Neljä vuotta kestänyt lemmentarina huipentuu ylihuomenna häiksi. Silvia Renate Sommerlathin, 32, elämässä alkaa uusi ajanjakso. Ja lehtiin ilmestyvät uudet jutut. Jos haluamme vielä muistella menneitä, meidän on tehtävä se nyt.

Neiti Silvia Sommerlathin ja kuningas Kaarle Kustaan rakkaustarina on alusta asti ollut kauaskantoinen ja väkevä. Silvia on viisaanjohdon mukaisesti vaiennut ja annostellut itsestään mahdollisimman niukkaa henkilökuvaa lehdistölle. Sillä lörpöttelevästä naisesta ei ole kuningattareksi.

Silvian kauniista ulkonäöstä on kirjoitettu määrättömästi – koska muuta kirjoitettavaa ei yleensä ole ollut. Ellei oteta lukuun fraaseja, joissa hän paljastaa kannattavansa olympia-aatetta (voisiko olla kannattamatta) ja että kansojen välistä ystävyyttä edistää matkustaminen ja erilaisten ihmisten tapaaminen. Ja että jossain on puhtautta ja aitoutta, joita eivät rahanmahti ja sodat voi turmella. Hänen ystävällinen ja hersyvä olemuksensa on viehättänyt ihmisiä, monet se on suorastaan hurmannut. Toimittajista hän on tehnyt liehitteleviä höppänöitä, miestoimittajista vallankin. Hän on tukahduttanut heidät hymyllä ja näennäisellä auliudella, mutta rajannut ensin käsiteltävät aiheet lähes olemattomiin. Silti hän on ollut käytettävissä – pari minuuttia.

Silvialla on siis kaikki valtit hallussaan. Hän on kaunis ja voimakas, terve ja raikas. Erikoisherkkuna hänellä on tarjottavana aivan erityisen valloittavaa pilkettä silmäkulmassa aina ihmisen ja tilaisuuden mukaan.

Ruotsalaiset saivat tutustua Silviaan kolme vuotta sitten.

Tumman tytön arvoitus ratkeaa

Svensk Damtidningin toimittaja Lars C. G. Ericsson oli se, joka uurasti selville Silvian henkilöllisyyden kolme vuotta sitten. Toimittaja Ericsson ja valokuvaaja Hesslefors olivat viikkokaupalla yrittäneet ratkaista ongelmaa, kuka oli ruskeaverikkö kruununprinssi Carl Gustafin Porchen etuistuimella Öölannissa heinäkuussa vuonna 1973. Pulman oli aiheuttanut valokuvaaja Bertil Jigert, joka tiedi vanhastaan millä huoltoasemalla prinssin oli kesälomillaan Sollidenissa tapana asioida. Niinpä Jigert paneutui lymyämään ja onnistui viimein ottamaan kuvan, jossa prinssi omakätisesti kiinnittää paikoilleen autonsa bensasäiliön korkkia ja auton etuistuimella istuu tummatukkainen kaunis nainen, kasvoillaan kesäinen ilme. Tämä kuva matkassaan toimittajapari lähti työmatkalle Müncheniin selvittämään kuninkaan tyttöystävän, ”jonkun Sylvian” arvoitusta.

Valokuvaaja Hesslefors nuokkui hotellin baarissa ja todennäköisesti toimittaja Ericssonin soitellessa epätoivoisia soittojaan numeroon 35 – 43 – 35, jonka tiedettiin kuuluvan eräälle Silvia Sommerlathille. Kujeileva naisen ääni vastasi kello yhdeltä yöllä. Ericssonilta oli mennä jalat alta. Saapuessaan seuraavana päivänä sovitulle kohtauspaikalle Silvia oli pirteä pakkaus farkkuasussa, jonka jakkua somistivat kirjotut kukkaset. Tänään hän on hillitty lady, jolle kuningattaren asema tulee luontumaan ehkä paremmin kuin monelle kuninkaallisen suvun perilliselle.

Hermostuttavia aikoja

Olemme tuon tuostakin lukenee Silvian ja kuninkaan romanttisista ja salaperäisistä lomista, mutta kahden he eivät ole toki voineet näille lemmenlomille lähteä, vaikka olisivat halunneetkin. Seurueeseen on aina kuulunut useita henkilöitä, kuninkaan sukulaisia tai ehdottoman luotettavia ystäviä ja minihenkilökunta, tavallisesti ainakin adjutantti ja ehkä myös hovimestari.

