Viimesyksyinen keskenmeno on vähentänyt Susannan vauvatohinoita ja odottamisen iloa.

Näyttelijä Susanna Indrén, 43, uskaltaa jo varovasti iloita raskaudestaan. Viimesyksyinen keskenmeno jätti jälkeensä surun, jota Susanna ei päässyt jakamaan edes ystäviensä kanssa. – Tuntui, ettei tapahtunut kiinnostanut ketään.

Salatut elämät -televisiosarjasta tutuksi tulleen Susannan ja entisen kilpapyöräilijän Tomi Kannon, 35, koti on täynnä veikeitä yksityiskohtia. Lasisen ruokapöydän alla kellottelee puinen jättilisko ja parvekkeella roikkuu vanerista ja villasta tehty lammasmobile. Lattiaa peittävän keltaisen lehmäntaljan päällä kirmaa Eero Aarnion suunnittelema musta Poni-tuoli, johon liittyy tosin ikäviäkin muistoja. Susanna hankki ponin alun perin tulevalle vauvalleen, joka ei sitten saanutkaan syntyä.

– Olin viime syksynä juuri saanut keskenmenon ja tullut kotiin sairaalasta, kun ovikello soi ja hyväntuulinen lähetti alkoi kammeta tuolia ovesta sisään. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta kyllä ponin tuojakin nopeasti vaistosi, ettei kaikki ollut kunnossa.

Tyyntä myrskyn jälkeen

Susanna ja Tomi tapasivat ensimmäisen kerran pari vuotta sitten yhteisten ystävien luona. Tomi teki Susannaan lähtemättömän vaikutuksen.

– Kiinnyn helposti ihmisiin, mutta yleensä alku vie aikaa. Tomista tiesin kuitenkin heti, että tässä on se ihminen, jota olen etsinyt. Hän tuntui jotenkin saman tien tutulta ja omalta. Meillä on samansuuntaiset päämäärät ja tulevaisuudensuunnitelmat, samanlainen käsitys työn tekemisestä ja rahasta. Kuulostaa kauhean tylsältä ja raa’an porvarilliselta, mutta helpottaa hirveästi elämää ja hitsaa yhteen, Susanna sanoo.

Odotus vaihtui epätoivoon

Susannaa kuunnellessa ei voi olla vakuuttumatta Tomin suurenmoisuudesta. Mies tekee pitkää päivää omistamassaan pyöräliikkeessä, mutta löytää silti aikaa tuoda puolisolleen aamiaisen sänkyyn tai kiertää inhoamiaan kirpputoreja vain, koska tietää sen ilahduttavan toista. Hän joustaa ja on tukena arjessa eikä saa hepulia negatiivisestakaan palautteesta.

– Rakkauteni vain kasvaa päivä päivältä, Susanna hehkuttaa.

– Tomilla ei ole lapsia, ja olimme molemmat aivan haltioissamme, kun raskaustesti viime syksynä näytti plussaa. Kerroimme asiasta heti kaikille ja aloimme miettiä tulevalle lapselle jo nimeä, sopivaa koulua ja jatko-opiskelupaikkaakin.

Ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen Susanna ja Tomi menivät täynnä iloista odotusta. Viimein he saisivat kuulla vauvan sydänäänet ensimmäisen kerran.
Pian monitorista näkyivät hennot raajat, ja pieni nenäkin näytti olevan paikoillaan. Sydäntä vain ei meinannut löytyä millään. Kätilö kysyi, oliko raskausoireissa tapahtunut muutosta. Ei ollut, turvotusta ja aamupahoinvointia oli kuten ennenkin.

Vähitellen toivo alkoi hiipua ja hupeni lopulta kokonaan. Sikiö oli kuollut kohtuun.

Susannaa lohdutettiin toteamalla, että samoin on käynyt monelle muullekin. Keskenmenot ovat kuulemma valtavan yleisiä siinä vaiheessa raskautta.

– Minun oloani tieto ei helpottanut yhtään. Päinvastoin, ahdistuin vain lisää, kun aloin miettiä, miten monen muunkin unelmat ovat murentuneet samalla tavalla.

Ystävät olivat hiljaa

Ensimmäiset päivät lapsen menettämisen jälkeen kuluivat tunnekuohussa. Mielialat vaihtelivat pettymyksestä ja vihasta lohduttomaan suruun.

– En halua väheksyä nuorempien äitien kokemuksia, mutta kyllä keskenmeno tässä iässä tuntuu aika lohduttomalta. Aikaa on niin rajallisesti.

Tomi ja Susanna kävivät tapahtunutta läpi uudelleen ja uudelleen, mutta Susanna olisi kaivannut tuekseen myös ystäviään. Heistä ei kuitenkaan kuulunut mitään.

– Olen huono pyytämään apua, mutta olisin toivonut, että ystävät olisivat ottaneet yhteyttä ja tulleet lohduttamaan. He eivät kai tienneet, miten suhtautua, joten jättivät suhtautumatta kokonaan. Minä otin sen raskaasti – tuntui ettei tapahtunut kiinnostanut ketään.

