Viimesyksyinen keskenmeno on vähentänyt Susannan vauvatohinoita ja odottamisen iloa.

Näyttelijä Susanna Indrén, 43, uskaltaa jo varovasti iloita raskaudestaan. Viimesyksyinen keskenmeno jätti jälkeensä surun, jota Susanna ei päässyt jakamaan edes ystäviensä kanssa. – Tuntui, ettei tapahtunut kiinnostanut ketään.

Salatut elämät -televisiosarjasta tutuksi tulleen Susannan ja entisen kilpapyöräilijän Tomi Kannon, 35, koti on täynnä veikeitä yksityiskohtia. Lasisen ruokapöydän alla kellottelee puinen jättilisko ja parvekkeella roikkuu vanerista ja villasta tehty lammasmobile. Lattiaa peittävän keltaisen lehmäntaljan päällä kirmaa Eero Aarnion suunnittelema musta Poni-tuoli, johon liittyy tosin ikäviäkin muistoja. Susanna hankki ponin alun perin tulevalle vauvalleen, joka ei sitten saanutkaan syntyä.

– Olin viime syksynä juuri saanut keskenmenon ja tullut kotiin sairaalasta, kun ovikello soi ja hyväntuulinen lähetti alkoi kammeta tuolia ovesta sisään. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta kyllä ponin tuojakin nopeasti vaistosi, ettei kaikki ollut kunnossa.

Tyyntä myrskyn jälkeen

Susanna ja Tomi tapasivat ensimmäisen kerran pari vuotta sitten yhteisten ystävien luona. Tomi teki Susannaan lähtemättömän vaikutuksen.

– Kiinnyn helposti ihmisiin, mutta yleensä alku vie aikaa. Tomista tiesin kuitenkin heti, että tässä on se ihminen, jota olen etsinyt. Hän tuntui jotenkin saman tien tutulta ja omalta. Meillä on samansuuntaiset päämäärät ja tulevaisuudensuunnitelmat, samanlainen käsitys työn tekemisestä ja rahasta. Kuulostaa kauhean tylsältä ja raa’an porvarilliselta, mutta helpottaa hirveästi elämää ja hitsaa yhteen, Susanna sanoo.

Odotus vaihtui epätoivoon

Susannaa kuunnellessa ei voi olla vakuuttumatta Tomin suurenmoisuudesta. Mies tekee pitkää päivää omistamassaan pyöräliikkeessä, mutta löytää silti aikaa tuoda puolisolleen aamiaisen sänkyyn tai kiertää inhoamiaan kirpputoreja vain, koska tietää sen ilahduttavan toista. Hän joustaa ja on tukena arjessa eikä saa hepulia negatiivisestakaan palautteesta.

– Rakkauteni vain kasvaa päivä päivältä, Susanna hehkuttaa.

– Tomilla ei ole lapsia, ja olimme molemmat aivan haltioissamme, kun raskaustesti viime syksynä näytti plussaa. Kerroimme asiasta heti kaikille ja aloimme miettiä tulevalle lapselle jo nimeä, sopivaa koulua ja jatko-opiskelupaikkaakin.

Ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen Susanna ja Tomi menivät täynnä iloista odotusta. Viimein he saisivat kuulla vauvan sydänäänet ensimmäisen kerran.
Pian monitorista näkyivät hennot raajat, ja pieni nenäkin näytti olevan paikoillaan. Sydäntä vain ei meinannut löytyä millään. Kätilö kysyi, oliko raskausoireissa tapahtunut muutosta. Ei ollut, turvotusta ja aamupahoinvointia oli kuten ennenkin.

Vähitellen toivo alkoi hiipua ja hupeni lopulta kokonaan. Sikiö oli kuollut kohtuun.

Susannaa lohdutettiin toteamalla, että samoin on käynyt monelle muullekin. Keskenmenot ovat kuulemma valtavan yleisiä siinä vaiheessa raskautta.

– Minun oloani tieto ei helpottanut yhtään. Päinvastoin, ahdistuin vain lisää, kun aloin miettiä, miten monen muunkin unelmat ovat murentuneet samalla tavalla.

Ystävät olivat hiljaa

Ensimmäiset päivät lapsen menettämisen jälkeen kuluivat tunnekuohussa. Mielialat vaihtelivat pettymyksestä ja vihasta lohduttomaan suruun.

– En halua väheksyä nuorempien äitien kokemuksia, mutta kyllä keskenmeno tässä iässä tuntuu aika lohduttomalta. Aikaa on niin rajallisesti.