Kun kuninkaalta hänen Amerikan vierailunsa yhdessä kysyttiin hänen mielipidettään vapaasta rakkaudesta, kuningas vastasi ilmeikkäästi, että siitähän minä en voi mitään tietää.

Vuoden 1975 alussa kuninkaan ja Silvian seurustelu lienee ollut tukalinta, sillä tammikuussa kuningas välitti ”ystävilleen” lehtimiehille tiukkasävyisen kehotuksen jättää hänen yksityiselämänsä rauhaan. Tätä oli edeltänyt pari pilalle mennyttä lomaa ja kahden vuoden kuurupiilo ovelien, usein kuningasta ovelampien, lehtimiesten ja –naisten kanssa. Joulu -74 oli vietetty prinsessa Désiréen ja tämän miehen Niclas Silfverschiöldin luona Koburgissa. Tällä matkalla pari poikkesi myös Stenhammariin, jossa heidät onnistuttiin kuvaamaan. Uudenvuodenpyhät ja niitä seuraava viikko oli tarkoitus viettää kaikessa rauhassa prinsessa Birgitan ja hänen Hansinsa kanssa Sveitsissä Klostersissa, mutta jo hyvissä ajoin ennen kuninkaan ja Silvian saapumista paikan oli miehittänyt kymmenpäinen lehtiväen lauma. Pari ei voinut ottaa askeltakaan ilman jäljessä seuraavaa lehtiväen laahusta. Silvia lähti kotiin suunniteltua aikaisemmin ja kuningas oli synkkä.

Silvian elämä kuninkaan tyttöystävänä on mairittelevan julkisuuden myötä ollut hermoja raatavia hetkiä ja alituista kiikarin silmässä olemista. Silvian vanhemmat tulivat viimemaaliskuussa tyttärensä kihlajaisissa lausahtaneeksi, että heidän on joskus käynyt aivan sääliksi koko Silvia. Hän on joutunut elämään kuin karkuri, aina turvapaikkaa etsimässä, piileskellen ja eristäytyneenä. Työpaikalleen Innsbruckissa Adamsgasse 8:aan hän on puikkelehtinut sivukatuja pitkin, yhdessäkään ravintolassa hän ei ole voinut lounastaa. Jokainen sana on pitänyt punnita, jokainen ihminen arvioida salamavauhtia. Erityistesti Silviaa on kuulemma harmittanut Saksan lehdistön tapa askaroida romanssin parissa: mahtaako kuningas sittenkään huolia Silviaa.

Paineesta huolimatta Silvia ei rentoudu keinotekoisesti. Hän ei polta ja alkoholinkäytössä hän on juuri niin hienostunut kuin perhetyttöjen kuuluu olla. Ensimmäisillä treffeillä kruununprinssin kanssa yökerhon Kinkissä Münchenin olympialaisten aikaan hän nautti alkoholitonta viiniä Carl Gustafin siemaillessa vodka-lemoneita.

Silviasta on sanottu, ettei hän mielellään näyttäydy kuninkaan poikamiesaikojen raikulipiireissä, vaan pitää rauhallisemmasta ilmapiiristä. Erityisen hyvin hänen tiedetään viihtyvän prinsessa Christinan ja Tossen ystäväpiirissä, johon kuuluu moderneja mutta hienostuneita pariskuntia lapsineen. Aina on hauskaa muttei liian hauskaa.

Etelämainen temperamentti saksalaisen järjestelmällisyyden hallinnassa

Silvia tulee olemaan Ruotsin kolmas porvarillinen kuningatar. Ensimmäinen oli Kaarina Maununtytär, kuningas Eerik XIV:n puoliso 1500-luvulta, toinen 1800-luvulta kuningas Kaarle XIV:n ranskalaissyntyinen puoliso Désirée Clary.