Lapsi kerrallaan

Viime syksy meni raskauden keskeytymisestä toipuessa, mutta parisuhdetta se ei horjuttanut. Joulukuussa Susanna ja Tomi menivät kihloihin ja alkoivat suunnitella häitä. Kirkko varattiin syyskuulle, mutta kun raskaustesti tammikuussa näytti uudelleen plussaa, Susanna alkoi empiä.

– Häitä joudutaan varmasti siirtämään. Taitaa olla vähän liikaa vaadittu, että olisin parin viikon päästä synnytyksestä alttarilla. Jos siis kaikki menee tällä kertaa hyvin ja vauva syntyy lasketun ajan mukaisesti syyskuun alussa.

Pelko pitää Susannan yhä varovaisena. Aikanaan nyt 18-vuotiasta Alfredia odottaessaan Susanna teki viime hetkiin asti kärrynpyöriä lavalla, nyt ei moinen tulisi kuuloonkaan. Ja viikko Alfredin syntymän jälkeen Susanna istui jo studiossa dubbaamassa piirrettyjä.

– Tällä hetkellä vapaa-aikaa on vähän liiaksikin, mutta silloin olin nuori ja vasta työurani kynnyksellä. Oli pakko näyttää, ettei vauva hidastanut tahtia.

Susanna ja Tomi tietävät tulevan lapsensa sukupuolen, ja pojalle on jo nimikin valmiina: Urho. Samalla nimellä ehdittiin kutsua viime syksynä kesken jäänyttä ihmisenalkuakin.

– Alfred sanoi itseään pienenä Urhoksi, ja siitä se on jäänyt elämään. En halunnut hylätä nimeä edes viimesyksyisen tragedian jälkeen. Toivon, että tämä Urho vie tuon Poni-tuolinkin mukanaan, kun aikanaan muuttaa kotoa. Ensimmäinen Urhoksi ajateltu kun ei sitä päässyt tekemään.

Ex-jalkapalloilija Aki Riihilahti julkaisi kuvan, jossa hän pitelee pienokaista sylissään.

Ex-jalkapalloilija ja HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti ja hänen Tea-vaimonsa saivat eilen tyttövauvan. Lapsi on parille toinen. Aki julkaisi Instagram-tilillään kuvan itsestään ja sylissään olevasta kääröstä.

– Niin onnellinen ja siunattu. Alex sai tänään pikkusiskon, hän kirjoittaa kuvan yhteydessä englanniksi.

 

So happy and blessed Alex got baby sister today #family #newborn

Henkilön Aki Riihilahti (@akiriihilahti) jakama julkaisu

Tänään torstaina myös Tea jakoi suloisen kuvan tytöstä. Kuvan paikaksi on merkitty Helsingin Naistenklinikka.

– Hän on täällä. Hän tuo niin paljon rakkautta perheeseemme. Suloisin ja täydellinen pikkusisko, kuvatekstissä lukee.

Aki ja Tea menivät naimisiin kesällä 2013. Esikoispoikansa he saivat elokuussa 2014.

– Vanhemmuus maistuu hyvältä. Se on ollut elämän suurin muutos joka kantilta, samaan aikaan maailman hienointa ja raskastakin, Aki kertoi Me Naisille muutama kuukausi isäksi tulemisensa jälkeen.

Ratsastuksen maajoukkuevalmentaja Marko Björs kertoo rankasta koulukiusaamistaustastaan: häntä kiusattiin lähes koko peruskoulun ajan.

– Kiusaaminen oli henkistä ja fyysistä. Pahin tilanne oli, kun minut heitettiin pyörätelineeseen ja hammasraudat tulivat ikenistä läpi. Ratsastava poika oli kiusaajille liikaa. En pelannut lätkää enkä fudista. Minulla oli koulussa vain satunnaisia tuttuja, ei ollenkaan kavereita.

Marko vietti paljon aikaa tallilla. Hevosista ja talliyhteisöstä tuli Markolle tärkeitä.

– Talli oli turvapaikka. Siellä minua ei haukuttu läskiksi tai mamuksi, vaan minuun uskottiin.

Kiusaaminen jatkui yläasteen viimeiselle luokalle asti.

– Ysillä aloin menestyä ratsastuskilpailuissa ja minusta kirjoitettiin juttuja lehtiin. Silloin alettiin enemmän sanoa, että vau sähän olet oikea urheilija.

”Kyseenalaistan usein, onko minusta tähän.”

Marko arvelee, että vanhemmat aavistivat, että koulussa asiat eivät ole hyvin.

– Mutta ei meillä ikinä kotona puhuttu asiasta. Mutta he kannustivat minua tekemään muita juttuja eivätkä pakottaneet lukioon, vaan antoivat peruskoulun jälkeen jatkaa ratsastuksen parissa.

Koulukiusaaminen vaikutti Markon mukaan itsetuntoon pysyvästi.