Tomi ja Susanna kävivät tapahtunutta läpi uudelleen ja uudelleen, mutta Susanna olisi kaivannut tuekseen myös ystäviään. Heistä ei kuitenkaan kuulunut mitään.

– Olen huono pyytämään apua, mutta olisin toivonut, että ystävät olisivat ottaneet yhteyttä ja tulleet lohduttamaan. He eivät kai tienneet, miten suhtautua, joten jättivät suhtautumatta kokonaan. Minä otin sen raskaasti – tuntui ettei tapahtunut kiinnostanut ketään.

Lapsi kerrallaan

Viime syksy meni raskauden keskeytymisestä toipuessa, mutta parisuhdetta se ei horjuttanut. Joulukuussa Susanna ja Tomi menivät kihloihin ja alkoivat suunnitella häitä. Kirkko varattiin syyskuulle, mutta kun raskaustesti tammikuussa näytti uudelleen plussaa, Susanna alkoi empiä.

– Häitä joudutaan varmasti siirtämään. Taitaa olla vähän liikaa vaadittu, että olisin parin viikon päästä synnytyksestä alttarilla. Jos siis kaikki menee tällä kertaa hyvin ja vauva syntyy lasketun ajan mukaisesti syyskuun alussa.

Pelko pitää Susannan yhä varovaisena. Aikanaan nyt 18-vuotiasta Alfredia odottaessaan Susanna teki viime hetkiin asti kärrynpyöriä lavalla, nyt ei moinen tulisi kuuloonkaan. Ja viikko Alfredin syntymän jälkeen Susanna istui jo studiossa dubbaamassa piirrettyjä.

– Tällä hetkellä vapaa-aikaa on vähän liiaksikin, mutta silloin olin nuori ja vasta työurani kynnyksellä. Oli pakko näyttää, ettei vauva hidastanut tahtia.

Susanna ja Tomi tietävät tulevan lapsensa sukupuolen, ja pojalle on jo nimikin valmiina: Urho. Samalla nimellä ehdittiin kutsua viime syksynä kesken jäänyttä ihmisenalkuakin.

– Alfred sanoi itseään pienenä Urhoksi, ja siitä se on jäänyt elämään. En halunnut hylätä nimeä edes viimesyksyisen tragedian jälkeen. Toivon, että tämä Urho vie tuon Poni-tuolinkin mukanaan, kun aikanaan muuttaa kotoa. Ensimmäinen Urhoksi ajateltu kun ei sitä päässyt tekemään.

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, 1990-luvulla julkisuuteen noussut Anu Hälvä toteaa Avussa. 

Anu Hälvä, 52 vuotta, on nykyään kiinteistönvälittäjä, ohjaaja ja laulaja. Moni muistaa hänet kuitenkin parhaiten 1990-luvulla tehdyistä näyttelijäntöistä Metsolat- ja Blondi tuli taloon -sarjoissa. Hälvä esitti sarjoissa sairaanhoitajaa ja blondia ja painui suomalaisten mieliin roolien kautta.

– Jossain vaiheessa en enää tunnistanut otsikoista itseäni, Hälvä muistelee nyt Avussa

– Muistan senkin jutun, jossa kirjoitettiin, että olen Suomen toiseksi tyhmin ihminen.

Hälvä miettii nyt, että julkisuudelle olisi pitänyt heti vetää tiukat rajat.

– Olin naiivi ja lähdin mukaan moniin juttuihin.

Barbi ja diiva?

Anu Hälvän julkisuuskuvan voi hyvin palauttaa mieleen lukemalla Me Naisten jutun Hälvästä vuodelta 1996. Jutussa Hälvä kertoo, ettei ole diiva, barbi, miesten viekoittelija tai burn outissa, vaikka niin juorutaan.

Näin Hälvä pohdiskeli julkisuutta 21 vuotta sitten:

– Nyt on taottava, kun rauta on kuuma. Mutta olen myös varautunut aikaan, jolloin suosio on ohitse, eikä se pelota minua ollenkaan. Pahempaa ei voi tapahtua kuin minkä olen jo kokenut.

Pois julkisuuden valokeilasta

Me Naisten jutussa Hälvä haaveilee miehestä ja perheestä. Sittemmin Hälvä vetäytyikin julkisuudesta ja keskittyi perhe-elämään. Nyt hänellä on 20- ja 16-vuotiaat lapset.

– Olen hyvilläni siitä, että lapseni eivät ole joutuneet kohtaamaan minuun liittyvää julkisuutta, hän sanoo  Avussa.