Silvia on yhdistelmä brasilialaista syttyvyyttä ja saksalaista tarkkuutta. Hänen äitinsä Alice Sommerlath on espanjalaista aatelia, arvovaltaisen de Toledo-suvun jälkeläisiä. Isä Walther Sommerlath on eläkkeellä oleva liikemies, joka tutustui vaimoonsa Brasiliassa palvellessaan myyntipäällikkönä ruotsalaista metallialan yritystä. Silvia on syntynyt Hedelbergissä 23.12.1943. Hän oli erittäin toivottu lapsi, tytär kolmen pojan jälkeen. Hän on saanut kokea yltäkylläisyyden ja suojatun lapsuuden, vaikkei kuninkaallista syntyperää olekaan.

Brasiliassa Sommerlathit asuivat kaksitoista vuotta. Täällä Silvia oppi portugalin kielen, kotikielenä on aina ollut saksa. Kahdeksanvuotiaana hän on jonkin aikaa asunut peräti Ruotsissa. Tästä ajasta hän ei muista muuta kuin lämpimän veden ja heinäkuorman, jonka kyydissä pääsi keikkumaan pienen matkan.

Sommerlathint muuttivat Barasiliasta takaisin Saksaan vuonna 1957. Silvia oli silloin 14-vuotias. Hänen pantiin Luisenin tyttökouluun, sisäoppilaitokseen, jolla oli vankat perinteet. Silvian julkisuus nostatti sittemmin maineeseen myös tämän vanhan koulun keskellä Düsseldorfia. Silvia on henkilökohtaisesti ottanut yhteyttä entisiin opettajiinsa ja pyytänyt heitä pitämään omana tietonaan hänen kouluaikansa, todistukset ja luonteenlaadun. Silvian koulumenestyksestä onkin varmistuksen puutteessa kahdenlaista tietoa: keskinkertainen ja keskinkertaista parempi.

Tyttökoulun jälkeen Silvia kävi sihteeriopiston ja talouskoulun. Näiden jälkeen hän aloitti opinnot Münchenin kieli-instituutissa.

Kruunuprinssi Carl Gustafin ja Silvian ensi tapaaminen on yleensä sijoitettu Münchenin olympialaisten aikaan. (Prinssi lähti kisoihin pyynnöstä pr-mielessä ja oli ainoa, joka saapui paikalle harmaassa liituraitaisessa puvussa.) Joissakin lehdissä on kuitenkin vihjailtu, että pari tapasi toisensa jo 60-luvun puolella, jolloin Carl Gustaf vieraili usein sisarensa Birgitan ja tämän puolison Hansin luona ja saattoi vielä siihen aikaan kuljeskella kaupungissa suhteellisen vapaasti ”kuin kuka tahansa nuori mies”. Silvia asui Münchenissä vuodesta 1965 lähtien kunnes hänet vuonna 1972 kiinnitettiin Münchenin olympiakomitean presidentti Willy Daumen henkilökohtaiseksi apulaiseksi, ”melkein suoraan tanssilattialta” niin kuin Daume on asian ilmaissut.

Silvian viimeiseksi jäävä porvarillinen työpaikka Innsbruckin olympiakomitean protokollapäällikön Emmy Schwaben lähimpänä apulaisena edellytti häneltä tietenkin järjestely- ja seurustelutaidon täydellistä hallintaa. Silvian henkilökohtaisena tehtävänä oli valvoa, että korkea-arvoiset vieraat saivat kirojen aikana parhaan mahdollisen palvelun.

Innsbruckin talviolympialaisten jälkeen Silvian suosio muiden kisaemäntien joukossa entisestään kasvoi, sillä lähtiäisiksi Silvia piti tyttöjensä puolta melkein ammattiyhdistyshenkeen. Kisaemännille oli aikanaan luvattu, että heidän itse kustantamansa työpuvut korvataan heille myöhemmin, mutta kisojen päätyttyäkään rahoja ei alkanut kuulua. Silvia tarttui asiaan ja pian emännät saivat rahansa.

Ylihuomenna hänen Kuninkaallinen Korkeutensa

Aika näyttää millaisia tuulahduksia Silvia tuo tullessaan Ruotsin hovielämään. Itsenäisen virkanaisen rooli on ollut hänelle tärkeä. Kuningattarena Silvia tulee tekemään kuningattaren työtä eli toimimaan maan ensimmäisenä pr-naisena kaikkiin suuntiin. Uudesta tehtävästään Silvia on toistaiseksi sanonut vain, että mielenkiintoista mutta haastavaa.

