissaan. –Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän.

Kirjailija Panu Rajala, 71, kertoo Tämän olen oppinut -haastattelussa, millaista oli jäädä kolmen kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaksi hänen ensimmäisen vaimonsa, Elina Ylivakerin, kuoltua.

–Kun Elina kuoli, lapset olivat herkässä vaiheessa: 7-, 9- ja 11-vuotiaita. Jäin heidän yksinhuoltajakseen. Palkkasin kodinhoitajaksi aina jonkun rivakan tytön, Rajala muistelee.

Mies kertoo jatkaneensa kiireellä töitään eikä malttanut keskittyä seurusteluun lastensa kanssa.

–Ajattelin vain, että jumankauta tästä on selvittävä: te jatkatte koulua, minä jatkan töitä, hän muistelee nyt.

–Elinan kuolema oli silloin liian iso jysäys yhdessä puhuttavaksi ja läpikäytäväksi. Jokainen joutui selvittämään sitä yksin.

Myöhemmin Rajala kirjoitti Elina Ylivakerista kirjan Enkeli tulessa – Elinan suljetut silmät.

–Elina oli ensimmäinen suuri rakkauteni. Sekä rakastuminen Elinaan että hänen kuolemansa olivat niin syvälle iskeneitä juttuja, että minun oli pakko käsitellä ja tilittää ne, Rajala kertoo.

–Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän.

Mitä Panu Rajala muistaa nuoruudestaan Helsingin rosoisessa Rööperissä? Miksi hän kokee saaneensa pitkää vihaa osakseen suomalaisissa taiteilijapiireissä? Miten julkinen välienselvittely toisen vaimonsa Katri Helenan kanssa vaikutti ystävyyssuhteisiin? Lue Panu Rajalan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Näyttelemisestä tuli tärkeä henkireikä, kun Pamela Tola lapsena menetti vanhempansa. –Lastenkoti oli, noh, laitosympäristö, vaikka meistä pidettiinkin siellä huolta.

Näyttelijä Pamela Tola, 35, kiertää lapsille ja nuorille suunnatussa Dreams-projektissa puhumassa itsetunnosta, uskosta tulevaisuuteen ja siitä, miten itse kukin ottaa vastuun onnellisuudestaan. Tsemppiluennon perustana toimivat Pamelan lapsuudenkodin vaikeat lähtökohdat: Pamela sisaruksineen jäi orvoksi, muutti ensin lastenkotiin ja edelleen perhekotiin.

–Lastenkoti oli, noh, laitosympäristö, vaikka meistä pidettiinkin siellä huolta. Meidän lasten onni oli, että saimme pysyä yhdessä.

Samoihin aikoihin Pamela löysi näyttelemisen. Siitä tuli hänelle pelastus.

–Helpotti, kun pystyin välillä olemaan joku muu. Ei tarvinnut ajatella surullisia ja ahdistavia asioita, joita lapsena en voinut osata käsitellä.

Pamela miettii, että kuoleman läheisyys lapsuudessa on ehkä tehnyt siitä hänelle tavallista ja läheistäkin.

”Enää en ajattele, että elämäni olisi tuhoon tuomittu, koska minulle oli tapahtunut tuollaista.”

–Lapsen mielessäni elämä oli pitkään pelkkää kuolemista, aina vähän toinen jalka haudassa.

–Aikuistuessa tein paljon töitä päästäkseni pois synkkyyden kokemuksesta. Enää en ajattele, että elämäni olisi tuhoon tuomittu, koska minulle oli tapahtunut tuollaista. Olen yrittänyt hyväksyä, että minulle kävi näin, ja tehdä elämästä niin hyvää kuin näillä eväillä voin.

Millaisen vastaanoton Pamelan kertomus on nuorissa herättänyt? Miten Pamela suhtautuu kuolemaan? Miten vanhempien menetys on vaikuttanut omaan kokemukseen vanhemmuudesta? Lue Pamelan koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 30/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki eli 13 vuotta sinkkuna ennen kuin tapasi Sophien. – Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki, 71, menee elo-syyskuun vaihteessa naimisiin indonesialaisen, Jakartasta kotoisin olevan naisystävänsä Sophie Sahetapyn, 43, kanssa. Kesän Suomessa viettänyt Ekku matkaa Balille 17. elokuuta ja häät pidetään siitä muutaman viikon sisällä.

– Olemme päättäneet, että menemme naimisiin as soon as possible, kun olen takaisin Balilla. Pidämme sukulaisten kesken yksinkertaiset häät ilman prameiluja. En tiedä vielä paikallisista käytännöistä. Sen tiedän, että suku ja perhe ovat siellä äärimmäisen tärkeitä, ja he osallistuvat häihimme, Ekku kertoo.

”Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle.”

Ekku ja Sophie tapasivat Balilla Ubudin taiteilijakylässä 10. tammikuuta 2016, eli vuotta aiemmin kun he alkoivat seurustella. Ekku Peltomäki oli naimisissa Aira Samulinin kanssa vuosina 1973–2004. Airan jälkeen Ekku oli noin 13 vuotta sinkkuna.

– Olin vannoutunut sinkku, enkä koskenut keneenkään Airan jälkeen. Ei ollut minuuttiakaan mitään eroottista. Feidasin kaikki ajatukset seurustelusta pois, koska ajattelin että toista suhdetta ei voi Airan jälkeen enää tulla. Aluksi yksinäisyys oli ok, mutta viime vuosina yksinäiyys alkoi painamaan. Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle, Ekku kertoo.

Ekku myös pelkäsi, että häntä käytetään parisuhteessa hyväksi tavalla tai toisella.

– Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta ennen Sophieta. Pehmensin yksinäisyyttä alkoholin käytöllä. En jaksanut uskoa aitoon rakkauteen. Suomessa olin monelle naiselle cool, koska olin Airan ex. En halunnut, että kukaan käyttää minua ponnahduslautana.

Sitten tuli Sophie.

– Muistan tapaamisemme kuin eilisen päivän. Ihastuin hänen iloisuuteen ja hymyyn. Sophiehan ei ole mikään kaunotar sillä tavalla, mutta hän on sielukas ja sisäisesti kaunis. Ihminen on kokonaisuus, ei vain pelkkä ulkokuori. Hän on älykäs ja viisas.

”En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta baptistiseurakunta ei katso hyvällä yhdessä asuvaa paria, joka ei ole naimisissa.”

Naimisiinmeno ei jännitä Ekkua. Hänellä on elämänkokemusta aivan toisella tavalla kuin nuorena hänen mennessä naimisiin Aira Samulinin kanssa.

– En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta kuulumme baptistiseurakuntaan, missä ei katsota hyvällä sitä, että yhdessä asuva pariskunta ei ole naimisissa. Kaikki sujuu paljon helpommin, kun on aviossa. Sophie haluaa sen takia naimisiin, mutta minulle avioliittoa tärkeämpää on saada kumppani. Siitä on ollut jopa riitoja, että en halunnut avioliittoon. Huomasin, että Sophie kärsi tilanteesta.

 

Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi
Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi

”OLIMME KUIN KAKSI LAIVAA VÄÄRILLÄ REITEILLÄ”

– Olemme kaksi eksynyttä ihmistä. Kuten Aira oli ensimmäisessä avioliitossa hakattu, myös Sophie oli ensimmäisessä parisuhteessa hakattu. Sophiella on trauma siitä, että hän sai pelätä henkensä edestä. Tavatessamme hänellä oli mieliala, ettei hän halua enää suhteeseen. Olimme kuin kaksi laivaa väärillä reiteillä. Se yhdistää meitä, Ekku sanoo.

Pariskunnalla on 27 vuotta ikäeroa. 

– Ikä on vain numero. Airan kanssa minä olin se nuorempi, eikä se haitannut Airaakaan. Onhan se minulle aika huimaa, että ensimmäinen vaimoni Aira oli lähes 20 vuotta minua vanhempi, ja nyt minä olen 27 vuotta vanhempi. Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.

”Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.”

Ekku tuntee itsensä ikinuoreksi. 

– En tunne itseäni seitsemänkymppiseksi, sillä pää pelaa ja pidän itseni fyysisesti hyvässä kunnossa. Teen nopeasti vaikeampiakin sudokuja, lenkkeilen ja cooper menee edelleen yli 3000 metrillä. Painan 73 kiloa ja olen 188 senttiä pitkä, joten rippipuvut ja 70-luvun vaatteet mahtuvat edelleen päälleni, Ekku naurahtaa.

Myös tuleva vaimo Sophie on innostunut Ekun kautta lenkkeilystä. Ekku kertoo juoksevansa yli 4000 kilometriä vuodessa.

– Minulla ei ole koskaan ollut nivel- tai selkäongelmia, koska olen ennakoinut ne liikkumalla. Pidän huolta, että syvät vatsalihakset ja etureisilihakset ovat kunnossa. Karkkia ja roskaruokaa syön ehkä kerran vuodessa. Sianlihaakaan en ole syönyt vuosiin. Kiinnitän myös paljon huomiota siihen, mitä suolaa ja sokeria käytän. Ruususuolassa on paljon mineraaleja ja intiaanisokeria, joka on ruokosokereista paras.

TALOUSVAIKEUDET SELÄTETTY

Ekku Peltomäki kertoo avoimesti Valoissa ja varjoissa -muistelmakirjassaan kärsineensä talousvaikeuksista ja alkoholiongelmista. Nyt Ekku kertoo ongelmien olevan taakse jäänyttä elämää.

– Alkoholiongelman kanssa pitää mennä päivä kerrallaan. Alkoholi ei sovi minulle, ja se rassaa parisuhdetta. Maistoin alkoholia viimeksi Balilla puoli vuotta sitten, ja se riitti. Sain Sophielta ja seurakunnalta palautetta, että alkoholi ei sovi suhteeseen, jossa ollaan tosissaan. Se oli herätys. 

”Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.”

Ekku ja Sophie asuvat Balilla Ubudin taiteilijakylässä. Tämän kesän Ekku on viettänyt Suomessa Hyrsylänmutkassa, mutta nyt hänen on tarkoitus muuttaa lopullisesti Balille.

– En ole sinetöinyt sitä, ettenkö ikinä palaisi Suomeen, mutta toistaiseksi muutto on lopullinen. Viihdyn Balin ilmastossa, eikä ihoni pala Balin auringossa. Keksilämpötila on 28–30 asteen tienoilla, mutta vettä tulee paljon erityisesti sadekautena. Sophie on vähän lentopelkoinen, mutta tulemme yhdessä Suomeen ensi kesänä. 

Ekku Peltomäki tekee edelleen valaistuksia ravintoloihin ja julkisivuihin. Tulossa on myös uusia projekteja maahantuonnin parissa, mutta siitä hän ei vielä halua kertoa enempää. Sophie työskenteli aiemmin toimittajana. Nykyisin hänellä on oma tukku, joka välittää Pekingin ankkoja ravintoloihin. 

– Tulevaisuudessa haluamme rakentaa parisuhdetta mahdollisimman tasapainoisesti. Hänellä on oma tahtonsa, ja haluaisin, että hän olisi vähän skandinaavisempi, Ekku naurahtaa.

Aira Samulinilla ja Ekku Peltomäellä on hyvät välit.

– Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.