”Edesmennyt isäni osoitti rakkautta teoillaan, ei puheilla.” Kuva: Juha Mustonen
”Edesmennyt isäni osoitti rakkautta teoillaan, ei puheilla.” Kuva: Juha Mustonen

Ohjaaja Aku Louhimies viimeistelee uutta Tuntematon sotilas -elokuvaansa. Työn ohessa Aku joutui pohtimaan paikkaansa sukupolvien ketjussa, kun suru isän kuolemasta varjosti työtä.

Vuosi sitten kesällä ohjaaja Aku Louhimiestä, 49, ei juuri Helsingissä nähty. Hänellä oli käsissään harvinainen projekti, Suomen kaikkien aikojen suurin elokuvahanke, tulkinta Väinö Linnan klassikosta, Tuntemattomasta sotilaasta.

Aku tiesi, että tulevat kuukaudet hänen elämässään olisivat työntäyteisiä ja stressaavia. Mutta sitä hän ei tiennyt, että niihin sisältyisi myös suurta surua. Syksyisenä päivänä hän sai puhelinsoiton isältään Raimolta, joka kertoi sairastuneensa vakavasti. Hän kuoli viime maaliskuussa 76-vuotiaana

– Rakkaus on tärkeintä, mitä meillä on. Tapoja osoittaa sitä on monia, Aku Louhimies sanoo.

– Isä näytti rakkautta ikäluokkansa miesten tapaan teoillaan, ei sanoillaan. Hän ei koskaan sanonut minulle, että rakastaa, mutta se ei haitannut. Tiesin sen silti, Aku Louhimies kertoo.

Hänen isänsä näytti tunteitaan esimerkiksi olemalla hyvä isoisä Akun neljälle lapselle. Poikansa ohjaamia elokuvia hän ei juuri kommentoinut, mutta oli niistä kiinnostunut.

– Sairastaessaan isä sinnitteli siihen asti, että Tuntemattoman kuvaukset saatiin loppuun. Onneksi ehdin näyttää materiaalia hänelle. Isä kuoli vain muutama päivä kuvausten loppumisen jälkeen.

– Sydämessäni tiedän, että hän oli minusta ylpeä.

Millainen on Akun perhekäsitys ja millaista on elää uusperheessä? Lue Aku Louhimiehen haastattelu kokonaisuudessaan Me Naisten numerosta 28/2017! Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Aku Louhimies

  • Suomalainen käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja syntyi 3.7.1968 Helsingissä.
  • Asuu sinkkuna Helsingissä, neljän lapsen isä.
  • On ohjannut kahdeksan kokoillan elokuvaa. Palkittu töistään useilla Jussi-patsailla ja elokuvataiteen valtionpalkinnolla.
  • Ohjasi 2016 Netflixille Rebellion-minisarjan Irlannissa.
  • Ohjaamansa Tuntematon sotilas saa ensi-iltansa 27. lokakuuta 2017.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.