Ruotsalaiset ovat hyväksyneet uuden kuningattarensa täydellisesti. Romanssin salamyhkäisyys ja pitkällinen odottelu on tehnyt ihmisistä entistä suopeampia tälle liitolle. Kansalaiset lämmitettiin tehokkaalla taktiikalla: Porvaristyttö kuninkaan heilana! Taasko? Miksei siniverinen? No jatkuuko romanssi? No rakastaako vai ei? Häipyikö tyttö? Mitä he odottavat! Voi onneksi rakastavat… totta kai pidämme Silviasta, hän on suloinen… Voi menkää pian naimisiin emme jaksa enää odottaa!

Silvia on nopeasti omaksunut ne tavat, joita hovin piirissä noudatetaan. Käyttäytyminen saattaa vaihdella suuresti aina sen mukaan keiden seurassa ollaan. Sitä paitsi Silvia on siinä asemassa, että hänellä on mahdollisuus luoda taloon uusia perinteitä. Kuningatarta ruotsalaisilla ei ole ollut yhteentoista vuoteen. Nuorta kuningatarta ei miesmuistiin.

Häitä valmisteltaessa ruotsalaiset ovat saaneet aavistuksen Silvian rautaisesta kyvystä pitää kaikki langat käsissään. Ei nähdä usein kuninkaallisia morsiamia, jotka osallistuvat suunnittelupalavereihin ja haluavat varmistaa pienimmät yksityiskohdatkin. Mutta Silvia on tiedostanut myös aukottoman tehokkuuden vaaran tulla leimatuksi ”fröken Silviaksi”, joka tietää kaiken. Niinpä hän välttää senkin.

Kuningatar Silvian lähimpänä henkilökuntana tulevat olemaan kaksi hovineitiä, kamariherra ja sihteeri, joka laatii hänen ohjelmansa.

Hallitsijaparin asuntona tulee olemaan kaunis Drottningholmin linna, jossa on 220 huonetta, merinäköala, upea puisto ja oma teatteri – ja kesävieraina 35 000 turistia. Kesäasuntona tuleekin olemaan Solliden Öölannissa ja viikonloppujen viettopaikkana Tullgarn, joka sijaitsee meren rannalla pitkän niemen nokassa ja on helppo sulkea ulkopuolisilta.

Vanhaan kuninkaanlinnaan ei jää yhtään kuninkaallista. Kuninkaan lähtiessä jää tyhjäksi 600 huonetta. Vanha linna oli muuten hyvä asuinpaikka, mutta lapsiperheille se ei sovi, sanoi kuninkaan kansliapäällikkö Jan Mårtenson.

Junon pika-avioliitto Janna Hurmerinnan kanssa päättyi vain puolen vuoden jälkeen, kun Juno jäi kiinni pettämisestä. – Olisihan asian voinut paremminkin hoitaa, hän sanoo.

Räppäri Jon ”Juno” Korhonen, 29, meni viime vuoden elokuussa naimisiin laulaja Janna Hurmerinnan kanssa, mutta jäi kiinni pettämisestä. Helmikuussa, vain puoli vuotta häiden jälkeen, Janna jätti avioeropaperit käräjäoikeuteen.

– En tietenkään ole ylpeä teoistani, olisihan asian voinut paremminkin hoitaa. Kai se oli sen hetkisen Jonin tapa ratkaista joitain juttuja. En sano olevani sitoutumiskammoinen, mutta elämän mittapuulla olen vielä aika nuori. En silti voi tapahtuneelle enää mitään, se on ollutta ja mennyttä, Juno sanoo.

Avioero ja pettämiskohu nousivat näyttävästi otsikoihin. Muun muassa laulaja Jannika B jakoi somessa avoimen viestin, jossa luki: ”Vitun Juno”.

– Se oli hänen mielipiteensä ja ymmärrän sen. Varmaan moni muukin on kelannut niin. Kyllä minua kiinnostaa, mitä muut minusta ovat mieltä, mutta en voi antaa sen liikaa vaikuttaa. Ne, jotka haluavat tehdä omat päätelmänsä minusta, tekevät ne ilman hyväksyntäänikin.