Tätä nykyä Hälvä tekee laulukeikkaa, työskentelee teatteriohjaajana ja kiinteistönvälittäjänä, joka on Hälvän uusin ammatti. Viime vuonna Hälvä kommentoi, ettei halua hyödyntää tunnettuja kasvojaan kiinteistönvälitystyössä.

– On aivan se ja sama, mitä olen tehnyt aiemmin. En halua olla mikään julkkiskiinteistönvälittäjä, enkä halua hyötyä jostain tuhat  vuotta vanhasta näyttelijäntyöstä.

 

Koulukiusaus johti masennuskierteeseen aikuisena, kertoo Mokoma-yhtyeen keulakuva Marko Annala tänään ilmestyvässä Me Naisissa. 

Ensimmäisen kerran Marko Annala, 44, hakeutui psykiatriseen hoitoon jo parikymppisenä. Hän kärsi harhoista ja käyttäytyi impulsiivisesti. Lääkäri totesi miehen olevan lähellä psykoosia ja alkoi etsiä syitä traumaan muun muassa tämän perhetaustasta.

– Mutta minulla oli hyvä lapsuus. Vasta silloin huomasin kertoa koulukiusaamisesta, Marko Annala muistaa. 

Marko oli joutunut 12-vuotiaana julman koulukiusaamisen uhriksi: kiusaajat olivat muun muassa pakottaneet hänet istumaan vesilätäkössä ja nielemään muttereita. Marko Annala on kirjoittanut kokemuksistaan biisejä ja kertonut julkisesti sekä mielenterveysongelmistaan että kiusaamisestaan. Nyt hän kirjoittanut kokemuksiinsa pohjautuvan romaanin Värityskirja.

Hän on sairastanut masennuksen neljä kertaa. Viimeisin kerroista oli rankin, sillä Markolla oli jo vaimo ja lapsia. 

– Kaikille mielenterveysongelmaisille sanoisin, että älkää odottako sitä päivää, kun tervehdytte. Se on kauhea painolasti, koska on raskasta tajuta, ettei se päivä koittanut tänäänkään. Kannattaa ajatella, että tämä on ominaisuus. Minullakin on terveitä jaksoja ja sairaita jaksoja, ja yritän nauttia molemmista. 

Kantaako Marko vielä kaunaa kiusaajilleen? Miksi kukaan ei puuttunut? Kuinka Marko on selvinnyt masennuskausistaan? Millaisista asioista hän löytää nykyään iloa? Lue koko Matkalla minuksi -juttu Me Naisten tänään ilmestyvästä nrosta 12/2017. 

 

 

Malli-juontaja Maryam Razavia kiusattiin koulussa viiden vuoden ajan. Häntä vähäteltiin, nimiteltiin ja suljettiin porukan ulkopuolelle. – Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin kotibileisiin, olin silmät pyöreinä, että ai minä vai?

Sen häkeltyneen torjunnan tunteen Suomen Huippumalli haussa -ohjelman juontaja, malli Maryam Razavi, 34, muistaa vieläkin. Oli vanhojen tanssien aika. Maryam oli lukion toisella luokalla, ja hän oli haaveillut pukeutuvansa tansseihin Tuulen viemää -henkiseen hulmuavahelmaiseen mekkoon. Kukaan ei vain ollut pyytänyt häntä tanssipariksi.

Lopulta Maryam rohkaistui kysymään erästä luokkatoveriaan itse. Poika kuitenkin kieltäytyi, koska Maryam oli luokan hylkiö eikä hänen kanssaan kuulunut hengailla. Maryamin vanhojentanssit jäivät lopulta kokonaan väliin.

Maryamia kiusattiin kuudennen luokan lopusta lukion toiselle luokalle, yhteensä viisi vuotta. Koulukiusaaminen oli henkistä: Maryamia nimiteltiin, vähäteltiin ja hänet suljettiin ulkopuolelle. Maryam seurasi vierestä, kun muut saivat kutsuja synttärijuhliin ja kotibileisiin, mutta hän jäi aina ilman.

 ”Minua haukuttiin milloin mistäkin: pituudestani, ihonväristäni ja siitä, että olin liian hyvä koulussa.”

Kiusaaminen alkoi, kun yksi luokan suosituimmista tytöistä otti Maryamin silmätikukseen ja alkoi arvostella häntä muiden edessä. Pian muut oppilaat seurasivat perässä.

– Minua haukuttiin milloin mistäkin: pituudestani, ihonväristäni ja siitä, että olin liian hyvä koulussa. Jos joku alkoi viettää aikaa kanssani, häntä rupesi nopeasti pelottamaan, että häntäkin aletaan kiusata. Vaikka muut oppilaat näkivät, että minua kohdeltiin väärin, he eivät uskaltaneet nousta vastaan ja puolustaa minua. Tunsin itseni todella, todella yksinäiseksi.