– Kyseenalaistan usein, onko minusta tähän, Marko kertoi suunnittelemansa Laukka-korusarjan yksivuotisjuhlissa.

Korusarjan tuotosta lahjoitetaan osa Suomen Hippos ry:n stipendirahastoon tukemaan muita uraansa aloittelevia ratsastajia.
 
Kuvateksti:  Hevoset ja talliyhteisö ovat auttaneet Marko Björsin ikävien aikojen yli.

Kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin esikoinen täyttää tänään viisi vuotta.

Ruotsin hovissa vietetään tällä viikolla kaksia syntymäpäiväjuhlia. Prinsessa Madeleinen ja Chris O'Neillin esikoinen Leonore täytti maanantaina kolme vuotta, ja tänään syntypäiviään juhlii kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin esikoinen, prinsessa Estelle. Hän täyttää jo viisi vuotta – ja mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän alkaa muistuttaa äitiään lapsena. Katso vaikka!


Estelle suunnilleen saman ikäisenä kuin äitinsä toisessa kuvassa. Kuva: Kungahuset.se / Kate Gabor
Victoria 80-luvulla. Kuva: Lehtikuva
 

Hovi on muistanut Estelleä ottamalla tästä 5-vuotissynttärikuvat.

Myös Victoria on julkaissut esikoisensa kunniaksi synttärionnittelut virallisella Facebook-sivuillaan.

– Hyvää syntymäpäivää prinsessa Estelle, Victoria on kirjoittanut lyhyesti.

Estelle isänsä, äitinsä ja pikkuveljensä kanssa viime joulukuussa Tyrestan kansallispuistosta. Kuva: Kungahuset.se
Estelle isänsä, äitinsä ja pikkuveljensä kanssa viime joulukuussa Tyrestan kansallispuistosta. Kuva: Kungahuset.se

Koko kuningasperhe harvinaisessa yhteiskuvassa viima kesänä. Yleensä Estelle nähdään kuvissa hymyilevänä, mutta eihän sitä aina jaksa. Kuva: All Over Press / Karin Törnblom / IBL Bildbyrå
Koko kuningasperhe harvinaisessa yhteiskuvassa viima kesänä. Yleensä Estelle nähdään kuvissa hymyilevänä, mutta eihän sitä aina jaksa. Kuva: All Over Press / Karin Törnblom / IBL Bildbyrå

Estelle syksyllä 2015. Kuva: Kate Gabor / Kungahuset.se
Estelle syksyllä 2015. Kuva: Kate Gabor / Kungahuset.se

Estelle kesäfiiliksissä. Kuva: Kungahuset.se
Estelle kesäfiiliksissä. Kuva: Kungahuset.se

Kolmevuotias Estelle hiihtoladulla. Kuva: Kungahuset.se
Kolmevuotias Estelle hiihtoladulla. Kuva: Kungahuset.se

Ylpeät vanhemmat.
Ylpeät vanhemmat.

 

Näyttelijä Kreeta Salminen harjoittelee nykyään armollisuutta ja lempeyttä itseään kohtaan. Aina näin ei ole ollut.

Armollisuus on parhaillaan pinnalla näyttelijä Kreeta Salmisen, 32, elämässä. Kreetan ja kollegoiden tekemä tanssillinen esitys Song of Goddess käsittelee naiseutta ja sitä, miten löytäisimme itsestämme sisäisen jumalattaremme.

Nuorempana Kreeta treenasi tanssia tosissaan ja oli vaativa itseään kohtaan.

– Lapsena ja nuorena tanssin paljon, mikä on jättänyt jäljen minäkuvaani. Silloin leikin terveydelläni urheilemalla liikaa ja syömällä vähän turhankin terveellisesti. Teinivuosina kilpailu tanssissa oli hirveän kovaa. Asetin itselleni tiukat rajat, joiden sisällä minun kuului olla tietynlainen. Se oli rankkaa.

Kreeta kertoo myös olleensa suorittajaluonne.

”Jos en heti oppinut tietynlaista hyppyä, kiroilin ja ärsyynnyin itseeni.”

– Jos en heti oppinut tietynlaista hyppyä, kiroilin ja ärsyynnyin itseeni. Nyt ymmärrän, ettei mitään voi osata heti ensimmäisellä kerralla. Yritän olla itselleni lempeämpi.

Myös jooga on Kreetalle tärkeä laji. Hän on saanut siitä paljon apua niin henkisesti kuin fyysisesti.

– Jooga aukaisee tunnelukkoja: kun lihasjumi aukeaa, saatan alkaa itkeä tai nauraa, ja tulee puhdistunut olo. Uskon, että olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia ja kannamme kropassamme pelkojamme, toiveitamme ja menneisyyttämme.

Mitkä asiat tuovat Kreetalle hyvää oloa? Miten tasa-arvoinen vanhemmuus onnistuu näyttelijäpuoliso Ville Tiihosen kanssa?  Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 8/2017.

Song of Goddess -esityksen ensi-ilta 1.3. Kanneltalolla Helsingissä.