 


Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto
Janna Hurmerinta haki avioeroa Junosta puolen vuoden avioliiton jälkeen. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Voi olla, että ajattelen tekemisistäni eri tavalla vuoden päästä, kun tästä kaikesta on kulunut enemmän aikaa. Nyt asia on vielä itselleni vähän liian tuore käsiteltäväksi.

Ensimmäinen leffarooli

Työrintamalla Junolle kuuluu uutta, sillä hän näyttelee pääroolissa Antti J. Jokisen ohjaamassa Pahan kukat -elokuvassa. Leffa kertoo syrjäytyneiden nuorten lähiöelämästä väkivallan ja päihteiden keskellä. Junon roolihahmo haaveilee paremmasta huomisesta, mutta sortuu yhä uudestaan huumeisiin.

Pahan kukissa Juno tekee ensimmäisen roolityönsä. Siinä ja Junon yksityiselämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Mielikuva minusta on, että olen maahanmuuttajan näköinen pilveä polttava tyyppi. Kaipa jengi pitää minua pahana poikana, mutta mielestäni olen aika kiltti. Olen vain ihminen, teen virheitä.

Miltä Junosta tuntui tulla itse nuorena isäksi? Miten hän kommentoi rötöstelyjään? Koko haastattelu Me Naisten numerossa 39/2016.

Heidi Sohlberg käy läpi rankkoja rintasyöpähoitoja, mutta positiivisesta asenteestaan hän ei tingi. Puoliso tukee hengessä mukana. 

Heidi Sohlbergin, 35, huumori ei ole vakavan sairauden takia muuttunut. Tänään hän heittää herjaa rintasyöpähoitojen aiheuttamasta kaljustaan. Siitä, miten aamuisin voi nukkua pidempään, kun aikaa ei mene hiustenlaittoon. Tai miten kukaan ei huomaa vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja, kun kaikki kuitenkin tuijottavat kaljua.

– Kyllä minäkin itken ja surkuttelen, mutta minulle ei ole tyypillistä jäädä synkistelemään. Saan hirveästi energiaa positiivisuudesta, avoimuudesta ja huumorista.

Heidi on somessa kertonut aktiivisesti tekemisistään ja fiiliksistään – niin hyvinä kuin huonoina päivinä.  Puuhakkuus ja pilke silmäkulmassa ovat vain hänen tapansa sairastaa.

”Tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin.”

– Jossain vaiheessa tunsin huonoa omaatuntoa, että voin niin hyvin. Päätin kuitenkin olla sen verran itsekäs, että nautin hyvistä päivistäni ja jaan kokemukseni. Voisinpa antaa jokaiselle syöpäsairaalle samanlaisen voimahalin.

Läheiset mukaan syöpämatkalle

Heidille oli heti selvää kertoa sairaudestaan kaikille. Ensin aviomies Niklas Sohlbergille, sitten isä Juha Willmanille, ystäville ja lopulta julkisesti.

Heidin läheisten kesken sairaudesta on tullut yhteinen ja lähentävä kokemus. Heidi uskoo, että perheen miesväki on käynyt läpi pelkoja mielessään – varsinkin Juha-isä, joka jo menetti vaimonsa samalle sairaudelle.

Aviomiestään Heidi kuvailee perheensä järjen ääneksi.

–Nikke on asennoitunut tilanteeseen fiksusti ja sanoo, etteihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua.

Sohlbergien perheenjäsenistä ja ystävistä muodostui nopeasti laaja turvaverkko, joka auttaa arjen pyörittämisessä.

–Tuntuu, että ystävien välittäminen vain korostuu vakavissa paikoissa. Rakkautta osoitetaan silloin voimakkaammin.

Lue Heidin koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016.

Ruotsin kieli selvisi viiden parhaan joukkoon. Äänestä omaa suosikkiasi!

Brittilehti Independent uutisoi tuoreesta kyselystä, joka selvitti, mikä eurooppalainen kieli on puhuttuna kaikkein puoleensavetävin.

Kyselyyn vastasi 1 000 ihmistä, ja sen suoritti deittisivusto Happn.

Voittoon kiiri italia, joka keräsi neljäsosan äänistä. Ranskan kieli tuli täpärästi hopealle vain kaksi prosenttia pienemmällä äänisaalilla. Suomen naapureista ruotsin ja venäjän kieli selvisivät Top 10 -joukkoon.