Muutto muutti tilanteen

Maryam on aina ollut hyvin läheinen oman perheensä kanssa. Hänellä on iranilainen isä, suomalainen äiti ja neljä vuotta nuorempi pikkusisko Shadi. Äiti oli ensimmäinen aikuinen, jonka kanssa Maryam otti koulukiusaamisen puheeksi. Tämä teki kaikkensa auttaakseen tytärtään, mutta häntäkään ei uskottu koulussa.

Käänne parempaan tapahtui, kun Razavien perhe muutti lukion toisen luokan puolivälissä Espooseen äidin töiden perässä. Muutto jännitti Maryamia paljon.

– Pelkäsin, että kaikki jatkuu uudessakin koulussa ennallaan. Mutta niin ei käynytkään. Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin kotibileisiin, olin silmät pyöreinä, että ai minä vai? Olin aivan ihmeissäni ja innoissani: yhtäkkiä minulla olikin ystäviä! Muutto oli yksi parhaista asioista, joita minulle on tapahtunut, Maryam iloitsee.

Lue Maryamin koko koulukiusaustarina Me Naisten numerosta 12/2017.

34-vuotias malli-juontaja syntyi Turussa, asuu Helsingissä avomiehensä Mikko Leppilammen kanssa.

Asui ulkomailla 10 vuotta mallintöitä tehden. Asiakkaita muun muassa Pantene ja Max Factor.

Nähdään nyt Suomen Huippumalli haussa -ohjelmassa Livillä.

Asel

Vuosia koulukiusattu malli-juontaja Maryam Razavi: ”Tunsin itseni todella yksinäiseksi”

En ymmärrä, että tuolle koulukiusaamiselle ei tehdä mitään. Onneksi upea Maryam on selvinnyt siitä ja kääntänyt sen voimavarakseen. Kun Maryam oli lapsi, asuimme samassa pihapiirissä. Hän oli jo pienenä suloinen ja hyväkäytöksinen. Juoksi esim. kesken leikkien avaamaan aikuisille ovea. Sitä eivät muut lapset tehneet koskaan. Kaikkea hyvää Maryamille ja hänen perheelleen.
Lue kommentti

– Olimme suunnitelleet, että asuisimme yhdessä niin pitkään kuin olemme elossa, Tellervo Koivisto kertoo tänään ilmestyvässä Me Naisissa.

Tellervo ja Mauno Koivisto ovat siirtyneet elämässään seuraavaan vaiheeseen, kun Alzheimeria sairastava presidentti muutti hiljattain hoitokotiin. Mauno Koivisto kaatui yöllä kotonaan tammikuussa. Tapaturmassa häneltä murtui olkapään luu, ja käsi on nyt kantositeessä.

– Hän tarvitsee kaikessa ammatti-ihmistä hoitamaan, kun käsi on sidottuna, Tellervo Koivisto kertoo.

– Mauno on hoitokodissa toistaiseksi, mutta koska hänellä on jo ikää ja  muistisairaus, kotiinpaluu voi jäädä haaveeksi.

Tellervo Koivisto kertoo muuttuneesta elämäntilanteestaan Me Naisten Tämän olen oppinut -haastattelussa.

– Vietän Maunon luona päivisin kolme neljä tuntia. Iltaisin soittelemme. Olemme ikään kuin palanneet yhteisen taipaleemme alkuun, kun kirjeenvaihdossa kaipasimme toisiamme. Minulle vaikein vaihe on iltasoitto. Illat ovat Maunolle vaikeita, ja hän saattaa puhelimessa sanoa, että tule hakemaan minut. Sitten rauhoittuu kyllä taas, Tellervo Koivisto kertoo. 

Mauno kaipaa hoitokodissakin keskusteluseuraa. Tuttuja onkin käynyt, ja presidentti on yhä tunnistanut vierailijat.

– Jos olen ollut yli tunnin, Mauno saattaa sanoa, että mene nyt välillä pois ja tule sitten takaisin, kun se tuleminen on aina niin mukavaa. Se vain on niin, että vaikka meilläkin yhteiset keskustelunaiheet ovat jo hyvin rajallisia, niin kyllä se rakkaus pysyy. Puolin ja toisin.

Tellervo Koivisto kertoo myös, miten Alzheimer on muuttanut Mauno Koiviston muistia, miltä presidenttiparin koti tuntuu nyt sitä yksin asuessa. Lue koko haastattelu Me Naisten tänään ilmestyvästä numerosta 12/2017.