Näin kielet sijoittuivat kyselyssä:

  1. italia (25 prosenttia)
  2. ranska (23 prosenttia)
  3. irlanti (19 prosenttia)
  4. espanja (16 prosenttia)
  5. ruotsi (5 prosenttia)
  6. venäjä (4 prosenttia)
  7. portugali (2 prosenttia)
  8. saksa (1 prosentti)
  9. hollanti (1 prosentti)
  10. kreikka (1 prosentti)

Äänestä suosikkiasi!

Euroopan voi mieltää monella tavalla. Valitsimme äänestykseen Euroopan unionin 24 virallista kieltä. Mikä kieli on sinun mielestäsi EU:n seksikkäin?

Mikä eurooppalainen kieli on mielestäsi viehättävin?

Varo jaksopaljastusta! Mikael Gabrielilla oli rankka lapsuus. Mutta niin oli hänen äidilläänkin. Räppäri puhuu äitinsä taustoista Vain elämää -jaksossa. 

Räppäri Mikael Gabriel, oikealta nimeltään Mikael Sohlman, ei ikinä ole peitellyt rankkaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Mikael eli kahdestaan äitinsä kanssa, kunnes 14-vuotiaana hänet otettiin huostaan. 

Perjantain Vain elämää -jaksossa Mikael kertoo, että huostaanotto on jäänyt vaivaamaan hänen äitiään, vaikka aikuisena Mikael on yrittänyt selittää tälle, että huostaanotto oli lopulta pelkästään hyvä asia. Jaksossa Mikael puhuukin kauniisti äidistään.

– Mutsi on vahvin ja pelottavin nainen, jonka tiedän. En ole varmasti ollut hänelle helppo lapsi kasvattaa. Aikuisiässä oon alkanut ymmärtää sitä, että siinä on aika buli mimmi, Mikael kertoo jaksossa.

”En tiedä ketään mun lähipiiristä, joka olis elänyt sellaista elämää kuin mun mutsi.”

Mikaelin äiti on lähtöisin Etelä-Virosta pienestä Võrun kaupungista. Äiti tuli Suomeen ennen Viron itsenäistymistä vuonna 1988.

– Kaikki, mitä se on joutunut Neuvostoliitossa kokemaan, kaikkea paskaa, mitä siellä on tapahtunut... Mutsi ei saanut kuunnella radiosta jenkkiläisiä biisejä. Jos sä kuuntelit, jouduit pelkästään siitä Siperiaan. En tiedä ketään mun lähipiiristä, joka olis elänyt sellaista elämää kuin mun mutsi. Ja enhän mä olis täällä, jos Suomi ei olis aikoinaan ottanut äitiä vastaan, Mikael kertoo.

Ankara kasvatus

Mikaelin mukaan äiti kasvatti hänet ankarasti, mutta aikuisena räppäri on ymmärtänyt, mistä kasvatusmetodit johtuvat.

– Mutsi on tosi pieni muija, mutta siinä on isommatkin jätkät nostaneet kädet ilmaan, kun se on suuttunut. Siinä on jotain karhuemoa ja sellaista Neuvostoliiton mahtia.

Me Naisten haastattelussa Mikael kertoi pari viikkoa sitten, että vietti lapsena paljon aikaa äitinsä ompelimossa, Helsingin Ylä-Malmilla. Äidin ompelimossa tehtiin takkeja Tony Halmeelle, verryttelyasuja HIFKin joukkueelle ja liivejä moottoripyöräjengeille.

– Hengailin mutsin työpaikalla paljon ja opin kunnioittaman käsityötä. Äidin firman seinälle lukee, että ainoa, joka täällä huutaa olen minä, ja että täällä ei tingitä, Mikael kertoi haastattelussa.

Mikaelin mukaan yksi asia, mitä hän oppi äidiltään jo lapsena, on se, että verot pitää maksaa.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän äitiä. Se kasvatti mut yksinhuoltajana, teki menestyvän firman ja on yhä hengissä.

Suomenruotsalaisen isänsä kanssa Mikael puhui ensimmäistä kertaa, kun oli 13-vuotias. Tämä menehtyi elokuussa 55-vuotiaana. Lue täältä, mikä jäi harmittamaan Mikaelia.

Mikaelin Vain elämää -päivä Nelosella pe kello 20.00

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.